maanantai 16. huhtikuuta 2018

Parantamisyritelmiä

Tervola-nimen sanotaan opettavan mm taitavaksi parantajaksi ja maailman ongelmien ratkojaksi. Olen kirjannut ylös vaikutelmiani parantamisesta blogiin http://parantamisesta.blogspot.fi Selaa sivua alaspäin, niin löydät hakemiston. Etsi vaivasi karkeasti luokiteltuna (esim. kaihi kohdassa näkö) ja lue sitä vastaava kohta viereisistä sadan kohdan kokoelmista.

(Linnun (korpin) muniminen näytti sujuvan ihan hyvin näillä synnytysohjeilla.
Jos juttelet näistä ohjeista sellaisten kanssa, jotka eivät ole niitä lukeneet tai jotka lukivat jotenkin kamalan huonolla tai hajamielisellä tavalla, niin koska näitä on kovin monta, niin olisi selkeämpää mainita, minkä tyyppiset vaivat paranivat ja kuinka monelta, esim. vanhuuden vaivat, eikä vain että "Parani." - mitkä 500 ohjeesta toimivat vaiko muka kaikki?)


Savolaisen osaamisen hyvistä ja huonoista puolista

Savonlinnassa olen tykännyt asua, kun aina on taitojen kannalta hyvä. Esim. taiteita oppii hyvin, mutta samalla haittapuolena on, että tulos on jotenkin lättänä, ei-niin-elämänmakuinen, jotenkin motivoitumaton. Ja se kai johtuu siitä, että iltaisin on turvatonta kulkea ulkona ja käydä paikoissa, mikä karsii tekemiset vähiin, jopa mökkeilyn. Savonlinnassa on paljon täkyjä mökkeilystä ja taiteesta pitävälle, mutta elämänlaatu jää urautuneen tasalle, ei tekemisestä toiseen innolla vilistävän nuoren, jolle elämän mahdollisuudet ovat auki.
Mutta mitä tuo taidoille edullisuus on? Se kun tuntuu edellyttävän murhia, vaikken oikein ymmärrä, että miten. On kuin jokin häiriö, mikä pääkaupunkiseudulla haittasi tekemistä ja elämistä, täällä niiden myötä puuttuisi, mutta samalla puuttuvat elämänmahdollisuudet. pääkaupunkiseudulla tuli aina jostakin liian iso jöö, joka kannatti jotakin ihan typerää, kuin harjaantumisluokkalaista vaihtoehtoa, vai tropiikinko kouluttamattoman ihmisen? Ja se jöö poisti mahdollisuuden niin suureen sivistykseen kuin mitä muuten olisi ollut, miten muuten olisi ollut erinomaiset elämänmahdollisuudet pääkaupunkiseudulla suomalaisen sivistyksemn myötä. Voiko olla, että murhissa helpommin kuolee, jos on harjaantumisluokkalainen tms sitö tasoa? Ja kanssa jos on ihan vain häiriköivä vailla ideaa, ja niin on sitten rauhallisempaa puuhata itse mm taiteen taitojen parissa. Savonlinnalainen ratkaisu tuohon on olla leppoisan, kenties hyvin uskonnollisen ihmisen tavalla: ei kävellä minkään ylitse vaan olettaa, että asioihin voi olla jokin syy, joka on yksilölle tärkeä, siis tärkeä asia muuten käveltynä ylitse. Mutta silloin kai jää jäljelle niitäkin, jotka tekevät ikävästi, mutteivät he käyttäytymissääntöjen puitteissa saa ylikävellä muita. Mutta silloin jää siis joillekin olo, että on murhiewn tarvetta.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Vuodenajat: huhtikuu

Olen kirjoittanut vuodenaikojen elämisen ohjeita pitkästi, aika monelta kantilta: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Kevään osiosta pitäisi huhtikuussa ainakin selata maaliskuu ja lukea huhtikuu.

"Niin kuin talvellakin, keväälläkin kannattaa pitää huoli koko ajan siitä, että ihan ihon luona on aina lämmintä ilmaa edes pieni kerros, niin ei tule niin akea antiseptinen olo, jotenkin voimaton ja äkäinen tai alkukeväästä huimaava. Teen juominen voi viilentää ihon nyt, kun tee tuo liikaa lämpöä. Sen sijaan kylmän veden juominen ( ei liikaa vaan luokkaa lasillinen) saa kehon lämmöntuotannon päälle ainakin minulla."

"Lumen isolta osin sulettua ja huhtikuussa on edelleen auringonpaistetta ja maa sulaa antaen kasvien juurille tilaa. Säässä on jotakin sitä samaa konkreettista kauneutta kuin sorsan sulkien väreissä rannan luona auringossa tai auringoss kimmeltävän veden ja lumen tuoma udun tuntu tai valossa oleva pöly- tai sumu, joka tekee vieläkuivien lehtien peittämän elottoman maan ja puiden runkojen lomassa kulkemisen kokemukseksi, johon elinvoimaa tuovat taju varpujen ja puiden silmujen eloon heräämiseen valmistautuvasta voimasta, kyvystä kestää talvi ja tuoda kesä. On samaan aikaan sekä kylmä, kolea, että lämmin, kuin lämpimämpänä päivänä marraskuussa ja väritlkin ovat samoja pastellisävyjä ja lämpimät vaatteet edelleen tarpeen, vaikka hatun voi jo osan aikaa nostaa otsalle, hanskat riisua hetkeksi kädestä ja käyttää viileämpää takkia, vaikkakin vielä talvitakkia. Vauhdin tuntu, elämäntäyteisyys ja lisääntyvien elämänmahdollisuuksien käyttäminen sekä silmujen kehittymisen seuraaminen tuovat huhtikuuhun omaa tenhoaan ja viihtyvyyttä."

"Hermostunut olo keväällä johtuu usein siitä, että on liian viileästi pukeutunut. (Ks. syksyosio)
Järkyttynyt olo johtuu usein siitä, että on pakkasen puolella niin, ettei ole bakteereja ollenkaan, vaikka keväällä niitä oli aiemmin, mikä toi huojentuneen olon. Järkyttynyt olo voi johtua myös lämmönhukasta, mihin paikkaamaan tarvittaisiin tuhti ateria.
Ankea olo ja palikkajärkisyys johtuvat usein siitä, että katselee vain suorakulmaisia rakennettuja muotoja, kun taas kiemurtelevan nurmikon reunan tai sulaneen alueen reunan, pensaikkojen visuaalisen rikkauden yms visuaalisesti kiehtovan katseleminen virikkeitä saadakseen nostaa mielialaa olennaisesti: kevät on jo täällä ja kevät etenee päivä päivältä pidemmälle, vaikka vielä onkin viileää.

Aikanaan opin pitämään huhtikuussa kaduilla kuljeskelusta, kun luin keväisin runoja, mutten oikein muista, mitkä runot juuri huhtikuuhun sopivat. Nyt ei ole vielä kaikki lumi sulanut, mutta arvaan, että esim. vanhoista kiinalaisista runoista:
Lainaus Pertti Niemisen runokäännöskokoelmasta Veden hohde, vuorten värit, Kiinan runoutta,
"Chiang K'uei"n runo
"Kesäpäivä Ling-Yinin vuorella

Tuuli puhaltaa männynoksiin,
se kaipaa minua kumppanikseen mäntyjen alle.
Pohjoisten vuorten lomitse tulee pilviä;
minun täytyy yhtä mittaa kääntää päätäni
              ja tähyillä niitä.

Pilviä nousee yötä päivää,
vuoriston sade pitää vaatteet märkinä.
Kuinka kauan minun vielä pitää istua
               bambuikkunan takana
ja hyräillä uusia lauluja sateesta?"

Sisustusta huhtikuussa pehmentävät etenkin viherkasvit, ja kai luonnonmateriaalit, perinnekäsityöt, esim. kori, ja kiva viltti tms pehmosita lämpöistä kivanoloista vielä tarpeellista. Soitin/musiikki myös."

"Keväällä ja kesällä on isompaan valomäärään tärkeää osata suhtautua oikein. Auringonpaisteläikät ovat kauniita, etenkin, jos valo siivilöityy puiden tai viherkasvien läpi. Aamulla ja aamupäivästä valo tuo huojennuksen pimeään yöaikaan ja pimeään talvikauteen: sen tokkuraisuuteen ja olon raskauteen. Tilalle tulee keveä elämänmakuisuus ja keveä toimeliaisuus. Auringonpaiste kutsuu ulkoilemaan. Kun silloin edes muutaman minuutin tai mieluusti pidempäänkin viettää ulkona maisemia katsellen, elämänmenoon osallistuen, niin on parempi mieliala sisälle palattuakin ja aurinko on tuonut kesän lähemmäs.

Jos on huhtikuussa viileämpi päivä, melkein kuin takatalven suuntainen, niin pöpöjä on vähemmän ja tarvitsee paljon tuhdimpaa ruokaa. Jollei niitä huolehdi, voi tulla kumma olo, äkäinen, poissa tolaltaan kuin jokin olisi vialla tai erityisesti häiritsisi, mutta siihen siis auttavat selvästi tuhdimmat ruuat sinä päivänä. Iso lämmönhukka kai johtuu siitä, että pitää ympäröivälle ilmalle seuraa niin kuin lämpimässä auringonpaisteessa vaikka on paljon kylmempi pilvinen sää, mitä virhettä esim. lappalaiset eivät kai yleensä tee.
Myös muina päivinä, jos on huono ilmapiiri, niin auttaa, jos ei silloin laihduta vaan syö tavalliset ateriat ruokaympyrän mukaan niin kuin tuon päivän säätä hiukan viileämmällä säällä.


Huhtikuussa ja vapun tienoilla kaipaa lisää eheyttä. Vuoden ympäri tuo eheyttä laulu Sunnuntaiaamuna, joka oikeastaan on heinäkuulle ja eheyden malliesimerkki, mutta sen sävelmän voi sovittaa muunkin vuodenajan luontoon ja saada siten aikaan jonkinlaisen kovin eheän seesteisyyden ilmapiirin paikoissa, missä on puita tai pensaita.
(Lähde: Uusi Kultainen laulukirja, klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi)"

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Isompaan kaupunkiin muuttamisen mahdollisuudesta

Savonlinnassa tulee usein mieleen, että monen pitäisi saada muuttaa enemmän maaseutupaikkakunnalle,missä on eri ammatit, kuten vaikka Savonlinnassa, ja toisaalta monen saada sieltä muuttaa isoon kaupunkiin, jos sinne kaipaavat. Sinne, minne sydämestään sopii kulttuuriin, ammattialoihin, meiningin tuntee hengenheimolaisekseen, niin itsekin sinne paremmin sopii, tulee juttuun, ei ole niin hankala sulattaa järjestelyjä ja tavallisia kommelluksia. Isommissa kaupungeissa on korkeampi hinattaso asunnoissa, mutta niihin saa vastaavasti enemmän asumistukea niin, että tilasnne on suurin piirtein sama riippumatta siitä, missä asuu. Enemmän on kiinni siitä, että olisi oltava kiinnostunut tuon seudun työpaikkatarjonnasta ja sen arvoista.

Kullakin paikkakunnalla on tyypillisesti huolehdittu sen tavalliset elämän uomat hyviksi elää, tavallaan suojelluiksi, kun taas savolaisia uomia ei. Sen sijaan saatetaan olla savolaisvihamielisiä ja olettaa savolainen rosvoksi tai rosvojen kanssa veljeileväksi tai epäviisaaksi, jolloin suojelua ei ole vaan ihmiset saattavat valehdella, tehdä testin, jättää suojatta. Siksi olisi hyvä ensimmäiset kasi viikkoa tai kasi kuukautta elellä varovasti tuon paikkakunnan tapoja opetellen ja välttäen varomattomuuksia. Ja elellä sitten tuon paikkakunnan tavalla, kun sen on oppinut.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Mallia eläimiltä

"

Eläin lehden toimittajana

Sirkustreenistämme on jo seitsemän vuotta, mutta koirani ovat kiinnostuneet lukemaan sanomalehteä, joka meillä on Savonlinnan seudun paikallinen seitsenpäiväinen sanomalehti Itä-Savo, ja etenkin aprikoosinvärinen villakoirani Banjo on tuntunut olevan etevä ajattelemaan ja usein miettii lehtijuttuja toimittajan näkökulmasta, että jos se itsekinvoisi jotenkin ryhtyä toimittajaksi. Se kyllä kai haluaisi varmaankin itse kirjoittaa tietokoneella, enkätiedä, tuleeko siitä koskaan mitään, ei ole edes yritetty. Mutta äsken se antoi neuvon, miten lehden toimittaja voi saada apua lemmikkieläimeltä tms, jos eläin on kirjoittamisesta harrastunut ja jotenkin viisas. Toimittaja ryhtykään kirjoittamaan juttua niin,e ttä ko kissa tms on hänen näköpiirissään, ja hänen pityäisi jutella kissalle ääneen, että mitä hänen kiinnostaisi kirjoittaa, jos vain osaisi, ja sitten katsella kissan oelmuksesta ja tekemisistä ideoita ja kehitelläniitä, kuten vaikka jos kissa vaikuttaa siltä, että sillan aiheena ollessa kissa miettii sillan kuvassa sillan viereistä maastoa, sen rehevyyttä, niin jos toimittaja ottaisi sitä näkökulmaan, esim. että harvakseltaan puiden reunustama tie penkereellä vesistön ylitse, niin olisiko se jo toimittajamaisempaa, taitavampaa, hyviä elinoloja seudulle luovaa kirjoittamista? Niin voi tietenkin muunkin eläimen ottaa avuksi, esim. linnun ulkona tai hamsterin, mutta ei eläintä, joka ei ole harrastunut kirjoittamisesta."

* * *

1.4.2018 pääsiäissunuuntai
Luulen, että uskonnolliselta viisaalta ihmiseltä, vaikkapa perheenjäseneltä, joka ei jaksa ainakaan juuri nyt juttua itse kirjoittaa, voisi saada mallia vähän samaan tapaan: hän kenties tietää uoman, jolta jokin näkemys löytyy. Vastaavasti viisaalta perheenjäseneltä tms voisi saada vastaavasti mallia.
Itä-Savo-lehdestä minulla on vaikutelma, että se on ainakin joissakin jutuissa saanut tukea toimittajan ortodoksisuudesta, mutta se kai lienee sentyyppistä, että ihmisellä on omaa viisautta ja omaa elämänviisautta sekä omia taitoja, ja niillä tukee ja laaja-alaistaa uskonnon & viisauden & elämänviisauden & taitojen vaikutusta ja uskonnolla suojaa mahdollisuuksia elellä viisaasti.

Itä-Savo-lehden toimittajista ainakin osa on kai harrastanut innolla taidetta, lähinnä maalaamista ja oopperaa ym musiikkia, jotenkin itse puuhailemisen tapaan, löytöretkinä musiikin maailmaan, taiteiden tuomiin elämänalueiisin, niiden arvoon maailmassa ja yksilön elämässä, taiteiden harrastamisen taitoja korottavaan vauikutukseen. Mikä sitten on lähestymistapana jäänyt useampiinkin lehtijuttuihin, jotka savolaista elämää koskettavat. Mistä osin on syntynyt näkökulma, että nyt vanhana (60+) osaa toimittaja jo nuoremmille kertoa, mitä kannattaa tehdä ja miten joissakin taiteen tapaisissa kiinnostuksenkohteissa ja matkailussa, jonkinlaista isovanhempien näkökulmaa.

Näin siis Itä-Savo-lehdessä aiemmin, mutta marraskuun alusta on vaikuttanut kuin toimittajien tilalla olisi portugalilainen näyttelijä, joka ei ole kiinnostunut juttujen aiheista, jollei nyt sitten veneuilystä ja näyttelijöistä. Aiemmin Itä-Savo-lehden toimittajat vaikuttivat henkilökohtaisesti kiinnostuneilta Savonlinnan seudun aiheista, joista kirjoittivat, ja heillä näytti olevan niistä paljon osaamista ja kokemusta siitä, miten ne ovat elämän osa täällä, mitkä piirteet taas nykyisin ovat ölehdestä näyttäneet puuttuvan ja se häiritsee lehden asiatasoa paljon,kun puppu tai valhe ei kumminkaan ole sama kuin kiinnostava aihe, ja niin jutut pitäisi kirjoittaa niin, ettei niitä voi noin vain korvata valheella.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Savonlinnalaisia kauppojen mainoksia netissä?

