torstai 22. syyskuuta 2016

Kuvia kotoani

 Pictures from my one-room-apartment in Savonlinna, Finland, north-eastern Europe. The climate of four seasons here matters a lot! http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html
English version http://picturesfrommyhome.blogspot.fi/

* * *

Siirränpä tämän nyt tähän. Tämä on jo kolmannessa paikassa, kun oikeastaan en halunnut näitä nettiin laittaa, mutta jotenkin tuli vain tehtyä niin, vaikkei kai kuuluisi, kun nettikirjoittaminen kysyy etäisyyttä tai sitä alkaa inhota, häiritsee arkea, jos on liian lähellä omaa elämää.

* * *

Kirjoittelin sisustamisesta hyvän ohjeen http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html

* * *

28.11.2016  Nämä kuvat ovat siis kotoani Savonlinnassa. Savonlinna on alle 30 000 asukkaan maaseutukaupunki Etelä-Savossa. Mikkeli on 200km Helsingistä pohjoiseen ja Savonlinna 100km Mikkelistä itään. Puolivälissä on pienempi paikkakunta Juva ja kai saman verran Savonlinnasta itään Parikkala lähellä Venäjän rajaa, mutta lähin rajanylityspaikka on kauempana etelässä Lappeenrannassa.
Savonlinna on tunnettu keskiaikaisesta ritarilinnastaan Olavinlinnasta, joka on Ruotsin vallan ajalta alunperin, ruotsalainen arkkitehti mutta suomalaisten rakentama. Nykyisin linnassa järjestetään heinäkuiset oopperajuhlat, jotka ovat kovin suuri ja hieno tapahtuma. Ennen olisikohan 30km Savonlinnan keskustasta itään Punkaharjulla järjestettiin kesäisin Retretin taidenäyttely, mutta se loppui muutama vuosi sitten, meni konkurssiin. Mutta jotakin sensuuntaista taidenäyttelyä on seudulla yritetty edelleen pitää.
Joitakin kuvia Savonlinnasta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/kuvia-savonlinnasta.html
Tämä blogi kertoilee jotakin Savonlinnasta, eikä paljon muuta.
Savonlinnan matkailun nettisivut: http://visitsavonlinna.fi/

* * *
Tässä kuvia kodistani, ketä lie kiinnostavat, jokainenhan sisustaa ihan eri tavalla. Olen siis asunut Savonlinnassa nyt seitsemän vuotta ja niistä viimeiset viisi Nätkin kaupunginosassa.
Letters from High Places  http://lettersthatihavegotten.blogspot.fi/
(taulujuliste http://www.ateneum.fi/tule-meille/museokauppa/
(oma kirjoitukseni tuosta kuuluisasta Gallen-Kallelan maalauksesta http://harmaahapset.blogspot.fi/2016/02/kommunikaatiosta-nuorempien-kanssa.html  , juliste maksoi 8 euroa + saman verran posti)
kartta on maailman alkuperäiskansoista
kuvan soittimet, joilla nykyisin soittelen, Savonlinnan Soitinkulmasta (vanhan hyvälaatuisen kitaran viedessäni sain kauniisti soivan ukulelen 20 eurolla)
huonekalut enimmäkseen Espoosta kirpparilta tai halpakaupasta
viherkasvit enimmäkseen Savonlinnan K-citymarketista (esim. tuo isoin palmu eli traakkipuu oli 12,5e siellä 1,5 vuotta sitten, he myyvät niitä lähinnä kevättalvella heti kovimpien pakkasten mentyä, kun sää onlähellä nollaa niin, että kasveja taas pitkästä aikaa voi kuljettaa ulkona kotimatkan kävelyosuudet )
Eri paikkakunnilla on ihan erioloista tavaraa, vaikka periaatteessa niitä kai myydään paikkakunnalta toiselle kysynnän mukaan, niin käytännössä kumminkin asuinpaikka määrää, minkätyylisiä tavarat ja huonekalut ovat. Nojatuolini ja laatikosto ovat Helsingistä, koristehyllyköt, tuolit (muttei sirkuspallit), radio ja kukkaviltti Espoosta, Savonlinnasta ompelukone, telkku, jalkalamput ja soittimen kuvan hyllyt sekä keittokomeron pikkupöytä. Helsingissä tavarat ym jättivät tilaa elämälle, joka soi tunnelmallisena yhteisön viisauden kantamana, mutta samalla jostain tuli elämänkielteinen urautuma, mikä lie jöö, joka pilasi elämän. Espoossa taas oli kaikki kivasti mutta sanoi samalla kkrraaahhhh ja oli liian hidastahtista. Savonlinnassa tyyli on mukavuudenhaluinen ja magnifient kai oopperan ja mökkeilyn myötä, mutta loppujen lopuksi jää aina miettimään, onko ruoka liian suurella painotuksella ihan vain typeryyttään. (Savonlinna lienee niitä paikkakuntia, joilla ihmiset käyvät shoppailemassa kauempaakin, jos tyylistä pitävät, esim. joku helsinkiläinen tuttu oli aikanaan käynyt päivämatkalla Savonlinnassa vaate- ym ostoksilla, muistelen. Se on kai yksi matkailu- ja taidepaikkakunnan vetonauloista. Mutta yöpyminen on eri juttu, kun täällä Savonlinnassa on vaikuttanut vaaralliselta.)
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html
Yksi huone per asukas on luksus mutta enemmän huoneita tekee apeaksi. Yhteen huoneeseen mahtuvat vain parhaat tavarat ja ikävät täytyy tilanpuutteen vuoksi heittää pois. 


(Koiran takana pahvilaatikoita sirkustarvikehyllyssä.)

Maalaus seinällä oli jotenkin rankka,lieneekö aiheensa vuoksi vai koska oli niin näkyvällä paikalla. 
Vaihdoin seinälle omat vesivärimaalaukseni sieltä onnistuneimmasta päästä. http://akvarelliblogini.blogspot.fi

(Puunvärinen hylly on nuottihylly ja valkoinen maalaustarvikkeille.)

Olen tässä elellyt pieni alue kerrallaan, kun niin on vaihtelevampaa ja siis viihtyisämpää olla kotosalla.


Kalevala syvällisenä monikerroksisena luettuna (kirjoitukseni Kalevalasta http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html ) tuo tuollaista tiedostavuutta, samoin taiteet, luonto ja uskonto.

Puinen hevosen rintakuva Savonlinnan torilta puuveistosten ja tuohirasioiden myyjältä, sain alennuksessa 15 eurolla, vaikka se on kovin hieno ja ilmeikäs, kai liotetusta pinnalta hiukan kuivuneesta puusta taidolla veistetty. Se ei tosin tavallisesti ole pöydällä vaan paikallaan CD-hyllyn päällä.

Kulttuurivaikute: Suomi, Brasilia, Unkari ja toki Savonlinna ja pääkaupunkiseutu (mistä olen kotoisin)  Suomessa erityisesti, plus ukulele/paratiisisaaret.Minulla lienee tunnusomaisena piirteenä, että on hyvä järki koko ajan mukana kaikessa, mistä johtuen olen kirjoitellutkin niin paljon. Tyylilajiin vaikuttaa myös eräopaskurssi ja maalaaminen sekä aiempi liikuntaharrastus.

Ikkunanäkymiä tuossa kuvituksena http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html (eivät ole niin näyttäviä vaan yritin siihen kuvata sellaista, mikä olisi aika tavallista monessa paikassa, joten lukekaapa tuo sisustusohje, se tuo puihin näyttävyyttä, vaikka teillä olisi puita vähemmän! sisustusohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html )

Tämä on Savonlinnan Nätkin kaupunginosassa Kaartilantie 15 B 24  (10.1.2020  mistö tuli mieleeni, että tuottaakohan se jotakin tällaista siis muun muassa https://kokonaiskuvat2.blogspot.com/2020/01/lauluja-ydinsotaa-pelkaaville.html , 5.8.2020 Johtuneekohan tuosta asunnon numerosta, kun oeln tullut kirjoittaneeksi pitkän pitkästi tonttujen taitojen oppimisesta http://learntalents.blogspot.com ) ja kolmen aika samanlaisen kerrostalon (tämä on kolmesta U:n muodossa olevasta kerrostalosta keskimmäinen) välinen pihametsikkö http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html , mutta tämä on vaarallista aluetta asua ja kulkea: jos alue kiinnostaa sinua, niin lue murhanvaaroista, asuntoja välittää www.vuokraovi.com -> Savonlinna  (muistakaa laittaa kunnollinen barrikadi oven eteen illaksi ja yöksi, vahtia ruuat ja olla käyttämättä koiraa yhtään myöhään ulkona, elellä naapuruston tavalla, muille elintilaa jättäen; lähikauppa näyttänyt myyvän pilaantunutta ruokaa, joten en ole siellä käynyt, ja joskus kun asuin sen vieressä, niin ilta-aikaan sieltä saattoi kuulua laukauksia eli vaarallinen muutenkin, mikä on osassa ruokakauppoja Savonlinnassa ongelmana). Savonlinnassa ovat kaupunginosat kukin omantyylisensä, vähän kuin ihan erityyliset paikkakunnat. Näissä taloissa Nätkillä naapurusto vaikuttaa olevan ison kapasiteetin ihmisten tavalla kuin merkkihenkilöt ja lapsia on kovin vähän ja nuorta väkeä ei lähes ollenkaan. 
5.2.2018   Nätki on pitkälti mummolamaista http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html . Väki on vanhusten ja ison kapasiteetin ihmisten tapaan pinnalta kilttiä mutta tarpeen tullen on kanttia, koko ajan taiteiden määrässä taitavaa mutta pitkälti ihan vain asustelevaa.








(Koristehyllykössä ja sen yläpuolella on uskonnollista esineistöä, mm kirje Vatikaanista, jonka sain vastaukseksi, kun lähetin paaville objektivisen paratiisiaiheisen kirjani http://2013paradise.blogspot.fi/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html .)


Sain jotkin alueet kivoiksi ja näyttäviksi, kun ajattelin siivoamista kodin laittamisena kivaksi asua. 
Siivoamisesta kivemmalla tavalla  http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html . 
Ehkä vähän samaan tapaan kuin saman blogin laskunmaksuohjeessa http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/laskujen-maksusta.html .




