Savonlinnassa, kai taiteiden myötä ja siksi, että ihmiset ovat kiinnostuneita taidoista, tehdään usein kuin maalausta taidolla kukin osa ja kokonaisuus mutta meininki ei soi, ei onnellistutu eikäö tee elämänviisaaksi niin kuin taas soiva tekemisentapa tervehenkisyydessään tekee. Samasta tekemisentavasta saisi soivan, jos ensin laittaisi monimutkaisen perspektiivin hetkeksi syrjään ja tekisi jonkun perusteon, joka on mm liikunnallinen kuten vaikka laskisi esineen tuolille. Jos on vain perustekeminen kuten koulussa on ideana, niin kapasiteettia jää paljon ylitse, mm liikkumistavan ja elämänviisauden aihepiirin havaitsemiseen. samalla kun teoriaperspektiivi ei varaa näköhahmoitusta eikä alituinen yrittäminen rajoita liikkeita kuin jähmeiksi, ja niin näköaisti avautuu havaitsemaan koko tilan tarkkaan maisemakatsella, johon tunnelmataju tuo tajua esineistä,tilan tunnelmasta jne sekä tekemisen hengestä. Jos on aktiivinen ja jatkaa tuohon tapaan jonkin aikaa mutta vapautuneesti, luonnollisella rytmillä, niin että kapasiteettia jää paljon ylitse mutta tekeminen on mielekästä, niin kehon asennon luonnollisuus, tekemisen elämänviisaus, luonnollinen motivaatio ja arkijärjenmukaisuus tekemisissä yhdessä maisemankatseen kanssa yleensä synnyttävät huomionkäytön, joka muistuttaa musiikin havaitsemista: huomataan tekemisen vireitä, tekemisentavan piirteitä, motivaatioita, aihepiirejä tunnelmineen ja elämisentapoineen, liikkumistapoineen, ja tämä siis tuon muun hahmotuksen lisänä. Silloin on kapasiteetti varsin suuri ja siihen voi maailmankuvan osioon aihepiiri tai aihepiirin puoli kerrallaan lisätä koko vanhan näkökulman, mutta siis ajatuksiksi luokiteltuna, ilman että tekemisentapa, soivuus, onni, yleinen tervehenkisyys ja iso kapasiteetti siitä kärsisi. Näin siis saavutetaan suurempi taito, onni, tervehenkisyys ja tuo savonlinnalaisesta liikkumistavasta niin usein puuttuva liikunnan terveydelle, onnelle, elämänviisaudelle ja kapasiteetille hyväätekevä vaikutus. Yleissivistys tuo kokonaisuuteen toimivuurtta, mahtuu koko maailmankuva samaan.
14.2.2019 Toinen aiempi ohjeeni liikkumistavan vaihtamisesta onnelliseen ja tervehenkiseen, vanhat taidot issältävään, käännös blogistani http://Finnishskills.blogspot.com
"366. Typical for people who use fine coordination too much in moving is
that they have a kind of picture and an approach in mind and they find
the positions in the picture very visually intentionally moving as if
following a timetable with a finger or like drawing. But that does not
bring the positive sides sports usually bring but is more like forcing
oneself to something artificial, so one does not feel well and enjoy the
body sensations in it. Instead such picture can be a helping aid in
moving, like just a thought, and moving itself is a separate thing, done
eagerly according to the wishes of the moment and not guided
artificially but instead freely like capacity opens to free time life
when one such much longs for, with many possibilities present. The eyes
just watch the free movement and the thinking part, which must be
separate from guiding motion, estimates things like "if I would now move
slightly less far into that direction and a little bit more to the
left, I would after a moment reach momentarily the position I have in my
picture", so the movement is free but motivation slightly alters the
results as one sees what one can so reach, but of course then the
thinking part must be quick like watching and like just continuing along
the different lines that the spontaneous movement gives rise to."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti