lauantai 31. maaliskuuta 2018

Mallia eläimiltä

"

Eläin lehden toimittajana

Sirkustreenistämme on jo seitsemän vuotta, mutta koirani ovat kiinnostuneet lukemaan sanomalehteä, joka meillä on Savonlinnan seudun paikallinen seitsenpäiväinen sanomalehti Itä-Savo, ja etenkin aprikoosinvärinen villakoirani Banjo on tuntunut olevan etevä ajattelemaan ja usein miettii lehtijuttuja toimittajan näkökulmasta, että jos se itsekinvoisi jotenkin ryhtyä toimittajaksi. Se kyllä kai haluaisi varmaankin itse kirjoittaa tietokoneella, enkätiedä, tuleeko siitä koskaan mitään, ei ole edes yritetty. Mutta äsken se antoi neuvon, miten lehden toimittaja voi saada apua lemmikkieläimeltä tms, jos eläin on kirjoittamisesta harrastunut ja jotenkin viisas. Toimittaja ryhtykään kirjoittamaan juttua niin,e ttä ko kissa tms on hänen näköpiirissään, ja hänen pityäisi jutella kissalle ääneen, että mitä hänen kiinnostaisi kirjoittaa, jos vain osaisi, ja sitten katsella kissan oelmuksesta ja tekemisistä ideoita ja kehitelläniitä, kuten vaikka jos kissa vaikuttaa siltä, että sillan aiheena ollessa kissa miettii sillan kuvassa sillan viereistä maastoa, sen rehevyyttä, niin jos toimittaja ottaisi sitä näkökulmaan, esim. että harvakseltaan puiden reunustama tie penkereellä vesistön ylitse, niin olisiko se jo toimittajamaisempaa, taitavampaa, hyviä elinoloja seudulle luovaa kirjoittamista? Niin voi tietenkin muunkin eläimen ottaa avuksi, esim. linnun ulkona tai hamsterin, mutta ei eläintä, joka ei ole harrastunut kirjoittamisesta."

* * *

1.4.2018 pääsiäissunuuntai
Luulen, että uskonnolliselta viisaalta ihmiseltä, vaikkapa perheenjäseneltä, joka ei jaksa ainakaan juuri nyt juttua itse kirjoittaa, voisi saada mallia vähän samaan tapaan: hän kenties tietää uoman, jolta jokin näkemys löytyy. Vastaavasti viisaalta perheenjäseneltä tms voisi saada vastaavasti mallia.
Itä-Savo-lehdestä minulla on vaikutelma, että se on ainakin joissakin jutuissa saanut tukea toimittajan ortodoksisuudesta, mutta se kai lienee sentyyppistä, että ihmisellä on omaa viisautta ja omaa elämänviisautta sekä omia taitoja, ja niillä tukee ja laaja-alaistaa uskonnon & viisauden & elämänviisauden & taitojen vaikutusta ja uskonnolla suojaa mahdollisuuksia elellä viisaasti.

Itä-Savo-lehden toimittajista ainakin osa on kai harrastanut innolla taidetta, lähinnä maalaamista ja oopperaa ym musiikkia, jotenkin itse puuhailemisen tapaan, löytöretkinä musiikin maailmaan, taiteiden tuomiin elämänalueiisin, niiden arvoon maailmassa ja yksilön elämässä, taiteiden harrastamisen taitoja korottavaan vauikutukseen. Mikä sitten on lähestymistapana jäänyt useampiinkin lehtijuttuihin, jotka savolaista elämää koskettavat. Mistä osin on syntynyt näkökulma, että nyt vanhana (60+) osaa toimittaja jo nuoremmille kertoa, mitä kannattaa tehdä ja miten joissakin taiteen tapaisissa kiinnostuksenkohteissa ja matkailussa, jonkinlaista isovanhempien näkökulmaa.

Näin siis Itä-Savo-lehdessä aiemmin, mutta marraskuun alusta on vaikuttanut kuin toimittajien tilalla olisi portugalilainen näyttelijä, joka ei ole kiinnostunut juttujen aiheista, jollei nyt sitten veneuilystä ja näyttelijöistä. Aiemmin Itä-Savo-lehden toimittajat vaikuttivat henkilökohtaisesti kiinnostuneilta Savonlinnan seudun aiheista, joista kirjoittivat, ja heillä näytti olevan niistä paljon osaamista ja kokemusta siitä, miten ne ovat elämän osa täällä, mitkä piirteet taas nykyisin ovat ölehdestä näyttäneet puuttuvan ja se häiritsee lehden asiatasoa paljon,kun puppu tai valhe ei kumminkaan ole sama kuin kiinnostava aihe, ja niin jutut pitäisi kirjoittaa niin, ettei niitä voi noin vain korvata valheella.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Savonlinnalaisia kauppojen mainoksia netissä?

Tarjouksia netissä, ovatkohan nämä juuri Savonlinnan, vaikkei kyllä Bauhaus ja mikä lie ole Savonlinnassa? http://minuntarjouslehteni.fi/lidl-tarjouslehti-724
Jaa, ei tuo Lidlin mainos ollut ihan sama vaan samantapainen eka sivu, tarkemmin en lukenut.


Google-haku "Savonlinna home pictures"
http://www.google.fi/search?q=Savonlinna+home+pictures

* * *

29.3.2018
Keräsin Savonlinnan matkailun yhteyteen muita matkailuun liityviä linkkejä, myös muuale maailmaan kai sioja nettisivustoja, ja se mielestäni tuntui ratkovan sen ongelman, kun joku kokee jotenkin, ettei kuuluisi olla suomalainen tai suomalaisittain asiat tais iis savonlinnalaisttain vaan että ajattelee moisen olevan jotenkin pielessä ( sillä muutenhan ei saisi vaikutelmaa murhien paljoudesta vaan olisi valtava Savonlinna-buumi, jos matkailijoita on paljon). Niin kaipa silloin kaipaa muualle, muttei ole nähnyt hienojen paikkojen matkailumainoksia. Lisäksi luulen, että kaivattaisiin ostoksissa onnistumisen vinkkejä (vähän kuin blogini http://asiakkaanavain.blogspot.fi mutta englanniksi tms) ja sisustusvinkkejä (yritelmäni http://picturesfrommyhome.blogspot.fi/2018/02/arranging-home-nicely.html) yms, jotta oma elämä yltäisi vähän matkailupaikkakunnan suuntaiseksi.

Kun olen nettiin paljon kirjoittanut ja aina en tiedä lukijakuntaa, niin hyvä nyrkkisääntö on ollut tehdä yleisellä tasolla hyvää, pääkohdat mainitsevaa erillinen kimpale, eikä yhtä perspektiiviä, jonka erikoistapauksia ja sivujuonteita sivut olisivat. Eli tuossa linkkinä maailman matkailunähtävyydet ylipäätään, hienoimpia mainostava erillinen niihin erikoistuneen tahon nettisivusto, tai siis useampiakin, eikäniin, että ties minne muualle, ihan erihenkisiin paikkoiin löytäisi linkit Savonlinnan sivulta siksi, etteivät he halua Savonlinnaan. Mutta sivustojen tulisi siis olla rinnasteisia viehätykseltään, niin niille saattaa mennä, muttei toisaalta välttämättä mene, jos kotimaan matkailu kiinnostaa enemmän tms. Mutta sen verran pitäisi olla vertailukohtaa, ettei eksy ihan väärään paikkaan, jonka sitten haluaa muuttaa toiseksi, pyyhkiä kartalta, tms. Silloin kotimaanmatkailu ei ole ainoa vertailukohde, jos Savonlinnan Olavinlinna on näyttävä ja Savonlinnassa paljon matkailuvaikutetta ulkomailta.

* * *
Pictures of summer cottages etc in Savonlinna area, an internet search 
Local newspaper Itä-Savo of Savonlinna area, in Finnish of course, an example of an old paper in the internet: http://magg.io/td6cnB/1
Wikipedia's Savonlinna info  
* * *
Finland travel 
Europe travel, an internet search  
World travel destinations, an internet search
* * *
 * * *
 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Helppo tapa hoikistua

"Keväällä hoikistumisesta
"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."
Kevään elämisen ohjeista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html


11.3.2018   Näin kevättalven alussa, kun ilmat ovat juuri lämmenneet muttei lunta vielä sulanut, tuntuu, että jos nyt, kun ei ole enää luvassa kovia pakkasia, niin kuulostelee kehoaan ja oloaan, että mikä toisi hyvän olon, miten lihava tai hoikka saisi juuri nyt olla, mikä jäsenten muoto nyt vaikka tulevana puolena tai puolenatoista viikkona, niin keho jotenkin hyvin omaksuu sen ja pakkasvara saa kulua rasvaisemman aterian korvikkeena noin vain luonnostaan äkki pois eikä keho tunnu sitä kaipaavan vaan olo huojentuu suuresti. Ja niin sitten jatkossakin aina sillointällöin keväällä tai tavaksi ottaen, kuulostelee että mikä olisio kulloinkin hyvä. Mutta kevään säät vaihtelevat, niin että tokkuraisuus on merkki liiasta lämmöstä tai en mä osaa, en kestä, on kai liiansta lihavuudesta ja hermostuneisuus liian kevyestä pukeutumisesta ja tuhdimman yhden aterian tarpeensta, kun taas järkytys meinaa, että tarttee uudelleen arvioida ruuantarpeensa, lämmöntarpeensa paljon suuremmaksi. Kevään ollessa pitkällä ei ole enää niin helppo laihduttaa vaan sopiva paino pitäisi löytää kai kevään puoliväliin tai toukokuun alkuun mennessä viimeistään.
Mutta töästä jää se olo, että kehiolle on annettava ohjeeksi sopiva hyvältä tuntuva paino, hyvältä tuntuva keho, eikä joukkoa mielikuvia että yäk läskiä, laiha ja nälkä, en jaksais, tms.

Hyvä olo näyttäisi edellyttävän, että suunta on lämmöntuotannolla lämpimämmäksi eikä viilentäytyminen, jolloin siis painon sopisi yleensä olla vuodenaikaan nähden hoikempi. Silloin toki pitää ateriat huolehtia eikä kituuttaa, etenkään liian vähissä vaatteissa.

Sopivin aika hoikistumiseen on juuri, kun kovia pakkasia ei enää ole tulossa, sillä silloin kovien pakkasten talvivaraa ei enää tarvita mutta toisaalta voi hyvin syödä tavalliset ateriat, sillä ruokaa kuluu enemmän kuin lähellä kesää, kun on lehdetkin puissa ja kukkia. Toisaalta nollakelejä ja räntäkelejä voi olla vielä vappuna, joten jollain heikommalla teholla voi siihen asti laihduttaa, mutta toisaalta silloin tarvitsee ruokaakin vaihtelevasti, ankeina säinä enemmän, eikä hoikistuminen ole niin helppoa, vaikka kesää varten sitä tarvitsisi."

http://laihdutuskikkoja.blogspot.fi

16.4.2018   Tällanen yritelmä:
"

Äkkiä (vain 5min), helposti ja mukavasti laihtumisesta

Jos tunteenomainen ihannepainosi on hoikempi kuin nykyinen painosi.
Ja jos vuodenaika on sellainen, että ruokaa kuluu aika paljon.
Muttet kumminkaan tarvitse edes kaikkia nykyisiä läskejäsi pakkasen varalta tms.

Niin silloin kai voisit laihtua nopeasti jonkin verran, esim. viidessä minuutissa ja sitten olisi jo laihdutuskuurisi ohitse siltä erää.
Ja olo siinä olisi vähän kuin rasvaista ateriaa tai leivonnaista syödessä.

Eli voit kiinnittää huomiosi tunteenomaiseen ihannepainoosi,
jonka tarvitsee olla rehellisesti arvbioitu,todellinen tavoitteesi.
Ja siitä sitten ottaa sen mukaisen kropan identiteetiksesi, siis hiukan pienemmän kehon, oman luonteenlaatusi mukaisen muotoisen ja kokoisen.
Tästä ylitse jäävät läskit, etenkin hankalalta tuntuvat voi antaa liueta pois, tulla mahalaukun tienoille rasvaisenruuan tapaisena vaikutuksena, jokakorvaa jonkin lähiajan aterian rasvaa muttei muita sen ravintoaineita.
Siis terveelliset ateriat tarvitaan edelleen.

En tiedä, miten hyvin tällä laihtuu, mutta vaikuttaisi siltä, että ainakin jonkun verran, jos identiteetiksi jää tuo hoikempi, tyytyväisempiminäkuva.
Jotenkin olettaisi, että ihmisluonnossa olisi jokin tämäntapainen luonnollinen painonsäätelykeino."

"

Oma ihanne-elämäntapa ja sen suunnalta kroppa

En nyt tätä varmaan tiedä, mutta minusta vaikuttaa siltä että jos oman kropan ulkonäkö ei miellytä, niin usein on niin, että toivoo siltä kahta eri ääripäätä samassa asiassa, vaikka että tuollainen ja toisaalta että ei nyt sentään sellainen. Eli kropalle tulee ristiriitaisia vaatimuksia ja niin se vaan lösähtää jonnekin että kaput. Sen sijaan tarttisi löytää oikea itselle sopiva, itselle luonteva vaihtoehto siitä väliltä, että tuota tosiaan arvostan ja sellainen kyllä olenkin, siihen minulla aina riittää puhtia ja energiaa. Ja noin eri piirteiden osalta, liikkumistavan, kehon muotojen kuvastellessa näkemystä siitä, miten elää ihan jo tässä modernissa maailmassa nykyisellään, yms. Mutten sitten varmasti tiedä, että toimiiko noin, luulisin vain, että toimii. Silloin ei siis olisi barbikroppa eikä lösö pussi vaan jotakin siltä väliltä, omantyyppistä, oman elämäntavan ilmaus, jonkinlainen välimuoto ihanne-elämäntapansa ja nykyisten olojen vaatimusten väliltä."