(Taiteiden oppimisesta olen kirjoittanut blogeissani: maalaamisen oppimisesta http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html ja musiikista  http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi . )

Vaikken niin ehkä osannutkaan sisustaa kaikkea hienosti, niin kokeilkaa kumminkin tuota sisustusohjettani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html ! Siinä on esim. tuo, että miten saa ikkunanäkymästä näyttävän. Ja muutenkin yritin onnistuneilta osin juuri poimia ymmärrystäni sisustamisesta siihen. 
Oman tiensä löytämisestä, ikkunanäkymä esimerkkinä, kirjoitin tuollaisen http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/03/miten-valitsemme-oman-tiemme.html

Jos haet jotakin näkemyksellisyyttä, joka ehkä näissä kuvissa näkyy, niin luepa blogejani. Niitä on monta. Blogilistani näet nimeäni klikkaamalla.

* * *

Syyskuun lopulla 2017, Kuva viime talvelta muistaakseni, tarkistin: 28.11.2016, ikkunasta oikealle, metsikön päätyä kuvassa,



* * *

3.3.2017 
Kerrostaloasunto voi olla monenlainen sisältä. Niin kuin jos ikkunasta näkyy puita,

voi valita vehreän tai puistomaisen tai kaupunkimaisen näkymän valitsemalla, minne

oleskelu ja kulkureitit ikkunanäkymiin nähden painottuvat, ottaen esim.kiehtovasta

kirjasta tms mielessäpyörivästä aihepiiristä teeman, jota vaalii sisustuksessa.

Niin myös sisällä voi, vaikkapa kierrätystavaroiden avulla, valita teeman, joka

tekee huoneesta erihenkisen: on vaatteet, viherkasvit, kuvat, pehmeä,

urasuuntautunut, karu, koriste-esineitä, mökkeily, käsityöt, musiikki, vuodenajat,

asumismukavuus, käytännöllisyys, kirjat, tietokone, lemmikit, ym teemoja, mistä nyt

on kiinnostunut. Ja vaalimalla tiettyjä teemoja, pitämällä ne esillä, hyvillä

paikoilla, kätevästi ja hyvänhenkisinä, saa senhenkisen kodin. Mutta samalla tarvitsee olla samaan tapaan jokin onnistunut viihtyisä näkemys asuinseudustaan: tämä on rauhallinen sisäpiha, vehreä esikaupunkialue tai pittoreski katunäkymä, lapsiperheiden asuinaluetta, tms



* * *
13.3.2017   Luen Itä-Savoa ja MeNaisia sekä kuuntelevan vähän Radio Deitä. Lisäksi olen luontoharrastunut ja harrastan musiikkia ja olen opetellut maalaamaan. Niistä kaikista näyttäisi oppivan jotakin sisustamisesta, jotakin tenhoa. Savolainen elinympäristö tuo oman värinsä. Minulla on kaksi seurakoiraa, jotka myös vahtivat.

19. maaliskuuta 2017

Syyskuun lopulla 2017, Kuva viime keväältä


22.8.2017   Hankin uuden verhon, joka ei ole niin kuuma kesällä. Tämä kuvio on jotenkin elämänlaadulle parempi kuin vanha ruskea-valkoinen syksyaiheinen kukkaköynnösverho, mikä oli valintaperusteenani.

28.9.2017   Helsingissä oli minulla turhan iso kirjahylly, en kaikkia kirjoja halunnut edes joskus. Nyt viimeiset viisi vuotta on ollut tämä yksi hyllyväli jäljellä, mikä on ihan hyvä siksi, että haluan jatkaa akateemiselta taustaltani muihin aihepiireihin. Mutta paljon enemmän tulee luettua lehteä kuin kirjoja, omasta hyllystä ei melkein ollenkaan.
Kitarasta on yksi kieli rikki, muttei ole tullut korjattua, kun soitan mieluummin ukulelea, joita minulla on kaksi.
Vaahtomuovikuutiot ovat koirien sirkustarvkkeita reilun kuuden vuoden takaa.


Vaatteita on paljon, kun en tiedä, mitä heittää pois, kun ei ole rahoja ostaa uusia tilalle.

6.10.2017   Huomasin, että soitin seinää vasten tuo elämään lättänyyttä ja saamattomuutta,toisin kuin jos näkyy puun oksia tms. Mutta ensin koetin näyttävälle kohden, mutta se oli kulkutien vieressä ja soittimella olisiollut putoamisvaara, niin siirsin sen heti pois ja takaisin entiselle paikalleen, mutta niin päin, että näkyi puu ja kerroatlon pääty sekä metsänreunaa kaukana, muttei se ollut nätti huoneessa poikittain, ja kesti aikansa ennen kuin keksin uuden paikan: keskellä huonetta pöydän ja palmujen välissä, kulkutien puolella lehtikori tms pitämässä kulkereitin kauempana, missä se on ennenkin ollut. Mutta hieno näkymä, kunpa tuo nyt sitten viisastuttaisi!

Lainaan tähän tämänpäiväisen kirjoitukseni, kun täällä on joskus menninkäismäistä tunnelmaa,
"Menninkäinen lienee eri juttu kuin maahinen, mutta jos nyt tuo aihepiiri on tuntematon, niin ehkä on jotakin iloa menninkäisistäkin. Menninkäiset kai liittyvät asumiseen,mistä tulee mieleen, että voivatko ne olla jonkun talonmiehen haamu, tai vieläluultavammin vanhempi mies tai nuorempikin, jos on kotielämästä harrastunut, joka on tykästynyt jonkun paikan tunnelmaan, minkä ob ohimennen jossakin havainnut, ja sitten mielikuvituksessaan oleilee tuon asunnon eteisessä tai menee pahvilaatikkoon ja vain nautti siellä olemisesta, tunnelmasta etenkin, jonkinlainen mieliteko mielikuvituksessa, viihtyvyyden lähde, kenties vanhemman pariskunnan luona tms, missä miehen mielestä asuvat viihtyisästi ja on seinät ym asunnon osia, joista mies tietää talonmiesmäisesti, tuntee olevansa niiden kanssa kotonaan, vahvoilla, ja sitten vain nauttii tunnelmasta kuin patalapusta tms, ja vaimo kenties toppuuttelee jja menninkäinen on joskus aavistuksenomaisesti näkyvissä havaittavissa mutta harmiton, vähän hauska."

Koirani valittavat, että asunnossani käy joku tai joskus muutamakin ihminen, kun olen poissa: saman rapun ulkomaalainen nainen, joka ei voi kylmällä paljoa liikkua ulkona ja tarvitsee kumminkin vaihtelua, ja joskus muita, jotka haluavat tietää, miten Nätkillä tai Suomessa asutaan. Nätki on tavallaan tosi mummolamainen ja kesäisten oopperajuhlien kaupungissa taiteiden harrastamisen yleisyys tuo jotakin näyttävyyttä, omaa tenhoaan mm taitotason kasvun myötä. Alieella vaikuttaa olevan murhia niin, ettei joka asuntoon voi mennä käymäänkään.




Lokakuulta sävelmänpätkä 
(7. kesäkuuta 2018, Jos oikein muistan, niin tuo H on painotettu nuotti eli pidennetty ja voimakkaampi, eikä staccato.)



Lokakuussa 2017
 Joskus aikanaan Helsingissä ompelemani tilkkutäkki (http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html). Olisin halunnut puna-keltakuvioisen vihreistäkoostuvalla taustalla, mutten silloin löytänyt vihreitä kankaita kuin kaksi. Kuusikulmio on nätti, ikään kuin pyöreämpi kuin suorakulmiot, ja pidän ampiaisista.
Tuossa tuo soittimen paikka keskellä huonetta ei ole vakiintunut, mutta palmut tekevät siihen ikään kuin omaa soppea soittimelle, mutten vieläole tottuut soittelemaan tuossa paikassa, joten soittimen sijainti hienoisesti varmaakin vielä elää. Jotenkin sijaintia helpottaa, kun on siinä vieressä jotakin aika mukavaa, mm villalankoja.
Viime vuoden joulukuussa opin kutomaan kunnollista ja harrastin kutomista ehkä kuukauden verran tai kaksi, ja nyt syksyllä olen taas osan aikaa kutonut. Nyt alku sujui lupaavasti mutta sitten tyrin kuviot. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html engl. http://learntalents.blogspot.fi/2017/10/knitting-tips.html Tuossa eka lapaseni viime joulukuulta, mutten kutomisesta niin kamalasti pidä.


2.11.2017
Lumi tuli aikaisin tänä vuonna. Sulaakohan vielä, nyt on muutaman päivän ollut, kuva viime päiviltä.
Sitä piti kirjoittamani, että minua ovat taiteilijakodit ja kesämökit tavanneet viehättää, kesämökeistä juuri taiteilijakotimaisuus ja toki käytännön elämä ikiaikaisen tapaan, että niistä var,aankin lähinnä tulee tyylivaikutetta, mutta olen oman versioni pyrkinyt tekemään, en matkimaan.
Taiteilijakodilla en tarkoita taiteellista esittävää vaan taiteille edullista ja syvälliselle viisaudelle edullista sekä käytännön toimeliaisuudelle ja tervehenkisyydelle edullista, missä luonto on yksi elementti.

