Kireys versus omakohtaisuus

Voiko kaavamisuus, ruutumalli, joka täällä asuessa häiritsee muissa, esim. pääkaupunkiseutulaisissa, littyä siihen, ettei halua kyseistä asiaa täydessä määrin vaan haluaa vain hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä yhtenä huolehdittavana asiana monen joukossa? Ei uppoa tekemiseen vaan pitää päivän luettua ja keskusteltua maailmankuvanaa mielessä jatkuvasti?