Kirjastoista

Olikohan eilen, kun oli vanhan savonlinnalaisen kirjailijan Joel Lehtosen päivä ja iso joukko kirjastonhoitajia tms kaupungissa. Laittoi miettimään savonlinnalaista vai lieneekö nätkiläistä asennetta kirjoihin ja kirjastoon, joka on aika lailla niitä vierastava, jo ohitse kasvanut. Lomailupaikkakunnalla on hyvä, ettei lueta työkirjoja tai muutakaan niiden tyyppistä, ja taiteiden harrastaminen sekä korkea ikä ja elämänkokemus, aiemmat vuosikymmenten opinnot eri aiheista tuovat hyvän laadun kanssa sitä, etteu monestakaan kirjasta ole enä paljoa opittavaa vaan jotenkin urauttavat tyhmemmille urille kuin mitä näkökulma muuten olisi, että silleen vierastetaan kirjaston käyttämistä.
Toisaalta itse tulen ajatelleeksi, että nuoremmalle väelle kirjaston eri aihealueet tarjoavat mahdollisuuden harrastaa laajemmasta piiristä asioita jotakin tai useaakin, mitkä kiehtovat itseä erityisesti, vaikkei paikkakunnalla olisi montaa samoin harrastunutta. Ja romaanit ym voivat avata uusia maailmoita, uusia elämäntapavaihtoehtoja, mahdollisia tulevaisuuden kehitysalueita elämässä. Ilman niitä olisi liian jumissa vanhoihin kuvioihin, liian vähän vaihtoehtojen kirjoa, josta löytää itselle sopivia asioita ja oma tie elämässä.
Kirjojen pitäisi kai aukaista uusia maailmoja, jotta niiden lukeminen tekisi hyvää. Jos jää toistamaan vanhaa, oppii vain, mitä siitä osataan ja mitä ei, eikä saa lujaa maata oman ymmärryksen jaökojen alle niin kuin ekaa kertaa uuteen aiheeseen tutustuessa, kun näki, mitä voidaan osata eikä vain mitä on jo toistettu moneen kertaan ja mistä jääty paitsi.
Kanssa on tuo, mitä vanhempi tai muuten osaavainen väki, joka ei niin lue enää kirjoja, jää paitsi eli miten tietyn aihepiirin harrastaja sopii osaksi yhteiskuntaa, sen aihepiirin tavallinen lokero, minkä kirjaa lukemalla olisi oppinut. Esim. maalausaiheinen kirja ei rajoita harrastusta vain yhteen aiheeseen, yhteen tyylilajiin ja taitotasoon ympäristön mukana vaan esittelee taidesuunnat kautta vuosisatojen ja eri lähestymistapoja, eri aiheita ja eri maalaustekniikoita, eri vahvuuksia, ja olettaa ne tavallisen kurssilaisen osattaviksi eikä muiden heiniksi, jolloin itse jäisi urautuneeksi johonkin osin sattumalta syntyneeseen lokeroon.

9.9.2016   "Entisenä pääkaupunkiseutulaisena tuli mieleeni, että ihmiset tapasivat sanoa ihan vain lukeneensa, istuneensa hiljaa lukemassa tekemättä mitään. Mutta eikö, jos puuhaa muuta enemmän, on käytännön elämä rikas, niin lukeminen rikastuttaa sitä juuri yhteydessä käytännön elämään. Siihen tapaan kuin käsityön oppikirja on yhteydessä käytännön tekemiseen: vasta kokemuksellisesti rikkaan elämän myötä kirjallisuuden arvo näkyy."

3.5.2017   Savonlinnassa lukiessani kirjoja olen törmännyt siihen, että jotenkin tulen katsoneeksi niitä kirjailijan itsensä näkökulmasta, kuin yrittäisin oppia, millaista on olla kirjailija. Mutta sitähän tekivät lapset alle kouluiässä ja ala-asteen alkupuolella: miten elää ja tekee töitä salapoliisi, haluaisinko olla sellainen, millaista elämää lastenkirjailija on elänyt, miten kirjansa kirjoittanut, ja useinhan nuo olivat rauhallista ruokakeskeistä ei-niin-kummoista elämää, joka sopi kenties kirjailijalle itselleen muttei monelle muulle. Se lokero jäi liian pieneksi jo silloin lapsena: se on vain kirjailijan näkökulma, joka ei jaksa yllättyä japiristyä mistään kirjaansa kirjoittamastaan. Sen sijaan, jos peilaan lukemaani omaan elämääni, tai toisten mahdollisten lukijatyyppien elämiin, niin jo yksittäinen aika tavallinen kohta kirjassa avaa ison joukon uusia elämänmahdollisuuksia. Jos vaikka kirjailija kirjoittaa henkilön menneen tutulleen kylään, niin se on aika tylsää, mutta jos pohdin, ett menisinkö minäkin kaverille, tai tutuille kylään, tai harrastukseen tapaamaan kavereita, tai torille, tai matkoille, tai mummolaan ja mökille tai tutustumaan uusiin ihmisiin ja minkä tyypin ihmisiin joskus haluaisin tutustua, niin jo ihan tavallinen maininta elämästä jostakin on avannutminulle monta tietä, mitä en olisi voinut saada, jos olisin käyttänyt kirjailijan näkökulmaa, joka sitä paitsi ei ole yhtään toimelias ja liikkeelle lähteväinen, puuhissa viihtyvä.

5.7.2017   Savonlinnan pääkirjasto Joelissa on nykyisin kahvila ja se kai ihmetyttää ja pelottaakin montaa: haluaako joku murhata kirjojen ystävät. Mutta kahvila on kai käsityöharrastuneita mummoja yms varten, että tulisivat kahville ja käsityölehtiä lukemaan ja siitä sitten pistäytyisivät kirjastonkin puolelle, missä olisi monta heitä kiinnostavaa kirjaa. Eivät vain ole tottuneet lukemaan ja ovat siksi paljon tyhmemmän maineessa kuin kapasiteettinsa edellyttäisi Lukeminen käy läpi perustason asioita, jolloin ne sujuvat lähes kuin vettä vain, ja niin ei ole älyssä tai yleissivistyksessä huomauttamista. Mutta aivan toinen mummotyyppi on se, joka luki jo nuorempana valtavat määrät eri aiheiden tieto- ym kirjoja ja ei löydä kirjastosta enää uutta kiinnostavaa.
On kirjastossa kovin monta kiinnostavaa kirjaa, jos vain lainaa yhden per aihe eikä ole jumiutunut vanhoihin aihepiireihinsä Itse olen lainannut mm inkojen vai minkä ikivanhoista kudontatöistä kuvakirjan, Amazonin sademetsän alkuasukkaiden taiteesta, puuveistoksista, kuuluisten suomalaisten taiteilijoiden asuinsijoista Tuusulajärven rannalla, paksun Eino Leinon runokokoelman, oppaan kukkien maalaamisesta, laulukirjoja, historiankirjan Suomesta muuttuvassa maailmassa, ym. Ja vaikken ole oikein jaksavainen lukija, niin jo kappaleen matkaa kiehtovaan aiheeseen perehtyessä saa kurkistettua toisenlaiseen antoisaan maailmaan, josta on hyvällä laadulla kerrottu.
(Omia kirjoituksiani, jos jotakuta kiinnostaa, mm käsitöistä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi etenkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html , sekä ympäristökysymyksistä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi )

3.10.2017   Savonlinnan kirjasto oli aiemmin poliisiaseman vieressä Nälkälinnanmäellä, missä tuntui olevan kirjoja onnistuneesti kuin kompaktisti juuri hyvät kirjat kirjastonhoitaja osannut valita. Sitten kirjasto muutti uuteen suureen rakennukseensa Joeliin Linja-autoaseman ja ohikulkutien väliin. Siellä oli tunnelma aluksi huono, kuin kirjastoissa muualla, jotenkin koulumaisuuteen sortunut. Mutta viime aikoina on tunnelma kirjastossa ollut taas hyvä, on kuin ihmiset löytäisivät juuri hienoja kirjoja. Kai kirjastonhoitajat ovat oppineet tai sitten saaneet jotkin tekijät kuntoon vasta nyt ajan myötä. Mutta siitä kai voisivat muut kirjastot oppia, luulen.

8.10.2017 

27.10.2017   Kävin tänään kirjastossa ja palautin mm tilkkutäkkikirjan ja kirjan Suomen historiasta, jota luin vain vähän, mutta joka herätti ajatuksia. Olin jotenkin unenpöpperöinen ja tavallista nojautuvaisempi. Niinpä kun mietin,millaisia kirjoja haluaisinlainata, niin huomaamattani kävelin ulos kirjastosta ja kahville, niin kuin se olisi ollut muiden käsitys siitä viihtyvyydestä, jota kirjoilta hain. Mutta voi kirjoja lainata niin, että ne ovat kiehtovia maailmoja. Esim. lainaa kuvateoksen jokin sinua kiehtova aihe kautta aikojen, mistä voi sitten jäädä katselemaan yksittäistä kiehtovaa kuvaa tai aukeamaa ja ajatella syntyjä syviä maailmasta ja elämästä. Mutta, ettei sitten lainaisi samalla kertaa tavallista oippikirja tuosta aihepiiristä, sillä se on eri tapaan lähestyvä, jotenkin lättänämpi. Kanssa voi lainata jonkin kiehtova romaanin tai matkakirjan, kuten vaikkapa elämää Himalajan juurella tms, mitä nyt sattuu löytymään kiehtovaa kurkistusta siihen, millaisia kulttuureja on, tms. Tai sitten jostakin aiheesta, mistä pidät ja olet lukenutkin aika paljon,niin jokin hyvälaatuinen kirja, josta voi lukea pätkiä malliksi, että miten sellaisia aiheita taidolla käsitellä, millaisia nuo ammattikuntien asenteet ja elämänpiirit ovat, missä hengessä elävät. Tai jostakin, mitä pitää heinona, niin yksittäinen kirja, nuotti tai CD. Mutta siis samalla kerralla lainattuna lähinnä eri aiheita pari tai muutama, eikä samasta junnaten kuin pitäisi muuttua tietokannaksi eikä innokkaaksi harrastajaksi, jota kiehtoo tuo osin tuntematon maailma, joka kirjan myötäaukeaa.

8.12.2017   Kirjastossa käydessäni (ja näin suomalaisen musiikin päivänä myös nuottikirjan lainatessani) oli siellä vanhemmalta talonmieheltä vaikuttava mies, josta tuli mieleeni, että miten, jos elämänkokemusta jo on aika paljon ja omaa osaamista, muttei ole viime vuosina niin lukenut tai saanut langanpäästä kiinni lukemisesta, niin mitä lainata: tarvitsisi lainata jostakin kiinnostavasta oman osaamisen piiriä kauemmas laajentavasta aiheesta oman osaamisen tasoista perusoppikirjamaista mutta sopivan vaativaa tekstiä, jotta perusosaaminen sujuu kiinnostuksen myötä hyvin, ei tylsistyneesti kuten liian alkeellista tai kaavamaista tekstiä luettua, ja lisäksi kotiseutuhistorian tms kohtalaisen läheisen alueen elämää käsittelevä teos tai kauemman perusteos kuten vaikka New York, niin saa kuvan laajemmasta yhteiskunnasta, miten kukin työllään ja vapaa-ajan harrastuksillaan on luomassa yhteiskuntaa, miten sen omilla edesottamuksillamme muodostamme, että mitä elämä on, mikä siinä sujuu hyvin, malliksi kelpaavasti, ja mikä taas takeltelee ja mitkä viisaudet siihen olisivat hyvä ratkaisu, sekä ainakin näin nuorempana lainaisin jotakin kauempaa kiinostavaa kuten vaikka valtamerten elämä, tms, sekin aika perusteos mutta kiehtoutunut ja yleensä myös kuvin.

8.2.2018   Joskus kirjastossa käydessäni ostin sieltä muovikassin, jossa luki "Kirjasto - jokamiehen oikeus", mökkeilypaikkakunnalle sopivasti, luulisin. Mieleeni tuli oma yritelmä: "Kirjasto - tie lukemattomiin maailmoihin", ei siis ovi kirjahyllyjen maailmaan vaan elämänmahdollisuuksia avaavia kurkistuksia eri elämänalueisiin, kulttuureihin, paikkoihin jne, eli teitä toisenlaiseen kiehtovaan elämään.

4.5.2018   Olisikohan oltava kirjastossa lainoja, joissa on tosi nopea suosituslaina-aika, vaikkapa 3 päivää, ja sitten varsinainen laina-aika se neljä viikkoa tms? Että nuori lainaisi vaikka Sotisovat kautta aikojen tms ja ehtisi siitä juuri katsoa jonkun aukeaman ajatuksella, että voi kuinka hienoa, tai lukeakin mutta kirja ei homehtuisi, ei jäisi painamaan niskassa, ei tulsi työn makua siihen, vaan olisi juuri kuvateoksilla tms laina-aika, joka mahdollistaisi sukelluksen tuohon aihepiiriin liittyviin näkemyksiin, etenkin kuvien ja kuvatekstien synnyttämiin, ei työmäistä raatamista tai myöhemmäksi jättämistä, mistä kirjaston ikävä ilmapiiri kai syntyi.

13.11.2019   Kirjoitin eilen runojen lukemisesta https://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2019/11/runojen-lukemisen-tavasta.html

Ihmistyypeistä ja asumisen tavasta

Savonlinnalainen tai nätkiläinen tyyli asua tuo mieleen Kodin Kuvalehden, mutten tiedä, miten osuva kuvaus se on. Lisänä on toki muita piirteitä, ainakin varuillaanoloa, mummolamaisuutta, taiteita ym vaativaa.
Itse en ole ihan sentyyppinen vaan uomiani ovat olleet radion kuuntelu, runojen lukeminen ja liikuntaharrastukset sekä luontoretket, ja kiinnostuksenkohteita lisäksi muita toki, lähinnä jotenkin vaativia kuten uskonnot, vieraat kulttuurit ja uusien taitojen ja lahjakkuuksien oppiminen etenkin käytännön aiheista.

16.heinä2016 Vaikka onko Kodin Kuvalehti liiaksi sairastavien lehti ja MeNaiset vastaisi nätkiläisten taitotasoa paremmin?