Helmikuun alussa 2018



Keräsin tässä joskus kirjoituksiani ostoksissa onnistumisesta, säästäväisesti siis, yms blogiksi http://asiakkaanavain.blogspot.fi

Jos jonkun mielestä sininen ei ole niin tunteidenmukainen, että voisi olla kukkaan liittyvä, niin onhan sivistys ajateltu ja elämälle hyväätekevä, siis myös tunteille. Ja muun muassa sääntö "Elä ja anna toisten elää!" http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html tuo tilaa tunteille, mutta on toisaalta hiukan hankalasti muotoiltu, lähinnä toimiva ajatus. Tuossa tuo verhon tausta on sinivihreä, tuo mieleen maalaukset ja kenties kasviopin, kun taas kukat ovat valkoisia ja violetteja.
Kukkakuvio voi tietenkin olla vain kaunis, tunteidenmukainen tunnelmallinen luontoaihe tai koristekuvio, mutta useasti se myös osin viittaa naiseen, jonka sanotaan olevan kuin kukka. Näitä on kahta tyyppiä: on perustyyppi, henkilö, joka luo yhteisöön mahdollisuuksia tunteidenmukaiseen kauniin sivistyneen moraalin mukaiseen elämään ja elää itsekin tunteidenmukaisesti, luo siis niitä mahdollisuuksia muillekin, ja sitten on niitä muita, jotka hetkittäin tai useinkin käyttävät noita mahdollisuukisa hyväkseen mutteivät itse niitä luo, kenties vain loisivat ja käyttävät asemansa pahantekoon, mutta he eivät siis ole se, mitä kukilla tarkoitetaan, sillä, että nainen on kuin kukka, vaan heidän yhteydessään sellainen ilmaus johtuu siitä, että he yrittävät suorittaa tuon toisen naistyypin mainittuja piirteitä saadakseen tämän ansaitseman aseman, vaikkeivät itse toimi siihen asemaan sopivasti, eivät kanna riittävästi vastuuta. Jos taas yrittää siihen samaan kauniiseen suuntaan, esim. matkimalla tunteille tilaa luovaa, muttei ole kyllin taitava, niin on kai jonkinlainen kukka, ehkei ihan yhtä hehkeä eikä suorastaan kukkameri. Toki myös asiat ja aatteet voivat luoda mahdollisuuksia tunteidenmukaiseen elämään, mitä kukilla symboloida.


Muutama päivä myöhemmin päivällä ja iltapäivällä hämärän alkaessa

Siirsin tästä tekstinpätkän sisustamista koskevaan kirjoitukseeni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html

Vanha videokanavani Espoon ajoilta http://www.youtube.com/khtervola noin tuhat videota

Blogilistaani nimeäni tai kuvaani klikkaamalla tämän sivun yläreunassa blogitekstin vieresisessä sarakkeessa tai sitten koko blogikirjoituksen alla.

20.2.2018  Talven kevätpuolta muttei vielä kevättä, aamullla oli -20C mutta aurinko paistaa välillä jo.

23.2.2018   Aamulla olikohan -21C mutta aurinkoista on ollut, kohta on kevät. Kuvassa koirani tuuletusikkunan alla miettien pakkasta.

24.2.2018   Tuollanen linkkilistani avuksi niille,jotatuntevat olevansa lyttyyn painettuja http://mythoughtsaboutnews.blogspot.fi/2018/02/for-too-much-squeezed-people.html

9.5.2018   Lastulintua yritin

Kolikko on Sibelius-erikoisraha 2€



http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2018/05/lastulinnusta.html

Syyskuussa 2018   http://liikuntaa.blogspot.com/2018/09/urheilukatu-vai-urheilutie.html






sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Arkijärkisen ajattelun oppimisesta

Savonlinnassa Nätkillä asuessani olen saanut vaikutelman murhista. En tiedä, kuka murhaa kenet, mutta voiko osasyy olla savolaisuuden yhteensopimattomuudessa jonkun muun, kenties koulumaisemman tyylin omaavan kulttuurin tai seudun kanssa? Olen kirjoittanut arkijärkisen ajattelun ja älykkyyden kehittämisen ohjeita http://pikakoulu.blogspot.fi ja tunteiden rationaalisuudesta jotakin soittolistalla videokanavallani http://www.youtube.com/khtervola . Josko nuo kenties käännettyinä noille maanvaivoina oleville seuduille lähetettyinä parantaisivat ne arkijärkisiksi ja niin poistaisivat ongelman?

maanantai 5. syyskuuta 2016

Elämäntavan hidastumisesta

Tuollaista kirjoittelin iän myötä, nelikymppisenä tai mukavammille urille vaihdettua elämän verkkaistumisesta tarkoittamattakin, vaikkei haluaisi: http://parantamisesta3.blogspot.fi/2016/09/jaksamattomuus-ja-hidastuminen.html .

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Joukkoon sopimisesta

Savonlinnan Nätkillä asuessani, kun on toisaalta positiivista niin kuin lomailupaikkakunnalle on hyvä ja toisaalta hurjan oloista osa väestä, niin olen miettinyt erilaisten ihmisten joukkoon sopimista. Yksi on se, että haluaa asua tälaisessa paikassa ja muutkin seudun asukkaat haluavat, ollaan samanmielisten seurassa, niin toisten piirteissä ei ole kestämistä vaan jotenkin sopivat elinympäristön osiksi. Toinen on se, että kotona omissa oloissaan laittaa elämänsä mukavaksi, vähän niin kuin vapaa-aikana on ideana tai vaikka lauantaimaista, syö vaikka lämpöisen aterian, laittaa musiikkia soimaan muttei niin lujalla, että häiritsisi naapureita, tai soittelee itsekseen kitaralla jos sellaisesta sattuu pitämään, laittaa kodin kicvaksi itselleen, mikä osin on kauppojen asia, jos pitää savonlinnalaisesta tyylistä, Savonlinnan vetonauloista, niin kuin vaikka itselleni oli pehmeä punainen viltti, niin oli kiva lämmin kotona ja kiva väri, mutta niin siis elelee omin avuin, että on tyytyväisellä mielellä, kun lähtee ovesta ulos, tykkää elämästä, ei ole tarpeitaan muiden naapureiden ja kulkijoiden ym tuttavien niskaan kaatamassa vaan on vähän niin kuin sunnuntaimielellä, jotenkin kylläisen lämpöiusen höveli ja huomaavainen, kumminkin isolta osin omaan elämään keskittynyt ja savonlinnalisen kulttuurin kiehtoviin piirteisiin kuten vaikkapa ooppera, matkailu, käytännön taidot, taiteet ja mökkeily.

Mutta vaaralliselta on kuitenkin vaikuttanut. Minulla on kaksi pienehköä koiraa ja barrikadi oven edessä illasta aamuun, kunnollinen, helppo kasata ja purkaa, ja niin koirat nukkuvat paremmin eivätkä hauku yöllä. On jo aika aikaisin illalla, kun rapussa oli ennen joku, joka tuntui menevän omalla avaimella toisten asunnoista ovesta sisälle ja ihmisiä joku kuoli tai muutti pois, ja nyttemmin koirani ovat tottuneet barrikadiin ja rupeavat levottomiksi, jollen laita sitä jo aika aikaiseen.
Lisäksi olen avonaisista ruuista saanut joskus kamalan päänsäryn pariksi päiväksi vuoteeseen, niin en ole enää syönyt muuta kuin avaamattomista paketeista. Koirat valittavat, tai ainakin aiemmin valittivat, että asunnossa käy joku/jotkut, kun olen poissa.
Lisäksi asuntoni on sisustettu niin, ettei siellä kai voi olla piilossa niin, että olisin ollut kotona pidemmän aikaa ja yhtäkkiä böö.
Varon ihmisiä jonkin verran ja yritän tulla toimeen.
Kaikki eivät näytä pitävän siitä, että vieraita tulee asuntoonsa, vaikka olisivat itse tuntuneet kutsuvan (lienevätkö liian ulkomaalaisia), joten en ole kyläillyt yhtä herkästi kuin pääkaupunkiseudulla.
Ja pieniä pätkiä Radio Deitä olen aina joskus kuunnellut, kristillistä radioasemaa siis.

6.9.2016   Jos pitää öisin barrikadia ovensa edessä, niin jollei se ole ihan hutero, niin on paljon väliä sillä, ettei laita sitä joka ilta samaan aikaan vaan barrikadin ajankohta elää elämän mukana, sillä barrikadi tavallaan katkaisee sosiaalista yhteyttä naapurustoon ja tekee siten turvattomammaksi. Jo se on kuin aikataulu tai kellokone, niin se on liian epäinhimillistä, mutta jos hyvänä rauhallisena iltana annat oven olla auki tai ainakin barrikadin laittamatta myöhään illalla, kun ihan hyvin voi niin tehdä, ja sitten jos on jotakin huolta, niin laitat varmuuden vuoksi aiemmin, muttei joka ilta kireästi samaan aikaan tai jotenkin kuuntelematta ym arvioimatta, onko turvallista. Ja kanssa jos säikähdät ja laitat barrikadin, niin onhan se inhimillistä, ja myöhemmin jos on turvallista, niin voi sen purkaa. Ja joskus kun on puuhaa, jonka haluaa tehdä häiritsemättä, niin laittaa barrikadin ja vaikka pesee ja trimmaa koiran rauhassa, niin ei ole huolta itsellä, eikä naapureilla. Mutta jos joka ilta laittaisi barrikadin vaikka viittä vailla kuusi, niin jos naapureilta tai tutuiltasi saisi sen kuulla, niin jonakin iltana joku rynnistäisi juuri vähää ennen ja silloin olis turvaton hetki. Mutta jos jonakin iltana tulevat ja on barrikadi, niin ehkä suunnittelevat tulevansa toisena iltana uudestaan, jos silloin ei olisi barrikadia, ja niin jättävät väliin tällä kertaa ja aika liennyttää osan ongelmasta vähemmän aggressiiviseksi ja vähemmän tunnottoman hutiloksi.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kyrönsalmen silta