Tarjouksia netissä, ovatkohan nämä juuri Savonlinnan, vaikkei kyllä Bauhaus ja mikä lie ole Savonlinnassa? http://minuntarjouslehteni.fi/lidl-tarjouslehti-724
Jaa, ei tuo Lidlin mainos ollut ihan sama vaan samantapainen eka sivu, tarkemmin en lukenut.


Google-haku "Savonlinna home pictures"
http://www.google.fi/search?q=Savonlinna+home+pictures

* * *

29.3.2018
Keräsin Savonlinnan matkailun yhteyteen muita matkailuun liityviä linkkejä, myös muuale maailmaan kai sioja nettisivustoja, ja se mielestäni tuntui ratkovan sen ongelman, kun joku kokee jotenkin, ettei kuuluisi olla suomalainen tai suomalaisittain asiat tais iis savonlinnalaisttain vaan että ajattelee moisen olevan jotenkin pielessä ( sillä muutenhan ei saisi vaikutelmaa murhien paljoudesta vaan olisi valtava Savonlinna-buumi, jos matkailijoita on paljon). Niin kaipa silloin kaipaa muualle, muttei ole nähnyt hienojen paikkojen matkailumainoksia. Lisäksi luulen, että kaivattaisiin ostoksissa onnistumisen vinkkejä (vähän kuin blogini http://asiakkaanavain.blogspot.fi mutta englanniksi tms) ja sisustusvinkkejä (yritelmäni http://picturesfrommyhome.blogspot.fi/2018/02/arranging-home-nicely.html) yms, jotta oma elämä yltäisi vähän matkailupaikkakunnan suuntaiseksi.

Kun olen nettiin paljon kirjoittanut ja aina en tiedä lukijakuntaa, niin hyvä nyrkkisääntö on ollut tehdä yleisellä tasolla hyvää, pääkohdat mainitsevaa erillinen kimpale, eikä yhtä perspektiiviä, jonka erikoistapauksia ja sivujuonteita sivut olisivat. Eli tuossa linkkinä maailman matkailunähtävyydet ylipäätään, hienoimpia mainostava erillinen niihin erikoistuneen tahon nettisivusto, tai siis useampiakin, eikäniin, että ties minne muualle, ihan erihenkisiin paikkoiin löytäisi linkit Savonlinnan sivulta siksi, etteivät he halua Savonlinnaan. Mutta sivustojen tulisi siis olla rinnasteisia viehätykseltään, niin niille saattaa mennä, muttei toisaalta välttämättä mene, jos kotimaan matkailu kiinnostaa enemmän tms. Mutta sen verran pitäisi olla vertailukohtaa, ettei eksy ihan väärään paikkaan, jonka sitten haluaa muuttaa toiseksi, pyyhkiä kartalta, tms. Silloin kotimaanmatkailu ei ole ainoa vertailukohde, jos Savonlinnan Olavinlinna on näyttävä ja Savonlinnassa paljon matkailuvaikutetta ulkomailta.

* * *
Pictures of summer cottages etc in Savonlinna area, an internet search 
Local newspaper Itä-Savo of Savonlinna area, in Finnish of course, an example of an old paper in the internet: http://magg.io/td6cnB/1
Wikipedia's Savonlinna info  
* * *
Finland travel 
Europe travel, an internet search  
World travel destinations, an internet search
* * *
 * * *
 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Helppo tapa hoikistua

"Keväällä hoikistumisesta
"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."
Kevään elämisen ohjeista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html