20. maaliskuuta 2019
"


1. emotional ideal weight, 2. extra fat, 3. melt away, and 4. (two last notes) come as bakery like feeling to near the stomach
"

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Savonlinnalaisen palleroisuuden suojaavuudesta

Savonlinnalle on tyypillistä unisen palleroinen tyyli, joka on tavallaan maaseutumainen ja tavallaan taide-elämyksen leppoisa hetki ja joka on tavallaan suojaus: näillä uomin on hyvä elää ja on paikka matkailijallekin olla hetken oopperan ym lomailun kanssa rauhassa. Savonlinnan paikallinen sanomalehti Itä-Savo tuntuu myös edustavan tätä linjausta ja kun käyn koirieni kanssa kävelyllä, niin jostakin jää palleroinen tyyli, joka ei kuitenkaan ole niin onnistunut kuin pitäisi, vaan jotenkin päälle liimattu, näytellyn oloinen, mutta se on kai versio, jonka yritin opettaa pikkulinnuille "Elä ja anna toisten elää"-ohjeesta: kukin lintu, eläin, tai ihminen on kuin metsikön tai pikemminkin puiston puu: suvereeni itsessään, sillä on kylliksi elintilaa elämänmyönteiseen elämään ja samalla se on harmoniassa muiden puiden kanssa, ei puutu niiden tekemisiin kohtuuttomasti. Sama palleroisuus on myös sitä, että noudattaa perusuomia, mitä täällä tuetaan, mitkä ovat alueen elämäntavan ja elinkeinojen pääuomia, jotka toki oopperajuhlien ja käytännön alojen yms paikallisten erityispiirteiden myötä painottuvat enemmän vapaa-ajanvieton mahdollisuuksien luomiseen matkailijoille, erityisesti oopperajuhlilla kävijöille, mutta senhenkiseen muutenkin. Sen jos korvaa näytellyllä, niin siitä jää elämänmakuisuus pois, jää hyvä olo pois, ja niin sellainen ei ole viisasta. Vaan ideana on jättää kullekin asialle, ihmiselle ja tekemiselle tilaa, elää sivistyneesti ja olla maisemassa elävä, ettei meininki romahtele kontrolloimattomasti siksi, ettei yhtään katso, minne menee. Kuitenkin se, että on maisemakatse ja taju ympäristöstä, tilannekuva, tilaa kullekin tekemiselle, ihmiselle, eläimelle ja asialle, ei häiritse elämän vauhtia, vaan vauhdin puute on jotakin muuta, joka sitten kostautuu sillä,että yhtäkkiä jotakin rajua tapahtuu ja ihmiset eivät ole millänsäkään, ei näykovin vahvasti, että on jokin vaara tms, mikä luo vaaroja matkailijoille eikä siis ole hyväksi, vaan hyvä olisi saada kunkin elää oman luontonsa mukaan, vauhdikkaastikin, tervehenkistä käytännön elämää ja vain sitten jättää elintilaa muillekin.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Ostoksissa onnistumisesta

Savonlinnassa asuessani olen oppinut onnistumaan ostoksissa paremmin, mutta osin se johtuu siitä, etten Helsingissä niin pitänyt tavaroiden ym tyylistä enkä pitänyt niitä kätevinä. Mutta nyt olen koonnut kirjoituksiani ostoksissa onnistumisesta, kivemmasta tavasta maksaa laskuja, kaupoista, yms blogiksi http://asiakkaanavain.blogspot.fi/

23.6.2018   Nuo ovat siis pienellä budjetilla, esim. tavallisissa ruokaostoksissa mahdollisia parannuksia. Jollei epäonnistu ostoksissa niin usein, niin ei tarvitse ostaa tilalle mitään korvaavaa, ja niin jä parempi rahatilanne. Kanssa jos ostaa vaikka 20 senttiä kalliimman jugurtin ym ostokset, niin jos ne on valittu juuri itselle kivan, kiehtovan tyyppisiä, kuten vaikka mummolamainen, juhlava,marjaisa tms,niin jää niistä kylläisempi olo ja voi jättää jotakin ostamatta.
Kanssa jos kauppa tai etenkin paikkakunta on vetonauloinaan lempijtuttujasi pitävä,niin sekai myy halvala juuri sinulle hyviä tuotteita, eli sinulla on niihin useasti varaa, vaikka eläisit pienellä budjetilla, ja silloin ne kai ovat myös hyviä käyttöönsä ja kestävät pitkään.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Katoaako poliisin suojelus savolaistuvilta?

Savonlinnassa asuessani ole savonlinnalaistunut ja siis myös savolaistunut, mikä on tuonut savolaisille tyypillistä aikamoista menoa,yhteiskuntaa ei-niin-moraaliselle tolalle, mikä hämmästyttää, kun lähinnä olen ollut kotona, kirjoittanut ja harrastanut taiteita korkeista ideaaleista tinkimättä. Jää vaikutelma,että jokin taho pitää savolaista omakohtaisuutta tai jopa ruskeaa väriä rikollisuutena, kuin sivistys olisi ollut vain kulissi eikä ymmärrettyä. Voiko olla, että poliisi, joka käytännön työssään tapaa paljon rikollisuutta, tottuu pitämään käytäntyöä rikollisena ja sivistystä puheilla ylläpidettävänä, mikä ei kumminkaan aina vie käntännön tasoa sivistyneeksi? Ja silloin siis poliisin suoja olisi jäänyt pois käytännönläheiseltä, omakohtaiselta tai ruskeita vaatteita käyttävältä. Omakohtaisuudella ei kumminkaan ollut tarkoitus rikkoa sääntöjä vaan tuoda taitavan viisaan ihmisen oma ymmärrys sivistyksen tueksi, jotta mm tilanteet käytännössä kääntyisivät yhteiskunnan kannalta paremmalle tolalle. Mutta silloin vastapooli eli taitamattomat,jotka teeskentelevät taitavampaa kuin ovatkaan ja yrittävät dominoida kuin heidä kenties kapulakielinen puheensa olis koulun, koulutuksen tms objektiivisen järjen ja sivistyksen ääni, käytännön välttämättömyys yhteiskunnassa, vaikkei taitamattoman ääni toki sellainen muille ole. Ja niin tämä kympin oppilaiden ym erityisen taitavien laajempi osaaminen jäi ilman sivistyksen tukea, vaikkeivät he itse sivistyksen vaatimuksesta tinkineet, muodostivatpahan vain laaje3mman kokonaiskuvan asioista, jossa kenties sosiaalinen maailmankuva oli erilainen kuin poliisin oma.

torstai 15. helmikuuta 2018

Luksuksen oloisuutta ilman rahanmenoa

Johtuneekohan siitä, että Savonlinna on matkailupaikkakunta ja taide- & luonto tuovat näyttävyyttä, samoin vanhukset, mutta aika usein tulee joistakin tavallisista ostoksista mieleen luksus, sitäkö osin ihmiset täältä hakevat.
Mutta tähän ajattelin kerätä muutamia linkkejä tai lainauksia kirjoituksistani, joista tuntuisi tulevan luksus jotenkin hyvälaatuisena, motivoivana.

"Yksi huone per asukas on luksus mutta enemmän huoneita tekee apeaksi. Yhteen huoneeseen mahtuvat vain parhaat tavarat ja ikävät täytyy tilanpuutteen vuoksi heittää pois. "

http://asiakkaanavain.blogspot.fi

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html

http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

http://talesfromforest.blogspot.fi/

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html

http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi

"Ruuanlaitosta
"Paremman makuista samasta
Kun ruokaa kypsentää tai sen osien määriä arvioi ja on ennenkin tehnyt samaa tai samantapaista ruokaa, niin on tunteenomainen mielikuva siitä, milloin se kypsennettynä tai millä ainemäärillä olisi ollut parhaimmillaan tai juuri tietyntyyppisenä parhaimmillaan. Ja kun ottaa ohjeekseen nuo tunteenomaiset mielikuvat aikamääristä, kypsyysasteista, ainesten määristä, erilaisten elementtuen sopivuudesta yhteen, yms, niin samalla määrällä vaivaa, aikaa, rahaa, aineksia saa parempaa ruokaa."

Vastaavasti jos on muussa taidossa omaa osaamista, niin tunteenomaisten mielikuvien mukaan rytmittäen voi yltää parhaimpaansa."
Jos näin ei elämänlaatu kumminkaan ole kyllin hyvä, niin terveellä tavalla tekeminen ja terveet elämäntavat yleensä korjaavta ongelmat pois http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

21.2.2018   Ettei olisi enää niin lytyssä, linkkejä http://mythoughtsaboutnews.blogspot.fi/2018/02/for-too-much-squeezed-people.html
  Ongelmista eroon http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi

22.2.2018   On tuossa tuo ostoksissa onnistumisen linkki, eli on tämä oikeastaan luksuksen oloisuudesta huokealla, mutta toisaalta jos rahankäytöstä aloittaa, niin tilanne menee liian vikkelään, ei opi vanhoilta uriltaan paremmin onnistuvaan ostamiseen, ja niin on rahatonna eikä ole luksusta, eli kokeile ensin ilman rahanmenoa ja lue myös ostoksissa onnistumisesta, niin ehkä ajan kanssa ostoksillakin saa paremmin luksuksen oloisia asioita.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Joel Lehtonen

En ole savonlinnalaista kuuluisaa kirjailijaa Joel Lehtosta lukenut, mutta ehkä pitäisi. Nyt törmäsin lainaukseen:
"Oi toukokuu!
Se kaipuiden, haaveiden kuu!"
Toi mieleen vahvan, hyvän, Savonlinnaan sopivan tavan kokea vuodenajat ja elämän, jotenkin ehjästi, rikkumattomasti. Toi mieleeni helmikuun elämisen ohjeeni:
"Runebergin päivästä 5.2. tuli mieleeni, että Runebergin runoista syntyy vaikutelma siitä, miten elää viisaasti helmikuu: ulkoilua reipaasti pakkassäässä luonnon ja ihmisten elämänmenon talvisesta kauneudesta ja elämänmakuisuudesta nauttien, tulla sitten sisälle lämmittelemään, kutsua ystäviä ja tuttuja kylään, keskustella myös henkeviä ja keräillä ja ihailla eri elämänalojen ja elämänviisauden helmiä pakosta sisällä vietetyn ajan piritykseksi ja tunteiden ja elintilan lämmöksi sekä ihmissuhteiden parhaaksi."
sekä eheän luotnokokemuksen kuin hyvätunnelmaiset puistot, syreeni, tähtikirkas yö talvella, käymässä toisten työpaikalla, isä ostamassa lapsensa kanssa harrastusvälineen ja lihavahko nainen leivoskahvilla vanhassa Savonlinnassa, laulavainen - sellaistako ennen oli? Nyt uupuu tuosta aitoudesta ja siitä, ettei saisi kuluttaa tekemisiä loppuun eli laulelisi joskus, ei ammattiin harjoitellen vaan hyvällä hengellä kuin mökkeily, jollei niin kamalasti käy mökillä. Kanssa luonnon tulisi olla elämänpiirin lisä,kuin ikkunasta avautuva näkymä mökillä tai kylässä, ei näyteltävä kulutushyödyke tai vaivainen jämä. Voiko olla, että nyky-Savonlinnassa on eri kulttuurivaikutteita kuin mihin asiat on sovitettu, että on mm ruotsalaista ja afrikkalaista eikä niinkään suomalaista ja venäläistä, kenties usalaista kuten Suomessa yleensä? Eli nuo oletetut tulevat liian vähällä painotuksella, nehän tämän alueen ongelmat ovat osaanneet ratkaista, ja sitten nuo salassa tulevat tulevat liian kommunikoimatta suomalaisen viisauden kanssa.

En tuosta Joel Lehtosesta niin tiedä, mutta hän kai on kirjailija, jokakiehtoo savonlinnalaisia, muttei niin muualla asuvia. Miksei kiehdo? Siksi kai, että perspektiivi on jotenkin pysähtynyt siihen tapaan kuin ajatukset, miettimistauko on, eikä ole varsinaisesti hyvän elämän perspektiivi, vaan on hienoa taideteosta yrittävän viimeistelty muoto taideteokselle tai vanhan ajan ajatuksia lukeneen pondeeraamistauko tai onnellisen lihavan, jonka ajatukset rönsyilevät onnistuneesti ja jokaon kovin aikaansaava, niin kuin hänen ajatuksensa, voivat olla tavallaan hienoja, mutteivät tuo hyvää elämää kaikille, eivät ratkaise siis yhteiskuntaa ja maailmaa hyvälle tolalle, sillä elämänlaatu jää niissä useimmille liian heikoksi.