31heinä2016  Ei minusta vaikuta siltä, että Nätkillä asuisi sairaita juuri ollenkaan, onpahan vain mummolamaista ja taiteota ja matkailua varten laitettua sekä jo elämäntyönsä rtehneiden yvätasoisten ammattilaisten burnoutmaista jaksamattomuutta, kun sekunnissa tai muutamassa miettivät läpi jonkin vaativan jutun hyvällä laadulla mutteivät viitsisi siinä ajan kanssa raataa, kun jo vuosien ajan sitä tekivät ja kasvoivat sen tason ohitse selvästi, onko se vanhusten jaksamattomuutta kuin monet olettavatkin vanhuksille koululaisten suhteen? Jos joku asustaa seurana, niin usein puoliso tai lemmikkieläin tai ihmissuhteet, mummolamaisesti nauttii sen sijaan, että nääntyneenä sairastaisi.

3.elo2016  Kodin Kuvalehti on jotenkin vähemmän energinen. Esim. jos kuvissa on usein monta tyynyä, niin ne eivät ole kuten mökillä tai lapsiperheessä, että jokaiselle jotakin kivaa, vaan kaikki samaa vällyä kuin pitkäaikaissairaalle kai olisi kiva. Tai värit eivät ole elinvoimaisen hyväntuulisen valitsemia vaan yhtä ja samaa kuin ei olisi osannut niitä valita, joka sairauden vuoksi epäenergisenä tai sitten siksi, ettei ole kodin laittamista aiemmin harrastanut tai ei ole siitä yhtään kiinnostunut, haluaapahan vain jonkin väripilkun tai teemaan työmäisen sisustuksen piristykseksi, leppeyttämiseksi. Kanssa matkakohteet eivät ole pursuavan elinvoimaisena uusiin haasteisiin vaan jonnekin tuttuun lösähtäen, kuin suorittaen lomailun.  Eli ei ole hyvä ottaa siitä elämäntavasta mallia tai sairastuu pidemmän päälle, koska tavallisen elämän energisyyttä se ei juuri tue.
Kodin Kuvalehdessä moni pitää siitä, että se esittelee mummolamaista tai omakotitalomasita tms elämäntapaa ja elämänppriä, kodin laittamista yms niin, että siihen voi nojata, siitä ottaa mallia ja saaviihtyisäksi, vaikkei itse olisi osannut. MeNaiset sen sijaan käy asioita läpi eri tavalla: piirre piirteeltä se viittaa elämäntapoihin, elämänalueisiin, elämän elementteihin, sosiaalisten suhteiden tyyppeihin, ammattien tyyppeihin yms mitkä ovat isoja asioita elämässä mutta nopeasti läpi käytyjä, mutta energisoivia niille, joille ne sopivat, ja samalla sosiaalinen silmä elämäntavan suhteen kehittyy, mutten oikein tiedä, mikä on lopputulos ja miten se vaikuttaa elämäntaitoihin, onneen, vaikuttaako vain luovimistaitoihin ja valintatilanteisiin kuin shoppailu eikä kykyyn rakentaa keskinkertainen hyväksi, onnelliseksi.
Anna-lehti on akateemisuutta arvostaville, etenkin kai akateemisille, jotka haluavatkin olla akateemisia. Gloria kömpelöille, jotka haluavat opetella naisten taitoja ja naismalliseen suuntaan muokata pukeutumistaan. Mutta Eeva-lehti minua huolettaa. Siinä neuvotaan, miten paha saa työssään menestyneen kenties kiltin miehen, ja se ei minusta ole oikein, sillä ihmisillä on silmää sille, mitä ihmistyyppiä on mitenkin paljon ja tavallaan katsotaan, että kulekin isommalle ihmistyypille olisi suunnilleen saman verran puolisoita, esim. kiltti kiltille ja juoni juonelle, muttei niin, että paha nainen veisi hyväntahtoisen ihan fiksun miehen ja kiltille hyväntahtoiselle naiselle jäisi pahantahtoinen liero. Yleensä kai pitäisi liittoutua oman linjauksensa kanssa eikä loisia ihan toisilla elämänarvoilla. Kaikki kiltit eivät huolehdi konflikteja samalla tapaa eivätkä siis ottaisi mitä tahansa kilttiä vaan jonkin omantyyppisensä, mutta miksi lehti neuvoo väärän tyypin hengenheimolaisten metsästämisessä?Auttaisiko tuohon kiltin huomata, että moni nojaa vahvasti, kun ei itse huolehdi yhteisön asioita, ja jos jättää kertakaikkisen huolehtimatta, niin suorastaan seksuaalisesti nojaa toisiin, eli lätsistyypin seksuaalisuutta syntyy lähinnä, kun toinen on pahanteossa eikä kanna vastuuta paristaan ym.  Kirjoittelin joskus tuollaisen kaltaisensa viehättävän saman elämäntapahaaveen omaavan parin löytämisestä http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/advice-for-dating-and-finding-new.html .

15.2.2018  Tavallisesti en lue Kodin Kuvalehteä, mutta kun nyt luin, niin ei se Savonlinnaa tai Nätkiä tuo mieleen vaan on jotenkin ihan toisenlainen.

Onnellisuuden taidoista

Pääkaupunkiseudulla niskassa painava työ, opinnot, akateemisuus ja koulu olivat onnen esteinä mutta ihmisillä oli omaa elämänviisautta ja osaamista terveistä elämäntavoista. Savonlinnassa eivät koulu ja työ paina niin paljoa mutta elämäntavoissa olisi korjaamista, samoin harrastus- ja ulkoilumahdollisuuksissa, elämänpiirissä laajentamista ja turvallisuuden lisäämistä.
Olen kirjoittanut ylös huomioitani siitä, miten löytää onnea elämäänsä: http://happinesstipsblog.blogspot.fi .

Hahmotustavoista

Lainaus blogistani http://pikakoulu.blogspot.fi

"Hahmotustavoista

Tämä on olennaista mutta vaatii taitoa ja kokemusta sekä elämänviisautta.

"Hei Olen Helsingistä kotoisin ja olen nyt asunut muutaman vuoden Savonlinnassa, jonka valtteina ovat mm. oopperajuhlat, Retretti, luonto ja taidekäsityöt sekä lähistöllä sijaitseva ortodoksinen Valamon luostari. Sen, mitä olen näistä ja ajattelun taidosta oppinut, opettaa, että niin ajattelussa kuin käsitöissä, elämänviisaudessa, ongelmanratkaisussa kuin muussakin on paljon väliä, minkälaisista klimpeistä ajattelu ja muu tekeminen koostuu. Jos hahmotamme jotakin ja sitten hukkaamme idean, päädymme huonompaan lopputulokseen, mutta jos pidämme mukana kaikki onnistuneet havainnot, myös, tunteet ja vaikutelmat, niin päädymme parhaimpaan taitotasollamme mahdolliseen lopputulokseen. Jos teen jotakin onnistunutta, siitä helposti tulee malli tuleville tekemisilleni, vaikken olisi sitä sillä mielellä malliksi kelpaavasti tehnyt. Siksi on hyvä tehdä koko ajan hyvällä tekemisentavalla, sellaisella, joka sopii muihinkin tekemisiin ja on siis mm. elämänviisas ja tunteva. Tästä syystä ajattelussa ja tekemisessä käytettävien kimpaleiden tulisi olla eheitä kokonaisuuksia, koko viisaudellani ja koko elämänviisaudellani valittuja malliksi kelpaavia vaikka mihin ja sellaisia, että niissä on käytetty hyvää tekemisentapaa, joka näkyy tekemisen jäljessä. Tällä tavoin vanhuksen elämänviisaus ja taide sekä luontokohteiden tunteita koskettava kiehtova ulkonäkö ovat malliesimerkkejä hyvistä tekemisentavoista ja hyvistä valinnoista."

Tähän tapaan myös kädentaidot, energiavajetta potevalle hyvän ruuan tuoma hyvä mieli ja lomailu auttavat tavoittamaan parempaa laatua. Tunneviisaus on tärkeää. Samoin kokonaiskuvasta aloittaminen, joka setvii suureen maailmaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat törmäyksittä helposti.
Elämänviisautta oppii terveista luonnollisista elämäntavaoista, etenkin luonnosta, urheilusta (Tee haku: "liikkumistapaohje"!) ja tunteidenmukaisuudesta sekä elämänviisautta opettavia kirjoja lukemalla ja sulattelemalla, esim. mietelmä vuoden joka päivälle tms, mutten nyt sitten tiedä, montako kymmentä vuotta nuo lukijaltaan ikää ja kokemusta vaativat. Tämä blogimerkintä ylipäätään liittyy juuri kokemuksen ja taidoissa harjaantumisen myötä kasvavaan näkemykseen ja on siksi koululaisille tulevaisuuden kehittymissuunta eikä kokonaisuudessaan jo koulussa opisttava juttu, luulen."

Musiikista ja taiteista

Savonlinna on kuulu heinäkuun tienoilla pidettävistä oopperajuhlistaan ja aiempina vuosina pidetyistä Retretin tauidenäyttelyistä kesäisin. Osin siksi Savonlinnan seudulla asuessa oppii helposti taiteita. (ja osin siksi täällä tuntuu olevan lavastusten suojissa tehtyjä murhia paljon kuin sotatoimialueella ikään, mutta asun kyllä rikollisena pidetyllä alueella Savonlinnassa.) Itse olen Savonlinnassa harrastanut msuiikkia ja maalaamista (vähän työväenopiston kursseilla ja paljon omin päin osin oppikirjojen avulla ja Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ohjeiden tapaan) sekä sirkusta ihan omin päin koirieni kanssa.
Taideaiheisia blogejani Savonlinnan ajaltani:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi musiikin taitojen oppimisen ohjeita + päiväkirjaa
http://akvarelliblogini.blogspot.fi päiväkirjaa ja joitakin maalaamisen yms ohjeita
http://tanssitanssi.blogspot.fi löpinää ja ohjeita tanssista
http://taiteelliseksi.blogspot.fi taiteelliseksi oppimisen ohjeita
Musiikkipäiväkirja noista ehdottomasti paras!

Sisustamisesta, rakentamisesta yms käytännön taidoista

Savonlinnassa käytännön taidoista oppimaani (teoriaosuus pääkaupunkiseudun ajoilta) http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi .

Savolaisesta autolla-ajotavasta & -taidosta

En ole tänä vuonna tullut ajaneeksi, mutta kun nyt olen seitsemän vuotta asunut Savonlinnassa, niin ihan j alun pitäen olen huomannut, etteivät autot ja autojen äänet häiritse minua täällä niin kuin pääkaupunkiseudulla häiritsivät ja se johtuu lähinnä kai savolaisesta autolla-ajotavasta ja -taidosta, jokaon lomailevaisempi, leppoisampi ja taitavampi. En tiedä, onko täällä autoja vähemmän vai saman verran, vai joskus enemmänkin, mutta niiden äänet ovat mukavampia. Savolainen ajaa jotenkin omanrytmisesti, niin, että on koko ajan taidon ja hyvän elämän kohdalla ja huomioonottavainen omalla tavallaan ajavia kanssaautoilijoita ym kulkijoita kohtaan. Eikä siis kaavan mukaan, jotenkin syrjässä siltä kohden, käytännönläheisyydestä ja tilanteessa elämisestä, omalla tavalla tekemisestä, mistä omat taidot löytyvät. Toki ohjeitakin tarvitaan, taitavampien mallia ja tietoa siitä, mikä on lähes kaikille autoilijoille hyvä, mutta kun ne on sisäistänyt, niin itse tekemisessä on koko ajan tilanteissa mukana eikä nuku tilanteiden piirteiden huomioonottamisen osalta. (Taitojen oppimisesta katso lahja- ja taityo-ohjeet Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alusta.)
Autjen äänissä on kai se täällä ettei ajeta kaavan mukaan suoraa viivaa tai ihan tiettyä nopeutta tarkkaan vaan nopeus elää tilanteen mukaan edes jonkin verran. Samoin moni on käytännön ammatissa, jolloin ei käytännön ajaminen ole kireää vaan osa siitä tavallisesta elämästä, josta yritetään elämän parantamiseksi tehdä hyvää, leppoisaa, muillekin hyvääja viihtyvyyttä tuovaa. Wrumm - mmm - hhh - mmm - sshhh - pöhh - ssshhh ääni häipyy

Onnistunut pihametsikkö malliksi (pääkaupunkiseudulle ainakin)

Pääkaupunkiseudulla pidettiin kovin pihametsiköistä, muttei yleensä onnistuttu saamaan muutamaa mäntyä parempaa. Täällä Savonlinnassa, missä asun kolmen kerrostalon ryhmässä, on onnistunut sellainen pihametsikkö, jota pääkaupunkiseudulla ja ehkä muuallakin kaivattiin: tavallisen kangasmetsän sijaan tiheä kangasmetsikkö, jossa on reunoilla lehtipuita niin kuin metsänrajoissa usein on, muttei niin tiuhaan. Se on ihan metsikön oloinen, jatkuu muutaman kerran isompaan metsikköön pihan eteläreunalla, ja luo osittaisen näköesteen talojen välille, mikä on asumisviihtyvyydelle hyvä.
Katso kuvia vuodenaikakirjoituksestani http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html joista osa pihametsiköstä.
Tässä pihassa on hyvänä puolena, että talot ovat U:n muodossa, tai pikemminkin kuin Li, minkä täydentää U:ksi lastentarhan yksikerroksinen laajennus ja sen pihan osa talon päädyn jatkeena. U:n pohja on isoon katuun päin, sivut pienemmille teille ja siellä, mihin Li aukeaa on tasaisen hiekkamaan jälkeen hiekalle tyypillinen jyrkkä alamäki ja autotie montussa mäen alla. Niin kun ikkunan aukaisen pihan puolella yläkerroksessa, niin usein kuuluu vain tuulen suhina puissa ja linnunlaulu, vailla autojen äänia. Mutta toisaalta pihatiet talojen sisäänkäynneille ovat usein käytössä: kuuluu autojen ja mopojen ja moottoripyörän ääniä pihalta ja toki yleensä myös ihmisten ääniä, mm leikkiviä lapsia. Mutta silleen aika se ideaali, jota pääkaupunkiseudulla haettiin.
Pihalla on myös keinuja ja hiekkalaatikoita sekä nurmikkoa ja lipputangot, kutakin yksi per talo. On myös iso nurmikenttä, jota käytetään vain vähän.
Talot ovat 3 kerrosta + puoliksi asuttu kellarikerros, jolloin täysikokoiset puut yltävät korkeammalle, mikä lisää viihtyisyyttä. Parkkipaikat ja roskakatokset (roskakatos talon päädyssä (jossa kai läpitalon kaksioita niin, että kesällä voi tuulettaa pihan puolelta parvekkeen ovesta) (aika lailla pohjoispuolella taloa) pihatien toisella puolen, sen ovi kauimpana taloista olevassa päädyssä, talojen päädyssä vain paperi- ja pahvikeräys, heti katoksen oven vieressä komposti) ovat taloryhmän ja tien välissä, eivät piha-alueella. Kussakintalossa on kolme rappua, U:n sivuilla pihan puolella ja U:n pohjalla ulkosivulla. Vasemmanpuoleisen (kaakko) tien pätkä on ain talojen verran ja kääntyy sitten suorakulmaisesti viereiselle omakotitaloalueelle, joka on aika hiljainen niin kuin kai omakotitaloalueet yleensä.
Puut on kai istutettu kangasmetsämäisesti viihtyisyyttä luomaan sinne tänne, mutta olisiko lisäksi pitänyt tavoitella elämänmakuisuutta. Pääkaupunkiseutulainen olisi kai osannut tavoitella hyvin sujuvaa elämää sovussa yhteiskunnan kanssa alueen asukkaille ja vierailijoille, kulkijoille yms. sekä kauemmaskin. Blogin kuvissa metsä näyttä tiheältä, mutta se ei kulkiessa ole tiheikkömäinen vaan aina tulee mieleen kangas tai sekametsä. Polut näkyvät karussa maassa ruskeina ja niin aluskasvillisuus on säilynyt hyvin, vaikka on arkaa. Pihasta menee metsikköön kaksi polkua, pihan reunasta yksi iso väylä metsikön poikki ja metsikön eri osien halki kulkijoille polkuja. Vasemmanpuoleinen tie jatkuu lähellä kulmaa pyörätienä metsikön halki alas mäkeä mäen alla kauemmas kulkevan tien jalkakäytävälle.

Savossa näyttää siltä kuin olisi monta käytännön alojen ja taiteen asiaa osattu hyvin, mutta tämä lienee niitä selvimmin malliksi pääkaupunkiseudulle  kelpaavia, kun ei kuulosta liian vaikealta siellä tavoittaa. Mutta täällä vaikuttaa vaaralliselta niin, ettei voi tulla katsomaan. Turvallisin aika lienee aamupäivällä ehkä kymmenestä puoli kahteentoista.

Piha-alueella näkyy koko metsikön läpi, mutta se luo vehreyttä.
Suora reuna ja suora kulma metsikön reunana ei ole nätti eikä luonnollinen vaan metsikön reunan pitäisi olla luonnollinen pyöreä, kaareva, laineilla sen mukaan, mikä on luonnollista, nättiä ja viihtyisää sekä turvallista.
Voisiko kangasmaasta tehdä tiheähkölle kangasmetsälle sopivaa istuttamalla puut multapaakussa tai levittämällä säkillisen maata tai kariketta alueelle, esim. kuivia lehtiä syksyisin niin kauan kuin maa ei ole kyllin rehevä. Mutta mitä se vaikuttaisi aluskasvillisuuteen?
Tuo, etteivät puut ole talojen varjossa vaan piha aukeaa lounaaseen, tuo viihtyvyyttä, kun varjon ja neliskulmaisen varjon reunan sijasta nurmikentällä näkyy puun viisto varjo. Lännen suunta mukana tuo kai töistä tulijoille viihtyisyyttä. Mutta tuossa kuvassa valo tulee talojen yli, mikä myös on tuntunut toimivan, kun talot eivät ole tuon korkeampia.

Tuo, että saako puita istuttaa vai pitäisikö metsikön antaa syntyä itsestään, niin lähes kaikki Suomen metsät ovat istutettuja ja aukiolle jätettyjen siemenpuiden jälkeläisistäkin muodostuvaa metsää on paikkausistutettu, jottei siinä olisi aukkoja. Ja harvennushakattu. Niin ettei se niin kummaa ole istuttaa puita. Ihminen tarvitsee puita, etenkin ilmaston osaamiseen tarvitaan puita ja vehreyttä, samoin usein hyvään oloon ja viihtyvyyteen sekä älyyn. Saako maata sitten parantaa? Jos se on luonnollista maata kumminkin ja sillä kasvaa tuolla maatyypille luonnollinen metsikkö, niin eikö se ole suhtkoht ok, vaikka osa mullasta tai karikkeesta olisi puita varten siihen tuotu? Kaupungissa myllätään paljon maata, vieressä on leikattu nurmikko, puut sen sijaan kasvavat omia teitään, kai se on tavallaan luonnollinen metsikkö kumminkin. Lehtipuu ei viihdy kuivassa, ja niin aukean reunalla,missä se saa myös viereen öankeavan sateen, se pärjää paremmin ja saa valoakin enemmän.

Roskakatokset sekä yksi puutarhurien työkaluvaja (syrjemmällä mutta ison tien ja talojen välisen aukon välissä) teiden ja talojen välissä ovat aika suuria ja kulkuteiden varsilla mutteivät aivan talon vieressä niin, että ne kai osin vähentävät tieltä piha-alueelle kantautuvaa autojen ääntä, ettei se ainakaan niin suorana vuona tule, täysikasvuinen puustokin rikkoo melun kulkureittiä ja ehkä myös parkkeeratut autot, kuuluuhan autojen melu lähinnä alhaalta pyöristä.
Li:n isommalle tielle päin olevan aukon kohdalla on pihatien vieressä aukossa kumpare ja piha on osin hiukan alempana niin, että kumpare myös estää auton pyörien melua kuulumasta ainakaan niin vahvana, niin suoraan ja esteettä piha-alueelle.Roskakatos ja muutama parkkeerattu auto on isommalta tieltä katsottuna pihatien vieressä kumpareen kohdalla. Toisella puolen pihatietä on parkkipaikalla autoja ison tien tienvieruspuiden vieressä ja talon päädyn vieressä ihan pihatien reunaan asti, ja useasti muutaman minuutin jokin asioillaan olevan auto puoliksi pihatien tukkeeksi aukon tienoilla pysäköitynä, kuljettaja autossa tai auton luona odottamassa.

Kaupunginosasta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/03/natki-savonlinnassa.html
Hakkuista: miten valita jätettävät puut http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/02/miten-valita-jatettavat-puut-hakkuussa.html
Osittainen näkyvyys on lehvästön läpi, ei runkojen lomitse http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2016/09/osittainen-nakyvyys.html

17.7.2017   Pihametsikön tulisi olla paikalla valmiina, kun taloja aletaan rakentaa, ainakin mäntyjen, sillä taimina ne muodostavat tiheikön ja tuovat siksi väijyntämahdollisuuden kulkuteiden varsille, mikä on ikävää ja ihan erihenkistä kuin täysikasvuisten mäntyjen luona asuessa. Mutta onhan toisaalta täällä pihatieltä metsikön reunaan muutama metri. Keskikaupungilla, kun tekivät tieremonttia, niin toivat muutaman täysikasvuisen lehtipuun Sokoksen eteen, mutten tiedä, miten usein se on mahdollista, onko se kallista ja olisivatko männyntaimet silloinkin vielä liian tuuheita. Joskus hiukan isommista männyistä, jotka ovat vielä nuoria, karsitaan alimpia oksia, mutta ne lienevät silloin jo varsin korkealla. Lehtipuut kai tulevat usein luonnostaan metsiköiden reunaan eivätkä estä näkyvyyttä.

Tuossa tuo pihametsikön viereinen iso nurmikenttä ei ole paljoa käytössä ja piha-alue olis kenties kivemman oloinen, jos metsikkö ulottuisi viistosti sen poikki, jotenkin kai niin, että metsikön pohjoisreuna olisi jokseenkin ennallaan, mutta metsikön reuna kulkisi viistosti, luontevasti mutkitellen, vaikkapa kahtena pallerona, jokseenkin pihatien metsikönpuoleisen reinan tasalle aukion eteläreunalla. Keinut ja hiekkalaatikko voisivat silloin olla nurmikentän keskellä, ehkä.

20.8.2017   Tuo tunnelma on osin mummolamaisuudesta lähtöisin myös: http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html

28.9.2017  Kuva viime vuoden marras-joulukuun vaihteesta ja toinen viime keväältä metsikön viereistä nurmikenttää ja pihametsikön viereistä metsikköä:

15.2.2018   Tuossa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html kuvituksena pihanäkymiä ikkunastani keskimmäisen talon puolivälistä.


 

Maalla asumisesta ja savolaisista rosvoista

Katselin tuossa tori.fi:n ilmoituksia ja niissä oli mm kuva myytävänä olevasta maalaistalosta, ilmakuva kuin ei olisi uskallettu maalaistaloon enää käymään. Ilmakuvassa näkyi puita yhdellä puolen rykelmänä, metsikkönä, ja toisilla puolen ei kai ollenkaan. Oli kuin olisi pelätty ja siksi laitettu kukin puoli tietyntyypiseksi, mikä tietenkin lisäsi pelkoa, kun ei ollut välivaiheita, joustonvaraa, vaihtrelua, treeniä hankalampien kohtien varalle. Yleensä kun jokin on hankalaa, niin se liittyy siihen, että elämä on liiaksi jumiutunut samoihin uomiin, jotka eivät sentyyppistä harjaannusta ja sentyyppisiä uusia tsemppikohtia tuo: ihminen ikään kuin nukkuu, hon horteessa, sen sijaan että uusin silmin virkeänä katsoisi ja hyväksi laitettujen onnistumista tuovien kohtien tuomalla kokemuksella lähestyisi hankalimpia kohtia hyvällä turvallisella toimintakykyisellä tavalla, joka samalla on eheä, elämänviisas, tervejärkinen ja tervehenkinen, kokonaisuuden kannalta katsoiva, sosiaalisia kehityskulkuja ennakoiva ja elämää viisaasti hyvälle tolalle tuova. Eli talon etupuolella tarvitsisi olla edes jotakin puuta ja pensasta, esim. mänty, joka ei ole ihan niin paksu, että tavallinen aikuinen sen taa mahtuisi piiloon, ja pensaita, oiden takaa valaisee sivusta pihalamppu (ja hätävarana jokin muu turvallisesti päällekytkettävä tai ainakin suojasta esim. pimeässä verhot eteen, jos lamppu sammuu). Niin olisi uhan tunne ja tsekkaus mahdollinen. Ja toisaalta metsiköstä ikävimmät loukot pois tai kauemmaksi houkuttelemaan voron poistumistielle. Ja talon seutu ei saisi olla ihan erilainen kuin muu maisema, jotta talon väki ei jäisi yksin turvallisuusongelmansa ja elämäntapansa kanssa, vaan maiseman tyyliä, esim. perinteistä maalaismaisemaa aukeampana mutta jollain kasvillisuudella tai tiuhempana mutta kivantunnelmaisena.
Jos lurkkijoina on maalaistalojen jo aika aikuista jälkikasvua, joilta pursuvat puuntaimet yms korvista ulos ja kaipaavat moottoriajoneivoja, niin pitäisikö traktorivajan, autotallin ja verstaan yms olla heille kutsuvamman näköisiä kuin naisväen ikkunan ja asuintalon? Olisi myös hyvä, os voisi auttaa nuorempaa polvea löytämään oman uransa kaupungista sikäli kuin kaupunkia arvostavat.

Ainakin kaupungissa Suomessa, mutta myös maalla on näyttänyt olevan sama juttu, turvallisuus tulee siolta osin osittaisesta näkyvyydestä, kun puut, pensaat ym eivät ole tiheitä vaan niistä näkyy läpi, jos toisella puolen on joku. Toisaalta on sekin, että välissä on puita, pensaita tms niin, ettei joudu olemaan samassa sosiaalisessa tilassa vaan voi puuhata omiaan ja olla juuri tiettyjen henkilöiden seurassa, vaikka näkeekin suunnilleen, mitä muut maisemassa puuhaavat, muttei ole niin näkyvillä, että olis herkullista ampua kaukaa, vaan mieluummin odottaa hetken parempaa tilaisuutta ja niin sosiaalinen huomioonottavaisuus ja tervehenkisyys, juttuun tulemisen taito ehtii lieventää tilannetta ja hetki motivaatioineen menee ohi, osin siksi, että ollaan eri sosiaalisessa tilassa, kullakin oma rauhansa, muttei niin näköesteen takana, että vaarat tulisivat yhtäkkiä varoituksetta.

Aiempia: "Julkkiksia?" ja "Savonlinnassaa kivanoloista tavaraa"

torstai 26. toukokuuta 2016
Savonlinnassa on kivanoloista tavaraa
Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla asuessani minua häiritsi jokin esineiden ja huonekalujen tyylissä, kai kuin kovin typerä versio akateemisuudesta, jotenkin elämänkielteinen, niin, että aina toivoi niihin jotakin olennaista parannusta ja mietti, että mahtavat olla vaikeita osata nuo tuollaiset tyylisekat. Savonlinnassa asuessani ei ole tuota hankaluutta ollut vaan kaupoista saatava tavara on ollut ihan kivaa tai ihan ok ja toimivaa, taiten tehdyn oloista. Erityisesti suurimmista marketeista on tuntunut saavan vaikka mitä, mistä ei tule paha mieli vaan mitä jaksaa kotona katsella häiriintymättä. Erityisesti olen pitänyt Tokmannilta ostamistani vilteistä, joiden värit ja tuntu ovat ihan kivat, kun taas kun Helsingistä koetin ostaa vilttiä, niin olivat kamalan kalliita ja ihan kamalan näköisiä, jotenkin häiritsevän tyylisiä, niin jäi sitten ostamatta, vai ostinko jonkun mutten koskaan totunut sen näköön ja tuntuun. Joskus ennen kuin muutin Savonlinnaan, sain mökkireissulla syntymäpäivälahjaksi Savonlinnan torilta korin ja se tuo vieläkin hyvää mieltä. Kanssa Savonlinnasta ostamissani soittimissa on ollut kiva ääni ja ne ovat mahdollistaneet soittoharrastuksen, ehkä siksi, että niitä voi soittaa hiljaa niin, ettei kerrostalossa häiritse naapureita, kun taas Helsingistä ostamillani soittimilla soittaminen ei tuntunut sujuvan, ehkä oska niissä oli liian luja ääni kerrostaloon.





lauantai 14. toukokuuta 2016
Julkkiksia?
Joka ammattialalla on kuuluisuutensa ja fanit arvostavat jokaista ammattilaista, kurssilaistakin. Nätkin kaupunginosan tyylisiä oopperalaulajia näkee lehdessäja muillakin julkkiksilla on savonlinnalaista tyyliä, miten yleinen se sitten onkaan maailmalla, onko matkailupaikkakunnan tyyli?
"Hei
Tiedätkö, kun minua on ihmetyttänyt, kun joskus tulee naapurustista
olo, että itse osaisi kirjoittaa kaikki kirjaston tietokirjat yhtä
hyvin tai paremmin kuin ne on siellä kirjoitettu, niin äsken katsoin
eilistä lehteä ja siinä Brasilian naispresidentin kuva muistutti sitä
täkäläistä naista, josta tuo olo on vaikutteena tullut ja jota olen
luullut hotelli Seurahuoneen omistajapariskunnan rouvaksi. Niin on
joka hiuskihara eri tyylillä käherretty hienosti ja just nätisti aina,
vaatii se taitoa. Niin minkä tasoinen on nainen, joka osaa noin paljon
ja minkä tasoinen on Brasilian presidentti? Minkä tasoinen on
tavallinen brasilialainen nainen, toisesta maanosasta ja voi olla
kovin eri taidot. Eilen K-Citymarkettiin sisään mennessäni tuli oven
luona vastaan vanhahko mies yksinään, tavanomaisissa vaatimattomissa
vaatteissa ja näytti pikasilmäyksellä siltä kuin Ruotsin kuningas.
Olenko saanut vaikutteita joltakulta, joka yhdistää kaikki ihmiset
kuuluisuuksiin, vai voiko matkailuseudulla törmätä tällaisiin?"

Nätkin omakotitaloalueella tässä ihan vieressä tuli joskus vastaani Tove Janssonin näköinen kovin vanha nainen. Voiko sillä olla tekemistä sen kanssa, että Savonlinnassa tunnutaan lihavoittavan ihmisiä paljon vastoin näiden tahtoa, on kuin muumielämää muut meille tavoittelisivat, vaikka se on kai ruotsinkielisten tai ruotsalaisten haave eikä suomalaisten, saati sitten savolaisten? Samoin tässä kerrostaloissa pihalla usein käyskentelee Astrid Lindgrenin näköinen nainen. Voiko olla, että ruotsinkielisten ruotsinkieliset suuret kuuluisuudet kuuluisivat perinteisesti kokonaan ruotsinkielisille alueille tai Ruotsiin, jotta suomalaiselle kulttuurille olisi täällä tilaa, kun nyt ei ole, vaikka Savoa on perinteisesti pidetty suomalaisduuden sydänmaana ja kokonaan suomenkielisenä? Voiko olla, että suuruudet merkitään kuolleiksi, kun muuttavat Savoon, sillä täällä on paljon murhia ja kulttuuri, jota ei kuulu yhdistää ainakaan muihin kuin suomalaisiin kuuluisuuksiinyms suomalaisen henkiseen?

Pääkaupunkiseudulla Helsingissä asuessani sikäläiset suomalaiset tuumivat, että suomalainen kulttuuri  suo tilaa yksilöllisyydelle ja sovussa elämiselle tervehenkiseen rakentavaan elämänmyönteiseen ja kovin vapaaseen tapaan, joka "Elä ja annatoisten elää"-säännöllä, tervehenkisyydellä, kokonaiskuvallisella terveellä järjellä, kannattavuusperusteisella moraalilla, ja terveiden elämäntapojen kannattamisen avulla sovittaa yhteen myös erilaiset ryhmät,  yksilöt ja oman maan ja muiden maiden edut ja niin myös useimmiten niiden linjaukset. Sellainen olisi hyödyllinen taito muunmaalaisille poliitikoille ym kuuluisuuksille sekä näiden maiden medioaväelle oppia ja sen voisi oppia Suomessa ehkä vuoden tai kymmenen vuotta asumalla, minkä hyvin joku heidän suuruuksistaan voisi tehdä, kun yksilönvapautta ja moraalia täällä niin arvostetaan, ja sitten nuo suuruudet osaisivat hyvin opettaa nuo asiat omanmaalaisilleen, jolloin olisi heillä maassaan rauha ja sopu ja yhteiskunnan asiat luistaisivat hyvin.
Mutta jos Savossa ei noudateta suomalaista kulttuuria esim. siksi, että tänne muutti muumiharrastuneita, niin eihän noita asioita silloin opi, jää hyöty saamatta, eikä sitä esim ruotsalaiset osaa, ei voi tänne huoletta ruotsalaistusta ottaa, kun suomalaiset ovat peristeisesti olleet paljon taitavampia kuin ruotsalaiset, etenkin viisaampia ja vastuuntuntoisempia, tervehenkisempiä.

Minua ihmetyttää, kuinka paljon julkkiksia, guruja, taiteilijoita,uskonnollisia ihmisiä ja osaavaisia vanhuksia Nätkillä asuu, kun tuntuu, että kovin monta, eivätkä muut niin hyvin viihdy.
(Itse olen kirjoittanut tulevaisuuden tietokoneista http://feelingcomputers.blogspot.fi/2011/08/far-future-with-computers-what-will.html , arkijärkisen objektiivisen ajattelun kurssin http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html , paratiisiteorian http://www.paratiisivoittaa.fi http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/03/video-jonka-joskus-tein.html , ym, mistä muissa blogeissani.)

Tuo vaikutelma siitä, miten kirjoittaa kaikki kirjaston tietokirjat, menee jotakuinkin niin, että tuossa aihepiirissä tavallinen ja luonnollinen lähestymistapa, näkövinkkeli ja ajattelutyyppi (useampaa ajattelutyyppiä hyvin hallitsevan vinkkelistä) ovat nämä ja siinä on nuo perusasiat läpikäytävinä, jota kyllä (ja aika paljon muuta aihepiiristä) tällä iällä (vanha nainen) jo osaa, hyvä kirjoitustapa on se ja se ja näin paremmalla laadulla aihe aukeaa uusiin taitoihin ja elämänymmärrykseen päin, ja parin tai muutaman ohuehkon tietokirjan kirjoittamisesta onkin jo kokemusta (hänellä, minä olen kirjoittanut vain omakustanteita, vaikka luulisin, että tuota kirjoitustani tulevaisuudentietokoneista on luettu paljon).

Nätkin kaupunginosassa asuvat tai oleskelevat toivovat yleensä, ettei heitä tulla häiritsemään heidän ammattinsa vuoksi. He ovat muualla ammattinsa yhteydessä tiedottaneet ammattiinsa liittyvistä näkemyksistä, yhteydenpitotavoista yms. Yksikin kävijä äivässä kotirauhaa häiritsemässä on mahdotonr iiesa, muttei niin kummallinen tilanne, jos heidän ammattiosaamisensa on muita henkilökohtaisesti kiinnostavasta aiheeesta. Perussääntö on, ettei työympyröiden ja työaiheiden vuoksi oteta yhteyttä vapaa-ajalla, kuin korkeintaan henkilösuhteina synkkaavat mukavat tuttavat muualta, ja hekin mieluummin työajalla työpaikalla etukäteissopimuksen mukaan. Suomen laki pitää kotirauhan rikkomista erityisen suurena rikoksena..

13.6.2016 Joku vuosi, kun oli juuri paikallisessa sanomalehdessä ollut, että presidentti Tarja Halonen on Savonlinnassa käymässä ja mm oopperajuhlilla, muistelen, niin pihamaalla näin Tarja Halosen näköisen naisen. Olisi tehnyt mieli sanoa, että täällä on vaarallista, mutta hän virnisti niin haimaisesti poliitikon tapaan, etten sanonut yhtään mitään vaan kävelin vain ohitse. Oli menossa syömään muovikasissa olevaan isoa kalaa, ehkä lohta, naapuruston lihavimman aina penkillä istuvan naisen luo, mikä minua huoletti, kun sama ruova oli näyttänyt pitävän naapuruston nuoremman väen siitä puolesta, joka minusta näyttää murhia tekevältä, esim. vieraan olueen huumaavia aineita sotkevalta (vai siksikö, kun lähikaupassa ei ole kaikki kunnollista, syötävää tai juotavaa), ja kun toisaalta sama rouva oli jalkakipunsa vuoksi pätemisenhaluinen, halusi toimeliaisuuteen saavutuksineen itsekin, mihin olin ehdottanut nettiä.
Kerran ajoi samalle parkkipaikalle kristillisten poliitikko Päivi Räsäsen näköinen nainen.

to 16.6. Pari viikkoa sitten olikohan lauantaina, vai perjantaina, kuului illalla iso pamaus kuin tussarin laukaus aika läheltä. Pamauksia on täällä silloin tällöin, muistuttavat usein jonkun ampuma-aseen ääntä, mutten siitä sitten varmasti tiedä. Mutta tällä kertaa jäi pitkäksi aikaa ihan erilainen ilmapiiri naapurustoon. Tavallisesti on ollut nätkiläisen oloista mutta nyt oli jotenkin kamalan varovaista tyyliä kuin jostakin muualta taitamattomampien joukosta. Mutta sitten kun hoksasin ajatella, että ehkä Astrid Lindgrenin näköinen nainen naapurustista kuoli pamauksen tienoilla, niin ilmapiiri palautui normaaliksi, mutta se oli vasta seuraavana päivänä, vai oliko vasta kahden päivän päästä?
Kanssa siitä, kun näin Tove Janssonin näköisen vanhan naisen, on jo kaksi vuotta tai paljon enemmänkin.

su 19.6.2016 Itä-Savon päätoimittaja Ojutkangas on näyttänyt asuvan tässä lähistöllä, vai lieneekö joku muu kirjoitustaitoinen vähän samannäköinen. Ei ole niin savolaisen oloinen, siksikö kun täytyy edustaa savonlinnalaista lehteä muuhun Suomeen päin ja kenties maailmallekin?
Sen perusteella,mitä Savonlinnassa asuessa olen oppinut, vaikutti aika hurjalta Barack Obaman Kuuban-vierailu. Toisaalta samalla oppii, että moni Savonlinnaan tuleva savolaistuu ihan jo puolessa tunnissa tai sinne päin, lomailu ja taide kai sellaisia ovat, samoin mummola,rankat tilanteet ja kihetova uusi.
Tuo Astrid Lindgrenin ulkonäkö oli hänen elämänkertansa mainoksen uvassa, kovin on malmilaisuutta ja/tai Ruotsin malmöläisyyttä arvostavan oloinen ollut, olisi siellä paremmin viihtynyt, vaan halusivatko muut hänelle isokihomaisemman tyylin? (18.8.2017 Kovin tuntuu rikollisuutta ja lukuisia murhia kannnattavan, voiko uutisissa kerrottu Ruotsin mm Malmön suuri rikollisuuden määrä johtua Astrid Lindgrenin toiveista? Silloin hänen kuuluisi asua siellä tai ainakin Ruotsissa, jotta hänen toiveensa skaalautuisivat sen mukaan, millaista siellä on asua ja elää. Eivät muiden maiden suuruudet sovi Suomeen, vaikka suomalaiset niin luulevat. Sivistys ei ole ainoa suomalainen pirre vaan kansanluonne on ilmaston muovaama eikä jonkin muun maan ja ilmaston suuruus jätä suomalaisille elintilaa.
Ylipäätään olisi myös tajuttava, että kirjailija on eri juttu kuin kirjansa, kirjat ovat kehuttuja kuuluisia, kirjailija ei kokonaisuutena ole sellaista asemaa ansainnut. Jotkin kirjat tekevät tietä niihin asioihin päin, joita kehuvat, mutta tekivätkö Astrid Lindgrenin kirjat puutarhakokemuksen paremmaksi, ehlpommaksi saavuttaa vai veivät tyytyväisyyden pois, jättivät tilalle haaveen, vieraantumisen kesän elämisestä. Meinaako se, ettei noita kirjoja saisi lukea tai luettaa lapsilla, aikuisemmillakaan? Sen sijaan hyvä vaikutus elämänlaatuun, mutta lienee aikuisten kirja, on ollut japanilaisen Bashon suomennetuilla romaanitektin välissä runojen lukemista opettavilla runoretkikertomuskirjoilla.)
Tässä talossa eri rapussa tuntuu joku romaaninainen kai maalaavan, ja käy rapun edessä aina joskus Picasso-merkkinen auto, jolla kulkee taidevälittäjän oloinen mies, jotenkin kovin fiini.
Tässä rapussa,missä asun, asuu Pera Häyhä-niminen mies kissansa kanssa (4.8. ei ole enää pariin vuoteen vai mitenköhän pitkään aikaan asunut, ei ole näkynyt autoansakaan) ja on oikein taitava kissaekspertti, mutta täällä voi murhia olla osin siitä syystä, että saman sukunimen omaava eriniminen mies oli toisessa maailmansodassa tarkka-ampujana ja ampui yli 500 venäläistä. On samassa rapussakin venäläisiä asunut, mutta täällä on niin vaarallista ja niin erityylistä, etten tiedä,miten heidänloppujen lopuksi kävi, teinejä oli heillä.
Tuossa viereisessä talossa asuu noita kiribatilaisen oloisia matamimaisia naisia, jotka kai tekevät murhia, luulen. Ja eri rapussa siellä majailee moottoripyörä- tai mopojengin tapainen nyttemminmiesjoukko miesvieraineen ja välistä heistäkin tulee mieleen ihmissyönti. Jos ihmissyöntiä on matkailu- ja muuttovoittoalueilla, eikä muualla oikeinmahdollista, niin onko usassa paljon ihmissyöntiä?
Yhden kerrostalon alakerrassa on tässä lastentarha,jolla on pittoreski kivan oloinen piha-alue, jotenkin kovin toimivan oloinen,lapset ja vanhemmat hyvällämielellä, mutta lastentarhaa ollaan siirtämässä toiseen rakennukseen muutaman korttelin päässä,mikä on iso vahinko näin entisen ikkuna ja parveke sinnepäin asuneen naapurin silmin.

(Telakkatie 2:n päiväkodin pihaa, takana katu)


20.6.2016 Ihmettelen, että mitenkähän tulin näitä kirjoitelleeksi, kun ei oikeastaan ollut tarkoitus vaan vain asustella täällä ja antaa muiden asua rauhassa, mutta jotenkin säikähdin sitä, kun Kerimäen lomarauhan julistuksessa oli sääksi saattunut jokin ilman syöksyvirtaus, joka oli mm paiskannut lokkia 20-30 metriä taaksepäin ja pakottanut lomarauhan julistuksen sisälle kirkkoon. Niinköhän on, ettei täällä ole kyllin turvallista, vaan on liikaa murhia, ja se siis kysyy tilanteesta tiedottamista.

