keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Laitosmaisuudesta, arkijärkisyydestä ja meditatiivisuudesta

Äitini Helsingissä tapasi olla laitosmaisuuden ja akateemisuuden ystävä. Hän tuumi, että laitosmaisuus on hyvä tapa viitata koulusivistykseen, jolla on kovin hyväätekevä vaikutus niin yksilön elämän kuin yhteiskunnan toimivuuden ja elämänmahdollisuuksien kannalta. Laitosmaisen tyylin hän katsoi olevan hyvä, koska se sai häntä kiinnostavat kiinalaiset miehet ja tyhmemmän puoleiset venäläiset nuoret miehet, joilla on suuri taipumus koulutetin järjen tyyppiseen ajatteluun, sivistyksen kannalle, samoin koulua käyvät lapset ja nuoret, ja hän katsoi muiden tulevan mukana tai juuir näiden olevan hyvä malli muille. Hän tuntui tuumivan, että kiinalainen on meditatiivinen sivistyksen kohdalta.
Eli näiden kaikkien ryhmien ajattelun monimutkaisuus ja hyväätekevyys onpaljon suurempi kuin lähestymistapansa palikkajärkisyys. Tätä ei kai savonlinnalainen oopperan, Retretin ja mökkeilyn monimutkaisuuteen tottunut sosiaalinen silmä aina huomaa tai noteeraa. Sen sijaan nuo koulumaiset ovat usein väärässä siinä, että olettavat muiden olevan tyhmempiä kuin koulumaiset, vaikka treenaahan koulu ajattelun oppimaan nopeaan, nopeammin esim. kuin kutomisesta identiteettinsä saava mummo tai tapoihinsa piintynyt 40+ väki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti