tiistai 25. heinäkuuta 2017

Savonlinnan erityispiirteistä matkailijoille

Mietin tuota, kun en venäläisiä niin ymmärrä, niin ovatkohan täällä Savonlinnassa kovinkin ulkomaalaisia, ihan ymmällään, jos pitää käydä tavallisessa kaupassa, että miten siellä ollaan ja sioidaan, tai kävellä kadulla, niin millainen paikka se on paikallisille, miten siellä kulkevat elävät.
Savonlinnan iirteet eivät kai ole niinkään suomalaisuuden piirteitä kuin seurausta siitä, että täällä ollaan yleensä vain puolesta tunnista tai vartista pariin päivään, joko mökkeilyn kauppareissujen tai oopperan myötä tms mummolassakäynnin verran. Eli matkailija on kulkenut pitkän rasittavan matkan ja hänet pitäisi saada syömään tavallista tuhdimpi ateria mutta hän on väsyksissä ja ei oikein tiedä, että miten täällä, niin jotenkin siksi sitten paikalliset syövät niin koko ajan malliksi, kenties koska ruokakaupat ja mainokset ovat siltä kantilta: mökkeilyä (esim. karjalanpiirakoiden tapaista hienoa maalaismaista perinneruokaa) tai oopperamaisuutta (jotakin hienoa kuten vaikka mansikoita tai lohta jotenkin lomalaisen tapaan taitavasti laitettuna) varten. Niistä harrastuneet sitten pitävät paikkakuntaa hienona mutta muuta tarjontaa ei niin ole, kun ollaan pikkupaikkakunnalla. Mutta keskiaikainen ritarilinna Olavinlinna luo paikallisväristä ison osan.

Savonlinnan taitotasoa nostavat ooppera, mökkeily, luonnon näyttävyys, käytännön alat, taiteet, läheinen Uuden Valamon luostari, vanhempi väki, lomailu, savolaisten maine taitavina ja elämänviisaina sekä tunteiden painotus, jonka vaikutuksesta taitoihin olen yrittänyt kirjoittaa jotakin blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi mm taito-ohjeita.

26.7.2017   Savonlinnaan tulevat suomalaiset matkailijat ovat yleensä lapsesta asti tienneet Savon olemassaolosta ja tulevat matkalle, kun ovat miettineet vaikka, että savolaiset käsityöt ovat hienoja, taitavat savolaiset olla taitavia, tai että ooppera on hieno, olisi kiva edes kerran elämässään nähdä oopperaesitys, mikseipä vaikka Savonlinnassa. He siis odottavat korkeaa taitotasoa jo tullessaan.

Venäjän Putinin huominen vierailu Savonlinnassa saa miettimään venäl'äisiä yms. Tyypillinen kai venäläinen käsitys kiinalaisista vaikuttaa kuvalta siitä, miten jotakin kulttuuria tai elämänalaa hienona pitävä opettelee sitä tuon toisen kulttuurin keskuudessa. Se ei siis ole kiinalaisen tavallinen taitotaso omassa maassaan. Aika tyypillinen venäläinen matkailija Suomessa taas vaikuttaa poissaolevalta ja viivoja ym merkintöjä tekevältä kuin henkilö, joka on ei-kiinnostavassa aika ikävässä paikassa matkallaan jonnekin muualle kiinnostavaan ja mukavaan, kiehtovaan. Merkintöjä tekee kai henkilö, joka on luvannut tsekata tai pitää silmällä jotakin ihmistä tai tekemistä tai aihettaa, josta ei itse ole kiinnostunut mutta joka on suosittelijan lemppari, ja siinä kai yleensä käy niin, että hän sysii syrjään sen, jonka lemppari tuo juttu on, ja koettaa korvata koko jutun omalla lempparillaan, joka lienee Kiina tms.
27.7.2017   Tuohon pitäisi kai huomauttaa, että suomalaisista Suomi on älyttömän kiinnostava paikka, maailman napa, Suomi korjaa koko maailman paremmalle tolalle mm kokonaiskuvallisen järjen, tervehenkisyyden ja yhteiskunnan toimivuuden sekä vapauden ja elämänlaadun kannalta.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Savonlinnan kaupoilta oppimisesta