25.6.2016 Aikamoisen kamala tuo ajatus, että oltaisiinkin Skånessa tai muualla Ruotsissa, sillä silloin kaikki nämä viat täällä olisivat parantumattomia, vailla toivoa, eikä tilannetta paranna yhtään vaan huonontaisi paljon se, että muiden maiden suuruuksia olisi siellä Ruotsissa, mikä tarkoittaa, etteivät ruotsalaiset edes noita julkisuuden henkilöitä kohtaan tunnetun ihailun myötä ottaisi mallia ja kulttuurivaikutteita näiden omista kulttuureista vauhvuuksineen, viisauksineen. Sen sijaan vakavalla mielellä esim. suomalaisesta kulttuurista, siis suomenkielisestä suomalaisesta kulttuuirsta mallin ottaminen parantaisi nuov iat pois (Pitäisi lukea ainakin ajattelukurssi http://quickerlearning.blogspot.fi ja ohje http://finnishskills.blogspot.fi/2012/10/live-and-let-others-live.html sekä ehkä http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/09/social-skills.html ja käyttää niitä koko ajan muun perspektiivin tukena ja muutenkin, ja ekä kanssa opetella tervehenkisistä tekemisentavoista ja terveelle pohjalle rakentamisesta http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html), korjaisi kai koko tilanteen, jos oltaisiin Suomessa, niin kuin kai ollaan, mutta jos on totta, ettei Savossa ole niin paljon suomalaisia vaan pikemminkin ulkomaalaisia, niin pitäisi gtoki ottaa mallia suomalaisesta koulusta ja vaikkapa Etelä-Suomesta, missä suomalainen kulttuuri osataan.

28.6.2016 Noista murhista tuli mieleeni, että paljon murhia jollakin alueella keskimäärin tarkoittaa suurta muuttovoittoa tai matkailua, sillä joskus laskin, että jos jollakin heimolla olisi keskimäärin kullakin kymmenen lasta, siis 5 per puoliso, niin jos kutakin kohden jää yksi jatkamaan ja itse lopulta kuolee vanhuuteen, niin elinikänsä aikana saisi tuollainen ihmissyöjäheimo murhata kukin keskimäärin neljä ihmistä: tekeekö tuo nyt sitten yhden kymmenessä vai kahdessakymmenessä vuodessa? Eli päivittäistä vaikutelmaa murhista se ei kyllä tuo. Ihmissyönti lienee mahdollista vain muuttovoitto- ja matkailualueilla.
Se meinaa, että ihmissyöjäheimon naisen, joka hankkii joka päivä tuoretta lihaa, koska se muuten pilaantuisi ja koska se on kunniakysymys hänelle, tulee tehneeksi kolmessa vuodessa tuhat murhaa ja kolmessakymmenessä vuodessa kymmenentuhatta murhaa. Se on ihan kamalan suuri muuttovoitto jo yksittäisellekin ihmiselle saati sitten keskiverroksi jollakin ryhmällä. Ovatko kosijat liian huonolaatuisia, jos heitä tarvitsee murhata. Tulee miettineeksi, että ehkä kannattaisi korottaa heidän tasoaan jotenkin, niin olisi kokonainen suuresti kysytty kulttuurialue, paljon suurempi, kenties tuhatkertainen kooltain tai jotakin sellaista. Olen muusta syystä laatinut ohjeita, josita voisi olla hyötyä moiseen: ( http://pikakoulu.blogspot.fi , http://workandfreetime.blogspot.fi http://Finnishskills.blogspot.fi ja http://healthilymoral.blogspot.fi ja kenties http://nopeaoppisuus.blogspot.fi )

30.6.2016 Sen, mitä Savonlinnassa olen saanut vaikutelman murhista, kertoo, että niitä tapahtuu, kun tiedotus on liian kaunisteleva. Samoin on silloin vaikea kitkeä muita ongelmia pois, vaikka Savonlinnassa näyttää olevan ähinnä murhia. Se tarkoittaa, että Ruotsissa, missä ulkokuori tehdään kauniisti ja hyvää imagoa silmälläpitäen, muttei huolehdita itse asioita sen kummemmin, on luultavasti paljon enemmän rikollisuutta ja murhia kuin Savossa, missä osin ollaan kumminkin suomalaisen asioista käytännössä huolehtivan ja pinnan alla hyvää toivovan kokonaiskuvallisen kulttuurin alueella. Siihen tuo mahdollisuuden Ruotsin  itselleenrakentama suuri positiivinen maine, joka kai tuo paljon maahanmuuttajia ja matkailijoita Ruotsiin.

3.7.2016 Ulkona on ukonilma ja kamalaa ukkosmyrskyä luvattu. Mietin, että olisiko nämäkin kuulunut kirjoitella:
Joitakin vuosia sitten, kun oltiin Olavinlinnassa katsomassa oopperaa, niin ooppera loppui ja samalla alkoi tulla saliin usvakoneista usvaa salin takaa vyöryä ja kuulin jonkun vanhuksen sanovan, ettei me päästä tästä usvan alta vaan kuollaan tähän. Itse olin salin etuosassa lähempänä ovea ja niin kiirehdin sinne ja pidätin hengitystäni ulso asti, jotten olisi hengittänyt usvaa. Jälkeemme ei näyttänyt tulevan ketään ulos, olisikohan 200 ihmistä poistunut vaikka saliin mahtuu ehkä 2000 ja se oli ihan täynnä. Mutten sitten tiedä, kun joskus olen ollut aiemmin siellä oopperassa ja on ollut usvaa ja esitys on kai vain jatkunut.
Kolme neljä vuotta sitten kävin katsomassa Sirkus Finlandian päivänäytöstä Savonlinnassa ja siellä oli numeroidut etukäteen ostetut paikat ja ekan näytöksen lopussa tuli jotain kaasua paikan kohdalle ja yritin sitä välttää ja kovin laittoi unettamaan, mikä kai laskettiin taikurinumeron efektiksi, ja sitten oli väliaika ja väki ulos teltasta. Päätin lähteä kesken väliajalla jo ja tien tukkeena oli iso harmaapilkullinen hevonen, jolla oli takaosa tiellepäin ja jotenkin potkivainen ilme. Odotin hetkisen ja kiersin sen ja jatkoin autotielle niin siellä oli jotakin aasialaista sirkusväkeä juttelemassa vähän matkan päässä ja jotenkin sumplin siitä ohi, mutta säikähdin kyllä ja hirvitti, että päivänäytös noin hankala. Mutta olihan se hieno kanssa, paljon lapsia katsomassa, ollaan joskus treenattu omien koirien kanssa just jotta päästäisiin Sirkus Finlandiaan http://lukevatkoirat.blogspot.fi ja olihan se hieno juttu mutta varmaan eri asia tuosta vinkkelistä. Nyt ei olla enää sirkusharrastuneita, kun katkesi meidän treeni ja tekemiset kesken jostain kohden, suunnilleen siitä, kun saatiin hieno lupaava valokuva meidän treenistä, ja ollaan oltu jumissa sen jälkeen koko elämän osalta enkä tiedä, että miksi, niin ettei enää olla sirkuslaisia harrastuneisuudelta vaikka tänään olisi Sirkus Finlandia Savonlinnassa.

31.7.2016  Murhista olen saanut sen vaikutelman, että Näkillä murhataan tyhmiä, jotka kohtuuttomasti komentelevat asioissa, joista eivät mitään ymmärrä, komentelevat kovin hyvin osaavia kuten vaikka vanhuksia, taiteilijoita, kympin oppilaita näille kovin vahingollisin tavoin - olisivatkohan entisiä harjaantumisluokkalaisia, jotka eivät ymmärrä muiden olevan taitavampia tai eivät ymmärrä, mitä sana "taitavampi" tarkoittaa. Kanssa joskus itsemurhia, missä on se vika, että pahantekijä, joka ajaa itsemurhaan, saattaa olla vieressä ja selvitä naarmuitta.Mutten minä noista murhista tiedä, vaikutelmia vain. Usein tulee vaikutelma, että jotkut murhaavat nätkiläisiä ja etenkin uusia asukkaita yöaikaan, kun eivät piudä nätkiläisistä, tai joku saattaa tulla pihalle katselemaan illan, voisiko ikkunoista näkyäniin hyvin, että voisi ampua jonkun nätkiläisen, siksikö on melkein kaikki ikkunat pimeinä, vaikka naapureista kuuluu elämisen ääniä.

Pääkaupunkiseutulaisesta elämänviisaude

Pääkaupunkiseudulla asuessani suomalaisen kulttuurin linjauksilla oli hyvät elämänviisaat perustelut. Oli mietitty, millaiseksi yksilön elämä menee, jos hän elää tiettyjen arvojen mukaan yms, ja myös, mikä olisi hyvä käytäntö yhteiskunnassa, mikä sopisi monelle suositeltavaksi ohjeeksi, ratkaisisi näiden elämät hyvin päin. Oli tapana keskustella ihmisten kanssa siitä, mikä on hyväksi elämässä, mitä on arvojen ja elämänvalintojen hyviä ja huonoja puolia pitkällä tähtäimellä ja toki myös helposti huomattavia lyhyellä tähtäimellä. Ja keskusteluissa jätettiin asiat toisen oman arvosteluykyvyn varaan, ettei tarvinnut toisen sanaan tai muuhun kuin omaan näkemykseensä luottaa. Nuo piirteet tuntuvat puuttuvan Savosta ja se on iso harmi myös savolaisille!

Kuka oppii keneltäkin

Nätkin kauppunginosassa (itäistä Savonlinnan kaupunkialuetta) asuessani olen saanut vaikutelman, että osa Nätkillä asuvista asuu Nätkillä oppiakseen joitakin taitoja. Mutta sitten kuka oppii nätkiläisiltä, on ihan eri juttu. Nätkiläinen on tyypillisesti guru, taiteilija tai vanhus tms pomon tasoinen ja tekee vikkelästi ja omaan tahtiinsa ja on ison osan ajasta tekemättä kummempia. Jos on ihan hyvät perustaidot, fiksu ja mieluusti omia aikojaan tekevä, niin voi siitä oppia hyvin vaikka mitä, kun on vanhukset vieressä näyttämässä säveltä elämäntaidoissa. Mutta jos on vaikka hypotermia tai ilmastoa osaamattomuus, niin ei sitä vajaakuntoisena hahmota kovin hyvin, mitä joku ohimennen hyvällä laadulla teki. Perustaitoja oppisi paremmin siellä, missä muut tekevät selvän näkyvästi suunnilleen nykyisellä taitotasollasi. Koulumittapuulla mitaten luulisin, että nätkiläisiltä voi hyvin oppia, jos koulukeskiarvo oli 8 tai yli, mutta jos se oli 7 tai alle niin ei. Ja sen pitäisi siis olla nykyisinkin oppimistahtisi, urautumattomuuden määräsi, omakohtaisuutesi onnistuneisuuden minimiaste, tekemistesi minimivauhti hyvällä laadulla tehdessäsi ja taso, jota ymmärrät hyvin, vaikka siinä olisi vuosikymmenet elämänkokemusta erilaisista taidoista lisänä.

Rauhallisuus, jumiutuminen vai hyvin sujuva meno

Savonlinnassa nyt seitsemän vuotta asuttuani olen mm muutaman vuoiden harrastanut maalaamista ja niin minulle kävi niin kuin monelle maalausharrastajalle ennen minua ja jäin jumiin ja elämäni meni paljon saamattomammaksi kuin ennen. Samaa kai käy vanhuksille. Miten iso osa rauhallisemmasta meiningistä on taiteiden harrastamisen tuomaa hitautta, saamattomuuteen jumiutumista? Sillä on tekemistä mm sen kanssa, että osa saamattomista ihmisistä pitää aiheista, joissa saa olla saamattomia kausia. Ja sen kanssa että taiteita harrastaa kovin moni erilainen ihmistyyppi ja eri tavoin, eikä kaikkien kanssa voi tehdä ihan samalla tavalla tai menee jumiin. Kanssa jos jonkun vanhemmat harrastivat taiteita, niin lapset oppivat teoriaperspektiivin,e ttä mitä aihepiiriin kuuluu ja mitkäsen taidot ovat, muttei heillä ollut yhtä suurta omakohtaista kiinnostusta aiheeseen vaan olivat jotenkin ulkokohtaisempia, toisten neuvosta ja aseman vuoksi tekeviä. Sellaisesta kun ottaa omakohtaisesti tekevä mallia niin menee jumiin, koska ulkokohtaisuudet eivät kuulu niin lähelle itseä kuin tervehenkiset tunteet. Savonlinnassa, kun on mökkeilypaikkakunta ja oopperajuhlapaikkakunta, niin mökkeily on lepoa ja kuuluu lähelle itseä ja arkea ja oopperaharrastuneisuus, jota tulee siinä siivellä paljon, kun ooppera on hieno ja on kiva oppia taitoja ja olla musiikin kanssa tekemisissä, ja tunteiden, niin ooppera kumminkin on korkeaskulttuuria, taiteen tapaan pikemminkin elämästä kertomista kuin elämää itse kuten mökkeily, ja niin tulevat pikemminkin ajatusten etäisyydellä olevat asiat liian lähelle ja se hidastaa, jumiuttaa, on kuin oopperan tuoma miettimistauko mökkeilyn rytmin verran. Sen sijeen ihan oopperafanit eivät kai niin ole jumissa, joten onko jokin oopperanäkökulma, oopperan harrastamisen tapa, joa pitäisi tiedottaa koko Savonlinnan seudulle, kun kaikki siivellä harrastavat oopperaa tai siis tilaisuuden tullen kumminkin jotain sentapaista, niin se kai kumminkin pitäisi tehdä oopperavinkkelistä eikä mökkeilyn.

Savolaisen ammattityön laadun oppimisesta

"Olen pääkaupunkiseudulta Savonlinnaan muuttanut nelikymppinen ja muutamassa vuodessa olen tuntunut oppivan ratkaisemaan osan pääkaupunkiseudulla vaivanneista yleisistä ongelmista. Yksi niistä on, että opiskellaan, muttei opita itse tekemään, omakohtaista arkijärkistä osaamista. Savonlinnassa asuessani ja taiteita harrastaessani olen oppinut, että hyvän työtuloksen perusedellytys on, että ko asian hahmo on asian itsensä mukaan eikä jonkun koulumaisesti ulkoa luetun teoriaperspektiivin mukaan tai aikataulun mukaan ja että lisäksi ko asian aines, tekeminen, yms on tuon tekemisen meininkiin, näkökulmaan, maailmankuvaan, henkeen, itse tuohon tekemiseen käytännössä upoten tehty."