Savonlinna sijaitsee kahden suuren järvialueen välissä olevilla saarilla ja viereisillä maa-alueilla. Järvien välissä kulkee virta, joka on suurimmillaa Kyrönsalmessa, missä sijaitsee Olavinlinna. Kyrönsalmi kulkee kaupungin keski- ja itäosien välissä ja sen ylitse johtaa suuri Kyrönsalmen silta, jonka osa on nostosiltaa, mikä tekee sen, että kaupungin itäosissa ja hiukan keskiosissakin on erilainen leppoisampi elämänrytmi, kun aina kesäkaudella on varauduttava siihen, että kaupungissa käydessä tai kaupungilta päin tullessa joutuu odottamaan 5-10min tai mitä lieneekään sillan noston ja sen tuomien ruuhkien vuoksi.
Nyt ollaan kaupungin länsiosien ja keskuntan kaupunginosien väliin Laitaatsalmeen rakentamassa korkeampia siltoja ja syväväylää isommille laivoille, mikä kai poistaisi nostosillan tarpeen. Mutta se on iso vahinko Savonlinnalle, savonlinnalaiselle kulttuurille ja ehkä koko maankin kulttuurille, sillä onhan savolaisuus tärkeä värinsä Suomessa.
Iso osa työelämän ja koulun sekä koulutuksen huonoista puolista johtuu liian kireästä aikataulussa pysymisestä: aina karsitaan pois omat ajatukset, sivupolut, leppoisuus ja niiden myötä myös elämänviisaus ja joustonvara, kun kaikilla ei ole kiinnostusta joka syrjäpolkuun etenkään koko aikaa, mutta vapaa-ajalla ei ole kiva miettiä töitä ja niin jäävät viisaammat vaihtoehdot miettimättä.
Savonlinnan itäosissa aina ei tartte ventata vaan on vain joskus varauduttava siihen, että aikataulu joustaa. Aina ei ole sille ajalle mitään erityistä tekemistä mutta lomafiiliksen se tuo ja aikaa niille syvällisemmille ajatuksille, jotka kiire sysää pois. Ja muun ajan on hyvä, että ihmiset ovat tottuneet siihen, että joustonvaraa on heidän puolestaan, niin viisaus ei karsiudu pois.
Siksi hirvittää, mitä käy, jos matkat voi aikatauluttaa ja jollei voi valita joustonvaran auisaluetta. Ainakin Nätkin kaupunginosassa tuntuisi oppivan taiteita hyvin, niin kai Savonlinnassa muutenkin verrattuna muuhun Suomeen. On kai väliä sillä, että on jokin hieno, vaativa, syvällinen, elämänviisautta ja taitoa tuova, mihin ylimääräisen tsempin hetket joskus käyttää. Samoin mummolamaisuudelle on kai hyvä, että joskus tehdään viisaasti ajan kanssa, joskus käytännön tekemisten mukaan rientäen, poleilevasti aiheesta ja tekemisentavasta toiseen, jottei jumiudu, jotta löytää uutta, sa syvällisyyteen kontaktin läitstymättä, viihtyy, on rattoisampaa.

* * *
(28.3.2017   Tämän päivän lehtiotsikoissa mainittiin, että hälytysajoneuvoilla tehdään Savonlinnassa vihreä aalto liikennevaloihin, tms. Siinä yhteydessä on olennaista huomata, että ambulanssa on kuulemma aina varalla Kyrönsalmen sillan itäpuolella, jos siltaa nostetaan. Eli ei tarvitse siksi nostosillasta luopua.)

tiistai 9. elokuuta 2016

Muissa maissa murhia ja pahoinvointia paljon enemmän kuin Suomessa

Mitä Savonlinnassa asuessani olen törmännyt asioihin, jotka lisäävät murhia tai pahoinvointia, niin moni niistä on ollut ruotsalaisen oloinen ja juuri sellaisessa suhteessa, että on myös useimpien muiden ulkomaiden tyypillinen piirre Suomeen verrattuna. Tyypillisesti suomalaiset piirteet sen sijaan ovat tuoneet hyvinvointia ja viihtyvyyttä, jossa sfääreissä ei ole ulkomailla liikuttukaan, esim. liikunta, ulkoilu ja perinteinen sauna.
Tyypillisiä ruotsalaisia piirteitä ovat olleet esim. että sanotaan vaan vaikkei ole. Tai että jossakin on jokin asia niin, että on murhatuksi tulemisen vaara tai jokin muu iso epäkohta jäänyt jäljelle, mutta hyssytellään vaan että olepas nyt luottavaisempi, ja sitten ei olekaan mitään turvaa. Kuten esim. että pensas on läpinäkymätön puska, jonka takana metri tai puoli metriä kodin välttämättömältä kulkutieltä, illallakin, voi olla mikä vain piilossa, jos haluaa. Tai että asuntojen ovista näyttää pääsevän rosvo yöaikaan noin vai, lieneekö tiirikka tai yleisavain tai asunnon vanha avain, en tiedä, mutta vaarallista se on. Tai tuo että täällä ovat olleet monet ja siksi muka on turvallista, vaikka kulttuuri ei liene turvaa luova kuten suomalainen yleensä.
Syynä tuollaiseen voisi olla ihmisten pahoinvointi: tavallaan haluavatkin tehdä itsemurhan,tai joku ryhmä murhata jonkun tietyntyyppisen ihmistyypin pois kokonaan, kuten vaikka ruotsalainen suomalaiset. Tai ruokaorientoitunut ilmastoa osaavat.
Suomalainen kulttuuri tuo hyvää oloa, hyvää toimintakykyä ja yhteiskunnan toimivuutta, yleistä viihtyvyyttäja juttuun tulemista. Siksi se olisi hyvä vaikute ulkomailla joidenkuiden harrastaa, sen sijaan, että tulisivat liian suurin joukoin tänne. Ulkomaalaisia, kun on yli tuhat kertaa enemmän kuin suomalaisia. Suomalaisten hyvien puolien oppimisesta olen kirjoittanut blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja engl. versiossa http://Finnishskills.blogspot.fi .
Täälträ katsoen Savo ei vaikuta Suomen sydänmaalta, jona sitä pääkaupunkiseudulla pidettiin, vaan kovin ruotsalaistuneelta sen sijaan että olis suomalainen paljoakaan. Vaikutelman isommasta kapasiteetista antavat taiteet ja uskonto, mutta yhteiskunnallinen osaaminen puuttuu ja tilalla on pahoinvointiin ja osaamattomuuteen liittyviä ongelmia.

13.8.2016 Mites jos monessa Euroopan maassa on talojen ikkunoissa perinteisesti ollut ikkunaluukut, niin millaista meno siellä oikein on/oli? Onko hurjempaa kuin Savossa, kun ei täällä näy ikkunoita niin paljoa rikotun, olenko seitsemänä vuonna nähnyt yhtäkään rikottuna, paitsi kauppaan oli joku murtautunut ikkunasta joskus, kai parikin kertaa. Mutta vain harva ikkuna täällä on kai niin alhaalla kuin Keski-Euroopassa, johtuneekohan osin lämpötaloudesta ja sosiaalisuuden tyypistä: arvostetaan omaa rauhaa kotioloissa. Mutta jos on hurjempaa kuin Savossa niin ei niiltä seuduilta voi ottaa ollenkaan vaikutteita Suomeen, jollei nyt sitten joku osaa kyllin varovasti. Mutta onhan olennaista, että kadulle näkee, on niin turvallisempaa.

Vastuuntunnotonta viheralueiden hoitoa Nätkin kaupunginosassa

Nyt jo kolmatta kertaa on Nätkin kauppojen seudun viheralueilta hakattu pienempää puustoa ihan edesvastuttomasti. Ensin ja myöhemminkin hakattiin Moinsalmentien vieruspuita niin, että puuston vehreys tihoutui ja tien viereen jäi pelkkää heinikkoa. Puusto oli harvaa ja sen läpi näki, varmaan autoistakin, mutta nätin savolaisen vehreän tunnelman toi, viihtyisän, niin hakkasivat vain pois ja nyt on kul ison tien jalkakäytävää kulkisi, kun on pyörätiellä kävelyllä. Kanssa puuston varjo, jota kesän helteillä, jotka Savonlinnassa ovat usein kovat, tarvittaisiin, niin se katosi osalta matkaa. Tien toisella puolen oli nuoriua lehtipuita tien vieressä ja heti niiden takana suora polku koiranulkoiluttajilla tien viertä ja kauempana avaraa isoa puustoa, niin kaasivat tienvieruspuut pois, vaikka ne juuri tekivät reitistä viihtyisän ja pyörätieltä näki koiranulkoiluttajat ja itsekin näkivät, ettei reitillä ole ketään vaarallista, niin katosi sekin viheralueiden viihtyisyys.
Rannassa, missä on lahdelman vieressä metsikköalue ja kiemurteleva hiekkatie rannan viertä, hakkasivat joku vuosi pinen puuston pois niin, että alueesta tuli kuin ampumarata, ja kun aika usein kuuluu pamahduksia kuin laukauksia, niin ei sinne enää uskaltanut mennä, kun alue ei kuitenkaan isolle tielle näy vaan on rantatien viertä. Aiemmin on aina jokunen pikkupuu jossakin niin, että näki kyllä, jos olis siellä joku ja vähän, että millaista puuhasi, cvaikkei sitä niin hyvin, mutta ei tarvinnut törmätä eikä toisaalta voinut reunalta ampua tiettyä tai kaikkia vaan oli suoja. Rannassa istui yleensä kahdessa kohden vakiporukka: toiset kaljalla ja toiset veneilijöitä. Aölueen kauemmalle laidalle jättivät tiheän metsikön, josta ei läpi näe, vaikka se juuri olisi pitänyt raivata niin, että näkyisi, jos siellä tai sen suojissa on joku vaanimassa.
Nyt hakkasivat kauppojen välisen metsikön niin, että isojen puiden rungot vaan näkyvät ja korttelin läpi näkyvät talot puiden lomasta, vaikka ennen oli kanssa lehtipuut reunoilla ja viihtyisä kulkea mutta vierestä tieltä näki, että kuka kulkee ja miten, niin että oli turvallista. Mutta jättivät yhden tiheikön, joka juuri olisi pitänyt raivata. Siellä on ollut maata kaavittuna kuin joku olisi vienyt veruijälkiä pois murhan jälkeen. Lieneekö mikä, kun on tuon korttelin tarkoituksella näköjään jätetyissä tiheiköissä ollut tuota vikaa. Onko tarkoitus tappaa kaikki kulkijat ja poistaa viheralueet, ja poistaa luontosuhde ja viihtyisyys? Afrikkalaista metsän peto ja ei ole metsäänb meneminen tilannettako tavoittelevat? Voi perkele!