Savonlinnassa on tuntunut olevan taiten pidettyjä kauppoja, joista saa hyvää mukavaa tavaraa ok hinnalla, samoin ruokia. Vaikuttaa siltä kuin osalla savonlinnalaisista kauppiaista ja myyjistä olisi taitoa, joka olisi arvokasta oppia muuallakin. Mutta tuo taito näyttäisi tulevan eri pohjalta kuin tee täömä ja tuo yms mekaaniset ohjeet. Tyypillisesti kauppias kai ajattelisi, että pitäisi asua jonkin aikaa Savonlinnassa ja ottaa oppia siinä asuessaan, sillä Savonlinnalla on vetovoimatekijänsä, joista asukkaat ovat harrastuneet, etenkin mökkeily ja oopperan tapaiset asiat, ja niin kauppias ja myyjät myyvät tuotteita, jotka jotenkin aukeavat tuollaisen harrastuneisuuden myötä: ovat hyvät käyttää ja mukavat jotenkin sillä tavoin harrastuneelle. Noin se, kelle myydään, aukeaa harrastusten yms harrastuneisuuden myötä, sen myötä millaista väkeä seudulla asuu ja pääasiassa matkailee.
Tämä on ihan vastakohta sille, kun Posti näyttää mainostavan pakettien lähettämistä kuukausina, jolloin ihmiset eivät niin jaksaisi lähettää paketteja. Tasainen myynti läpi vuoden ei ole itsetarkoitus, vaan kohderyhminä tai mallihemiilöinä pitäisi olla niiden, joille posti on luonteva hyväätekevä elämänalue, hyvää tekevä lisä elämässä, ja joiden esimerkki on hyväätekevää muille. Siis esim. jos haluaa paikata kesän hijaisia kausia, niin löytää ihmisryhmä, joka tykkää silloin lähettää postia, esim. kesäaiheisia kortteja kirkonkylältä tai jonkin matkasta unohtuneen tarvikkeen.
Savonlinnassa matkailupaikkakuntana tuntuu olevan se, että vaikka erityisesti hulehditaan pääryhmät, joita Savonlinnassa käy ja asuu, niin pyritään myös kasvamaan taitdoissa (esim. vanhukset yms vanhempi polvi, jo kokenut ja taitava, kenties taide, uskonto, elämänkokemus tukena) vastaamaan pienempienkin ryhmien tarpeet ja toiveet, olemaan hyväätekevä vierailukohde,ostospaikka vaikkapa vain kerran vuodessa tai joskus vain, etenkin niille, jotka savonlinnalaisuudesta ovat viehättyneitä, joille tarjontaa pitäisi olla juuri Savonlinnassa. Sekä toki lapsille, nuorille aikuisille yms mukana tuleville, jotta nämä pääsisivöt oman elämän alkuun, ainakin jotenkin itselleen toimivalla tavalla.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Leppoisuus