11.3.2018   Näin kevättalven alussa, kun ilmat ovat juuri lämmenneet muttei lunta vielä sulanut, tuntuu, että jos nyt, kun ei ole enää luvassa kovia pakkasia, niin kuulostelee kehoaan ja oloaan, että mikä toisi hyvän olon, miten lihava tai hoikka saisi juuri nyt olla, mikä jäsenten muoto nyt vaikka tulevana puolena tai puolenatoista viikkona, niin keho jotenkin hyvin omaksuu sen ja pakkasvara saa kulua rasvaisemman aterian korvikkeena noin vain luonnostaan äkki pois eikä keho tunnu sitä kaipaavan vaan olo huojentuu suuresti. Ja niin sitten jatkossakin aina sillointällöin keväällä tai tavaksi ottaen, kuulostelee että mikä olisio kulloinkin hyvä. Mutta kevään säät vaihtelevat, niin että tokkuraisuus on merkki liiasta lämmöstä tai en mä osaa, en kestä, on kai liiansta lihavuudesta ja hermostuneisuus liian kevyestä pukeutumisesta ja tuhdimman yhden aterian tarpeensta, kun taas järkytys meinaa, että tarttee uudelleen arvioida ruuantarpeensa, lämmöntarpeensa paljon suuremmaksi. Kevään ollessa pitkällä ei ole enää niin helppo laihduttaa vaan sopiva paino pitäisi löytää kai kevään puoliväliin tai toukokuun alkuun mennessä viimeistään.
Mutta töästä jää se olo, että kehiolle on annettava ohjeeksi sopiva hyvältä tuntuva paino, hyvältä tuntuva keho, eikä joukkoa mielikuvia että yäk läskiä, laiha ja nälkä, en jaksais, tms.

Hyvä olo näyttäisi edellyttävän, että suunta on lämmöntuotannolla lämpimämmäksi eikä viilentäytyminen, jolloin siis painon sopisi yleensä olla vuodenaikaan nähden hoikempi. Silloin toki pitää ateriat huolehtia eikä kituuttaa, etenkään liian vähissä vaatteissa.

Sopivin aika hoikistumiseen on juuri, kun kovia pakkasia ei enää ole tulossa, sillä silloin kovien pakkasten talvivaraa ei enää tarvita mutta toisaalta voi hyvin syödä tavalliset ateriat, sillä ruokaa kuluu enemmän kuin lähellä kesää, kun on lehdetkin puissa ja kukkia. Toisaalta nollakelejä ja räntäkelejä voi olla vielä vappuna, joten jollain heikommalla teholla voi siihen asti laihduttaa, mutta toisaalta silloin tarvitsee ruokaakin vaihtelevasti, ankeina säinä enemmän, eikä hoikistuminen ole niin helppoa, vaikka kesää varten sitä tarvitsisi."

http://laihdutuskikkoja.blogspot.fi

16.4.2018   Tällanen yritelmä:
"

Äkkiä (vain 5min), helposti ja mukavasti laihtumisesta

Jos tunteenomainen ihannepainosi on hoikempi kuin nykyinen painosi.
Ja jos vuodenaika on sellainen, että ruokaa kuluu aika paljon.
Muttet kumminkaan tarvitse edes kaikkia nykyisiä läskejäsi pakkasen varalta tms.

Niin silloin kai voisit laihtua nopeasti jonkin verran, esim. viidessä minuutissa ja sitten olisi jo laihdutuskuurisi ohitse siltä erää.
Ja olo siinä olisi vähän kuin rasvaista ateriaa tai leivonnaista syödessä.

Eli voit kiinnittää huomiosi tunteenomaiseen ihannepainoosi,
jonka tarvitsee olla rehellisesti arvbioitu,todellinen tavoitteesi.
Ja siitä sitten ottaa sen mukaisen kropan identiteetiksesi, siis hiukan pienemmän kehon, oman luonteenlaatusi mukaisen muotoisen ja kokoisen.
Tästä ylitse jäävät läskit, etenkin hankalalta tuntuvat voi antaa liueta pois, tulla mahalaukun tienoille rasvaisenruuan tapaisena vaikutuksena, jokakorvaa jonkin lähiajan aterian rasvaa muttei muita sen ravintoaineita.
Siis terveelliset ateriat tarvitaan edelleen.

En tiedä, miten hyvin tällä laihtuu, mutta vaikuttaisi siltä, että ainakin jonkun verran, jos identiteetiksi jää tuo hoikempi, tyytyväisempiminäkuva.
Jotenkin olettaisi, että ihmisluonnossa olisi jokin tämäntapainen luonnollinen painonsäätelykeino."