http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2016/09/osittainen-nakyvyys.html

perjantai 5. elokuuta 2016

Taiteiden oppimisesta

Helsingissä kovin moni piti taiteista ja yritti hyvää laatua: elämänviisautta ja syvällisyyttä, terveitä elämäntapoja ja terveellä tavalla tekemistä sekä hyvin toimiva yhteiskunta, vapaus ja yleismaailmallinen moraali ja toki elämänmyönteisyys ja tervehenkisyys. Mutta taiteita ei niin opittu. Tavallaan sitä ei pidetty mahdollisena siksi, että lähes jokainen olisi halunnut laulajaksi tms tai ehkä vanhemmiten taidemaalariksi. Itse luin parikymppisenä runoja ja harrastin liikuntaa ja luontoa, vähän myös maailmanparantamista, ja se tuntui siellä sujuvan hyvin, mutta opinko niistäkään muuta kuin lukemaan ja elämänviisautta ja moraalia.
Savonlinnassa taas on tuntunut oppivan taiteita, mutta terveet elämäntavat ja kaukonäköinen elämänviisaus ovat tuntuneet jäävän puuttumaan kamalan isolta osin. Kenties pikkupaikkakunnalla ei harrastuksia ym menoja pidetä paikkakunnan valtteina.
Mutta tässä Savonlinnan ajaltani blogejani siitä, miten taiteita oppia
Lahja- ja taito-ohjeet Haaveammattiin-blogin alusta http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Musikaalisuuden oppimisen ohjeita http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi
Maalaamisesta http://akvarelliblogini.blogspot.fi
Tanssistta vaikken Savonlinnassa asuessani alkua lukuunottamatta ole tanssinut yhtään http://tanssitanssi.blogspot.fi
Taiteellisuuden oppimisesta http://taiteelliseksi.blogspot.fi
Ehkä nuokin, vaikkeivät ehkä varsinaisesti opeta http://einoleinopoems.blogspot.fi

Taiteita Savonlinnassa tuovat oopperajuhlat, Uuden Valamon ortodoksiluostarin läheisuyys, luonto ja mökkeily, käytännön alat, matkailu elinkoinona ja vanhempi väki.

maanantai 1. elokuuta 2016

Valtava muuttovoitto?

Hei
Asun Savonlinnan Nätkilläja minua on ihmetyttänyt jatkuva vaikutelma murhista: miten ihmeessä voi olla niin paljon murhattaviakaan, jso kymmenlapsisen ihmissyöjäheimon perheen mahdollisuus murhata joku on kerran kymmenessä vuodessa per heimon aikuinen jäsen, jos muuttoaliikettä tai matkailua ei ole ja heimon halutaan pysyvän väkiluvultaan samana, eli matkailu- ja muuttovoittopaikkakunnat kuten New York ovat ainoat, joissa voi olla pidemmän päälle paljon murhia jatkuvasti. Moni Nätkille kai ekaa kertaa tuleva katselee ympärilleen kuin huomaisi talojen rakenteen, seinät yms muuttoa suunnittelevaa kiinnostavaa eikä niin kuin vieras että tunnelmaa miten nuo asuvat mutta laiminlyöden konkreettiset puitteet asumiselle. Voiko olla että Savonlinna tai Nätki olisi aivan valtavan muuttovoiton alue? Ja siksi isoin osa murhista? Se kai meinaa, että nätkiläistä ja savoinlinnalaista kulttuuria hyviltä puoliltaan vaan ei huonoilta pitäisi levittää muualle. Mutta lähiseuduille se ei onnistu, kun siellä asuvat viereisten kaupunginosien ihmisten aikuiset lapset, jotka tarvitsevat oman elämän. Sen sijaan ne alueet, joista tänne tullaan lomalle tai muutetaan, kaipaisivat kai Savonlinnan hyvien piirteiden oippimista, ilman rikollisuuden kopioimista, esim. Espoo, Vihti, Kirkkonummi, Siuntio, kenties Turku, jne - kai ulkomaillakin. Nätkiläisyyden taidoista olen kirjoittanut http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html ja suomalaisuuden taitojen oppimisesta http://Finnishskills.blogspot.fi .
Savonlinnassa rikollisuus haittaa elämisenmahdollisuuksia, kun ei voi kyllin huoletta liikkua iltaisin eikä mennä aina joka paikkaan. Myös ruokia on tarvinnut varoa, ettei niissä ole mitään, kun olen muutaman kerran sairastunut kamalaan päänsärkyyn kotia jätetystä avatusta ruuasta, vaikkei ole näyttänyt hiiriä tms olevan. Koirat valittavat, että asunnossa käy väkeä, kun olen poissa, koskevat ruokiin ja opettelevat, miten suomalainen asuu. Lähikaupaunkaan avonaiset ruuat eivät välttämättä ole ok. Elämisenmahdollisuuksien vähyys lisää ruuan käyttöä tekemisten korvikkeena, mikä potuttaa etenkin ajan myötä.
30.12.2016  Lähikaupan ruuat ovat vaikuttaneet olevan niin pöpöisiä, että niistä sairastuu. Sen sijaan isoimpien markettien K-Citymarketin keskustassa (eri kuin Mertalan K-supermarket, joka ohi kulkiessa jotenkin tuo mieleen vaikutelman murhista) ja Prisman Nojamaalla ruuat ovat olleet kunnollisia, ihan hyviä, kylmöketju katkeamaton, toisin kuin lähikaupassa Nätkin K-market Rinkelissä. Isommissa kaupoissa tavaran vaihtuvuus on suuri ja siksi ruoka ei mene pilalleja siksi hinnat myös ovat alemmat niin, ettei bussin kuukausikortti nosta hintaa kalliimmaksi.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Perinteisestä maalla asumisesta ja turvallisuudesta

Olen alun pitäen Helsingistä, enkä ole asunut maalla, mutta Savonlinnassa asuessa saa vaikutelman, ettei turvallinen maalla asuminen ylipäätään ole mahdollista, joten kirjaan tähän jotakin käsityksestäni siitä, miten perinteisesti on voitu asua maalla turvallisesti.
Maalla asuvat asuvat siellä ammattinsa tai elämäntapatoiveensa vuoksi. Se ei siis ole vain asuinpaikka vaan elämäntapa, katsantokanta, näkövinkkeli ja ajattelutapa sekä elämänviisauden tyyppi, jonka myös muut maalla asuvat tai siellä usein käyvät jakavat.
Kun pitkään asuu jossakin ja haluaa jatkossakin asua siellä ja elää toki hyvän elämän, niin miettii asioita laajemmin, niiden seurausten kannalta, mitä elämään vaikuttaa kuukausien ja muutamien vuosien kuluessa, jos teen noin, tai näin. Ja niitä näkemyksiä sitten fundeerataan naapurienkin ym tuttavien kanssa, jaetaan elämisentavan viisautta ja opitaan muilta, tutustutaan ja tullaan toimeen, jätetään tilaa muiden omille toiveille ja elämän vaatimuksille, joita toisilla on.
Eli jos joku menee maalle ja haluaisi jahdata jotakuta siellä tai sotkea elämäntavan arvoja ja taitotasoa, niin hänellä ei ole vastassaan vain yksi vanha kääkkä yksinään jossakin vaan yhteisö kaikkien jäseniensä viisauden tukemana, toive hyvästä tulevaisuudesta yhteisölle ja yhteisössä, toive elämänviisaudesta ja arkijärjestä, elämänmahdollisuuksien ylläpitämisestä.
Mutta sellainen yhtenäisyys kai edellyttää, että nuoret pääsevät muuttamaan kaupunkiin tai toiseen kylään aika lailla silloin, kun haluavat. Ja että puoliso etsitään rakkauden avulla ja elämällä viisaasti, tavalla joka on hyvä perusta tuleville vuosille, perheelle ja yhteisön elämälle, eikä juonin. Juonet usein laiminlyövät arvoja, joiden varaan hyvä elämän yhteisön alueella perustuu.

Syntymäpäivät Savonlinnassa?

Kun seitsemisen vuotta sitten muutin Savonlinnaan ja yritin kuvailla, millainen Savonlinna on, niin tuumin, että vähän niin kuin syntymäpäivän tunnelma, jotenkin positiivinen niin, että Savonlinna olisi kenties hyvä paikka aikuisen, pyöreitä vuosia täyttävän tai vanhuksen viettää syntymäpäiviään, jos jokin taidenautinto, tyylikäs leivos tai ateria maalaismiljöön tapaan viehättävässä paikassa ja luonnon vehreys olisivat syntymäpäiväsankarin mielestä sopiva tapa juhlia ja matka sopisi, mutta jos paikkakunnalla vaikuttaa olevan murhia, myös turistien ja juuri muuttaneiden murhia, niin olisi oltava kyllin aikuinen ja kokenut pitämään puoliaan. Mutta silleen kiva, vieläkin pidän ajatuksesta ja moni kai tuohon tapaan Savonlinnasta viehättynyt tykkää asua Savonlinnassa koko vuoden ja lukea Itä-Savoa, sympatiseerata oopperaa etäämmältä.
Taiten tekeminen ja matkailu seudun valtteina ovat tuossa tuo syy, että miksi syntymäpäivät. Lisänä savolaisen kulttuurin rehevyys ja maalaismiljöön viehätys sekä mökkeilyn tervehenkisyys. Jotakin syvällisyyttä tuo Uuden Valamon luostarin läheisyys. Alueella on aika paljon vanhempaa väkeä, joka tuntuu viihtyvän.

Mökkeilystä ja turvallisuudesta?