* * *

10.3.2018   Nyt sitten luin alua Joel Lehtosen romaanista Lintukoto. Siinä palasivat mökilleen liian aikaisin keväällä,kun kaikki oli vielä rumaa ja rotatolivat viettäneet talven heidän mökissään ja tehneet tuhojaan, kenties liian aikaisin kylmään lähtiessään. Siitä jäi olo, ettei kirjoittaja ollut niin elämänviisas, ei elänyt hyvää onnellista tervehenkistä elämää, vaikka jotakin kaunista aina mainitsikin. Mutta voiko olla, että jos hän haluaa olla fiini, niin oieasti viisas, syvällisesti ymmärtävä saa siihen rinnastuessaan jonkinlaista suojaa: on minimitaso ja pyritään korkealle, on paikka taiteiden ja uskonnon harrastamiselle. Samalla mainittiin jokin savonlinnalainen kuvio, että on kiltti, joka syö leivosta tms ja rotta tms ryntää hänen peräänsä ja joku haliaisi kirota moiset rotat, kun niitä aina vain tulee. Muttei moinen rotta ole ihmistyyppi vaan tavallinen reaktio, kun joku on liian höveli, tyytyväinen, kantaaottamaton, niin huomaa toinen tilaisuutensa tulleen, mitä ongelmaa ei olisi, jos olisi tavallinen keskustelu, arkijärki ja sivistys, hyvä tahto, tavalliseen tapaan vartioisi lompakkoaan ym osin puhein, silläsilloin ei tule oloa, että hänen puolestaan saa kyllä viedä lomapkosta tai aiheuttaa muuten häiriötä. Eri ihmisillä on hyvin erilainen häiriönsietokyky: yksi keskittyy, joko siksi, että on aloittelija tai siksi, että tehtävä on vaativa tai että se on jonkinlainen elämäntapa, ja toinen taas tyuumii, ettei sillä väliä, selviämme näill' muilla paremmin, emme tarvitse sitä enää tms.
Joskus luin pätkän matkaa romaania Kätkäläisestä tms, en muista kenen, ja siinä oli sama juttu, muistin lapsuudestani mökillä lukeneeni, mutta kirjoittaja ei tuntunut olevan hyvällä laadulla, elämänviisas, vaan jotenkin liian siivousintoisella tavalla päällekäyvä, kuin kaikkien tarvitsisi olla saman teoriaperspektiivin mukaan ollakseen kunnollisia eläjiä, vaikka esim. kullakin ammattialalla on oma perspektiivinsä ja kullakin tilanteella omat mielekkyytensä, osallistujien tyypin mukaan vaihtelevat. Voiko olla, ettei perinteinen savolainen ole niin elämänviisas, ei niin hyvää elämää elävä kuin helsinkiläinen,mistä olen kotoisin, sillä työstään pitävä helsinkiläinen on usein kovin tyytyväinen, onnellinen ja tervehenkinen, monessa osaava kuten hallintoon keskittyvällä paikkakunnalla kuuluukin, vapaamuotoisesti antaen kaikille tilaa niin kuin Suomessa yleensä toivotaanklin.


torstai 8. helmikuuta 2018

Savolaisen rajun menon syistä

Keräilenpä tähän savolaisen rajun menon syitä. Kyse ei käsittääkseni ole savolaisuudesta vaan tavallisista tekijöistä, joita on ainakin muutama.

* Savonlinnan vetonaulana ovat kesäiset Savonlinnan oopperajuhlat, siis musiikin ala. Seudulle siis voisi olettaa kerääntyvän musiikin alan ammatilaisuudesta haaveilevia, vaikkeivät varsinaisesti laulajiksi, orkesterimuusikoiksi, soitonopettajiksi, tms pyrkisi. Kun meininki on sovitettu laulajan kaliiberille, se voi olla iaka hurja tavalliselle ihmiselle, ja toki tavallista hankalampi laulajallekin. Samoin, jos osa miesväöestä olettaa musiikin olevan oma sfäärinsä ja paljolti puppua, niin voi moinen väki alkaa kunnon kansalaisuuden sijasta tuottaa puppua Savossa käydessään ja lisäksi rätsisi bum yrittää ampua alas mokomia musiikin alan puppujätkiä & -likkoja, mikä ei useinkaan ole nättiä menoa, ollenkaan yhteiskuntakelpoista.

* Vanhuksia on Savonlinnassa paljon ja tuntuvat useimmat olevan osaavaisia, elämää nahneitä ja taiteita harrastavia, uskonnostakin kiinnostuneita, jolloin voivat olla aika ison kaliiberin ihmisiöä selviämään siitä sun tästä, ja kenties hjelppimään seutuakin jotenkin ainakin osasta ongelmista, jotka niin kutistuvat hankaluuksiksi ja erikoisiksi kenties hankaliksi järjestelyiksi, jota sitten kumminkin muuta pärjäämistä haittaavat, ei olla ihan kouluesimerkki pärjäävyydestä. Jotkut koulutetut ammattilaiset tuumivat, että jos siitä selviävät, niin hyvä bniin, antaa heiollä sitten olla sellaista, vaikka tietävät, että moiset hankaluudet ovat useimme iso, kenties elämänmahdollisuuksien kannalta ylitsepääsemätön rasite, ja niin pääsevät savolaisista eroon, vaikka nämä taitavina ja usein hyvää tarkoittavina muuten jäisivät asemiin muuallakin Suomessa, esim. perheen piirissä.

* Kaikki muualla Suomessa eivät ymmärrä eri ammattilaojen olevan kovin epätasaisesti jakautuneen ympäri Suomen ja olettavat, että taitotason ja pärjäämisen ammateissa kuuluisi olla aika tasaisesti kaikkialla, ja niin jos savolaisia on arvostetuissa asemissa, että hei otetaan taitavat, vanhatkin tähän avuksi mutta sitten huomautetaan, että hei nämä olivatkin lähes kaikki savolaisia, niin joku nuorempi siihen tuumaa, että savolaiset ovat siis epäreiluja, juonittelevat asemat itselleen, ja toinen vieressä ihmettelee, että jos savolaiset ovat taitavia, niin mikseivät saa yhteiskuntaa toimimaan hyvin, mikseivät sovi malliksi kaikkeen, kaikin puolin taitavia, ilman sivistyksen puutteita, sivistyksen kun jo koulussa ja nuorena aikuisena oppi, mutta hallintohan on taas pitkälti keskittynyt pääkaupunkiseudulle: harrastetaan yhteiskunnan hyvää toimivuutta ja ihmisille näiden omien oikeuksien antamista, vahvsitamista tavallisissa tilanteissa, kunhan käyttäytyvät noissää sivistyneesti, ja niin tuo yhteispelipuoli on siellä kunnossa, vaikka ollenklaan kaikki eivät ole yksityishenkilöinä moraalisia, etenkään kaikissa sosiaalisissa suhteissaan.

* Kaikki eivät pidä savolaisista vaan haluasivat hyökätä näiden kimppuun. Kun he lisäksi olettavat, ja monet muut myös olettavat, ettei Savossa mukamas olisi kunnollista järjestäytynyttä yhteiskuntaa, niin he luokittelevat savolaisten kanssa tekemisissäö olemisen nujakaksi tms ota kiinni mistä saat kiistaksi, jollin he voivat tehdäö monta hyökkäystä, valhetta, lahjomista tms ilman, että tuumivat sen varsinaisesti vaikuttavan savolaisuuden vastaisesti. Ja savolainen taas elää tavallisessa suomalaisessa yhteiskunnassa, onpahan vain ison osan aikaa jossakin pulassa, hankaluudessa tai useammassa, ja niin jokainen viranomaisille tms järjestäytyneen yhteiskunnan osalle tai kansskansalaiselle esitetty vale, pahanteko tms osuu savolaiseen siinä, missä kilttiin musiikista pitävään mummolamaisuuteen käistöineen ym ihastuneeseen kunnon ihmiseen yleensäkin, nyt vain kunnon ihminen on pulassa ja mollattu, että muka savolainen rosvo, ja vähitellen pinna palaa savolaiselta ja alkaa mieleen tulla, että pitääkö törkeyteen vastata niin ikään jollakin järeällä, vaikka itsellä on kyseessä puolustautuminen ei toiseen maakuntaan ja toisiin samanaloisiin asti ulottuva vainoaminen.

* Suomalainen kulttuuri vaatii tervettä järkeä, omaa ymmärrystä, vastuuntuntoa, sivistynyttä käytöstä, mihin pelkkä ulkoa päpättäminen ei riitä. Ruotsalainen ja ruotsinkielinen suomalainen ovat sen sijaan päpättäneet ulkoa ruotsalaisen tai Suomen ruotsinkielisen kulttuurinopit ja saattavat mihin tahansa väittää, että ruotsalainen kulttuuri on paras, vaikkei sitä ole perusteltu mitenkään. Ja niin ruotsinkieliset kulttuuriot ovat tuhoisia muiden kulttuurien, mm suomalaisuuden kannalta, ja niin erityisen suomalaisen tyyppisiä arvoja halutaan suojella ruotsalaisuutta vastaan, ja niin ruotsinkielsiten matkailua ja etenkään muuttoa Savoon ei katsota hyvälle vaan pidetään erityisen savolaisvihamielisenä, etenkin valheidensa vuoksi. Mihin ruotsalaiset ja ruotsinkieliset vastaavat pyrkimällä murhaamaan suomalaiset ja savolaiset, vaikka olisivat muualta alunperin, esim. rahan keinoin.

* Savonlinnan väkiluvun sanotaan olevan olikohan 27-28 000 viereiset Savonlinnaan kuuluvat kylät mukaan lukien, mutta olikohan vuosi sitten paikallisessa sanomalehdessä tieto, että se tavoitti viikoittain 50 000 lukijaa. Voiko Savonlinnan seudun todellinen väkiluku olla tuo 50 000, sillä luku jotenkin huojentaa oloa, kuin se voisi olla oikein. Jos yhteiskunnalliset vaikutukset koko ajan mitoittaa puolen asukasluvun verran, niin kyllä meininki helpommin prakaa kuin jos olisi oikea luku mutta rakentava käytös.

* Jos jkin ulkomaalainen tai rikollinen on liian raju muualle Suomeen, niin hänet kai usein ohjataan Savoon, kun Savossa väki on osaavaisempaa ja omaa erilaiset mielipiteet alkuasukkaista yms.

* Ihmiset yleensä säätävät tekonsa sen mukaan, millaiset oelttavat olosuhteiden lähes varmasti olevan, näin myös vaikutuksena muihin, esim. savolaisiin, mutta jos olot ovatkin ihan toisenlaiset, niin systeemi ei silloin ole tasapainotettu oikein. Savossa oletetaan olevan kovin paljon suomalaista vaikutetta, suomalaista kulttuurillista viisautta, suomalainen näkövinkkeli ja suomalaiset arvot lähtökohtana, eikä ruotsalaista vaikutetta lähes ollenkaan, mutta moni murhista kiinnostunut kai haluaisi pikemminkin asua Ruotsissa kuin suomalaisessa kulttuuurissa. Elämänviisauden osalta savolaisten oletetaan saavan paljon mökkeilytyyppistä liikuntaa http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html , mutta käytännössä savonlinnalainen kulttuuri on tavannut olla liikunnallisuudelle epäedullinen ja jopa vastustava, kenties siksi että iso osa väestä näyttää olevan tropiikista alun perin, missä ei liikuta yhtä vikkelästi eikä samalla tapaa kuin Suomessa.





sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Turvallisuudesta

Eri ihmistyypeillä on eri elämänuomat, eri elämäntapa taitoineen, joita vaalivat. Siksi, kun he eksyvät samaan tilanteeseen noin karkeasti ottaen, niin heille voi käydä ihan eri lailla, yhdeltä mennä tilanne ohitse huomaamatta, vaikuttamatta, kenties jonkin tavallisesti osaamansa kohteliaisuus-/väistöliikkeen tehden, toiselle tapaaminen ystävällisten tuttujen kanssa,kolmannelle konflikti. Siinä lienee kyse sekä siitä, miten lähestyy tilannetta, onko joustonvaraa, että siitä, ottaako kontaktia, tunteeko kuuluvansa samaan porukkaan ja onko toinen osapuoli siitä samaa mieltä. Moneen ongelmaan on ratkaisu. Yleensä se on, että annetaan kullekin elintilaa mutta estetään toisten elämän häiritseminen. Moni on kuitenkin urautunut uomilleeneikä taivu jokaiseen ratkaisuun, useimmille siihen riittää, että kotirauha on suojattu, mutta jos on kankeampiliikkeinen, manöveeritaidoton tai vailla riittävää havaintokykyä ja tilanteiden ymmärrystä, niin kenties vain jatkaa urillaan ja tavallaan siis tarvitsee niille tilan, mistä tulee konflikteja eri ihmistyyppien kanssa, jotka elävät ihan erilaista elämää eri elämänkuvioissa, eri tyypin kommunikaatiolla, arvoilla ja eri ongelmanratkaisutaidoin.
Siksi on niin,että jos jokin strategia tai harrastuneisuus ei kohtaa jossakin ongelmaa, niin samantapaista harrastamalla voisi liennyttää itseltäkin turvattomuutta pois, samantapaista viisautta, sosiaalista etäisyyttä, sivistystä, elämänrytmiä, sosiaalista ryhmää yms omaksumalla.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Yhdistysten materiaalit ja savolaisuus verkossa

Savolaisten asemaa heikentää savolaisvihsamielisyys, mikä taas osin johtuu siitä, etteivät savolaiset kai yhtä useasti kuulu ammattiyhdistyksiin, yhdistyksiin ym millä asioita muualla tai ainakin pääkaupunkiseudulla hoidetaan. Jos ammattiyhdistykset ym eivät yhtä lailla huolehdi savolaisten asioita, niin niiden jäsenmaksuja ei ole yhtä lailla motivaatiota maksaa tai mahdollisuuksiakaan, mutta niiden materiaaleilla olisi arvoa: miten ongelmat yleensä ratkotaan, mikä tiedotus liennyttää ne pois noin vain. Siksi olisi kai hyvä, että savolaisilla olisi omia ammattiyhidstyksiä, esim. savolaisten ammattiyhidstysten liitto tms, joilta joko kirjeitse tai mieluummin netissä saisi noita materiaaleja, ja nettisivuilla olisi käytävä selkeästi ilmi, mille ryhmille niitä etenkin Savossa kaivataan: varttuneen taitavan työntekijän okeudet, yms.
Savolaisuudesta on jokin kuva muualla Suomessa, mutta usein se kai on seikkailevien savolaisten tuoma, osin konflikteissa olevien muupaikkakuntalaisten ylläpitämä ja siksi savolaisvihamielisyyttä lietsova. Siksi netissä kai tarvittaisiin savolaisia kuvaavaa, ongelmia pois liennyttävää materiaalia. Omista teksteistäni esim. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html neuvoo käsityötaitoja täältä käsityöhenkiseltä paikkakunalta käsin ja http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi musiikin taitoja täältä oopperajuhlien kaupungista käsin.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Tuotteistaminen ei soi