Savonlinnassa, kai siksi, että se on matkailupaikkakunta, lomailuun ja taiteeseen tavallaan matkailijoiden myötä omistettu, on tyyli leppoisa. Osasyy on se, ett ollaan mummola. Ja mökkeily toki on samalla suunnalla ja pikkupaikkakunnan elämänmenon rauhallisuus. Mutta leppoisuudessa on se vika, ettei se aina tuo hyvää oloa vaan jotenkin onton, lavastetun oloisen tai turhaan yritetyn. Ja niin jää miettimään, että menikö pieleen vai oliko tämä vain lihaville tai kuuluisiko oikeastaan etelään, tropiikkiin tms. Ja niin se ei ole niin onnellista kuin miltä näyttää, mitä hakee. Se, mitä oikeastaan haetaan, olisi kai tyyni eheys, joka tavallaan on leppoisaa, mutta joka syntyy sään kanssa eheällä tavalla olemisesta (ks. vuodenaikakirjoitukseni http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ja lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html ) sekä se, että maailma on eheällä tolalla, oma suhde maailmaanon eheä (katso "Elä ja anna toisten elää"-ohje http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html , elämänviisaudesta ja sosiaalisista taidoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/suomenkieliset-suomalaiset-sosiaaliset.html ja järkiperusteisesta moraalista http://finnishskills.blogspot.fi/2013/04/rationally-grounded-moral.html ) ja toisaalta oma ajattelutapa ei ole liian koulutettu, epäviisas, liikaa väittävä tms vaan oma meininki ja lähiympäristön elämä on tervehenkistä (katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/suomalainen-ajattelukyky-helppo-kurssi.html ja tervehenkisyydestä, terveellä tavalla tekemisestä yms pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ). Näin elämäntapa on eheä, mikä tuo tyyneyden ja seesteisyyden, helpotuksen tunteen, vapautuneisuuden ja elävöittyneisyyden sekä tervehenkisyyden ja maailman hyvälle tolalle. Siitä liikkeellä ollessa sitten kun lähtee etsimään elämänkokemuksen kiehtovia soivia kohtia (katso http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi  ja http://liikuntaa.blogspot.fi ), vähän kuin musiikkia: oksat tien yllä, valo siivilöitymässä niiden läpi, linnun lennon näyttävyys ja kiehtovuus, tuulenpuuskan tuntu, omien lihasten kantamana askeleet keveämmin, ihmisten kohtaamiset ja ohi kulkemiset sosiaalisuuden silmin, päivän tekemisten mielekkyydet ja elämänsisällöt, motivaatiot, soivat elämänrytmit, asiasisältöjen ja eri ihmisten tekemisten mielekkyydet, miljöön kiehtovuus, parannukset elämään, kunkin hyväätekevä paikka maailmassa, yhteys laajemman maailman elämään, moraali (katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/09/kalevala-ja-taito-ja-tunteet.html ), ym

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Onko turvattomuuden syy tsemppaamiseen painottuvassa kulttuurissa?

Savonlinnassa asuessa on monta asiaa,joihin tsempataan: in ooppera, vanhukset, taide, uskonto (UudenValamon ortodoksiluostari on kohtuullisen lähellä Heinävedellä), mummolan luominen, luonto, rikollisuutta vastaan varautuminen, vapaa-ajan omin päin harrastettavat asiat ja samaa linjaa vetää myös Itä-Savo-lehti, jota paljon luetaan. Voiko olla, että tsemppaaminen vie voimia muista tekemisestä ja ne jäävät osin huolehtimatta siksi ajatksi, kun tsempataan. Ja sitten kun muutkin tsempaavat johonkin, niin ympäristöstäkin yllättävän moni on jättänyt jonkin osan asioista huolehtimatta, vaikka ihan osaavaista on. Tsemppaamisessa on myös se, että osa väkertää asioita, joita ei niin osaa, ja niin syntyy koordinaatiokeskeisesti näkömielikuva ohjeena tehtyjä juttuja, mikä on vähän samantapaista kuin lavastaisi eikä eläisi, ja tyuttu juttuhan on, että lavastuksen kohdalta puuttuu yleensä luotettavuus: ei olla huolehdittu muttei välitetty sanoakaan, ettei huolehdita, ja niin on siinä kuoppa, johon pudota, ansan tapainen. Ja siksi siis jatkuvasti turvatonta.
Näin kesällä, kun kesä vie päähuomion, niin tsemppaaminen jää vähemmälle ja siksi on sitten tavalliseen tapaan tyyntä, turvallisempaa, vähän niin kuin muuallakin.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Laitetusta mukavuudesta aidoksi ilon ja onnen lähteeksi