Täällä Savonlinnan Nätkin kaupunginosassa vaikuttaa vaaralliselta asua tai käydäkään, etenkin iltaisin ja öisin, niin että mökkeilyn turvallisuutta laittaa miettimään myös. Muttei minulla ole mökkiäkään, joten vanhasta muistista pääkaupunkiseudun aikojen muistojen varassa näitä kirjoittelen.
Mökkeilyn tekee turvalliseksi se, että mökkeillään niin vähän, vaikkapa viikon kesällä ja lisäksi joskus, kai mieluiten kesäaikaan pari viikonloppua. Eli ihmistä ei tavoita mökiltään vaan h'n on lähes aina kaupungissa, mistä hänet löytää helpommin.
Mökillä on lisäturvana luonto: ihmiset eivät ole lehvitön suojassa tai järven rannalla tovin odoteltuaan niin äkäisiä kuin kaupungissa jossakin rakennetussa ympäristössä ventattuaan ja kenties käytyään sanharkkaa siitä, saako porttikongissa hengailla.
Itsekin on ketterämpi, sosiaalisesti osaavaisempi, lomailevaisemman hyväntuulisempi ja käytännönläheisempi, aistit auki, pari päivää mökillä oltuaan.
Mökillä on myös varotoimensa: esim. puukot yms pidetään jossakin vähemmän näkyvillä, jottei mahdollinen kutsumaton vieras saa ideoita tarttua niihin, jos ne ovat oven vieressä keittiön pöydällä ensimmäisenä silmään pistävä asia mökissä.
Mökkeillään usein porukalla. Harva viihtyy kunnolla päivää pidempään yksin mökillä, mutta porukassa kyllä useasti.
Naapurien kanssa jutellaan, kutsutaan tuttuja käymään mökillä, soitellaan kavereille.
Järven yli ''net voivat kuulua kauas, jos on jotakin riitaa tms., niin ei ole ihan eristyksissä.
Josmieliala on alhaalla, lähdetään pikemmin pois esim. sadesäällä sen sijaan, että äksyiltäisiin mökillä.
Koko kesän mökkeilevät, kai yleensä vanhempi väki, kai asuvat vähän kuin omakotitaloa naapurisuhteineen ja maalaiselämineen, yhteydenpitoineen kaupunkituttuihin.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Venäläiset käytännönläheistyneet?

En tätä niin tiedä, kun aiemmin en ollut nähnyt niin montaa venäläistä Suomessa, mutta ovatkos venäläiset nykyisin - vai vain Savossa? - käytännönläheisemmin ajattelevia kuin ennen, kun ennen olivat tikku-ukkomaisempia, koulumaisempia? Vai onko se vain, että Savoon matkustavat savolaisen tyyppiset?
Joskus, olikohan syksyllä 2011 lähetin Venäjälle ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html , joka opettaa mediassakin käytettävällä tavalla arkijärkistä lähinnä katselemisen tyyppistä objektiivista ajattelua ja on aika helppo: rakenteet hahmottava maisemakatse, niin kuin vaikka puutarhatöissä tms. Olisi siitäkin voinut jo johtua.
Kanssa, kun on uutisissa ollut Venäjän urheilun dopingepäilyistä, niin käytännönläheisempi varmaankin olisi myös urheilussa lahjakkaampi.
Tuo kai olisi savolaisten mielestä hyvä.

5.7.2017   Niuho tyyli, joka venäläisillä joskus on, johtuu kai siitä, että ovat Etelä-Venäjältä paljon lämpimämmästä ilmastosta ja eivät oikein osaa olla viileässä vaan puuha ikään kuin jumittuu, menee ojaan vailla tieto-taitoa, että miten korjata. Samaa kai aiheuttaa, jos yrittää liiaksi laihduttaa.
Jos laihduttamisen syy on rahapula, niin ainakin jotkin makkarat ovat halpoja ja niistä voi jakaa muutamalle. Makaronit sen kanssa maksavat noin 20 senttiä. Lisäksi tarvitaan aterian osaksi vihanneksia. Punainen maito on täyttävää muttei oikein sovi kuumiin päiviin. Myös kalapuikot ovat aika halpoja. Oikein nälkäisten kuuluu lisätä ateriaan voita (määrä sen mukaan, mikä syödessä tuntuu hyvältä muttei yhtään enempää), esim. jos ilmaston kylmyys käy voimille.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Kirjastoista

Olikohan eilen, kun oli vanhan savonlinnalaisen kirjailijan Joel Lehtosen päivä ja iso joukko kirjastonhoitajia tms kaupungissa. Laittoi miettimään savonlinnalaista vai lieneekö nätkiläistä asennetta kirjoihin ja kirjastoon, joka on aika lailla niitä vierastava, jo ohitse kasvanut. Lomailupaikkakunnalla on hyvä, ettei lueta työkirjoja tai muutakaan niiden tyyppistä, ja taiteiden harrastaminen sekä korkea ikä ja elämänkokemus, aiemmat vuosikymmenten opinnot eri aiheista tuovat hyvän laadun kanssa sitä, etteu monestakaan kirjasta ole enä paljoa opittavaa vaan jotenkin urauttavat tyhmemmille urille kuin mitä näkökulma muuten olisi, että silleen vierastetaan kirjaston käyttämistä.
Toisaalta itse tulen ajatelleeksi, että nuoremmalle väelle kirjaston eri aihealueet tarjoavat mahdollisuuden harrastaa laajemmasta piiristä asioita jotakin tai useaakin, mitkä kiehtovat itseä erityisesti, vaikkei paikkakunnalla olisi montaa samoin harrastunutta. Ja romaanit ym voivat avata uusia maailmoita, uusia elämäntapavaihtoehtoja, mahdollisia tulevaisuuden kehitysalueita elämässä. Ilman niitä olisi liian jumissa vanhoihin kuvioihin, liian vähän vaihtoehtojen kirjoa, josta löytää itselle sopivia asioita ja oma tie elämässä.
Kirjojen pitäisi kai aukaista uusia maailmoja, jotta niiden lukeminen tekisi hyvää. Jos jää toistamaan vanhaa, oppii vain, mitä siitä osataan ja mitä ei, eikä saa lujaa maata oman ymmärryksen jaökojen alle niin kuin ekaa kertaa uuteen aiheeseen tutustuessa, kun näki, mitä voidaan osata eikä vain mitä on jo toistettu moneen kertaan ja mistä jääty paitsi.
Kanssa on tuo, mitä vanhempi tai muuten osaavainen väki, joka ei niin lue enää kirjoja, jää paitsi eli miten tietyn aihepiirin harrastaja sopii osaksi yhteiskuntaa, sen aihepiirin tavallinen lokero, minkä kirjaa lukemalla olisi oppinut. Esim. maalausaiheinen kirja ei rajoita harrastusta vain yhteen aiheeseen, yhteen tyylilajiin ja taitotasoon ympäristön mukana vaan esittelee taidesuunnat kautta vuosisatojen ja eri lähestymistapoja, eri aiheita ja eri maalaustekniikoita, eri vahvuuksia, ja olettaa ne tavallisen kurssilaisen osattaviksi eikä muiden heiniksi, jolloin itse jäisi urautuneeksi johonkin osin sattumalta syntyneeseen lokeroon.

9.9.2016   "Entisenä pääkaupunkiseutulaisena tuli mieleeni, että ihmiset tapasivat sanoa ihan vain lukeneensa, istuneensa hiljaa lukemassa tekemättä mitään. Mutta eikö, jos puuhaa muuta enemmän, on käytännön elämä rikas, niin lukeminen rikastuttaa sitä juuri yhteydessä käytännön elämään. Siihen tapaan kuin käsityön oppikirja on yhteydessä käytännön tekemiseen: vasta kokemuksellisesti rikkaan elämän myötä kirjallisuuden arvo näkyy."

3.5.2017   Savonlinnassa lukiessani kirjoja olen törmännyt siihen, että jotenkin tulen katsoneeksi niitä kirjailijan itsensä näkökulmasta, kuin yrittäisin oppia, millaista on olla kirjailija. Mutta sitähän tekivät lapset alle kouluiässä ja ala-asteen alkupuolella: miten elää ja tekee töitä salapoliisi, haluaisinko olla sellainen, millaista elämää lastenkirjailija on elänyt, miten kirjansa kirjoittanut, ja useinhan nuo olivat rauhallista ruokakeskeistä ei-niin-kummoista elämää, joka sopi kenties kirjailijalle itselleen muttei monelle muulle. Se lokero jäi liian pieneksi jo silloin lapsena: se on vain kirjailijan näkökulma, joka ei jaksa yllättyä japiristyä mistään kirjaansa kirjoittamastaan. Sen sijaan, jos peilaan lukemaani omaan elämääni, tai toisten mahdollisten lukijatyyppien elämiin, niin jo yksittäinen aika tavallinen kohta kirjassa avaa ison joukon uusia elämänmahdollisuuksia. Jos vaikka kirjailija kirjoittaa henkilön menneen tutulleen kylään, niin se on aika tylsää, mutta jos pohdin, ett menisinkö minäkin kaverille, tai tutuille kylään, tai harrastukseen tapaamaan kavereita, tai torille, tai matkoille, tai mummolaan ja mökille tai tutustumaan uusiin ihmisiin ja minkä tyypin ihmisiin joskus haluaisin tutustua, niin jo ihan tavallinen maininta elämästä jostakin on avannutminulle monta tietä, mitä en olisi voinut saada, jos olisin käyttänyt kirjailijan näkökulmaa, joka sitä paitsi ei ole yhtään toimelias ja liikkeelle lähteväinen, puuhissa viihtyvä.