Savonlinnalaisista moni ulkomaalainen

Savonlinnan Nätkin kaupunginosassa asuessani olen hämmästellyt sitä,, miten vähän on suomalaisilta vaikuttavia asukkaita ja aika vähän venäläisiäkään, mutta sittent unnistamattomia maita on paljon, mieleen tulevat lähinnä' Kiribati ja Romania, mutta lisäksi on joitakin arabeja, ruotsinkielisiä, kai ruotsalaisia ja joku Afrikan valkoihoisia, mutta isoin osa jotakin rotjakkeita tai vanhuksia, joiden kansallisuudesta en tiedä, jolleivät sitten ole jonkun rosvotyypin venäläisiä, iahn erilaisia kuin tutut nuoiret venäläiset. Viimeksi tuli seudusta mieleeni Ruotsin Skåne, vaikken sitä tunne mutta vaikutelmaltaan samanlainen, kun jotenkin kivasti yritetään tehdä mutta suomalaisuuden osaaminen puuttuu siinä määrin, ettei kai suomalaisuutta oikein tunnetakaan. Suomalaisuuden taityojen oppimisesta olen kirjoittanut blogiini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja engl. versio http://Finnishskills.blogspot.fi josko tuosta nyt perusasiat, sään ja lämmittelytaidon oppisi? (Useasti tulee vaikutelma, että joku suoamlaisten luotettavuuteen tottunut menee kylään jonkun ystävällisen oloisen savonlinnalaisen luo mutta tulee sitten murhatuksi ruotsalaisten epäluotettavuuden määrän turvin.)

Melanesiassa on kai perinteisesti oltu ihmissyöjiä. (Mitenköhän ihmissyöjänainen saa tuoretta lihaa joka päivä?)

Suurista tunteista

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"
72. Surusta ja vahvoista tunteista
"Jos jäsentää havaintojaan kuivan teoreettisesti tai rakennetun ympäristön tapaan jäsentäen, elämä jää jotenkin ohueksi ja sen rytmit keinotekoisiksi ja niin sen virta ei jaksa kantaa suuria tunteita vaan ne heittelevät holtittoman oloisesti. Jos sen sijaan elää käytännön elämää käytännönläheisesti hahmottaen aistit auki ja kroppa urheilulliseen tapaan lihakset vahvoina kantaen, niin elämän perusvirta on vahva ja sen rytmeissä on paljon variaatioita tilanteen mukaan, ja niin vahva tunne onkin elämän vire vähän niin kuin sää, eikä holtittomuutta tuova tekijä. Silloin vahvat tunteet eivät tunnu hankalilta vaan elämän suuriin kysymyksiin liittyviltä luonnollisilta tavoilta kokea ne ja elää vahvasti." "

Suomen ilmastoon sopeutuminen

Savonlinnassa tuntuu olevan paljon ulkomailta muuttaneita, jotka eivät kai osaa Suomen ilmastossa ja valoisuuden määrän vaihteluissa elämistä, sekä lihavia, jotka ovat muille huono malli lämpimänä pysymisestä, koska läski lämmittää kuin utnuvatakki ja tekee niin lihavan tyylin hellemäiseksi, mistä on hankala muiden ottaa mallia, kun jäähtyvät niin paljon helpommin.
Suomen ilmaston viileyteen sopeutumisessa auttaisi kai lappalaisen kulttuurin harrastaminen. Esim. Lapin Kansaa voisi kai lukea, mutta silloin on koko ajan tajuttava ja laitettava merkille, että lappalaiset piirteet lähes aina johtuvat kylmässä elämisestä, esim. tyyli ja rajuus, kyynisyys tajua kylmästä ja kylmän vaaroista. Kai olisi myös lappalaisia käsitöit, kuvia, musiikkia, vaatteita yms, mistä voisi oppia kylmien säiden kanssa elämistä ja sisätiloissa lämpimänä pysymistä sekä kylmettymisistä toipumista.
Olen kirjoitellut lämmittelyohjeita sisätiloihin noin 150 kpl http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html , mutta olen alun pitäen Helsingistä enkä Lapista. Olen myös kirjoitellut vuodenajoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html . Jollei vuodenaikoja ja valoisuuden määrää osaa, tulee helposti pottuuntunut olo kuin haluaisi tehdä murhia, mutta se on siis tavallista Suomen ilmastossa ja siihen auttaa, kun opettelee ilmaston ja esim. harrastaa jotakin kivaa liikuntaa, ulkoilee yms ja nauttii aurinkoisista päivistä ja päivänvalosta eikä niinkään lampunvalosta, vaikka käyttääkin illalla lamppuja.

Vanhemman väen ja nuorempien välinen kuilu

Savolaisuudella tuntuu olevan tekemistä sen kanssa, ettäjoku on viisaampi ja kokeneempi ja joku Savon vastapooli taas vasta koulunpenkiltä tullut. Miksi tästä tulee vastakkainasettelu eikä yhtä köyttä yritys? Kommunikaatio-ongelmat lienevät siihen syynä. Taitavan ajatuksenjuoksussa on kokemattoman tai tyhmän vaikea pysyä mukana, kun se ei kulje perustasolla ja kun se ei mainitse kaikkea mietittyä ja etenee vikkelsäti. Ajatustent yyli on myös toinen, vähemmän koulumaisuutta apinottava ja enemmän sioja kokonaisuuksia hyvällä tunnelmalla läpikäyvä kuin mestari.
Osaongelmasta tulee eri elämänpiiristä: liikutaan eri aikaan, nähdään eri-ikäisiä ja erityyppisiä ihmisiä ja valitaan samastakin porukasta eri puheenaiheet ja eri tekemiset, joiden merkeissä olla sosiaalisia.
Erilainen, vaikka on konekeempi, kysyy helposti, että saanko tai kai saan? Mutta se on hankala aj oikeastaan virhe, koska Suomessa saa melkein mitä vain ohjeella "Elä ja anna toisten elää", mikä merkitsee suunnilleen, että elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua toisten elämään (muuten kuin reilusti estääkseen näitä puuttumasta muiden elämään). Eli yleensä saa kaikenlaista ok juttua tehdä, keneltäkän kysymättä, sen kun tekee vain ja huolehtii, että jättää elintilaa muille. Mutta sitten yleensä, jos joku ajattelui häritä jotakuta muuta, niin silloin herksäti halutaan, että kysyisi ensin siihen luvan tältä, eli luvan kysyminen usein meinaa, ettei aio jättä muille kylliksi elintilaa ja siksi ihmiset kiertävät aiheen tai vastaavat, ettei saa ainakaan nyt.
Nuoriempaa polvea painaa kamalasti työn ja koulun perspektiivi joka kai tyhmistyy sekä iltauutisten tyylistä että taipumuksesta tehdä varmasti kunnollista, mikä yleensä tarkoittaa aiempien vuosien ja porukan tyhmimien miesten taitotasdoa eikä sitä, mille hyvällä arkijärjellä nyt yltäisi. Huono tyyli on siis taakka, ei yksilön oma valinta. Jos vanhus osaa siitä eroon, olisi suuri palvelus nuoremmille kertoa se selkeästi ja helposti muille, jotta nämä voivat tehdä persääs. Ajattelukurssini
http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html  opetta arkijärkisen ajattelun taidon.
Kommunikaatiosiltaa tekee, kun käyttää samojen elämänalojen vinkkeliä ja ajattelutapaa kuin joskus nuorempana kun kommunikaatio pelasi.

Savonlinnalainen tyyli ja luonne

Savonlinnalaisilla on oma selvästi erottuva tyylinsämutta eri kaupunginosissa selvästi erilainen. Mitä se kertoo, millaisia savonlinnalaiset ovat ja miksi? Savonlinnalinen on päältä pehmeä ja alta varuillaan ja tappelevainen. Se on taitavan ihmisen tavallinen tyyli, johon pehmeyttä tuo luultua korkeampi ikä ja taito. Ammattiinsa uupunut haluaa pehmennyksen sosiaalisiin suhteisiinsa, se on jonkinlainen nopeuden ja suvereeniuden mitta: selviää itse vaikkapa sekunnissa sellaiset, mihin muut tarvitsevat ryhmän apua. Jonkun mielestä ehkä pehmeä päältä ja alta kova on näyttelemistä, mutta se on eri juttu, sillä savonlinnalainen käyttää suurta taitoa huolehtiakseen asiat hyväntahtoisesti kuin ystävällinen isovanhempi, kun taas näyttelijät vain teeskentelevät eivätkä oikeati huolehdi asioita, etenkään aina muutaman sekunnin sisään, vaikkei tarvitsisi. Taideharrastuneisuus tuo isomman kapasiteetin, jolla huolehtia asioista paremmalla laadulla, paljon isommista asioista. Taito tarvitsee työrauhan muilta, jotka eivät jaa samoja taitoja, siksi pehmeyden tarve. Ruodussa kulkeminen tuo ennakoitavuutta mutta myös sokkona toimimista haittapuolineen, joten iäkkäiltä ja erityisen taitavilta toivotaan, että huolehtisivat asiat myös itse, ainakin varmistaisivat, mutta se vapaus taas liian typerien käsissä tuo osaamattomuutta, tökeröitä ratkaisuja ja rikollisuutta, joita vastaan tarvitaan kovuutta ja suurempaa taitoa sekä hyväntahtoista yhteispeliä.

Elämänlaatu Savonlinnassa asuessa

Lehdessä luki, että elämänlaatu Savonlinnassa on kolmanneksi huonoin suomalaisista paikkakunnista. Jos vaikutelma murhista johtuu ihmisten pottuuntuneisuudesta, jota se, ettei osata vuodenaikoja ja valoisuuden määrää, liikunnan puute, liika syöminen ja ruoakkeskeisyys, pakkoistua illat kotona, harrastusten puuttuminen, turvallisten menomestojen puuttuminen(?), se ettei kaupungin kulttuuri tai lehtikään katso maailmaa sivistyksellä vaan pikemminkin sosiaalisella silmällä ja mallin ottaminen muiden ilmastojen matkailupaikkakunnista sekä musiikki ammattina harrastuksen sijaan, tuovat, niin voihan se olla, että paljon on oireiltu huonoa oloa. Osa viasta on siinä, että tämä on matkailupaikkakunta: etsitään tärppejä muttei oikein tiedetä, millä kaikilla tavoin ne ihmisten elämään vaikuttavat ja mikseivät ihmiset valitse niitä arkensa osiksi muualla, missä kulttuuri taas nämnä asiat huolehtii hyvälle onnellistuttavalle tolalle.
Mutta tässä näitä linkkejä omiin kirjoituksiini elämänlaadusta
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
http://happinesstipsblog.blogspot.fi
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Ja tässä, miten olen ajatellut, että liikkumistapaa voisi muuttaa onnellisemmaksi, onnellisuutta tuovaksi:

Liikunnan aloittamisen ohjeita vanhuksille ja heikkokuntoisille tai paremmat liikunnalliset lahjat kaipaaville

