Turvattomuus ja se, etteivät kaikki ajattele ympäröivää maisemaa

Mietin tässä, miksi elämä Savonlinnassa vaikuttaa turvattomalta ja miksi itse olen jotenkin synkemmällä mielellä kuin aiemmin. Mietin siinä, että tuleeko turvattomuus vaikutteena naapureilta tms, ja miettiessäni ohimennen eri ihmisiä siltä kantilta, huomasin, että melkein kaikki miettivät elävänsä maisemassa ja siis vaalivat elämisen mahdollisuuksia tuossa maisemassa, ja moni käyttää sivistynyttä näkökulmaa ainakin osan ajasta, mutta sitten on muutama, joka pitää paljon seuraa ja joka ei huolehdi maiseman elämänmenoa mitenkään millekään tolalle: oli yksi tyhmä nainen, iso koira ja yksi romaani. Voiko olla, etteivät romaanit samalla tavoin vaali suomalaisen elämänmenon mahdollisuuksia kuin useimmat muut, esim. siksi että ovat arvostetussa erikoisasemassa taiteen ihailijoiden silmissä? Koirat ulkoillessaan yleensä katselevat maisemia ja pyrkivät käyttäytymään sivistyneesti ja ystävällisesti. Ja moni tyhmäkin sentään vaalii asioita, pyrkii olemaan sivistynyt ja elämään aistit auki. Mutta tuo, ettei huolehdi ollenkaan vaan on kuin pilkkopimeässä ympäristön suhteen, romuttaa kyllä aika paljon turvallisuutta, jos se seuran pitämisen myötä leviää useammalle.
Maisemakatseella on paljon tekemistä hyvän ymmärryksen vaalimisen kanssa: Helppo ja tehokas arkijärkisen objektiivisen ajattelun kurssi http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html

Metsänhoidosta, mitä puita ym jättää

Lainaus ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi

"
Kaltaten vai kukoistaen, metsänhakkuista, rakentamisesta yms

Luen Gary Snyderin runokirjaa Kilpikonnasaari ja siinä on myös runo aiheesta Kulotus: intiaaneilla oli kuulemma tapana polttaa pensaikko joka vuosi mutta latvoihin ei tuli yltänyt. Kulotuksissa kuolee hyönteisiä, kai linnunpesiä ja kenties pikkujyrsijöitä, ainakin menettävät kotinsa ja aluskasvillisuutta kai kuolee paljon. Onko tuon puolustaminen vähän kuin akateemisten teot usein: oma osaamattomuus jättä jonkin olennaisen suuren osan suojatta, tai montakin isoa aluetta, ja toisaalta joitakin yksittäisiä asioita ja mielekkyyksiä tulee vaalittua. Siinä on jotakin avohakkuun mentaliteettia: yksittäinen teoriaperspektiivi on jyrännyt alleen hienon mesikön. Valinnoissa tarvittaisiin enemmän taitoa ja enemmän tasapainoilutaitoa, ja enemmän ymmärrystä oman lähestymistavan vaikutuksista, mm väsymyksen vaikutuksista.
Onnistunut tulos on jotakin sellaista kuin ettö nyt vaalin tätä, minkä tiedän olevan ikiaikainen hyvä asia, vaalin jotakin elinvoimaista, eheää, sinällään voimakasta, kantavaa, uudistumiskykyistä, versovaa.
Se ei tule siitä, että tulen ruutupäällä, että aha tähän piti tehdä se ja se, no tehdäöänpä. Vaan tarvitsee tiedostaa omaa lähestymistapaansa. Metsikkö ja metsikön reunamat, yksittäiset siemenpuut ja vehreät kaunistukset muodstavat polveilevan kokoanisuuden, jonka eri osia katsellessa tulee mieleen eri asioita. Jos tähän jättää tuon ryppään puita ja taimia, niin tuleeko eheä, hyväätekevä ilmapiiri alueelle. Jos jätän reunaan tuon nuoren puun, niin ehdottaako se, että sitten jätän reunaan polbveillen myös muutaman muun samanlajisen tai muuten kivasti yhteensopivan puun tai taimen. Kun kuljen tästä nyt, hyvänä päivänäni, eheänä, niin nouseeko mieleeni kuva kauniista maisemasta: muutama suuri puu, muutama pensasmainen pihlaja tai koivuntaimikko, polveilevat maastonmuodot viehätyksineen, millainen olisi kiva maisema, hyvä kulkea, ymmärryksellä laadittu, hyvä elämän kannalta ja eläimille, entä tuleville puille yms?"

Vihreä teknologia ja uudet idea muiden ammattialojen vahvuuksien myötä

Savoon kun aikuinen muuttaa, niin hakee pääkaupunkiseudun akateemisuuden sijasta käytännön aloja, mökkeilyä, taiteita, kauppaa ja matkailua ammattialoina ja elämänpiirin asioina. Lieneekö siis moni huomannut, kun viikko sitten maanantaina oli nettiuutisten videokuva kuin toimivasta fuusiovoimalaitoksesta, joka siis ratkaisisi ympäristöongelmat: nettiuutisen videokuvaa Porin pigmenttitehtaan suurpalosta http://yle.fi/uutiset/3-9431958 (oma tekstini aiheesta  http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/fuusiovoimasta.html ). Mutta busissa on ollut huolestuneita naamoja tällä viikolla: "Mistä nämä insinööriaiheet tänne tulivat? Savoon tulee lähes itsemurhanhakuisia insinöörialoilta pakenevia ihmisiä, niinkö nytkin?" Mutta Savon vahvuudet ovat toiset ja eri ammattialojen vahvuuksilla löydetään uusia ideoita ympäristökysymysten ratkaisemiseen, mm ympäristöystävällisen teknologian kehittämiseen, mutta uusien ideoiden löytäminen ei ole kokopäivätyötä, eikä työtä insinööritapaan, vaan toiselta taustalat tullen ideointia esim. minuutin kuukaudessa, ihan vain ideoita ilmaan heitellen, niin toinen ammattitaito, toiset vahvuudet avaavat uusia mahdollisuuksia: http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/06/vihrean-teknologian-kehittamisesta.html

Savolaiskoiran tyyliä

"Koiran tai muun eläimen harjaamisesta
Periaatteessa on hyvä harjata aika järjestyksessä turkki läpi, niin tulee kaikkialta kunnolla harjattua ja muistaa, mistä on jo harjattu ja mistä ei. Mutta jos harjaa vaikka tuohon viivaan asti tällä kertaa, niin aika ilmeetöntä jälkeähän siitä syntyy. Jos sen sijaan kuulostelee kuiran tyyliä ja tapaa pitää harjattavaa seutua ja sen lähitienoota, niin siitä saa tyyli-ideoita, miten voi kiehkuramaisesti, viuhkina, villavina tupsuina, lennokkaina harjoina ja tuuheutta turkille tavoitellen harjata kunkin kohdan suurin piirtein järjestyksessä, mutta ennen kaikkia mielitekojen ja koiran tunnelman mukaan ilmeikkäästi ja yrittäen pitää turkin hyvänä: oikein tuuheana, näyttävänä, kiharaisena, kunkin kohdan omalla tyylillään ihan jo huvinkin vuoksi ja siksi, että koira on sillä tavoin hieno, näyttävä."
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/villakoiran-trimmausohje.html