Tässä olen ihmetellyt sitä, ettei savonlinnalainen ja kenties moni muukaan savolainen elämisen tapa soi vaan pikemminkin pihahtaa. Se kai liittyy siihen, että pyritään vaalimaan jotakin hienoa ja siis tavallaan kuvamaista tai kaavamaiselta kannalta hienoa, kysymyksissä, jotka käsittelevät käytännön elämää ja luontoa ym, taiteen aiheissa. Osa siitä soimattomuudesta on, että harrastajan into soi ja ihailijan, joka vain harvoin on aiheen kanssa tekemisissä, mutta työlästyneen ammattilaisen tai johonkin hienoksi oletta,maansa paikkaan parkkeeranneen elämä ei soi lähes yhtään-
Eteisessäni on jo kahdeksan vuotta ollut peili, jonka koirani väittävät olevan Laulumaa-merkkinen ja minä väiutän, että Stemma, kun niin ne liikkeessä sanoivat eikä se soi niin kuin lähes kaikki muu, niin kuin elämä yleensä soi. Mutta nyt katsoessani mietin, että onko sillä taiteen, filosofian tms taidon alan tuotteistamisen näkökulma: ei soi yhtään, mutta voi kyllöä kehittä taitojaan, muttei saa siitä iloa, kun ilo on sukua soivuudelle. Mutta on siinä se hieno puoli, että nyt kun katsoin, niin sen näkökulma tuntui olevan sitä sukua kuin Uuden Guinean alkuasukkaiden näkökulma kieliin,jolla he voivat oppia minkä tahansa kielen kenties puolessa tyunnissa, mutten sitä itse niin hyvin hallitse, olenpahan vainihmetellyt ja ihaillut. Mutta onko savonlinnalaisuus täynnä tuollaisa asioita, jotak ovat tavallaan hienoja, houkuttimia, mutta jättävät itse asian, koko homman idean pois.

Kulttuurivaikutteita suuresti arvostetusta sivistyksestä vai yksilöiltä

Taiteiden aloilla on se erikoisuus, että suurimmat viisaudet ovat ykislöiden, on löydettävä viisaita yksilöitä, hyviä lähteitä. Toisaalt ataiteista harrastuneet ovat usein ainakin aika eteviä, siis yksilöinä aika edustavia. Mutta kulttuurivaikutteiden kanssa on eri juttu: työelämä romahduttaa matkailijan elämän huonomalle tolalle kuin mihin hänen kulttuurinsa viisaus ja elämänviisaus sen nostaisi, esim. riitaisammaksi kuin filosofia, joka on heille yhtä tuttua kuin Suomessa hiihtäminen. Joissakin kulttuureissa siedetään ei-niin-viisaita yksilöitä siksi, että kulttuurilla on viisautta, esim. kirjallisuutta, joka hirvittävän tehokkaasti korjaa juuri sellaiset virheet pois, nostaa siinä suhteessa kauniille tasolle. Siksi kulttuurivaikutteena taiteita harrastavalle paikkakunalle sopisi noiden muiden paikkojen viisaus eivätkä yksittäiset matkailijat uppo-outoa taitamattomina tekemässä.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Tunteet, järki, toisten elämään puuttuminen ja yksilön itsemääräämisoikeus

Savonlinnalainen tyyli on kai, osin oopperajuhlien tuoman musiikkipainotuksen myötä, tunteva, punertava, kun taas pääkaupunkiseudulla tyyli oli järkipainotteinen. Savonlinnassa näiden kahden tyylin välillä tuntuu olecvan ristiriita ja pääkaupunkiseudulla taas ei. Savolaisten asemaa heikentää, ettei näkökulma ole ainakaan ulospäin näkyvästi ja selkeästi puheissa kokonaiskuvallinen, siinä sekä tervejärkinen että peruslinjauksiltaan moraalinen ja tervehenkinen, mitkä ovat piirteitä, joilla isommat ryhmät saadaan tulemaan toimeen, hallinnolta vaadittavia piirteitä, ja niiden puuttuminen siis heikentää asemaa. Pääkaupunkiseutulaisten asemaa puolestaan heikentää se, etteivät kaikki tunnista tyylin tuntevuutta. Kokonaiskuva on vain maisemakuva, kylläkin objektiivinen mutta vain ikään kuin valoikjuva tms, ja se sis'ltää yhtä aikaa monta tunteiden aihetta, monta tunnetta, joita pääkaupunkiseutulainen yhtä aikaa tai kunkin asian kohdatessaan seuraa spontaanisti mutta elämänviisauden, arkijärjen ja sivistyksen huomioon ottaen. Pääkaupunkiseutulainen on siis tunteva, mutta ei tee tunteistaan taideteosta eikä ole sosiaalisesti paapovainen, sillä pääkaupunkiseudulla lähes kaikki haluavat olla täysin itsenäisesti eläviä, vaikkain vakiintua sellaiseen elämään ja sellaiseen seuraan kuin mistäpitävät. Savolainen taas hahmottaa monet muualta tulleet - pääkaupunkiseutulaisetko? - savolaisten omaan elämään puuttuvina, mistä konfliktit yleensä kai syntyvät. Savonlinnalainen on usein vaalimistaitoinen, osaa suojata jotenkin ja ymmärtää elämän eri puolia kuin pääkaupunkiseutulainen ja siksi sosiaalinen etäisyyskin on toisenlainen - kai kuin vanhuksen tyyli nuorempien seurassa, luulen, että Savonlinnassa on vanhuksia isompi osuus väestöstä ja tuo tyyli on osin taitokysymys, Savonlinnassa harrastetaan enemmän vanhuksille tyypillisiä elämänaloja. Eki savonlinnalaisella voi olla paapova asenne muualta tulleeseen, muttei se oikeuta muualta ytulleelle savonlinnalaiseen puuttuvaa sosiaalisuutta, koskei tällä ole vanhuksen taitoja eikä matkailupaikkakunnan taipumusta luoda jotakin hyväätekevää kokemusta tapaamisen lisäanniksi. Pääkaupunkiseudulla puheet usein ohitetaan noin vain, ei ole pakko niitä noudattaa, ei ole sosiaalista painetta sellaiseen, mutta Savonlinnassa, missä on paljon ulkomaalaisia ja paljon varteenotéttavan taitavia, joilla on eri osaamisalat kuin nuoremmalla polvella - ja kai paljon murhaajia, joita varottava - sanomista ei oteta niin kevyesti vaan kohteliaasti, kuin ulkomaalaisittain tai että lapsenlapsemme sanoivat. Siksi et saa sanoa savonlinnalaiselle mistään, mitä et ollenkaan osaa - savolaisuutta ei opita summamutikassa vaan taiteita ja mökkeilyä harrastaen kenties uskonnon avulla tehden tekoja, joita vanhuksilta toivotaan, jotakin tähdellistä yhteisön ja nuoremman polven eteen.
Yhteiskunta, moraali ei aseta sääntöjä yksilöiden ulkonäölle tai tyylille vaan vain sille, miten vaikuttavat muihin. Yksilöllä on oikeus ihan rauhassa olla erityylinen kuin itse olet tai mitä arvostat. Et saa puuttua edes toisen epäviisaisiin valintoihin vaan kullakin on oikeus tehdä kokonaan itse omaa elämäänsä koskevat valinnat siltä osin kuin ei kummemmin haittaa muita. Koulua painottavilla on usein muistissa paljon osaamista terveistä elämäntavoista, mutta vaikka koulu yrittää opettaa niitä lapsille, koska ne ovat arvokas lisä elämäöntaitoihin, niin niitä ei saa kuitenkaan pakotaa toisille, vaan saa vain korkeintaan kieltää kohdistamasta toisiin pottuuntumisesta johtuvia pahoja tekoja ympahantekoa. Savonlinnalaisista ongelmista terveet elämäntavat kai auttaisivat eroon, mutta savonlinnalaisten elämäntapojen syyt ovat toiset: suojautuminen, suojaaminen, ulkomaaalaisten ilmastotaitojen totaalinen puuttuminen, vanhusten suuri osuus, taideammattien lokeron tavoittelu ja käsitöiden tekeminen mukavammiksi, yms

21.1.2018   Jos ajatteluperspektiivi näyttää erilaiselta, niin tyhmemmällä on kömpelömpi tyyli, isommat merkinnät. Ulkoa luetut, liian vaativat hahmottaa, vailla kokemuspohjaa oat usein viivoja tai terminologisia merkintöjä. Huoho ajattelija tekee laatikoita tms asioille. Osa perspektiivistä ainakin pääkaupunkiseudulla tuli muilta, esim. muiden iältään vanhemmiksi olettamilta, vaikka nämä olisivat oleet paljon tyhmempiä ja palikkajärkisempiä, ja se perspektiivi oli yleensä jöö, vaikkei siinä mitään mieltä ollut. Ajattelukyvystä olen kirjoittanut blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi .



maanantai 15. tammikuuta 2018

Taiteen vaikutuksesta ruokavalioon

"Ruuan laadusta ja taiteen tekemisestä
Savonlinnassa ja kai laajemmin Itä-Suomessa harrastetaan aiteita ja niille on hyvät mahdollisuudet, joskin taas elämäntavat ovat huonommat, elämänviisautta vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Savonlinnassa kesäisten oopperajuhlien suuren näyttävän hienon syvällisen taiteen mallin mukaan ja niin kuin Retretin hienoimmat maalaukset Punkaharjulla tapasivat olla, osin uskonnon, mökkeilyn hienouden ja matkailun viehätyksen tapaan, kun tehdän taidetta, yritetään, opetellaan, harrastetaan, ollaan hyvä taiteen alan ammattilainen, niin pyritään hienoon suureen syvälliseen taiteenseen, monella tapaa hienoon ja hyvälaatuiseen, kuin Edefeltin maalaukset tai elämänviisas sävellys. Ja silloin ruuankin on oltava erilaista, edes vähän parempaa, esim. sinisen maidon sijasta punaista maitoa. Ja ihan vain jonkin ruokalaruuan sijasta jotakin kenties mökkeilyhenkisen hienoa kuten vaikka marjoja tai savukalaa, tms, vähän oopperan suunnalta, paljon mökkeilyn, luonnon upeuden, uskonnonkin avulla parempaan yrittämisen, vanhan ihmisen viisaudella ja kokemuksella, elämän aikana kerätyillä taidoilla, maailman ja jälkipolvien kannalta tähdellistä tehden. Tältä suunnalta on mm ruuanlaitto-ohjeeni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html ."

tiistai 9. tammikuuta 2018

Miksi kiehtovan ammattilaista ei kiehdo

Savonlinnassa asuessani olen lukemastani, taiteiden harrastamisesta,paikallisesta kulttuurista ja kai vanhemman vöen kanssa tekemisissä oltuani saanut vakutelman, että kun täällä jotakn kiehtovaa ottaa ammatikseen tai on sen amatööri, niin se ei enää kiehdo, ei tar´joa niitä upeita juttuja, joita se aloittelijalle tarjosi. Se on kai taiteille tyypillinen vika, jonka syynä lienee, että ammattilaisen tai amatöörin prototyyppinä, hyvin asemansa vakiinnuttaneena mukavana taiteen alan ihmisenä tai lähes tulkoon, käytetään jotakuta, joka on liiaksi erikoistunut siihen samaan ja kovin hidastahtinen, esim. jotkut kuvataiteilijat ovat kamalan saamattomia (Tropiikkilaiset ovat kai saamattomia joten ulkomaalaisten vaikutus selittää aivan käsittämättömän saamattomien asemaa.) ja oikeastaan huonoa laatuakin tekeviä ollakseen minkäänlaisa vaikutteen lähettäjiä, esikuvia tavallisille harrastajille, saati sitten harrastamisesta haaveileville. Taiteille on tyypillistä, ettäne kiehtovat elämän osana, osana laajempaa kirjoa erilaisia elämänsisälytöjä, tervehenkistä elämää. Taide on jotakin, jota kaivataan vähän, mutta jos taidetta harrastaa kokoaikaisesti, niin urautuu, tulee toistoja liikaa ja laatu ja kiehtovuus kärsivät kovin. Käsitöissä on samantapaisia piirteitä.