Hei Olen joskus tullut kirjoitelleeksi liikunnan aloittamisen yms ohjeita. Olisikohan niistä iloa? Yst. terv. Hannele Tervola "18.  Liikunnan tulisi olla reipasta ja vaihtelevaista, miellyttävää ja reippautta ja hyvää mielt'ä tuovaa. "Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje: "Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits." Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.  (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)" Kokeile tämän ohjeen mukaan aluksi edes puoli minuuttia tai muutama minuutti liikunnanhaluisella tuulella ollessasi ja myöhemmin enemmän, niin saat uuden upean tervehenkisen harrastuksen ja kasvat monenlaisissa taidoissa saaden elämääsi tenhoavuutta lisää! http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html 37. Liikunnan ei tulisi olla oma jumppa, sillä siitä tulee helposti edustavan ulkonäön tai tyylin näyttelemistä, mikä tuo tosi pahan mielen, koska on keinotekoisuus, joka tulee liian lähelle omaa itseä, identiteettiä. Sen sijaan pitäisi liikkua luonnollisesti ryhmässä ja ihmisten ilmoilla, omalla tyylillään liikkuen. Liikkumisessa kuuluu olla tunnemotivaatio, joka on hetkellinen mieliteko, joka heti johtaa liikeeseen sen mukaan, ja seuraavalla sekunnilla taas uusi mieliteko liikkeen motivoijana ja ohjaajana, ei siis ajatus. "Kipaisenpa äkkiä tuonne!" ja liikkeeseen ryntääminen on yksi esimerkki tunteenomaisen mieliteon tuomasta liikkeestä. Liikunnan pitäisi olla hauskaa ja siksi eri ihmisille sopii erilainen liikunta oman luonteenlaadun mukaan ja seudun liikkumismahdollisuuksista poimien, muttei edustusliikunta esim. tanssi vaan jos tanssi niin omaksi huviksi hauskanpitona eikä esittämisenä. Esittämisistä pännivät kai eniten ne, jotka joko näyttelevyyden määrän tai koordinaatiokyvyn vaativuuden vuoksi määräävät liian tarkkaan miten sopii olla. Parempi tanssia vapaamuotoisesti jenkkaa tai chachata kuin teeskennellä kuvioita ja tyyliä. 41. Jollet ole pitkään aikaan liikkunut melkein ollenkaan, kuntosi on heikko. Vertaa silloin pienien liikunnan määrien tuomia tuntemuksia nuorempien vuosiesi rankempiin kokemuksiin, esim. pientä liikunnan määrää 5km reippaaseen kävelylenkkiin, niin ymmärrät palautumistasi paremmin ja osaat arvioida sen tahtia ja sopivaa uuden liikunnan määrää. Jos esim. kiinnostuneen alun jälkeen menetät mielenkiintosi viikoksi, niin liikkuminen vain väsytti ja viikon verran palaudut ja sitten tas haluat lähteä aurinkoiselle ilmalla kävelylle tai liikkua jotenkin muuten kivasti. Ajan myötä askel askeleelta kunto kasvaa niin kuin ennenkin.  (Sivulta http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html linkkeineen:) "Älä rasita itseäsi liiaksi. Tee hyvältä tuntuvin tavoin tunnemotivaatiosi mukaan. Missään välissä ei saa tehdä niin, että tulisi yhtään ikävä olo tai kipua. Jos sellainen uhkaa, niin hellitä heti ja yritä paremmalla tavalla myöhemmin uudestaan. (Hellitettyäsi älä jää ihan limppuna paikoilleen vaan hetken päästä liikuksi hiljakseen edes ihan vähän käsiä ja jalkoja varovasti liikutellen, jottei tule ristiriitaa liikkumisen vireen ja paikoilleen jumiutumisen välillä.)"  "Lainaus kevätaiheisesta kirjoituksestani blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html "Ei nää niin kummosia ole nää minun kevätnäkemykset, että puhti ja hyvä mieli vuodenaikaan nähden olisi ihan vain siitä, vaan on liikuntaharrastuksella merkitystä Ja se ei ole niinkään tietty määrä liikuntaa kuin liikunnan harrastamisesta nauttiva olo ja jaksavaisuus, vaikkei liikuntaa olisi niin paljon. Ei siis edustusliikuntaa vaan jokin itsestä kiva laji ja edustavuus, jos sitä tarvitaan, tulee muuna aikana liikunnan tuomasta hyvästä mielestä, jaksavaisuudesta, kivemmasta ulkonäöstä, toimeliaisuuden keveämmyydestä yms. Jos kunto on heikko, noon sitä voi kasvattaa kivalla liikunnalla tai siihen tapaan kuin kevätväsymysksestä kerroin valon suhteen, niin ihan vain jollakin liikunnalla siihen tapaan, mutta vapaamuotoisesti." "Lisääntyvä valon määrä tuo enemmän virikkeitä, enemmän tilaa toimeliaisuudelle, samoin lisääntyvä lämpö ja lumen alta paljastuva maa on täynnä kaikenlaista katseltavaa ja koettavaa, mutta vähemmän ennen varsinaista kesän alkua. Katseleminenkin vaatii voimia (huomionkäyttöön, ryhtiin, eloisuuteen, tunteidenmukaisuuteen ja innokkuuteen liittyvä lihaksisto), samoin ulkona liikkuminen ja puuhastelu rauhallisemmin sisätiloissa pitkälti elettyjen talvikuukausien jälkeen, ja niin keväällä tulee monelle kevätväsymystä. Sen sijaan, että yrittäisit kerralla saada kevät vaihteen päälle, niin jos valo väsyttää ja ulkona on vielä kylmä ulkoilla, niin joskus aurinkoisena hetkenä katsele muutaman sekunnin verran auringonpaisteläikkiä, valon eloisuutta ja jää sitten sulattelemaan tuota mukavaa tuntemusta sen sijaan, että yrittäisit heti olla pitkään virkeä. Väsyneenä vaipuu horteeseen, mutta pienissä pätkissä hyvällä motivaatiolla kevät on kiva ja tuo voimia ja viikon parin päästä olet virkeänä koko päivän ja nautit keväästä. Myös ulkoilla voi pienissä pätkissä: ota muutama askel kiemurtelevaa polkua pitkin ja katsele, mitä maan alta on paljastunut, luonnon vuodenaikoja ja villin luonnon karua elinympäristöä, sen moninaisuutta ja sitä ympäristöä, jossa hyönteiset ja linnunpoikaset pian elävät. Toisena kertana voit ulkoillessa kulkea muutaman tuollaisen pätkän ja muutaman päivän päästä ulkoilla pidempäänkin, jos sää on aurinkoinen. Talvisaikaan helmikuussa pikemminkin musitellaan elämää ja elämänviisautta, pondeerataan, vietetään aikaa sisällä kaikenlaisen hyvin itselle sopivan tekemisen merkeissä, ja niin kevään tulo avaa uuden rikkauden, kun mahdollisuuksia on monia, tekemistä ja sen rikkautta, sen mielekkyyttä hiljaiseloon nähden on aina vain enemmän, lisääntyvien toimintamahdollisuuksien myötä sää nostaa meiningin konreettisesti sellaisiin korkeuksiin, joista talvella vain haaveiltiin. Luonto, aurinko, lämpö, liikunta, toimeliaisuus ja yhteisön toimeliaisuus ulkona pihapiirissä tuovat elämään hyväätekevää sisältöä ja valmistavat nauttimaan aina vain lämpimämmistä säistä ja katselemaan kesän vehreyttä."" "Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje: "Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits." http://happinesstipsblog.blogspot.fi Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi." "Meditation Sometimes when you have a moment or two extra time and you spend it wandering and looking around, those moments feel like a richer time, rich with experience, multiple sensations and feelings. That is like meditation i.e. a way to happiness and skill. Those richer moments have something to do with it being just a few moments and not some long lasting labour. Something to do with it being like a twinding path from one experience to another, then to next ones and so on. A way to happier life if you can find it. " (Lähde: http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2015/05/meditation.html ) 76. Harrastin joskus tavallista non-contact karatea, mikä tarkoittaa sitä, että lyödään ja potkitaan ilmaan ja jos harjoitellaan parin kanssa, niin lyönnit ja potkut pysäytetään aina ennen kuin ne ehtisivät koskea toista. Eli se on tappelun sijasta ihan vain hauskaa urheilua, jossa jotenkin tulee se olo, että saa oman tilan paremmin kuin elämässä ylipäätään: saa olla agressiivinen kunhan käyttäytyy ok sopuisasti, ja niin kun oli ehkä puolet ajasta naisvetäjä, niin tuntui, että sai kamalasti tilaa tunteille, elämänviisaudelle ja sopuisalle yhtreiselolle. Mutt niille, jotka haluavat tapella tai varsinaista tosipaikan itsepuolustusta, tai ilkeillä, laji ei sovi, vaan sen tyyli on urheilu ja se sopii sopuisille kilteille ihmisille. 78. Luonnolliset virikkeet ovat tärkeitä, siis tervehenkiseen elämään kuuluvat monet kiehtovat asiat ja piirteet. http://parantamisesta.blogspot.fi/2013/01/sokeritauti-ja-virikkeiden-paljous.html "Sokeritauti näyttäisi liittyvän siihen, että ajattelee saavansa voimia vain ruuasta ja suhtautuu kuin muu olisi mälsää. Oikeasti ihminen saa energiaa kaikenlaisesta terveeseen luonnolliseen elämäntapaan kuuluvasta. Auringonpaiste tuo energiaa, samoin kukat ja luonnon ihaileminen, eläimet, miellyttävä vaihtelevainen reipas liikunta, katseleminen, hyvällä mielellä toimeliaisuus, ystävällinen sosiaalisuus, kiehtovat tekemiset, musiikin kuunteleminen, jne. jne. Toimeliaisuuden täyttämä päivä on usein tyytyväisen elämänsisällön täyttämä päivä, ja sitä paitsi tervehenkisempi. Positiivinen asenne virikkeisiin näyttäisi auttavan sokeritautista. http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html Eli luonnollisia tervehenkisiä virikkeitä tarvitaan lisää. Ne sellaisinaan tuovat voimia kuin loma, luonnossa liikkuminen, hauska tekeminen, kaverien kanssa vietty luppoaika. Esim. kaikenlaisen kauniin ja kiehtovan katselemisesta voi harrastua, nauttia sään tenhosta, liikkua edes kepeämmän askeleen sinne tänne. Näin mieluiten kovin monta kertaa päivässä, esim. 1 sekunti - muutama sekunti - muutama minuutti kerrallaan, nauttia noista tervehenkisistäv irikkeistä, niiden tuomista tuntemuksista ja käyttää niitä jälkikäteen energiavarantonaan." 97. Soivan elämänkokemuksen ohje blgistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi : "Onkohan olemassa huhu, että liikunta häiritsee musikaalisuutta? Totuus on päinvastainen: vaihtelevainen mieltymysten mukainen liikunta saa koko elämänkokemuksen soimaan, vaikkei muuten olisi erityisen musikaalinen. Liikunnallisuus tyuo lisää elintilaa, karkottaa ahdistavat viholliset kauemmaksi ja rauhallisemmille linjauksille ja tuo tervehenkistä tilaa tunteille sekä tekee toimeliaisuuden helposti sujuvaksi ja miellyttäväksi. Sosiaalisxuudelle ja elämänviisaudellekin se on erityisen hyväksi. Mutta liikkua ei pidä koulumaisen kaavamaisesti vaan vaihdellen koko kapasiteetillaan moneenlaiseen viehättävään ryhtyen. Liikunnallisten lahjojen oppiminen on helppoa seuraavan laatimani ohjeen avulla: "Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje: "Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits." Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi." 108. Leikkisyys on työmäiseen tekemiseen luonteva, hyvää mieltä ja reippautta tuova kevennys, muttei sovi mässäilevän tai saamattoman tekemisentavan kanssa yhteen yhtä lailla hyvää mieltä tuovasti. Työtä voi tehdä myös haaveammatissaan tai vapaa-ajallaan työmäisesti milloin mitäkin. Työmäisyys ei siis viittaa pakottamiseen vaan pikemminkin tunnollisuuteen, tekemisen tarpeeseen laiskottelun sijaan. Työmäisyydelle tyypillistä on, että tavoitellaan laatua eikä tehdä plörts mitä sattuu. Niinpä kevennys tuo lisää liikkumatilaa olla oman rytmin, omien mielipiteiden, oman tekemisentavan, omien arvojen, oman mielialan jne. mukainen ja niin paremman tekemisentavan, joka voi tuoda suuremman laadun. 123. "Liikkuvuuden ja kunnon ylläpitämisestä Yleensä, kun on tietty kunto, niin sensuuruisia rasituksia kestää ongelmitta mutta paljon suuremmat rasitukset laittavat koetukselle. Eli jos saa ylläpidettyä kuntoaan ja ehkä liu'utettua sitä hiljakseen paremmaksi, niin on piudemmän päälle paljon paremmassa kunnossa kuin jos antaa puhdin lopahtaa tai jos matkii hiukan tai paljonkin huonommin liikkuvia samanikäisiä, joilla esim. on jokin sairaus ja pitkäaikainen liikkumattomuus taustana. Käsittääkseni liikuttua saa, kun on liikunnallinen fiilis, vaikkei välillä liikkuisi paljoakaan ja vaikka enemmät liikkumiset olisivat lähinnä yksittäisiä. Liikkumista puolestaan estää jumiutuminen ja liika rasitus voimiin nähden. Jos on kroppa jumissa ja mieli sen myötä jumissa myös, niin jo päivittäisistä askareista tulee työläämpiä. Jos sen sijaan väliin liikkuu aina jotakin pelkästä liikkumisen ilosta, vaikkapa askel tai muutama kevyemmin huvikseen jonnekin väliin tai kun siltä tuntuu niin huiskaiseen käden ohimenevään venytykseen yms, niin liikkuvuus jää ajan myötä paljon paremmaksi ja mieli virkeämmäksi. Jos polveillen päivien kulkuun lisää sitä sun tätä liikunnallista vaihtelevanmittaisia pätkiä vaihtelevaista liikuntaa, niin peruskuntoa voi ajan myötä kohottaa ilman, että menee rehkimiseksi, joka ehkä johtaa motivaation lopahtamiseen tai johonkin vaivaan, johon keveät mieltymyksenmukaiset liikkeet siellä täällä toisivat peruskunnon, jolla selvitä ilman ontumisia ym vaivoja. Jos tällä tavoin ajan myötä lisää hiukan liikuntaansa, niin ehkä sitten jos on välillä jotakin vaivaa, niin ajan myötä jää kumminkin iahnn liikkuvaiseksi, suunnilleen entiselle tasolleen." http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Nätkiläisyydestä ja savonlinnalaisuudesta muualle vaikutteena

Nätkillä asuessa saa vaikutelman, että väki vaihtuu tiuhaan, on kuin olisi paljon murhia, mutta samalla seudulla on oma viehätyksensä. Se on pitkälti jonkinlainen huaah-tunne niskassa painavan työn sijasta, niin kuin lomailupaikkakunnalle ja vaikkapa viikonlopuille sopiikin. Mutta samalla se on völinta, jota kaikki eivät tee kaikilla paikkakunnilla: jotkut valitsevat mieluummin työasiat vapaa-aikanakin ja sellainen seutu ei ole savonlinnalaiseen tapaan viehättävä. Mutta Nätkin kaupunginosassa asuessani saan siis sen vaikutelman, että nämä piirteet asuinseudussa viehättäisivät niin monia, että olisi kysyntää nätkiläistää/savonlinnalaistaa alueita muuallakin, jos sen voisi tehdä ilman rikollisuuden huomattavaa kasvua. Miten siis rakentaa savonlinnalaisuutta? Varmaan en tiedä, mutta tässä elementtejä:
Itä-Savo-lehti (mutta voi tuoda rikollisuutta paikallispolitiikkauutisoinnillaan tms) ja ei ikäviä työstä muistuttavia lehtiä
K-kauppa
ruuan avulla sysätään syrjään työaatokset ja työilmapiirin, tuo tilaa vapaa-ajalle
uskonto
musiikki - mutta jos soitat, niin hiljainen ääni soittimessa, jottet häiritse naapureita
kenties Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi toisi lisää taitoja
sääkin on huaah-kokemus http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Naapuruston harmoniaa auttaisi kai "Elä ja anna toisten elää"-ohje, jonka pääkaupunkiseudulla ihmiset osasivat
Paljon aikaa kotona tuo omakohtaisen kotona tekemiselle ominaisen tekemisentavan, omaa näkemystä kuuntelevan
Kanssa ehkä että noudattaa kerrostalon yöhiljaisuutta suurin piitein muttei ihan hissun kissun eikä tarkalleen aina samaan aikaan aloittaen, jottei siitä tule stressiä kenellekään, vaan pikemminkin varhaisen aamun ja illan hiljaisemmin ja yön metelittä mutta juhlat ja elämisen sallien
((ja ehkä oma kirjoitukseni sisustamisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html (liitteenä myös kuvia kodistani, mutta sisustuskirjoitus on hyvä)
Laskunmaksusta kivemmalla tavalla http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/laskujen-maksusta.html
Siivoamisesta kivemmalla tavalla  http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html
Arjen ihmiskontakteista http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/ihmissuhteista.html))
Nätkin kaupunginosasta asuinympäristönä http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/03/natki-savonlinnassa.html
Tunteet ja tekemisentapa -blogini http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/02/miten-valita-jatettavat-puut-hakkuussa.html

26.1.2020   Mielestäni tyypillinen nätkiläinen on kuin roolistaan ulos kasvanut erityisasiantuntija, sellainen, joka laittoi korvansa taakse, kun työalalla sanottiin, että se ja sekin pitäisi huolehtia mutta kukakohan osaisi, ja opetteli sitten niitä ja osittain iän myötä huomasi sitten, ettei siitä ollutkaan työpaikkaa, mutta olipahan tarpeellista kumminkin, ja siirtyi sitten harrastamaan taiteita, jotta olis taidoilla ja työpanoksella jotakin hyödyllistä käyttöä,opettaakseen taitojaan muillekin, nuoremmille polville lähinnä kai. Ja Nätkillä sitten istuu kotona ja opettelee maalaamaan ja harrastaa musiikia vakavalla mielellä tai tekee jotakin muuta oopperamaisen hienoa, mihinoopperajuhlapaikkakunta antaa tilaisuuden, ja on sitten ulos tullessaan kovin ykislö ja kovin taidevaikutteinen, usein jo kuusikymppinen tai jopa vanhempi, yhä vahvasti elämässä mukana mutta jotenkin hissun kissun kuin taideympyröiden liepeillä tavat.