5.7.2017   Savonlinnan pääkirjasto Joelissa on nykyisin kahvila ja se kai ihmetyttää ja pelottaakin montaa: haluaako joku murhata kirjojen ystävät. Mutta kahvila on kai käsityöharrastuneita mummoja yms varten, että tulisivat kahville ja käsityölehtiä lukemaan ja siitä sitten pistäytyisivät kirjastonkin puolelle, missä olisi monta heitä kiinnostavaa kirjaa. Eivät vain ole tottuneet lukemaan ja ovat siksi paljon tyhmemmän maineessa kuin kapasiteettinsa edellyttäisi Lukeminen käy läpi perustason asioita, jolloin ne sujuvat lähes kuin vettä vain, ja niin ei ole älyssä tai yleissivistyksessä huomauttamista. Mutta aivan toinen mummotyyppi on se, joka luki jo nuorempana valtavat määrät eri aiheiden tieto- ym kirjoja ja ei löydä kirjastosta enää uutta kiinnostavaa.
On kirjastossa kovin monta kiinnostavaa kirjaa, jos vain lainaa yhden per aihe eikä ole jumiutunut vanhoihin aihepiireihinsä Itse olen lainannut mm inkojen vai minkä ikivanhoista kudontatöistä kuvakirjan, Amazonin sademetsän alkuasukkaiden taiteesta, puuveistoksista, kuuluisten suomalaisten taiteilijoiden asuinsijoista Tuusulajärven rannalla, paksun Eino Leinon runokokoelman, oppaan kukkien maalaamisesta, laulukirjoja, historiankirjan Suomesta muuttuvassa maailmassa, ym. Ja vaikken ole oikein jaksavainen lukija, niin jo kappaleen matkaa kiehtovaan aiheeseen perehtyessä saa kurkistettua toisenlaiseen antoisaan maailmaan, josta on hyvällä laadulla kerrottu.
(Omia kirjoituksiani, jos jotakuta kiinnostaa, mm käsitöistä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi etenkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html , sekä ympäristökysymyksistä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi )

3.10.2017   Savonlinnan kirjasto oli aiemmin poliisiaseman vieressä Nälkälinnanmäellä, missä tuntui olevan kirjoja onnistuneesti kuin kompaktisti juuri hyvät kirjat kirjastonhoitaja osannut valita. Sitten kirjasto muutti uuteen suureen rakennukseensa Joeliin Linja-autoaseman ja ohikulkutien väliin. Siellä oli tunnelma aluksi huono, kuin kirjastoissa muualla, jotenkin koulumaisuuteen sortunut. Mutta viime aikoina on tunnelma kirjastossa ollut taas hyvä, on kuin ihmiset löytäisivät juuri hienoja kirjoja. Kai kirjastonhoitajat ovat oppineet tai sitten saaneet jotkin tekijät kuntoon vasta nyt ajan myötä. Mutta siitä kai voisivat muut kirjastot oppia, luulen.

8.10.2017 

27.10.2017   Kävin tänään kirjastossa ja palautin mm tilkkutäkkikirjan ja kirjan Suomen historiasta, jota luin vain vähän, mutta joka herätti ajatuksia. Olin jotenkin unenpöpperöinen ja tavallista nojautuvaisempi. Niinpä kun mietin,millaisia kirjoja haluaisinlainata, niin huomaamattani kävelin ulos kirjastosta ja kahville, niin kuin se olisi ollut muiden käsitys siitä viihtyvyydestä, jota kirjoilta hain. Mutta voi kirjoja lainata niin, että ne ovat kiehtovia maailmoja. Esim. lainaa kuvateoksen jokin sinua kiehtova aihe kautta aikojen, mistä voi sitten jäädä katselemaan yksittäistä kiehtovaa kuvaa tai aukeamaa ja ajatella syntyjä syviä maailmasta ja elämästä. Mutta, ettei sitten lainaisi samalla kertaa tavallista oippikirja tuosta aihepiiristä, sillä se on eri tapaan lähestyvä, jotenkin lättänämpi. Kanssa voi lainata jonkin kiehtova romaanin tai matkakirjan, kuten vaikkapa elämää Himalajan juurella tms, mitä nyt sattuu löytymään kiehtovaa kurkistusta siihen, millaisia kulttuureja on, tms. Tai sitten jostakin aiheesta, mistä pidät ja olet lukenutkin aika paljon,niin jokin hyvälaatuinen kirja, josta voi lukea pätkiä malliksi, että miten sellaisia aiheita taidolla käsitellä, millaisia nuo ammattikuntien asenteet ja elämänpiirit ovat, missä hengessä elävät. Tai jostakin, mitä pitää heinona, niin yksittäinen kirja, nuotti tai CD. Mutta siis samalla kerralla lainattuna lähinnä eri aiheita pari tai muutama, eikä samasta junnaten kuin pitäisi muuttua tietokannaksi eikä innokkaaksi harrastajaksi, jota kiehtoo tuo osin tuntematon maailma, joka kirjan myötäaukeaa.

8.12.2017   Kirjastossa käydessäni (ja näin suomalaisen musiikin päivänä myös nuottikirjan lainatessani) oli siellä vanhemmalta talonmieheltä vaikuttava mies, josta tuli mieleeni, että miten, jos elämänkokemusta jo on aika paljon ja omaa osaamista, muttei ole viime vuosina niin lukenut tai saanut langanpäästä kiinni lukemisesta, niin mitä lainata: tarvitsisi lainata jostakin kiinnostavasta oman osaamisen piiriä kauemmas laajentavasta aiheesta oman osaamisen tasoista perusoppikirjamaista mutta sopivan vaativaa tekstiä, jotta perusosaaminen sujuu kiinnostuksen myötä hyvin, ei tylsistyneesti kuten liian alkeellista tai kaavamaista tekstiä luettua, ja lisäksi kotiseutuhistorian tms kohtalaisen läheisen alueen elämää käsittelevä teos tai kauemman perusteos kuten vaikka New York, niin saa kuvan laajemmasta yhteiskunnasta, miten kukin työllään ja vapaa-ajan harrastuksillaan on luomassa yhteiskuntaa, miten sen omilla edesottamuksillamme muodostamme, että mitä elämä on, mikä siinä sujuu hyvin, malliksi kelpaavasti, ja mikä taas takeltelee ja mitkä viisaudet siihen olisivat hyvä ratkaisu, sekä ainakin näin nuorempana lainaisin jotakin kauempaa kiinostavaa kuten vaikka valtamerten elämä, tms, sekin aika perusteos mutta kiehtoutunut ja yleensä myös kuvin.

8.2.2018   Joskus kirjastossa käydessäni ostin sieltä muovikassin, jossa luki "Kirjasto - jokamiehen oikeus", mökkeilypaikkakunnalle sopivasti, luulisin. Mieleeni tuli oma yritelmä: "Kirjasto - tie lukemattomiin maailmoihin", ei siis ovi kirjahyllyjen maailmaan vaan elämänmahdollisuuksia avaavia kurkistuksia eri elämänalueisiin, kulttuureihin, paikkoihin jne, eli teitä toisenlaiseen kiehtovaan elämään.

4.5.2018   Olisikohan oltava kirjastossa lainoja, joissa on tosi nopea suosituslaina-aika, vaikkapa 3 päivää, ja sitten varsinainen laina-aika se neljä viikkoa tms? Että nuori lainaisi vaikka Sotisovat kautta aikojen tms ja ehtisi siitä juuri katsoa jonkun aukeaman ajatuksella, että voi kuinka hienoa, tai lukeakin mutta kirja ei homehtuisi, ei jäisi painamaan niskassa, ei tulsi työn makua siihen, vaan olisi juuri kuvateoksilla tms laina-aika, joka mahdollistaisi sukelluksen tuohon aihepiiriin liittyviin näkemyksiin, etenkin kuvien ja kuvatekstien synnyttämiin, ei työmäistä raatamista tai myöhemmäksi jättämistä, mistä kirjaston ikävä ilmapiiri kai syntyi.

13.11.2019   Kirjoitin eilen runojen lukemisesta https://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2019/11/runojen-lukemisen-tavasta.html

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Ihmistyypeistä ja asumisen tavasta

Savonlinnalainen tai nätkiläinen tyyli asua tuo mieleen Kodin Kuvalehden, mutten tiedä, miten osuva kuvaus se on. Lisänä on toki muita piirteitä, ainakin varuillaanoloa, mummolamaisuutta, taiteita ym vaativaa.
Itse en ole ihan sentyyppinen vaan uomiani ovat olleet radion kuuntelu, runojen lukeminen ja liikuntaharrastukset sekä luontoretket, ja kiinnostuksenkohteita lisäksi muita toki, lähinnä jotenkin vaativia kuten uskonnot, vieraat kulttuurit ja uusien taitojen ja lahjakkuuksien oppiminen etenkin käytännön aiheista.

16.heinä2016 Vaikka onko Kodin Kuvalehti liiaksi sairastavien lehti ja MeNaiset vastaisi nätkiläisten taitotasoa paremmin?

31heinä2016  Ei minusta vaikuta siltä, että Nätkillä asuisi sairaita juuri ollenkaan, onpahan vain mummolamaista ja taiteota ja matkailua varten laitettua sekä jo elämäntyönsä rtehneiden yvätasoisten ammattilaisten burnoutmaista jaksamattomuutta, kun sekunnissa tai muutamassa miettivät läpi jonkin vaativan jutun hyvällä laadulla mutteivät viitsisi siinä ajan kanssa raataa, kun jo vuosien ajan sitä tekivät ja kasvoivat sen tason ohitse selvästi, onko se vanhusten jaksamattomuutta kuin monet olettavatkin vanhuksille koululaisten suhteen? Jos joku asustaa seurana, niin usein puoliso tai lemmikkieläin tai ihmissuhteet, mummolamaisesti nauttii sen sijaan, että nääntyneenä sairastaisi.

3.elo2016  Kodin Kuvalehti on jotenkin vähemmän energinen. Esim. jos kuvissa on usein monta tyynyä, niin ne eivät ole kuten mökillä tai lapsiperheessä, että jokaiselle jotakin kivaa, vaan kaikki samaa vällyä kuin pitkäaikaissairaalle kai olisi kiva. Tai värit eivät ole elinvoimaisen hyväntuulisen valitsemia vaan yhtä ja samaa kuin ei olisi osannut niitä valita, joka sairauden vuoksi epäenergisenä tai sitten siksi, ettei ole kodin laittamista aiemmin harrastanut tai ei ole siitä yhtään kiinnostunut, haluaapahan vain jonkin väripilkun tai teemaan työmäisen sisustuksen piristykseksi, leppeyttämiseksi. Kanssa matkakohteet eivät ole pursuavan elinvoimaisena uusiin haasteisiin vaan jonnekin tuttuun lösähtäen, kuin suorittaen lomailun.  Eli ei ole hyvä ottaa siitä elämäntavasta mallia tai sairastuu pidemmän päälle, koska tavallisen elämän energisyyttä se ei juuri tue.
Kodin Kuvalehdessä moni pitää siitä, että se esittelee mummolamaista tai omakotitalomasita tms elämäntapaa ja elämänppriä, kodin laittamista yms niin, että siihen voi nojata, siitä ottaa mallia ja saaviihtyisäksi, vaikkei itse olisi osannut. MeNaiset sen sijaan käy asioita läpi eri tavalla: piirre piirteeltä se viittaa elämäntapoihin, elämänalueisiin, elämän elementteihin, sosiaalisten suhteiden tyyppeihin, ammattien tyyppeihin yms mitkä ovat isoja asioita elämässä mutta nopeasti läpi käytyjä, mutta energisoivia niille, joille ne sopivat, ja samalla sosiaalinen silmä elämäntavan suhteen kehittyy, mutten oikein tiedä, mikä on lopputulos ja miten se vaikuttaa elämäntaitoihin, onneen, vaikuttaako vain luovimistaitoihin ja valintatilanteisiin kuin shoppailu eikä kykyyn rakentaa keskinkertainen hyväksi, onnelliseksi.
Anna-lehti on akateemisuutta arvostaville, etenkin kai akateemisille, jotka haluavatkin olla akateemisia. Gloria kömpelöille, jotka haluavat opetella naisten taitoja ja naismalliseen suuntaan muokata pukeutumistaan. Mutta Eeva-lehti minua huolettaa. Siinä neuvotaan, miten paha saa työssään menestyneen kenties kiltin miehen, ja se ei minusta ole oikein, sillä ihmisillä on silmää sille, mitä ihmistyyppiä on mitenkin paljon ja tavallaan katsotaan, että kulekin isommalle ihmistyypille olisi suunnilleen saman verran puolisoita, esim. kiltti kiltille ja juoni juonelle, muttei niin, että paha nainen veisi hyväntahtoisen ihan fiksun miehen ja kiltille hyväntahtoiselle naiselle jäisi pahantahtoinen liero. Yleensä kai pitäisi liittoutua oman linjauksensa kanssa eikä loisia ihan toisilla elämänarvoilla. Kaikki kiltit eivät huolehdi konflikteja samalla tapaa eivätkä siis ottaisi mitä tahansa kilttiä vaan jonkin omantyyppisensä, mutta miksi lehti neuvoo väärän tyypin hengenheimolaisten metsästämisessä?Auttaisiko tuohon kiltin huomata, että moni nojaa vahvasti, kun ei itse huolehdi yhteisön asioita, ja jos jättää kertakaikkisen huolehtimatta, niin suorastaan seksuaalisesti nojaa toisiin, eli lätsistyypin seksuaalisuutta syntyy lähinnä, kun toinen on pahanteossa eikä kanna vastuuta paristaan ym.  Kirjoittelin joskus tuollaisen kaltaisensa viehättävän saman elämäntapahaaveen omaavan parin löytämisestä http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/advice-for-dating-and-finding-new.html .

15.2.2018  Tavallisesti en lue Kodin Kuvalehteä, mutta kun nyt luin, niin ei se Savonlinnaa tai Nätkiä tuo mieleen vaan on jotenkin ihan toisenlainen.

Onnellisuuden taidoista

Pääkaupunkiseudulla niskassa painava työ, opinnot, akateemisuus ja koulu olivat onnen esteinä mutta ihmisillä oli omaa elämänviisautta ja osaamista terveistä elämäntavoista. Savonlinnassa eivät koulu ja työ paina niin paljoa mutta elämäntavoissa olisi korjaamista, samoin harrastus- ja ulkoilumahdollisuuksissa, elämänpiirissä laajentamista ja turvallisuuden lisäämistä.
Olen kirjoittanut ylös huomioitani siitä, miten löytää onnea elämäänsä: http://happinesstipsblog.blogspot.fi .

Hahmotustavoista

Lainaus blogistani http://pikakoulu.blogspot.fi

"Hahmotustavoista
Tämä on olennaista mutta vaatii taitoa ja kokemusta sekä elämänviisautta.

"Hei Olen Helsingistä kotoisin ja olen nyt asunut muutaman vuoden Savonlinnassa, jonka valtteina ovat mm. oopperajuhlat, Retretti, luonto ja taidekäsityöt sekä lähistöllä sijaitseva ortodoksinen Valamon luostari. Sen, mitä olen näistä ja ajattelun taidosta oppinut, opettaa, että niin ajattelussa kuin käsitöissä, elämänviisaudessa, ongelmanratkaisussa kuin muussakin on paljon väliä, minkälaisista klimpeistä ajattelu ja muu tekeminen koostuu. Jos hahmotamme jotakin ja sitten hukkaamme idean, päädymme huonompaan lopputulokseen, mutta jos pidämme mukana kaikki onnistuneet havainnot, myös, tunteet ja vaikutelmat, niin päädymme parhaimpaan taitotasollamme mahdolliseen lopputulokseen. Jos teen jotakin onnistunutta, siitä helposti tulee malli tuleville tekemisilleni, vaikken olisi sitä sillä mielellä malliksi kelpaavasti tehnyt. Siksi on hyvä tehdä koko ajan hyvällä tekemisentavalla, sellaisella, joka sopii muihinkin tekemisiin ja on siis mm. elämänviisas ja tunteva. Tästä syystä ajattelussa ja tekemisessä käytettävien kimpaleiden tulisi olla eheitä kokonaisuuksia, koko viisaudellani ja koko elämänviisaudellani valittuja malliksi kelpaavia vaikka mihin ja sellaisia, että niissä on käytetty hyvää tekemisentapaa, joka näkyy tekemisen jäljessä. Tällä tavoin vanhuksen elämänviisaus ja taide sekä luontokohteiden tunteita koskettava kiehtova ulkonäkö ovat malliesimerkkejä hyvistä tekemisentavoista ja hyvistä valinnoista."

Tähän tapaan myös kädentaidot, energiavajetta potevalle hyvän ruuan tuoma hyvä mieli ja lomailu auttavat tavoittamaan parempaa laatua. Tunneviisaus on tärkeää. Samoin kokonaiskuvasta aloittaminen, joka setvii suureen maailmaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat törmäyksittä helposti.
Elämänviisautta oppii terveista luonnollisista elämäntavaoista, etenkin luonnosta, urheilusta (Tee haku: "liikkumistapaohje"!) ja tunteidenmukaisuudesta sekä elämänviisautta opettavia kirjoja lukemalla ja sulattelemalla, esim. mietelmä vuoden joka päivälle tms, mutten nyt sitten tiedä, montako kymmentä vuotta nuo lukijaltaan ikää ja kokemusta vaativat. Tämä blogimerkintä ylipäätään liittyy juuri kokemuksen ja taidoissa harjaantumisen myötä kasvavaan näkemykseen ja on siksi koululaisille tulevaisuuden kehittymissuunta eikä kokonaisuudessaan jo koulussa opisttava juttu, luulen."

Musiikista ja taiteista

Savonlinna on kuulu heinäkuun tienoilla pidettävistä oopperajuhlistaan ja aiempina vuosina pidetyistä Retretin tauidenäyttelyistä kesäisin. Osin siksi Savonlinnan seudulla asuessa oppii helposti taiteita. (ja osin siksi täällä tuntuu olevan lavastusten suojissa tehtyjä murhia paljon kuin sotatoimialueella ikään, mutta asun kyllä rikollisena pidetyllä alueella Savonlinnassa.) Itse olen Savonlinnassa harrastanut msuiikkia ja maalaamista (vähän työväenopiston kursseilla ja paljon omin päin osin oppikirjojen avulla ja Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ohjeiden tapaan) sekä sirkusta ihan omin päin koirieni kanssa.
Taideaiheisia blogejani Savonlinnan ajaltani:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi musiikin taitojen oppimisen ohjeita + päiväkirjaa
http://akvarelliblogini.blogspot.fi päiväkirjaa ja joitakin maalaamisen yms ohjeita
http://tanssitanssi.blogspot.fi löpinää ja ohjeita tanssista
http://taiteelliseksi.blogspot.fi taiteelliseksi oppimisen ohjeita
Musiikkipäiväkirja noista ehdottomasti paras!

Sisustamisesta, rakentamisesta yms käytännön taidoista

Savonlinnassa käytännön taidoista oppimaani (teoriaosuus pääkaupunkiseudun ajoilta) http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi .

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Savolaisesta autolla-ajotavasta & -taidosta

En ole tänä vuonna tullut ajaneeksi, mutta kun nyt olen seitsemän vuotta asunut Savonlinnassa, niin ihan j alun pitäen olen huomannut, etteivät autot ja autojen äänet häiritse minua täällä niin kuin pääkaupunkiseudulla häiritsivät ja se johtuu lähinnä kai savolaisesta autolla-ajotavasta ja -taidosta, jokaon lomailevaisempi, leppoisampi ja taitavampi. En tiedä, onko täällä autoja vähemmän vai saman verran, vai joskus enemmänkin, mutta niiden äänet ovat mukavampia. Savolainen ajaa jotenkin omanrytmisesti, niin, että on koko ajan taidon ja hyvän elämän kohdalla ja huomioonottavainen omalla tavallaan ajavia kanssaautoilijoita ym kulkijoita kohtaan. Eikä siis kaavan mukaan, jotenkin syrjässä siltä kohden, käytännönläheisyydestä ja tilanteessa elämisestä, omalla tavalla tekemisestä, mistä omat taidot löytyvät. Toki ohjeitakin tarvitaan, taitavampien mallia ja tietoa siitä, mikä on lähes kaikille autoilijoille hyvä, mutta kun ne on sisäistänyt, niin itse tekemisessä on koko ajan tilanteissa mukana eikä nuku tilanteiden piirteiden huomioonottamisen osalta. (Taitojen oppimisesta katso lahja- ja taityo-ohjeet Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alusta.)
Autjen äänissä on kai se täällä ettei ajeta kaavan mukaan suoraa viivaa tai ihan tiettyä nopeutta tarkkaan vaan nopeus elää tilanteen mukaan edes jonkin verran. Samoin moni on käytännön ammatissa, jolloin ei käytännön ajaminen ole kireää vaan osa siitä tavallisesta elämästä, josta yritetään elämän parantamiseksi tehdä hyvää, leppoisaa, muillekin hyvääja viihtyvyyttä tuovaa. Wrumm - mmm - hhh - mmm - sshhh - pöhh - ssshhh ääni häipyy

Liikuntaa?

 Kun muutin pääkaupunkiseudulta Savonlinnaan, niin liikuntaharrastukset jäivät pois. Oli kuin joku selitys olisi ollut, että musiikin lisäks...