keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Uimahallista ja savonlinnalaisten liikkumisesta

Savonlinnan uimahalli avattiin kuulemma eilen remontin jälkeen, mutta lehtikuvista saa vaikutelman, ettei meininki ole siellä ollut kovin liikunnallinen, cvaan aika hidas ja epäliikunnallinen kuten Savonlinnassa yleens'kin. Se kai liittyy maalaamiseen, tehdään maalaamisesta juuri kiinnostuneen tavalla, lieneekö Retretin taidenäyttelyn vaikutusta vai paikkakunnan taidesuuntautuneisuuden antamien uusien taiteenharrastusmahdollisuuksien. Uimahallista saa myös vaikutelman kuin jotkut kaipaisiavt sinne lisää pöpöjä, vaikkei se ole yhtä pöpötön kuin uimahallit yleensä, mikä kai johtuu siitä, että ovat ulkomaalaisia ja keho viilennyt viileästyä vedestä. Siksi ennen uimaan menoa tarttis kai harrastaa hikiliikuntaa jossakin viereisessä salissa, ja olla uimapuku alla ja kai lyhyen suihkun kautta pulahtaa hetkeksi altaaseen muttei niin, että viilenee, vaan reippaasti lämåpimänä pysyen esim. alle minuutti vedessä ja reippaasti lämpöisesti tikkaita ylös ja heti lämpimän lyhyen suihkun kautta saunaan, ja saunan jälkeen lämpöisen suihkun kautta heti kuivaksi kunnolla ja kotimatkalla varoen tarkkaan vilustumista. Eli tarttis olla veden tunne lähinnä ja lämpimänä pysymisen taito, ja uinnin pituus sitten vasdta, kun niistä tinkimättä osaa.
(Liikunnallisuutta haittaa kai myös se, ettei Lidlin ruoka tuo liikunnallista oloa, vaikka ihmiset sitäliikunnalliseksi luulevat, vaan on pikemminkin seksuaalisen tyyppinen vire. ) Liikunnassa olisi oltava aistit auki, sen avattava aistit, eikä rasittava suoritus, josta tulee hankala olo, vaan hyväätekevä mieliteko, jolla on huojentava hyväön olon tuova vaikutus. Monimutkaisen asian mielessäpitämiseen keskittyneiden taiteesta juuri nyt kiinnostuneiden tuttavien ja tuttavantuttaien sijasta ja noin syntyvien sosiaalisia ym havaintoja rytmeineen painottavien katselutottumusten sijasta pitäisi käyttää yksinkertaisista asioista, iahn vain petruselä'misestä, esim. koulu ja insinöörialat, kiinnostunutta seuraa tuttavapiireineen, niin pystyisi kulkemaan vikkelästi ja havaitsemaan kylliksi nopeasti liikkuakseen, ja niin havaintokyky aukeaisi havaitsemaane bnemmän. Ja sosiaalisen liikunnan sijasta tarttis motivaatio olla liikkumisessa ja fyysisen kunnon ylläpitämisen terveelisyydessä eikä sosiaalisissa pisteissä, ym sosiaalisissa motivaatioissa,jotka siis eibvät oleliikuntaa.

* * *
3. syyskuuta 2020   Kun asuin Helsingissä, paikka tuntui olevan muiden sivistysmaiden pääkaupunkien kanssa erityisesti ja akateemisten kaupunkien sekä luonnonsuojelun tms. Savonlinnassa ammattialat ovat erilaiset ja niiden myötä ulkomaidemn vertailukohteet ihan erilaiset. Savonlinnassa ollaan kuin linnoittauduttu paikoilleen, puolustusasemissa, halutaan pitää tietyt valinnat. Pääkaupunkiseutu sen sijaan oli koko ajan matkalla uuteen ja parempaan, koko ajan liikkeessä olemisen meininki, kovin eteenpäinsuuntautunut ja hyväätekevä elämänlaadulle. Hallintopääkaupungilla kai tyypillisesti tullaan valittamaan muiden seutujen ongelmista, ja kun kaikkialla niitä ei ole ja sivistys on apuna, niin ratkaisu löytyy helposti ja sitten jää pääkaupunkilaisten tehtäväksi innostaa kokeilemaan sitä - voiko liikunnan harrastaminen liittyä siihen?