Turvattomuus ja se, etteivät kaikki ajattele ympäröivää maisemaa

Mietin tässä, miksi elämä Savonlinnassa vaikuttaa turvattomalta ja miksi itse olen jotenkin synkemmällä mielellä kuin aiemmin. Mietin siinä, että tuleeko turvattomuus vaikutteena naapureilta tms, ja miettiessäni ohimennen eri ihmisiä siltä kantilta, huomasin, että melkein kaikki miettivät elävänsä maisemassa ja siis vaalivat elämisen mahdollisuuksia tuossa maisemassa, ja moni käyttää sivistynyttä näkökulmaa ainakin osan ajasta, mutta sitten on muutama, joka pitää paljon seuraa ja joka ei huolehdi maiseman elämänmenoa mitenkään millekään tolalle: oli yksi tyhmä nainen, iso koira ja yksi romaani. Voiko olla, etteivät romaanit samalla tavoin vaali suomalaisen elämänmenon mahdollisuuksia kuin useimmat muut, esim. siksi että ovat arvostetussa erikoisasemassa taiteen ihailijoiden silmissä? Koirat ulkoillessaan yleensä katselevat maisemia ja pyrkivät käyttäytymään sivistyneesti ja ystävällisesti. Ja moni tyhmäkin sentään vaalii asioita, pyrkii olemaan sivistynyt ja elämään aistit auki. Mutta tuo, ettei huolehdi ollenkaan vaan on kuin pilkkopimeässä ympäristön suhteen, romuttaa kyllä aika paljon turvallisuutta, jos se seuran pitämisen myötä leviää useammalle.
Maisemakatseella on paljon tekemistä hyvän ymmärryksen vaalimisen kanssa: Helppo ja tehokas arkijärkisen objektiivisen ajattelun kurssi http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html