Liittyneekö siihen, että kun jollekin asialle on tilausta muttei kyllin taitavia tekijöitä, niin se tulee tehtyö jonkinlaisena näköisjäljennöksenä, jossa aidon hengen on korvannut ruoka tms. Vai siihen, että kun taitavakin tekee jotakin työkseen, niin urakka on niin suuri, että henki siitä kärsii ja niin sitä paikataan kaffetauolla ym. Niin siinä sitten käy, että jos tekee ihan ohjeen mukaan tai kyljessä kiinni seuraa pitäen, niin tulevat samat puutteet omaankin tekemiseen ja elämiseen eikä synny aitoa onnea. Sen sijaan, jos pitää isompaa etäisyyttä ja katsoo, mikä oli ideana, oli ideana luoda mahdollisuus johonkin hienoon ja kivaan, niin siinä sitten omin päin tehdessä, omien taitojen varassa syntyy ihan hyvä hetki ja hyvähenkinen tekeminen, iloa ja onnea. Näin matkailupaikkakunnalla kai käy luonnostaan isolle osalle matkaijoista, ainakaan oudommista. Mutta sitten taas matkailupaikkakunnalla asuvat helposti romahtavat tuohon lokeroon, että teen ihan niin kuin täälläpäin tehdään. Elu useampi tekeminen, vapaamuotoisempi tekemisentapa, paljon vähemmän seuran pitämistä siinä tehdessä ja ympyröistä toiseen vaihtamista niin, että esim. paikkakunnalta toiselle tms kulttuurinvaihdoksia tehdessä löytää itselle hyviä uomia olla tuon uuden kulttuurin kanssa, ja sitä myöten hyviä tapoja löytää oma tiensä vanhoissakin ympyröissä. Harrastukset tuovat tällaista omaan arkeen: ollaan motivoituneesti eri ympyuröissä, eri paikassa, eri tekemisissä, eri määrin tuttujen ihmisten kanssa tekemisissä ja tullaansitten säässä kuin säässä kotiin ja aloitetaan ikään kuin uudelta pohjalta tavallinenkin arki: saadaan valita juuri hyvä itselle sopiva tapa, jokin mihin harrastuskiva antaa nostetta.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kerimäen lomarauhan julistuksesta

Kerimäen lomarauhan julistuksesta puolestaan tuli mieleeni, että olisikohan sinne iloa hevosneulekuviostani http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html

"Eli kipuihin näyttäisi auttavan tämän hevosneulekuvion katseleminen.

Hevonen on oikeastaan laadittu tunteidenmukaisen elämän malliksi. Lisää tilaa tunteille voi helpottaa kipuja, sillä kivut usein ovat seurausta siitä, että jokin asia on hankala kantaa, painostaa, on ikävä tms, milloin tilaa omille tunteille tuo vapautta olla ilman että satuttaa itseään jotenkin.
Hevosessa on olennaista, että se kaartaa eikä tule suoraan kohti, mistä syntyi konflikti ja lisää kipua, vaan se kaartaa niin kuin sen mieli tekee, jolloin se koko ajan valitsee hyvän reitin ja hyvän tavan olla ja tehdä,mikä lievittää kipuja, kun voi valita hyvät vaihtoehdot.
Hevonen kirmaa omilla teillään ja viihtyy, mikä myös helpottaa oloa, kun voi valita itselleen juuri sopivan tekemisen, tekemiset, tekemisentavan yms.
Hevonen on neulekuvioksi laadittu, siis mukavien monien pitämien telkemisten meininkiä ja niiden sosiaalisuutta, samaan aikaan kaffetauon tapaan pehmennetty sosiaalisuus että harrastavan ihmisen vapaamuotoinen ystävällinen, joskin muut etäämmäs ainakin osan aikaa jättävä tavallinen jutusteleva sosiaalisuus.
Hevonen on kirmatessaan myös tervehenkisen liikunnallinen ja itsenäinen luonne.

Kuva on sosiaalisella silmällä katsottava eikä tarkkaan matkittava tai yhtään näyteltävä, vaan omin päin opettelemisen tavalla tehtävä samasta teemasta juttuja, etenkin siis tunteidenmukaisuutta, ja kuulosteltava, miten se vaikuttaa oloon.


"


9.6.2017   Kesäajan huonosta olosta ja harminaiheista eroon pääsemisen ohjeita vuodenaikakirjoituksessani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Savonlinnan tori

Kuvia Savonlinnan torilta, en muista miltä vuodelta.