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2018/01/kasitoiden-tekemisen-mahdollisuuksista.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
http://happinesstipsblog.blogspot.fi

tiistai 14. marraskuuta 2017

Palleroisuus ja kyky kantaa hankalien kohtien ylitse

Mietin tässä, että jos palleroisuus ei soi, niin miksi kesäisten oopperajuhlien paikkakunnan sanomalehdellä Itä-Savolla ja monilla muysiikin ammattilaisilla on tavallaan palleroinen tyyli,niin vahvasti jopa, että se peittaa muita asioita alleen. Oltiin eilen koirien kanssa tavallista pidemmällä kävelyllä ja ne hiukan vilustuivat ja ylirasittuivat, mistä syystä niiden kroppa tuntui kaipaavan palleroista oloa tuekseen: puskuriksi, kun jossakin kohden kehoa aina joskus, milloin hetken, milloin pari minuuttia ja milloin pidemmän aikaa, ilman tietoa etukäteen että missä ja miksi, kroppa kaipasi tukea energiavarannoista. Savonlinnaan tulee paljon työn uuvuttamia ja urauttamis matrkailijoita, joten savonlinnalaiselle voi lähes milloin tahansa tyulla odottamaton rasite yhdestä tai useammasta matkailijasta lähiympäristössä. Matkailija on myös matkan jälkeen uupunut ja nälissään ja siksi tavallista enemmän jumissa, minkä ylitse paikallisen sanomalehden vaikutuksen tulisi auttaa kantamaan, sekä savonlinnalaisen itsensä että matkailijat ja muut ympäristön ihmiset. Oopperassa ja taiteissa ylipäätään on samaa: tarvitsisi esityksen tai taideteoksen kantaa ylitse yleisön ihmisten elämien hankaluuksien, tarjota jotakin parempaa mutta myös helpottaa välitöntä oloa, jos se vaikka työn tai sairauden tai lasten koulun kaavamisuuden vuoksi on useasti väliaikaisesti huonommalla tolalla. Kanssa jos jokin paikkakunta sitten vaalii palleroisuutta, niin sinne ohjautuu väkeä, joka tarvitsee palleroisuutta jonkin oman elämänsä hankaluuden ylittämiseen, oli se sitten jokin väärä valinta, niskassa painava työ tai koulu tai sairaus tms. Vnahemmiten ihmisille tuylee vastaava hankaluus, jos nuorempien taitotaso ei ole kyllin viisas, niin oma elämä menee jumiin, kun ventataan että milloin taas päästään viisaammille urille, ja niin tarvitaan palleroisuutta, jos halutaan nostaa meininki kaikkien osalta viisaammaksi. Uskonto törmää mitä suurimmassa määrin samaan iulmiöön: pulassa olijat turvaavat uskontoon, ja niin melkein kaikki pitäisi noukkia jostakin ojasta ylös, mikä kysyy myös heiltä voimia edes hetken verran noudattaa tavallista viisaampia ohjeita, mihin palleroisuus tuo jaksavaisuutta. Palleroisuus on siis joidenkin energiavarantojen puskirimaista täyttämistä, otetaan helpotettu kurssi, jotta selvittäisiin jostakin, esim. keskityttyä taiteen tekemiseen, parannuttua sairaudesta, korjattua jokin elämän eoäkohta, mikä merkitsee, ettei silloin voi täysipainoisesti tehdä kaikkea, ettenkään raakaa, ja että yleensä tarvitsee syödä itsensä kylläiseksi, ottaa leppoisasti ja rauhallisesti, sallia aikaa niiden asioiden korjaamiselle, joihin ei tavallisesti keskity niin paljoa kuin nyt tarvitsisi, joille ei siis tavallisesti varaa omaa rauhaa.

31.12.2017   Palleroisuus tavoitteena taiohjeena auttaa usein, jostarvitsee saada hyvälle tolalle asiat, joista ei oikeintiedä,mitä ne ovat, tai ympäristö ei osaa niitä. Niin silloin ohje kauniisti vain kaikki, mihin palleroisuus tuntuu viittaavan , saa ihmiset laittamaan kauniisti ne asiat, joista he eivät oikein tiedä, mitä ne ovat tai onko niitä.

torstai 9. marraskuuta 2017

Ilmasto-osaamisen puuttumista

Savonlinnaan on tavannut tulla lumi marraskuun puolivälissä ja sitä ennen marraskuun pari ekaa viikkoa ovat olleet räntää, ei sen enempää. Mutta tänä vuonna ensilumi tuli lokakuun viimeisinä päiuvinä ilman edeltäviä räntäsäitä ja pysyi lähes viikon, missä oli pari lähes -10C pakkaspäivää.


Räntäsäät ovat tavanneet pakottaa lämmöntuotannon päälle, olleet varoitus tulevista pakkasista. Mutta tänä vuonna ulkona liikkuessa mm keskustassa vaikuttaa siltä, että ihmisillä on iho viileä tai kylmä eikä lämmöntuotanto toimi. On kuin iso osa ei tavoittelisikaan ihon lämpimänä pitämistä vaan haluaisivat, että kaikki pitäisivät seuraa kuten lämpiminä vuodenaikoina, mutta sehän viilentää valtavasti, on juuri se syy, miksi tropiikista muuttaneet eivät selviä Suomen lmastosta. Kai joukossa siis on kamalan monta ilmastoa osaamatonta, joista osa aikoo viettää talven kokonaan sisällä pysytelle - puoli vuotta! . ja osa ei tajua ollenkaan, että pitäisi varoa pakkasta, kun eihän pakkanen satu vaan jäädyttää kropan niin, että menettää nuo jäätyneet, siis paleltuneet, kehonosansa kuin spitaalinen. Viime aikoina kaupungilla kulkiessa on vaikuttanut siltä, että lähes jokaiselle on vaarasdsa käydä niin. Lämmöntuotannon saa päälle esim. Stenka Rasin -laululla, aika matalalata venäläisen komean mieskuorolaulun tapaan laulettuna, mutta se siis tuo räntäsäiden tyyliä, joka on tarpeen kyllä, vaikka räntäsäitä ei ole juurikaan ollut. Myös joululauluista on iloa, mutta lähinnä pakkasen kestämiseen, kun lämmöntuotannon osaa jo.
Lämmittelyohjeita nin 190 kpl http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html
Vuodenaikojen elämisen ohjeita pitkästi   http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Instructions of how to get warm (translation of some 23 points) http://finnishskills.blogspot.fi/2015/12/instructions-on-how-to-get-warm.html
Advices on living wisely with the seasons (translation of a long Finnish text about the seasons) http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html


11.11.2017   Tänään taas kun Savonlinnan keskustassa käsin, niin oli mittarin mukaan aste tai pari plussaa ja silti lähes kaikilla ohikulkijoilla viileä tai kylmä iho eikä lämmöntuotantoa melkein ollenkaan, oli kuin eivät olisi tavoitelleetkaan lämmöntuotantoa. En voinut olla miettimättä, että mistä tropiikista lienevät ja kuolevatko kaikki nuo ihmiset palellutettuaan ensin itsensä lähiviikkoina. Kun ihon kerran pitää olla ihan lämmin talvella ulkoillessa, ja kehon ihon alla myös ihan lämmin, koko ajan. Ihoa kylmentää, jos syö liikaa tai juo kuumaa. Syöminen ja kuuman juominen auttavat vain koko kehon lämmönhukkaa paikaten, eivät etukäteen eivätkä auta verenkiertoa ja ihon pitäminen lämimänä on verenkiertokysymys eli reippaasta liikunnasta kiinni, esim. portaiden ravaamisesta tai juoksupyrähdyksestä, jonka jälkeen pyrkii pitämään verenkierron hyvänä. ja lämmön tuotannon päällä. Korkea ikä, tai lihavuus ei poista verenkierron ja siis liikunna tarvetta.

Voiko noin moni, reippasti yli puolet kaupungilla ulkona liikkuvista, olla itsemurhahakuoisia, kun eihän paleltumien hakemisessa muusta oikein voi olla kyse,  jollei sitten halusta vammauttaa ja tappaa muita, jos itse lentää etelän lämpimään. Kirjoittelin joskus elämänohjeita masentuneille avuksi: http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi .

16.11.2017   Savonlinnassa on liian paljon ruokakeskeisyyttä, ruoka valtaa sijaa muilta tekemisiltä, jotka tekisivät päivästä paremman, toisivat paremman olon, kun niitäkin olisi. Lisäksi ruoka ja kuuman juominen tekevän kehon liian lämpimäksi. Ulkona lämpimänä pysymiseen ja lämmöntuotantoon on hyvä, jos keho on niin viileä, että tuntuu, että olisi hyvä sen tuottaa lämpöä, jotta lämpenisi hiukan, ja niin keho lämpenee helposti pintapsia myöten, lämpö toki hängitään keskikeon ja raajojen sisäosista iholle päin, ihoon asti, jottei iho viilene ja palellu ja ihmienn kuole siihen. Jos keho on keskeltä turhan lämmin, niin ei lämmöntuotannon tarve tunnu polttavan tärkeältä tunne-elämän mielestä, ja niin keho jää viileässä viileäksi pinnalta, ja niin oakkasessa paleltumavaara on paljon suurempi kuin viileällä keholla, kun haluaa tuottaa lämpöä.
Savonlinnassa näyttäisi olevabn paljon myös tropiikista muuttaneita, joilla ei ole vaaran takua pakkasesta tunne-elämässän eikä oyrkimystä vakavissaan tuottaa lämpöä ja pitää ihoa ja koko kehoa lämpimänä niin kuin olisi oma henkensä kysymyksessä, niin kuin onkin ja jo heti nyt. Ja niin ulkona kulkiessa on tärkeää jaotella ihmiset niihin, jotka tavoittelevat lämmintä kehoa ja lämmintä ihoa siis sen osana, ja niihin, jotka eivät ollenkaan yritä, esim. siksi, että ovat sisällä tai mielestään ihan pian menossa sisälle, tai siksi,e tteivät tajua vaaraa. Ne, jotka tavoittelevat lämmintä kehoa, myls siis lömmintä ihoa, ovat osa yhteistä missiota, vaikkakin niin eritaitoisia, ettei kaikista voi ottaa mallia, ei kaikkien kanssa olla sosiaalinen ja joskus ovat niin taitamattomia monet, ettei voi olal seuralline kenenkään kanssa vaan vain itsekseen yrittää kaikin voiminpysyä lämpimänä, mitä tietenkin tarvitsee tehdä joka tapauksessa, sillä se on lämpimänä pysymisen perusta: lämpimänä pysyminen on tärkeämpää kuin sosiaalinen tyyli tai kaikkien miellyttäminen, lämpimänä pysyminen on täällä elämisen ehdoton perusedellytys, ja siksi se määrää sosiaalisia tapoja eikä tavat liikkumista tms, vaikka ilmastoon sopivat tavat määräävät liikkumista toki, yms. 

22.11.2017   Tänään aamupäivällä on pakkasta viitisen astetta ja lunta.
Kehon viileneminen ei ole vaarallista, siitä voi vain vilustua, vaikka menisi kömpelöksi tai kankeaksi kylmästä. Minkään kehonosan jäätyminen onkumminkin kamalan vaarallisrta:silloin paras vaihtoehto on lähes kaikkien mielestä itsemurha. Siksi on kovin vaarallista, jos iho, nenä, korvannipukat, sormet, varpaat tms on kylmä, vaikka muu keho on aika lämmin, sillä kylmät osat voivat jäätyä pakkasessa. Sen sijaan, jos muu keho luovuttaa lämpöä kasvoille, iholle ym pienille kehonosille, niin ihminen ei palelluta niitä ollenkaan yhtä herkästi ja pakkasessa ulkoileminen vain tuntuu kylmältä muttei ole niin vaarallista.

22.1.2018   Aamummalla oli mittarissa -22C. Äsken bussilta lyhyen matkaa kotia kövellessäni tuli mieleeni, että muu Suomi miettii, että Savonlinnassa ainakin osataan juhlia ja aiottiin juhlia Suomen satavuotista itsenäistä taivalta. Savonlinna on siis edelleen, nyt juhlavuoden mentyä, muun Suomen silmissä juhla-Suomi, ja se toi vihdoin ihooni lämmön, josko auttaisi ajatus muitakin. Kenties Savonlinna oli juhlavuonna näkyvillä enemmän kuin Savonlinnassa asuen luulisi. 

6.2.2018   Tää nyt on tällanen kenties älytön päähänpälkähdys, mutta mietin, että kun joogassa minua häiritsee se, että siitä jää jokin vire päälle, niin voisikohan joogan tapaisesto saada lämmöntuotannon päälle, vaikkei muuten onnistu, siis verenkierron toimimaan ja lämmönihon pintaan asti. Vire jää kai siitä kun keskikroppa sanoo kraah ja samalla painottaa lihaksilla vatsan tienoilla uloshengitystä, kun taivuttaa kroppaa eteen linkuuveitasentoon. Niin jos samantapaisesti, vaikkapa istuen etukumarassa kyynärpäillä polviin nojaten, kraahmallisesti kuin lämppuhallin keskikehon keskiosien tienoilla tuottaisi lämpöä, antaisi sille vastaavilla vatsalihaksilla painotuksen ja liikkeen tuntu olisi käsiin ja jalkoihin varpaisiin asti lämpöä tuova, niin jäisikö se päälle? Muttei se sitten suomalaiseeen ilmastoon sopiva mielenvire ole, jää elämänlaatu kehnommaksi. Kasvoihin saisi ´kai lämmön vastaavasti mutta seisten kädet uloshengityksellä yläviistoon kuin esittäisi puuta (ja katse eteen yläviistoon) ja sitten sisäänhengityksellä rintakehän eteen kämmenselät ulospäin asento vähän kuin halaisi puuta, mikä lie intailainen tai intiaanityyli, pakkasenkeston vaatimaa lämmön omassa kehossa pidättämistä kuvasteleva. Mutten sitten tiedä, että toimiiko, tuli vain mieleen. Jos tuta onnistuisi liu'uttamaan suomalaistyyliseen tervehenkiseen suuntaan, niin toisikohan se paremman olon, Suomeen sopivuuden.
Kutsuisiko näitä nyt sitten lämmittäviksi joogan tapaisiksi liikkeiksi. 

23.2.2018   Aamulla olikohan -21C mutta aurinkoista. Kuvassa koirani iltapäivällä tuuletusikkunan alla, pakkaseen keskittyneenä.

 

perjantai 6. lokakuuta 2017

Savonlinnalaisille liikuntaa

Nuoremptana Hlesingissä vielä asuessani harrastin innolla liikuntaa, se toi hyvän olon ja jaksavaisuuden, sai elämäni sujumaan. Olin hämmästynyt, kun viereiseen kaupunkiin Espooseen muutettuani liikunnan harrastaminen takeltali, oli jotenkin vaisua. Vielä hämmästyneempi olin, kun Savonlinnaan muutettuani siitä ei tullut oikein mitään, eikä vieläkään nyt kahdeksan vuoden jälkeen tunnu löytyvän liikunnan harrastamiseen mahdollisuuksia. Liikuntaa harrastetaan ilmeisesti paikallisen kulttuurin sisältä käsin, sen tavalla. Niinpä liikkumisen ilo on löydettävä savonlinnalaisittain, kun asuu Savonlinnassa. Samoin on löydettävä se sosiaalinen lokero, joka tarjoaa liikunnan harrastamisen mahdollisuuksia jatkuvasti ja niin hyvän olon pitkällä tähtäimellä sekä terveyden.
Liikunta on vapaata tekemistä perusmuodossaan. Savonlinnalainen, etenkään vanhus, joita on Nätkillä aika iso osa, ei yleensä tee kamalan vapaasti, vaan tavoittelee taideteoksen muotoa tms työlästyneeseen tapaan, jota ei itse tunnista työlästyneeksi, ja siksi liikuntakaan ei monelle tuo niin iloa. Sen sijaan savonlinnalainen laittaa vapaan tekemisen ja tunteidensa mukaisen vauhdikkaan toiminnan mahdollisuuksia matkailijoille ja mökkeilijöille. Jos olet vähän kuin matkailija tässä hetken verran, niin kenties löydät siitä vapaan tekemisentavan, esim. hyvän tavan juosta, jolle itse osaat laatia sosiaalisen suojan. Liikunta ei ole kuin köntti vaan kuin polveileva polku, joka johtaa johonkin suuntaan vain, milloin mihinkin suuntaan muutama askel. Liikunnassa on olennaista vaihtaa tyyliä, tekemisentaopaa, tavoitteita, motivaatiota hetkellisten tuntemusten ja aavistusten mukaan, millä sekunnilla on mikin hyväksi tai kiva idea. Liikunta on mielitekojen varasita kuten vaikka se,että mitä nyt söisin, mutta liikunnassa nuo mieliteot vaihtuvat vinhempaan, reaktiiviseen tahtiin.
Savonlinnalainen myös yrittää tosissaan, lähinnä kai taidetta mutta myös muuta. Liikunnassa tosissaan tekeminen on olennaista, se saa valitsemaan hyviä tekemisentapoja, hyviä reittejä yms, mikä auttaa suorimaan koko elämäntapaansa hyväätekevin tavoin, mistä iso osa liikunnan tuomasta hyvästä olosta on lähtöisin. Mutta liikunta on myös hyväätekevää tekemistä, jortakin mitä luontomme ja kehomme, päivittäinen hyvinvointimme kaipaa. Se on myös henkireikä työputkeen tms raadantaan ja ikkuna tunteidenmukaisen tekemisen mielekkyyteen.

Liikunnallisten lahjojen oppimisesta (myös palautumisesta) katso kirjoityukseni http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
Tunteidenmukaisesta liikkumisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/10/tunteidenmukaisesta-liikkumisesta.html
Liikkuvuuden ylläpitämisestä vanhemmalla iällä http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html

Savonlinnalaisuudessa on myös mielipide, että päivät, arki saa sujua hyvin, mm liikunnan kannalta.

13.11.2017   Jos noiden tekstien mukainen liikunta sujuu, muttei ole fyysinen kunto kovin hyvä, niin voisi kai välistä kävellessään tai muuten liikkeellä ollessaan ottaa liikunnallisemman spurtin niin kuin mieli tekee, sen jälkeen leppoisasti kuin vapaapäivänä kotiin kulkien ja sitten kotona palautua hyvin noiden ohjeoiden mukaan: lämpimän viltin alle, villasukat jalkaan, rentoa lepoa, kuulostelua, kun kroppa palautuu, lihakset vahvistuvat ja ryhti paranee, kroppa saa lepoa, ja sitten taas leppoisasti jalkeilla, antaen kropan vielä toipua, levätä, jos se haluaa. Niin saisi kai vähitellen fyysisen kunnon paremmaksi.

16.3.2018   Terveellä tavalla tekemisen ohjeideni lukeminen kai helpottaaliikunnan aloittamista, liikkumisen sujuvuutta http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html  , mutta niitä on kovin monta.

Minulla on vaikutelma, että minun laatimani ohjeet ovat niin mukavuudenhaluisille sopivia, että liikunnan aloittamista varten ei tarvitse haluta rehkiä, vaikka liikkumisen meininki vahvasti olisi hyvä olla tavoitteena. Eli nämä ohjeet sopisivat myös ehkä vanhemmalle väelle, lihaville, ei-niin-liikunnallisille, tunteita arvostaville, yms.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Savonlinnalaisuus ja pääkaupunkiseutulaisuus

Katselin Facebookissa, kun oli joitakin vanhoja pääkaupunkiseudun tuttuja ja toisaalta Itä-Savo-lehden uutisia. Jotenkin teki hyvää yhidstelmä pääkaupunkiseutulaisuutta ja savonlinnalaisuutta. Pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan paljon parempi elämänlaatu, tervehenkisempi. Savonlinnalainenn on kuin mahakipuinen käpertynyt suojaamaan arvostamiaan asioita, koko ajan puolustusasemissa ja tavallinen pääkaupunkiseutulainen päivä olisi parempi: olisi onnistuneesti puolustanut ja elänyt elämäänsä monipuolisesti ja rtikkaasti. Mutta pääkaupunkiseutulainen akateemisen ulkoluvun arvostus kai joidenkin miesten tai insinöörisuuntautuneiden taitotason myötä tuo ikävän kaavan, joka painaa jatkuvasti niskassa ja pilaa elämänlaadun. Savonlinnassa on monta minua kiehtovaa asiaa, mutta on juututtu paikoilleeen kuin suojaamaan niitä eikä niin kuin tavallisen elämän hetkenä, jolloin ne automaattisesti ovat elämän osina ja voi vapasti elellä.
Muistelin tässä, kun Helsingissä lapsena omakotitalossa soittelin haitaria, niin se oli jotenkin ränt ränt viuh- tyyppistä, elämän mukana tulevaa, missä kaavamaisuus soittotunneissa suojasi mahdollisuuksia soittaa monenlaista musiikkia ihan kunnolla. Kun taas Savonlinnassa omin päin soitellessa voi hiljaisella soittimella kerrostalossa soitella mitä vain, mutta jotenkin lättänämmin pakertavammin kuin ajateltruna vain eikä elettynä. Mutta onkohan osa erosta siinä, että lapsena kun sotiin, niin ikkunasta näkyi pihlajan oksia, jotka jotenkin toivat haitarimaista miljöötä, kun taas Savonlinnassa on kosketinsoitin ollut seinää vasten ja ukulelellakin soitellessani olen istunut jossakin, mistä en näe samalla puita.
Mutta kumminkin elämäntaidoista näkyisi savonlinnalaisilla olevan pääkaupunkiseutulaisilta paljon opittavaa. Savonlinnassa taas osataan mummolanmaisen elämän luomista ja taiteiden taitoja muttei kai yhtä lailla niiden viehätystätunneta.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Putinin vierailusta

En ole uutisia niin kovin tarkkaan seurannut, mutta kun Venäjän presidentti Putin vieraili heinäkuun lopulla Savonlinnan seudulla Punkaharjulla, niin seurasin vierailua Itä-Savo-lehden nettisivuilta ja mm selasin videota, jossa olikohan 10 min odotettiin Putinin saapumista Punkaharjulle, ja kun kamera kääntyi katsojiin, oli joukossa joku Yhdysvaltain presidentti Trumpia muistuttavan näköinen mies. Jälkikäteen sain uutisista vaikutelman, ettei Putin ollut vaikuttanut kyllin fiksulta tms ja siksi Venäjälle koitui lisää talouspakotteita Yhdysvaltojen taholta. Mistä syystä Suomen presidentti Niinistön piti matkustaa Yhdysvaltoihin kuukautta myöhemmin tapaamaan Trumpia näyttäen kumminkin sekä venäläistä muistuttavalta että varteenotettavalta. Ja siksi Suomeen palattuaan esiintyä telkussa venäläisen tyylisesti, jottei Venäjälle koituisi niin kovia talouspakotteita, ainakaan niin itkään.

Linnasta turvan tuojana, toista kertaa

Edellisestä kirjoituksestani tästä aiheesta on jo aikaa lähes kolme vuotta, joten kirjoitan tämän erikseen. Katso http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2014/12/linnateema-turvan-tuojana.html

Hieno näyttävä keskiaikainen ritarilinna paikkakunnan vetonaulana tuo oman tenhonsa ja sen, että paikkakunnan asukkaat haluaisivat panostaa siihen, että osaisivat linnamaisia juttuja, mm suojautumista, vaikkeivät juuri linnassa olisikaan. Suojaudutaan siis jonkin suojiin. Tällaisia mukana kulkevia tai elämän elementtejä ovat kamalan monille yhteiset positiiviset suojaa tuovat asiat, kuten ruoka, uskonto, musiikki, sivistys, hyväntahtoisuus, tunetiden kuunteleminen, viisaus, taidot, maailman eri kulttuurien tuntemus, oman tiensä kulkeminen, valtavirtaan sopiminen, varuillaanolo, mukavuudenhalu tavanomaisin tavoin, hyvin sujuva arki, tavallisesti kelpaavat syyt, itselle hyvin sopiva paikka maailmassa, luonnon viisaus, sotilaallinen voima, hämäys mutta yty perusta todellisuudessa, joukkovoima, muiden toiveiden mukaisuus, suojelevaisuus, ymmärrettävä sympaattinen käytös, hyvä laatu, elämänkokemus, samankaltainen seura, esikuvien luomat elämänuomat, arvostettavat asiat, oikeudenmukaisuuteen nähden liian päällekäyvyyden karsiminen pois kovin ottein (tai miten nyt hyvin toimiikaan, esim. sivistyksen tai kiltteyden tai perusjärjen avulla), ymmärrys elämää kohtaan, vapaa kapasiteetti tarttua hetkeen ja vastata hetken vaatimuksiin, kasvunvara, oma näkemyksellisyys, yms
Erona tässä linnateeman mukaisessa elämäntavassa pääkaupunkiseutulaisuuteen näkyy käytännön puolustuksen toimivuuden kannalta olevan se, ettei muiden käytöksen sallimisen kriteerinä ole, ett onko tavallaan ymmärrettävää, että sellainen henkilö teki niin, vaan se, ettei pönttöjä huonoja piirteitä saa kohdistaa toisiin edes tavan varjolla tai luulon tai komentelunhalun tai typeryyden tai sosiaalisen silmän perusteella. Jos olet pönttö, sen kuuluu olla oma ongelmasi, ei koko maailman. Maailma ei kuulu alaisuuteesi. Ei edes vaikka se olisi elämänviisauden puutetta eikä niinkään tyhmyyttä. Vainoaminen ei ole sallittu vaikka olisi tavallaan ymmärrettävää, ei myöskään toisten elämään puuttuminen. Murhaa pidetään pienempänä pahana kuin toisten elämään puuttumista, saati sitten ryhmien, esim. musiikkiharrastuneiden vainoamista, vaikka teon tekijän mielestä vainoaminen olisi pikkujuttu ja muiden tarvitsisi "vain" muuttua hänen klopioikseen tai lakata olemasta naisia tms.

Tässä olisi huomattava, että kun ihminen suojautuu tähän tapaan linnateemasta mallia ottamalla, niin hänen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asemansa vaihtelee. Hän ei useinkaan ole päällepäsmäri vaan pienempänä jonkin suojissa, mutta tuo jokin voi olla esim. kulttuuri eikä yksittäinen isompi henkilö. Näin hän on ikään kuin noiden asioiden kannattaja, muttei niinkään niiden puolestapuhuja, jollei satu olemaan niiden harrastaja. Hänen henkilökohtainen asemansa tukeutuu kulttuurin ilmiöihin, milloin mihinkin ilmiöön tai elämän puoleen ja on siksi yleensä noiden asioiden harrastajan asemaa tms eikä yksi vakiintunut asema kuin paalu pihalla aina paikoillaan. Mutta tietenkin vakiintunutkin asema saa usein näistä tukea.
Nämä ovat kuitenkin näyttäneet olevan eri juutu kuin terveet elämäntavat ja sivistys, jotka kyllä tuovat monta hyvää puolta mutta ovat usein sosiaalisesti isomman joukon kanssa tekemisissä ja siksi suojattomuutta tuovat, jos joku liian moraaliton ja/tai liian osaamaton esiintyy niiden äänenä. Linna tuo suojaa yhdelle maakunnalle tai niille main, linnatyyppiselle kulttuurialueelleen, mutta toki tavalliseen tapaan voi olla tekemisissä laajemman maailman ihmisten ja elämänmenon kanssa, sivistystä kunnioittaen. 

perjantai 1. syyskuuta 2017

Karhukuvioita pihametsikössämme Savonlinnan Nätkillä

Kirjoitin tämän lisäykseksi aiempaan kohtaa Ison murhamäärän syistä, mutta kopioin sen tähän kun se on kumminkin viimeisin kirjoitus tässä blogissa ja kiinnostava.

"1.9.2017   Karhukuvioita, karhuvaroituksen tunnelmaisia, pihametsikkömme polun viereisissä puissa, kai nyt elokuussa ilmestyneet. heinäkuun lopulla vieraili Venäjän presidentti Putin Punkaharjulla ja Savonlinnan oopperajuhlilla ja silloin näin viereisessä metsikössä ison eläimen, oka näytti pieneltä karhulta, kai Putinin vierailun vuoksi kaupunkiin tulleelta venäläiseltä erauspennulta, mutta olisi voinut olla naapurin newfoundlandingkoirakin, ehkä. Joitakin päiviä myöhemmin, ehkä viikon päästä, kuului illalla lähistöltä muutama järeän kiväärin laukaus,olisi joku voinut olla häätämässä karhua.

"

Tää meidän talo on Kaartilantie 15 Nätkin kaupunginosassa, siis viitisen kilometriä Savonlinnan keskustasta itään, aika lähellä eteläistä Saimaan rantaa, kolmen aika samanlaisen kerrostalon välinen piha-alue, josta noin puolet on metsikköä, joka sitten jatkuu eteläpuolelle muutaman kerran isompaan metsikköön, joka on yhteydessä rannan viereiseen puustoiseenalueeseen. Loput pihasta on kulkuteitä vierusnurmikoineen, hiekkalaatikoineen, yms sekä yhtä isoa nurmialuetta. http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html
 Metsikkö on pihan luona harvaa, näkyisi karhu hyvin kauempaakin, tosin vain päivänvalon aikaan. Eteläpuolisessa metsikössä on muutama tiheikkö, karhujenko pitämiseksi kauempana siitä, missä ihmiset liikkuvat? Rannassa on iso tiheikkö, johon ei näe ollenkaan, karhujako varten?

Pihametsikkö luo viihtyisyyttä sellaiselle, joka luontoa kaipaa, muttei ole omaa mökkiä tai kaipaa luontoa kaupungissakin. Kun asuin Helsingissä kerrostalossa, josta ei näkynyt puita muuta kuin yhden puun tyvi, niin aloin kaivata luontoa, jopa niin paljon, että kävin maatalouskoulussa vuoden mittaisen kurssin. On olemassa paljon puuttomampia kerrostaloalueita Suomessa, jopa huokeahintaisia. Jos ei halua puita tai pelkää metsikköjä, niin voi muuttaa sellaiseen, missä on vain jokunen hassu puu ja paljon rakennettua, asfalttia, kenties nurmikenttiä ja lasten hiekkalaatikkoja, keinuja yms. Tämä asuinpaikka taas on sellaisen kaupunkilaisen valinta, joka kaipaa luontoa. Metsiköissä ei Suomessa yleensä ole mitään vaarallisia eläimiä. Missä määrin lähiseudun tiheiköt tuovat kaupunkiin karhuja ym villieläimiä? Miksi kaupungin viheralueiden hoidossa halutaan jättä tiheikköjä? Karhujen karsiminen pitäisi kai aloittaa siitä, että karsitaan tiheikköjä. Mutten nyt sitten tiedä, kun seutu vaikuttaa vaaralliselta muutenkin murhien vuoksi, niin olisiko aloitettava ilmastotaitojen (ks. http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html ) opettamisesta ulkomaalaisille eikä karhun etsimisestä?

tiistai 29. elokuuta 2017

Luonto virkistys- ja matkailukäytössä

Kävin kymmenen vuotta sitten eräopaskurssin Espoon ja Kirkkonummen rajalla Nuuksiossa, olikivaa, kovin kiinnostavaa, muttei luonnossa liikkumisen mahdollisuuksista ole sen jälkeen tullut melkein mitään, mökkeilymahdollisuudetkin ovat jääneet pois. Mietin, opettiko kurssi jotenkin vääränlaisen asenteen luonnossa liikkumiseen, vähän kuin että lampsis lampsis tultiin tänne tän työporukan kanssa eräretkelle virkistyspäivänä. Niinkuin että väärä porukka mukana, luontoa arvostamaton, joka ei luo muille tietä liikkua luonnossa. Ja luonto nähtynä jotenkin rankkana ja rapaisena sen sijaan että linnunlauluisena kauniina vaikuttavana paremman alkuperäisen elämän hetkenä työputken välissä. Tässä kun luin luonnosta virkistys- ja matkailukäytössä, niin tuntui, että virkistyskäyttö ennen kaikkea kuuluu olla, mutta että matkailu on usein liikaa, tuo väärän ei-luontosuuntautuneen porukan, jolle partio tms sopisi paremmin, kenties puisto tai kosketus käytännön ammatteihin. Kun luontoa mainostetaan liian monelle, liian ratkkaan kaikille, niin osa vain suorittaa sen läpi, mistä jää ikävä tunnelma, menee luontokokemus tavallaan pilalle, kun taas luonnosta pitävä ihailee luontoa, näkee sen jotenkin mahtavana, vaikuttavana, tunnelmallisena,e heyttävänä, luo ihan hyvää tunnelmaa ympäristöönsä, vaikka tulisi töistä tms. Sen sijaan Savonlinnassa, joka on matkailukaupunki, tuntuu,e ttä paikkakunnalle muuttaa ihmisiä, jotka pitävät siitä, että matkailupaikkakunnasta on yritetty tehdä kaikille sopiva, jotka eivät siis ole suomalaisuussuuntautuneita tai halua luoda luonnossa virkistäytymismahdollisuutta muillekin. Ja sitten on niitä, jotka tykkäisivät muunlaisesta elämästä, ovat toisenlaisia arvoiltaan ja elämäntapamieltymyksiltään, mutteivät tiedä, minne muuttaisivat ja miten, kun paikkakunta mainostaa juuri omia vetonaulojaan eikä helpoja muuttomahdollisuuksia toisenhenkisiin paikkoihin.
Savonlinnalaisesta vinkkelistä tuntuu, että luonnonkin eheys vaatii ylläpitämistä, jotakin sellaista, mitä maalaamisen harrastamisesta voi oppia, mutta onko se sitten liian jähmettynyttä, liiaksi huonokapasiteettisetkin mukaan johtoasemaan ottanutta? Ja pääkaupunkiseudulla taas ei tehdä juttuja, esim. arkenneta tai karsita osaa puista luonnon hengen, tunnelman mukaan, että mikä vain sattuu vaikuttamaan kivalta, rakentamatta uutta mielikuvituksessa, vaan ikään kuin luonnon tai hetken omalta idealta, ei päähänpäkähdykseltä vaan maisemaan sopivalta tai rakennettaessa tilan mittasuhteiden tunnun hyväätekevyyttä, elämänviisautta hengessä, väkertämätt, vannomatta akateemisen tyylilajin nimeen, ollen viisasja elämänviisas. Samoin aikamäärät, käytöt, istutettavat uudet puut ym taimet: mikä tuo paikalle hyvän hengen, hyvän elämälle, eliöstölle, luonnonrakkaille kulkijoille, luontomaisemia mieleensä voimaannuttaviksi säilöville,...
Papualaisista (Melanesiassa) tulee mieleen, etteivät ole osanneet vaalia sitä, että matkailijat ja alueelle muuttavat vaalisivat papualaista kulttuuria, luontoa, elämänmuodon hyviä puolia, vaan tulee kamalasti väkeä paikan maineen mukana, kuin paikkaamassa muun maailman ongelmia, muttei sitä ole helppo kantaa. Pääkaupunkiseudula on kai käynyt samaan tapaan: tulee vain jonkun tyypin ulkomaalaisia ja siinäs e, on tilanne kannettava. Muttei paikka jaksa kantaa mitä vain vaan vain omien vahvuuksiensa varassa, omantyyppisensä panoksen jaksaa antaa. Silloin ei ole hyvä houkutella mitä tahansa matkailijoita vaan vain niitä, jotka kantavat paikan henkeä esim. aloittelijoina sen tavallisilla urilla, ihailijoina, esim. suomalaisen sivistyksen tavalla luontoa arvostavina. Tai kuka nyt luontoa arvostaakaan ja missä hengessä, mutta sille olisi oltava uoma, jolle se luonnostaan ajautuu noissa olosuhteissa ja jolla se on kokonaan hyväätekevä, voimavara. Kuten vaikka, että Lappiin tulija ihailee poroja, ja moitä voi porojen tapaan kokea, esim. vanhanmallisen navetan ja maatilan pihapiirin tuokuineen, tuokioineen, rekiajelun lämmittelyineen, käsityöpuoti, auringon punaama taivaanranta, osaamista pakkasessa ulkoilusta ym säistä, yms. Tai että joku on Lapin hengellisyydetsä, myös noituudesta kiinnostunut, ulkoilutamineista, reippailusta, mahtavista näkymistä, kirjallisuudesta (halvemmin kuin suomalaisilta kustantajilta saa haluamansa kappalemäärän www.createspace.com'ista), kylästä,maisemista, jostakin suvaitsevasta suojaavasta tavallisen kirkon rakennuksesta, mjapaikasta tukikohtana, keskustelusta, yms.

30.8.2017   Tässä kai tarttis olla linkkinä tuo, että miten osan puista kaataessa jää kiva maisema kulkea http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2017/02/mita-puitapensaita-taimia-jatetaan.html

"
* * *
Ihan muusta tuli mieleeni, että tykkääväisivätköhän laihat kiinalaiset
ratsastaa poroilla? Ja kenties lemmikkiporosta lemmikkieläimenä, jopa
sisällä asunnossa ym huolehdittavana kuin mikäkin näyttelyeläin tai
söpöläinen?" 
(31.8.2017   Olikohan viime vuonna joulun alla oli täällä Savonlinnan torilla poro ja se oli jotenkin homssuisemman, kevyemmän näköinen kuin mitä olin olettanut. Jotenkin näin jälkikäteen tuli mieleeni, että onkohan liikaa työtä tekevä laiha kiinalainen vähän samaan tapaan kauhtunut, olisiko poro kiinalaisesta söpö. Kovaa pakkasta kestävänä poro kenties ymmärtäisi kiinalaista paremmin kuin eteläisemmän eläimet, jos kiinalaisella on elämässään rankkaa. Muttei kai kaikille kiinalaisille sopisi vaan tuolle yhdelle isolla kiinalaistyypille vain, jos nyt sitten pitävät eläimistä. Poro olisi jotenkin samantyylinen mutta samalla juhala,jouluinen, luksus turkkeineen, arktisine olemuksineen. Pohjois-Kiinassa on kai kylmät talvet mutta eteläisempään ei poroa voisi ottaa. Mutta onhan siinä tuo kuljetusongelma ja kulttuuriero ja se,että haluavatko kiinalaiset lemmikkieläimiä ja sopiiko poro lemmikiksi ollenkaan. Mutta jotenkin tuntuisi sopivan kiinalaiseen tyyliin ja eläimillä kai yleensä on positiivinen vaikutus, jos niistä kovasti pitää ja ihailee niitä.)

tiistai 22. elokuuta 2017

Urautumien korjaamisesta lomalla

Uutiset Turun puukotuksista laittavat miettimään eroa Turun tai pikemminkin pääkaupunkiseudun, josta olenkotoisin, ja Savonlinnan välillä. Savonlinnassa on jotenkin suojatumpi olo. Yhdistän sen ortodoksisen Uuden Valamon luostarin läheisyyteen reilun sadan kilometrin päässä Heinävedellä.Mutta voi se johtua siitäkin, että Savonlinnan vetovoimatekijät ovat lähempänä omia haaveitani. Mutta niin, Turussa on laaja koulutettu teoriaperspektiivi jatkuvasti käytössä ja ateistisuutta tavoittelevien kanssa käy usein niin, että jos on jossakin taitava, heiltä yli hilseen menevä, niin karsivat moiset varmuuden vuoksi pois, jotta pääsisivät uskonnosta eroon, ja niin perspektiivistä jäävät kaikki hienoudet ja taidot pois eikä vain uskonnolliset. Kun taas sitten uskonnon kanssa käy niin, että on yhteisössä jokin taho, jokin laajalti kannatettu suuntaus, joak käskee katsomaan urautumien lisäksi myös muun elämän, elämänviisauden, viisauden, käytännön asianhaarat, muiden elämänalojen taidot yms ottamaan huomioon, koko ajan etsimään parempia vaihtoehtoja etenkin sinne, missä ainakin osa kaipaa parannuksia. Eli jäädään paljon korkeammalle taitotrasolle, kun on Savonlinnassa uskonto, taide, mummola, luonnon viisaus ja kulttuurien kohtaamiset ym matkailussa. Osataan korjata urautuneiat kohtia viisaammiksi, mikä on hyvä matkailuvaltti vapaa-ajan lomamatkailupaikkakunnalle.

maanantai 7. elokuuta 2017

Paljonko Suomessa on alkuasukkaita?

Kävin tässä kaupungilla, Savonlinnan keskustassa siis, ja silmiini sattui näyttelijän oloinen mies, kuin jotenkin lämpimäksi itsensä luokitteleva, syöneen ja kenties joitakina ineita turutelleen oloinen, vähän pullakahvipöydän tyylinen, heotä on ollut monta Savonlinnassa ja usein. Niin nyt sitten tuli mieleeni, että he ovat samalla tavoin erilaisen oloiset kuin Australian alkuasukkaat aboriginaalit. Voivatko he olla aboriginaaleja tai muuta jotenkin samantapaistra ryhmää? Kun jotenkina jattelisin, että suomalaiset tuumivat, että Suomeen saavat alkuasukkaat tulla. Niin ehkä Suomessa sitten on käsittämättömän paljon eri maiden alkuasukkaita, etenkin ehk Savossa. Kun tuosta sitten torin kulmalla olin, niintorilla oli joku ulkomaalainen perhe lapsineen ja isä insinöörinoloinen: ihan selvästi koulutettu pää niin kuin pääkaupunkiseudulla asuessani melkein kaikki olivat, mutta nyt eivät melkein ketkään sen oloisia. Että moniko täällä on alkuasukas vailla koulusivistystä (suosittelisin http://opisuomalaisuus.blogspot.fi sen korvikkeeksi vaikka varmaankin tarvitaan muutakin osaamista, tapojen tuntemusta), tai kamalan omakohtainen käytännön ihminen tai matkailualalla, tai ties mistä kaukaisesta ulkomaasta, josta en ollut aiemmin kulttuurista kuullut?

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Mökkeilyn mahdollisuudesta

Savonlinnassa kaupungissa asuessani on ihmetyttänyt turvattomuus, vaikutelma lukuisista murhista. Se on saanut miettimään, onko mökkeily ylipäätään mahdollista. Mutta perinteisesti mökkeily on Suomessa ollut mahdollista ja varsin turvallista. Siihen on tuntunut olevan käytännön syyt, joita ei käy kiertäminen.
Pääsyy lienee, että mökit ovat harvaan asutulla alueella, kaukana kaupungista. Niinpä sinne on kiinnostanut tulla lähinnä perheenjäsenten ym juuri mökkeilemään haluavien tuttujen.
Jos joku ei ole ollut tuttu mutta on halunnut mökille, vaikkapa väkipakolla, niin mökki on asumaton isoimman osan vuotta ja useasti iso osa mökeistä on asumaton ja niissä on usein aika heikot lukot, jotta niihin tai niiden saunaan pääsee talvella lämmittelemään, ja niin asumattomiin mökkeihin voi murtautua ja mökkeillä siellä.
Jos joku taas on halunnut vainota tiettyä henkiöä, joka mökkeilee, niin hänon paljon helpommalla tavoittanut tämän kaupungista, missä hän on lähes aina, samoilla urillaan ison osan ajasta. Mökkien sijainnit ovat hankalia kertoa, ja niin lukemattomista mökeistä on vaikea löytää juuri sitä tiettyä.
Jos joku olisi halunnut tappaa monta ihmistä tai kenet vain, niin hän muistakin syistä ihmisistä yleensä harrastuneiden tapaan löytää ihmisiä paremmin kaupungista. Esim. tässä missä asun, on matalia kerrostaloja ja metsikköä, kumminkin yhden mökin tontilla yli sata asuntoa eivätkä ihiset niin tunne toisiaan kuin mökillä viereisten mökkien asukkaat. Ja tuota eroa lisää se, että kaupungissa ollaan kenties 50 viikkoa vuodessa ja mökillä ehkä viikko tai kaksi vain. Eli 2 500 -kertainen määrä kaupungissa samalla alueella väkeä, ja matkat helpommat ja jälki jää vähemmän, kun on asfalttia, betonia ym eikä arkaa metsäluontoa, jonka tunnelmasta seurataan vuodenaikoja ja rentoudutaan mökkipuuhissa.

Maalla on toisaalta osattava käyttäytyä. Tarvitaan sivistys ja tarvitaan kulttuuri ym sosiaaliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet, jotka kehoittavat käyttäytymään sivistyneesti silloinkin, kun ei ole tuttujen tavoitettavissa kaupungissa. "Elä ja anna toisten elää" eli elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti estääkseen näitä puuttumasta epäreilusti muiden elämään, on yleensä hyvä toimeentulemisen ohje, niin perhepiirissä kuin laajemminkin.
Lisäksi mökillä tai autossa usein kuunnellaan radiota, mistä perinteisesti on oppinut kulttuuria, joka sopii suomalaiseen elämäntapaan.

* * *

2.9.2017   Olen alunperin Helsingistä. Kymmenisen vuotta sitten kävin eräopaskurssin, muttenole sen jälkeen saanut paljoa tilaisuutta liikkua luonnossa. Kun nyt luen metsien virkistyskäytöstä, jää siitä ihan erilainen kuva kuin aiemmin. Ensinnäkään kaikki eivät halua liikkua luonnossa yhtä paljon, eivät yhtä mielellään siis, ja niin heidän luontokokemuksensa muodostuu ihan erilaiseksi: toisilla suorittamiseksi ja toisilla henkireiäksi muuten ankeaan elämään. Sitten toisekseen yllättävän moni on alunperin muusta ilmastosta kotoisin eikä voi niin hyvin ulkoillessaan kuin Suomen ilmaston osaavat. Siksi luontomatkailu tutuissa ilmastoissa on ihan eri juttu kuin jossakin kauempana. Ylipäätään kulttuurierot kotimaassakin tulevat luontokokemuksen lisäksi mukaan, kun liikutaan ei-tutuilla seuduilla. Millainen oli Lapin-maytkasi? Se kai riippuu siitä, kuka matkusti ja miten, koska töksäyttelevä luonne ja sosiaalinen heppu luovat eri tilanteita ja nauttivat samojenkin tilanteiden eri puolista, toisia puolai karttaen.
Kanssa tuo, että onko mökillä vaarallista, niin kai se on kiinni siitä, missä päin mökkeilet, koska jos olet juuri ikävän tyyppinen tai juuri maisemaan sopivan tyyppinen ihan jo kulttuurisi taia mmatillisen suuntautumisesi perusteella, niin vaikuttaahan se siihen, onko vaarallista vai ei. Kanssa tuo, että kenen kanssa mökkeilet, että huolehditko osasi ja hyödyt siitä, että muuta ovat mukana, jollei muuten, niin viihtyisyytenä, vai onko kahnauksia, jäävätkö jotkut työt kokonaan hoitamatta tai ovat taakkana molemmille? OOsaako seurasi nauttia mökkeilystä, kasaatko hänen niskaansa tasapainottavan hyväätekevän tekemiskasan ja aikataulun vai jotenkin häiritsevän? Onko samanlaisia eroja muun ympäristön kanssa toimeen tulemisessa esim. eripaikkakuntien välillä tai eri seurassa eripituisen ajan mökkeillessä? Kulttuurisi luo uomaa tietyille asioille ja toisia ehkä karsii pois. Mistä lähtökohdista ja minne määrääpaljon eikä vain että mitä teet, minkä seikkojen varan rakennat. Kaikki eivät vaali mökkeilymahdollisuuksia, etenkään kai ne, joille mökkeilyä liikaa tuputetaan. Kaikki eivät ole valmiita panostamaan mökkeilyyn, esim. koska löytävät luontoa muutenkin, tai ovat perusaskareiden kanssa tekemisissä arjessaan, tai ovatharrastuneet toisentyyppisestä elämästä, toisiin elämänalueisiin tyähtäävästä, tai eivät ole hyviä pysymään lämpiminä ilman suuria määriä ruokaa, tai kaipaavat kaupungin rientoja koko ajan, tai ovat tottuneet mielestääb oarempaan.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Savonlinnan erityispiirteistä matkailijoille

Mietin tuota, kun en venäläisiä niin ymmärrä, niin ovatkohan täällä Savonlinnassa kovinkin ulkomaalaisia, ihan ymmällään, jos pitää käydä tavallisessa kaupassa, että miten siellä ollaan ja sioidaan, tai kävellä kadulla, niin millainen paikka se on paikallisille, miten siellä kulkevat elävät.
Savonlinnan iirteet eivät kai ole niinkään suomalaisuuden piirteitä kuin seurausta siitä, että täällä ollaan yleensä vain puolesta tunnista tai vartista pariin päivään, joko mökkeilyn kauppareissujen tai oopperan myötä tms mummolassakäynnin verran. Eli matkailija on kulkenut pitkän rasittavan matkan ja hänet pitäisi saada syömään tavallista tuhdimpi ateria mutta hän on väsyksissä ja ei oikein tiedä, että miten täällä, niin jotenkin siksi sitten paikalliset syövät niin koko ajan malliksi, kenties koska ruokakaupat ja mainokset ovat siltä kantilta: mökkeilyä (esim. karjalanpiirakoiden tapaista hienoa maalaismaista perinneruokaa) tai oopperamaisuutta (jotakin hienoa kuten vaikka mansikoita tai lohta jotenkin lomalaisen tapaan taitavasti laitettuna) varten. Niistä harrastuneet sitten pitävät paikkakuntaa hienona mutta muuta tarjontaa ei niin ole, kun ollaan pikkupaikkakunnalla. Mutta keskiaikainen ritarilinna Olavinlinna luo paikallisväristä ison osan.

Savonlinnan taitotasoa nostavat ooppera, mökkeily, luonnon näyttävyys, käytännön alat, taiteet, läheinen Uuden Valamon luostari, vanhempi väki, lomailu, savolaisten maine taitavina ja elämänviisaina sekä tunteiden painotus, jonka vaikutuksesta taitoihin olen yrittänyt kirjoittaa jotakin blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi mm taito-ohjeita.

26.7.2017   Savonlinnaan tulevat suomalaiset matkailijat ovat yleensä lapsesta asti tienneet Savon olemassaolosta ja tulevat matkalle, kun ovat miettineet vaikka, että savolaiset käsityöt ovat hienoja, taitavat savolaiset olla taitavia, tai että ooppera on hieno, olisi kiva edes kerran elämässään nähdä oopperaesitys, mikseipä vaikka Savonlinnassa. He siis odottavat korkeaa taitotasoa jo tullessaan.

Venäjän Putinin huominen vierailu Savonlinnassa saa miettimään venäl'äisiä yms. Tyypillinen kai venäläinen käsitys kiinalaisista vaikuttaa kuvalta siitä, miten jotakin kulttuuria tai elämänalaa hienona pitävä opettelee sitä tuon toisen kulttuurin keskuudessa. Se ei siis ole kiinalaisen tavallinen taitotaso omassa maassaan. Aika tyypillinen venäläinen matkailija Suomessa taas vaikuttaa poissaolevalta ja viivoja ym merkintöjä tekevältä kuin henkilö, joka on ei-kiinnostavassa aika ikävässä paikassa matkallaan jonnekin muualle kiinnostavaan ja mukavaan, kiehtovaan. Merkintöjä tekee kai henkilö, joka on luvannut tsekata tai pitää silmällä jotakin ihmistä tai tekemistä tai aihettaa, josta ei itse ole kiinnostunut mutta joka on suosittelijan lemppari, ja siinä kai yleensä käy niin, että hän sysii syrjään sen, jonka lemppari tuo juttu on, ja koettaa korvata koko jutun omalla lempparillaan, joka lienee Kiina tms.
27.7.2017   Tuohon pitäisi kai huomauttaa, että suomalaisista Suomi on älyttömän kiinnostava paikka, maailman napa, Suomi korjaa koko maailman paremmalle tolalle mm kokonaiskuvallisen järjen, tervehenkisyyden ja yhteiskunnan toimivuuden sekä vapauden ja elämänlaadun kannalta.

4.8.2017   Ruuanlaitosta kaksi taito-ohjetta http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/08/ruokaa-nuotiolla-tai-mokilla.html
Ostoksissa onnistumisen taidosta niin ikään ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html

Tässä nuo ruuanlaitto-ohjeeni:
"Ruokaa nuotiolla tai mökillä
En näitä ruokajuttuja niin osaa, mutta tuollaisia yleisempiä taito-ohjeita laadin:

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html
""Paremman makuista samasta
Kun ruokaa kypsentää tai sen osien määriä arvioi ja on ennenkin tehnyt samaa tai samantapaista ruokaa, niin on tunteenomainen mielikuva siitä, milloin se kypsennettynä tai millä ainemäärillä olisi ollut parhaimmillaan tai juuri tietyntyyppisenä parhaimmillaan. Ja kun ottaa ohjeekseen nuo tunteenomaiset mielikuvat aikamääristä, kypsyysasteista, ainesten määristä, erilaisten elementtuen sopivuudesta yhteen, yms, niin samalla määrällä vaivaa, aikaa, rahaa, aineksia saa parempaa ruokaa."

Vastaavasti jos on muussa taidossa omaa osaamista, niin tunteenomaisten mielikuvien mukaan rytmittäen voi yltää parhaimpaansa."
Terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html :
"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa, että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä." "

 16.10.2017   Viimeisen vuoden aikana olen tullut mm kutoneeksi ja Savonlinnassa se on sujunut paljonparemmin kuin aiemmin, ja niin olen tullut kirjoittaneeksi myös kutomisohjeita aika monta ja kääntäneeksi osan englanniksikin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html ja http://learntalents.blogspot.fi/2017/10/knitting-tips.html ( knitting tips ).

23.11.2017   Ehkä nuo kutomisohjeet http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html ovat ihan hyviä, kun savonlinnalainen kulttuuri tukee käsityötaitoja ja minulla taas on opetustaitoja mutta aloittelijan näkökulma kutomiseen.

9.12.2017   Viimeisen vuoden aikana kutomiani, Savonlinnan kuuurin myötä ekoja käyttökelpoisiani.






20.12.2017   Samassa blogissa on mielestäni oniistunut, elintilaa tuova ohje vaatteiden omelemisesta ilman kaavoja, ihan vain haaveensa oppainaan http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html

Liikuntaa?

 Kun muutin pääkaupunkiseudulta Savonlinnaan, niin liikuntaharrastukset jäivät pois. Oli kuin joku selitys olisi ollut, että musiikin lisäks...