* * *

Savonlinnalaisen asumisen suunnalta ohjeita laajemmalle ryhmälle, mm ulkomaalaisille  https://picturesfrommyhome.blogspot.com/

Savolaisten rosvojen härnäämisen motivaatiosta?

http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi/2016/02/suruun-kuolemisen-taidosta.html

Savolaisesta uneliaisuudesta

Kun aikanaan mökkeilin Savonlinnan seudulla, valtasi minut joskus uneliaisuus ulkoa sisälle kesämökkiin tultua. Nyt Savonlinnan puolen tusinaa vuotta sitten muutettuani olen huomannut uneliaisuuden olevan yllättävän vanha kulttuuripiirre täällä ja yllättävän monesta syystä johtuva.
On kesämökkiläisen ulkoa sisälle tultua kylmissään lämmetessään fyysisen rasituksen jälkeen tottumattomana jotakin kenties haukattuaan ja kuumaa juotuaan lämpimän ja rasituksen tuomaa uneliaisuutta. On pikkulinnun ulkona viilenneenä lämmön kaipuun uneliaisuutta. On lomalaisen "huaah loma on tässä" lauantaipäivämäistä uneliaisuutta. On taiteen vaatimaa omaa tilaa ja rauhaa, ylemmäs yrittämisen ja filosofian oman tilan ottamista. On vanhusten kahvin ja pullan leppoisuutta. On mummolaan tulleiden lasten ihmettelevää uuteen totuttelua. On maalaamisharrastuneiden vanhusten hitautta, saamattomuutta ja syvöllisyyttä. On uskonnollisuutta. On päivätyönsä tehneiden kotiolojen leppoisuutta. On tässä ilmastossa asumisen lämpöisyyttä savolaisittain. oN käytännön alojen ihmisten uupumusta fyysiseen työhön. On oopperamaisesti ylemmäs yrittämisen vaatimaa omaa rauhaa. On mökkeilyä, luontoa, savolaisten taitoa ja peräänantamattomuutta tai myötäävyyttä. On lihavien leppoisuutta.
Liekö tuolla niin väliä, mutta ehkä kiireisemmällä paikkakunnalla joka haluaisi rakentaa palan lomaa tai taiteille sopivia elämänoloja. Mutta täällä ainakin syntyy vaikutelma, että ihmiset olisivat onnellisempia, jos ihmiset osan aikaa olisivat vauhdikkaampia, elämänmakuisempia polveilevaiseen taoaan.

Milä tavalla taitoa tavoitellen

Sopisikohan tämä savonlinnalaisuuteenkin?

"Miten onnistuneesti tavallista taitotasoa ylemmäs

Mietin vielä noita paratiisisaarelaisia, siis Tyynen valtameren keskellä olevien saarten asukkaita. Toisaalta ovat synkkiä ja murhia tekeviä, ehkä muutenkin rikollisia, ja toisaalta ymmärtävät jotakin suuresta taitotasosta ja paratiiseista, joiden rakentaminen siis vaatii taitoa. Käyköhän niin, että kaunis yritys onnistuu osin, ainakin jollain tavalla tai silmän lumeeksi, ja toisaalta romahtaa alemmas kuin mitä olisi kyseisen yksilömn tavallinen taitotaso yhteiskunnassa elämisessä, jos puutteita yrittää peittää tai huomiota ei vain riitä kaikkeen? Niin käy kai tavalliselle keskiverrolle tuossa puuhassa.
Joten tulen ajatelleeksi, ettei pitäisi ehkä yrittää niin paljon yli oman taitotasonsa vaan elellä arkijärkiseen tapaan omalla taitotasollaan, kaavamaisuuksia vältellen ja oman kulttuurin viisauksia kuunnellen. Suomalaisen kulttuurin kaikille, kaikkialla maailmassa, sopivat viisaudet blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi tai http://Finnishskills.blogspot.fi lähtevät tavalliselta taitotasolta ja rakentavat suurempaa taitotasoa vähällä vaivalla niin, ettei siihen kulu koko aika tai koko elämä. Kanssa videoni Living through technical form http://tanssitanssi.blogspot.fi/2016/01/aitouden-tavoittaminen-taidon-kautta.html ja kai ,olikohan Jalmari Finne n nuorten seikkailuromaanit Vinski ja Vinsentti sekä Koko kaupungin Vinski, jotka kyllä vaativat sivistystä ja moraalia tuekseen, opettavat jotakin samalta suunnalta."

Olavinlinnan rakennustavan jäljillä

Savonlinnan Olavilinnan rakensivat satoja vuosia sitten suomalaiset työmiehet elämänviisaasti, tervehenkisesti, taoitavasti, elämänmyönteisesti ja vapaamuotoisesti piirustuksia mukaillen.
Olen kirjoitellut useammista aiheista, jotka veisivät tuohon suuntaan, mutta miten lähelle, sitä en osaa sanoa, ei kai ihan maaliian kumminkaan. Tässä linkkej:
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/suomenkieliset-suomalaiset-sosiaaliset.html
http://tanssitanssi.blogspot.fi/2016/01/aitouden-tavoittaminen-taidon-kautta.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/suomalainen-ajattelukyky-helppo-kurssi.html
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html
Ja ehkä nämä myös:
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/meidanko-talosta-taiteilijatalo-tee-nain.html
http://harmaahapset.blogspot.fi/2011/07/tulta-leiskuu-harmaahapset.html

* * *
30.12.2016   Olavinlinna on siis tarkoitettu tyyliltään viestimään mm venäläisille, mutta ovatkohan venäläiset ymmärtäneet viesti väärin? Se (pyöreät tornit) ei ole vain että kraah ja läski. Vaan tornit lännestäö itään ovat kai Viipuri - Siperia -Moskova, ja niillä on tarkoitus viestiä Suomen paikaa maailmassa Venäjältä käsin katsottuna. Tornien pyöreys on suomalaista ja noiden venäläisten paikkauntien käsitystä hyvästä elämästä,  ja (aika) suorat muurit iittaavat kokonaiskuvaan: mikä on samantapaista suomalaisen kulttuurin ja venäläisen sivistyksen käsityksessä siitä, miten olisi hyvä elää yhteiskunnassa, mikä luo hyvän elämän edellytyksiä.
Muurien kraahhh-mallinen tyyli viittaa sotilaiden kraah-mallisuuteen ja siihen pehmennyksenä sotilaalla aterioiden huolehtiminen hyvin, mm terveellisesti (ruokaympyrän mukaan: kullakin aterialla kasviksia (muista marjat!), lihaa/kalaa/soijaa, viljatuotteita, maitotuotteita ja rasvaa, mielitekojen ja hetkellisen ravinnontarpeen mukaan) ja täysi vatsa. Mutta varsinainen kulttuurillinen viisaus on koko siviilikulttuurissa, ei pelkässä soytilaan ammatissa tai varusmiespalveluksessa.

Savonlinnassa fiksuja

Savonlinnan Nätkin kaupunginosassa asuessani on vaikuttanut siltä, että naapurit, jotka osa ovat vanhuksia, ovat olleet isokapasiteettisia, joilla on omaa osaamista paljon mutta myös kyllästyneisyyttä ja ovat siinä iässä, että etsivät parempaa elämänsisältöä, vaativampaa ja tenhoavampaa. Monesti on vaikuttanut siltä, että he seuraavat uutta vaativaa aihetta olemuksesta, elekielisestä kommunikaatiosta, elekielisestä sosiaalisuudesta yms ehkä sekunnin verran ja se jo on riittävän pitkä aika tajuta se, ottaa kantaa ja melkein kyllästyäkin.

Mitä savolaiset ovat

Katselin tässä viime sunnuntaina itsenäisyyspäivän paraatin alkua telkusta, kun hoksasin, etten enää ihmettele, miten savolaiset ovat sellaisia kuin ovat, vaan ymmärrän jo: savolainen on kuin vanha omaperäinen mies: höveli kahvipöydässä istuskelija, tarpeen tullen osaavainen pitkän elämänkokemuksensa varassa, asiat jotenkin sillä tavoin rätsähteleviä kuin oman osaamisensa varassa tehdessä eikä kaikista suurimmasta kirjoista luetusta viisaudesta mallia ottaessa, ikään kuin kotipiirin tasoa eikä koko yhteiskunnan ja sivistyksen onnistuneimpien helmien. Mutta jotenkin niin, että savolainen vastaa siis itseään vuosikymmeniä vanhempaa muualta Suomesta kotoisin olevaa.

Julkisuuden kiroista

Kullakin paikkakunnalla on pääammattialansa, joiden merkkihenkilöille se on luonnollinen paikka asua, jolloin toki käy niin, että moni osaa heidän luokseen. Se on kenties kivaa ensi vuosina, mutta sitten jos samanlaisia ummikkoja ravaa ovella vuosikymmenet sen jälkeen, kun itse jo vaihtoi johonkin ihan muuhun, niin kai se on kestämätöntä, mikä voi olla syy siihen, että Savonlinnassa asuessa saa vaikutelman, että täällä on murhia, joihin tulee käsittämätön määrä aina vain uusia ihmisiä uhreiksi tai sitten kylään ihan vain yhdeksi kertaa, mutta jotenkin pääkaupunkiseutulainen sosiaalinen  silmäni sanoisi, ettei näin tummalla ja näin aitoa näyttämättömällä lätsissosiaalisuudella olla ilman suurta vaaraa. Mutta niin, jos joku vaikka lauloi nuoruudessaan, kun ei vielä ollut perhettä, tosi kauniin rakkauslaulun, joka jäi ikivihreäksi soimaan radiossa, niin millaista menoa sitten on joutunut kestämään vuosikymmenet?! Kotirauhan häiritsemättömyys arvona olisi kai erityisen olennaista muista kaikkien julkisuudesta tuttujen henkilöiden kohdalta. Periaatteessa se, joka etsii jotakin kuuluisuutta, ei etsi tätä vaan olisi tyytyväinen saman alan innokkaaseen harrastajaseuraan. Eli jos ulkonäkö ei ole enää sama kuin nuoruusvuosina, niin riittäisi pitkälle, ettei käytä ihan samaa nimeä ja ettei mainitse harrastuksekseen kyseistä aihepiiriä, ammattialaa tai henkilöitä vaan jotakin muuta, minkä kanssa haluaa vielä olla tekemisissä, esim. muusikko musiikinharrastajana tai solistin sijasta jonkin ei-tunnetun bändin rivijäsenenä. Niin sitten jos olisi niitä, jotka oikeasdti vielä harrastavat noita ihania ikivihreitä sävelmiä, niin heidän joukkoonsa eikä artistin kuuluisivat vuosien takaisten saavutusten ihailijat.

Savossa taitavia

Savonlinnan Nätkillä, kun olen asunut, niin toisaalta on vaikuttanut siltä, että on paljon taitavia etenkin iäkkäämpiä ihmisiä, oopperalaulajan, jonkin alan gurun tai pomon näköisiä, sellaisia, joille tavallinen taso on käynyt vieraaksi ja jotka muutamassa sekunnissa tuntuvat saavan aikaan sen, mitä toiset vuosissa tai vuosikymmenissä. Siitä tuntuu seuraavan guruille tyypillinen pehmennetty mutta varuillaan oleva osaavainen tyyli, lepsu ja taitavaa tasoa pitkin kunnollista tekevä yhtä aikaa.
Ja sitten on niitä, jotka ovat ruoka- tai murhaorientoituneita. Kai se on taitaville vähän se ja sama, ketä ympäristössä on, jos keskustelun taso kumminkin on aivan liian alhainen.
Oopperajuhlat kasvattavat seudun taitotasoa taiteissa ja muussakin, mutta eivät koulun pohjalta vaan omin päin tehden, jolloin koulutettu näkökulma vaikuttaa vieraalta ja kireältä, pakonomaiselta, vastustettavalta. Ja onhan se niinkin, että kirjastossa ei kai paljoa käydä, kun naapurustosta jostakin tulee vaikute, että osaisi melkein itse ne kirjat kirjoittaa, kun elämänkokemusta jo on vuosikymmeniä.
(En tuosta tiedä, mutta voiko olla, että gurujen yms erikoisen taitavien asiantuntijoiden pitäisi kirjoitella alan harrastajien/ammattilaisten keskustelupalstoille eikä toimistoihin, niin ei kommunikaatioyhteys katkeaisi, kun toimisto ei välitä viestiä kyllin laajalle joukolle.)

Savonlinnalaisesta näkökulmasta pääkaupunkiseutulaisuuteen

Savonlinnassa asuessani olen saanut sen vaikutelman, että täällä luullaan pääkaupunkiseutulaisia siihen tapaan kaavamaisiksi kuin mitä koulu tai yliopisto ovat sen sijaan, että olisi huomattu, että ihminen itse ei ole kurssin lukujärjestyksen ruutumalli vaan tunteva arkijärkinen elämänmyönteinen kokemuksellisesti hahmottava, asiasisältöjä kaavamaisen muodon sijasta painottava. Voikin luulla, että liika kaavamaisuus pääkaupunkiseutulaisille tulee muiden käsityksistä, siis muualla asuvien käsityksistä, heidän odotuksistaan, eikä pääkaupunkiseutulaisten omista edesottamuksista, jollei nyt sitten koulun opettajien tyylistä, armeijasta, tietokoneista yms. sekä siitä väärinkäsityksestä, että kun toinen on etäännyttävällä tyylillä ja siksi terminologinen, niin toinen luulee häntä omana itsenään niin kuivasdti ajattelevaksi.