lauantai 20. tammikuuta 2018

Tunteet, järki, toisten elämään puuttuminen ja yksilön itsemääräämisoikeus

Savonlinnalainen tyyli on kai, osin oopperajuhlien tuoman musiikkipainotuksen myötä, tunteva, punertava, kun taas pääkaupunkiseudulla tyyli oli järkipainotteinen. Savonlinnassa näiden kahden tyylin välillä tuntuu olecvan ristiriita ja pääkaupunkiseudulla taas ei. Savolaisten asemaa heikentää, ettei näkökulma ole ainakaan ulospäin näkyvästi ja selkeästi puheissa kokonaiskuvallinen, siinä sekä tervejärkinen että peruslinjauksiltaan moraalinen ja tervehenkinen, mitkä ovat piirteitä, joilla isommat ryhmät saadaan tulemaan toimeen, hallinnolta vaadittavia piirteitä, ja niiden puuttuminen siis heikentää asemaa. Pääkaupunkiseutulaisten asemaa puolestaan heikentää se, etteivät kaikki tunnista tyylin tuntevuutta. Kokonaiskuva on vain maisemakuva, kylläkin objektiivinen mutta vain ikään kuin valoikjuva tms, ja se sis'ltää yhtä aikaa monta tunteiden aihetta, monta tunnetta, joita pääkaupunkiseutulainen yhtä aikaa tai kunkin asian kohdatessaan seuraa spontaanisti mutta elämänviisauden, arkijärjen ja sivistyksen huomioon ottaen. Pääkaupunkiseutulainen on siis tunteva, mutta ei tee tunteistaan taideteosta eikä ole sosiaalisesti paapovainen, sillä pääkaupunkiseudulla lähes kaikki haluavat olla täysin itsenäisesti eläviä, vaikkain vakiintua sellaiseen elämään ja sellaiseen seuraan kuin mistäpitävät. Savolainen taas hahmottaa monet muualta tulleet - pääkaupunkiseutulaisetko? - savolaisten omaan elämään puuttuvina, mistä konfliktit yleensä kai syntyvät. Savonlinnalainen on usein vaalimistaitoinen, osaa suojata jotenkin ja ymmärtää elämän eri puolia kuin pääkaupunkiseutulainen ja siksi sosiaalinen etäisyyskin on toisenlainen - kai kuin vanhuksen tyyli nuorempien seurassa, luulen, että Savonlinnassa on vanhuksia isompi osuus väestöstä ja tuo tyyli on osin taitokysymys, Savonlinnassa harrastetaan enemmän vanhuksille tyypillisiä elämänaloja. Eki savonlinnalaisella voi olla paapova asenne muualta tulleeseen, muttei se oikeuta muualta ytulleelle savonlinnalaiseen puuttuvaa sosiaalisuutta, koskei tällä ole vanhuksen taitoja eikä matkailupaikkakunnan taipumusta luoda jotakin hyväätekevää kokemusta tapaamisen lisäanniksi. Pääkaupunkiseudulla puheet usein ohitetaan noin vain, ei ole pakko niitä noudattaa, ei ole sosiaalista painetta sellaiseen, mutta Savonlinnassa, missä on paljon ulkomaalaisia ja paljon varteenotéttavan taitavia, joilla on eri osaamisalat kuin nuoremmalla polvella - ja kai paljon murhaajia, joita varottava - sanomista ei oteta niin kevyesti vaan kohteliaasti, kuin ulkomaalaisittain tai että lapsenlapsemme sanoivat. Siksi et saa sanoa savonlinnalaiselle mistään, mitä et ollenkaan osaa - savolaisuutta ei opita summamutikassa vaan taiteita ja mökkeilyä harrastaen kenties uskonnon avulla tehden tekoja, joita vanhuksilta toivotaan, jotakin tähdellistä yhteisön ja nuoremman polven eteen.
Yhteiskunta, moraali ei aseta sääntöjä yksilöiden ulkonäölle tai tyylille vaan vain sille, miten vaikuttavat muihin. Yksilöllä on oikeus ihan rauhassa olla erityylinen kuin itse olet tai mitä arvostat. Et saa puuttua edes toisen epäviisaisiin valintoihin vaan kullakin on oikeus tehdä kokonaan itse omaa elämäänsä koskevat valinnat siltä osin kuin ei kummemmin haittaa muita. Koulua painottavilla on usein muistissa paljon osaamista terveistä elämäntavoista, mutta vaikka koulu yrittää opettaa niitä lapsille, koska ne ovat arvokas lisä elämäöntaitoihin, niin niitä ei saa kuitenkaan pakotaa toisille, vaan saa vain korkeintaan kieltää kohdistamasta toisiin pottuuntumisesta johtuvia pahoja tekoja ympahantekoa. Savonlinnalaisista ongelmista terveet elämäntavat kai auttaisivat eroon, mutta savonlinnalaisten elämäntapojen syyt ovat toiset: suojautuminen, suojaaminen, ulkomaaalaisten ilmastotaitojen totaalinen puuttuminen, vanhusten suuri osuus, taideammattien lokeron tavoittelu ja käsitöiden tekeminen mukavammiksi, yms

21.1.2018   Jos ajatteluperspektiivi näyttää erilaiselta, niin tyhmemmällä on kömpelömpi tyyli, isommat merkinnät. Ulkoa luetut, liian vaativat hahmottaa, vailla kokemuspohjaa oat usein viivoja tai terminologisia merkintöjä. Huoho ajattelija tekee laatikoita tms asioille. Osa perspektiivistä ainakin pääkaupunkiseudulla tuli muilta, esim. muiden iältään vanhemmiksi olettamilta, vaikka nämä olisivat oleet paljon tyhmempiä ja palikkajärkisempiä, ja se perspektiivi oli yleensä jöö, vaikkei siinä mitään mieltä ollut. Ajattelukyvystä olen kirjoittanut blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi .



maanantai 15. tammikuuta 2018

Taiteen vaikutuksesta ruokavalioon

"Ruuan laadusta ja taiteen tekemisestä
Savonlinnassa ja kai laajemmin Itä-Suomessa harrastetaan aiteita ja niille on hyvät mahdollisuudet, joskin taas elämäntavat ovat huonommat, elämänviisautta vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Savonlinnassa kesäisten oopperajuhlien suuren näyttävän hienon syvällisen taiteen mallin mukaan ja niin kuin Retretin hienoimmat maalaukset Punkaharjulla tapasivat olla, osin uskonnon, mökkeilyn hienouden ja matkailun viehätyksen tapaan, kun tehdän taidetta, yritetään, opetellaan, harrastetaan, ollaan hyvä taiteen alan ammattilainen, niin pyritään hienoon suureen syvälliseen taiteenseen, monella tapaa hienoon ja hyvälaatuiseen, kuin Edefeltin maalaukset tai elämänviisas sävellys. Ja silloin ruuankin on oltava erilaista, edes vähän parempaa, esim. sinisen maidon sijasta punaista maitoa. Ja ihan vain jonkin ruokalaruuan sijasta jotakin kenties mökkeilyhenkisen hienoa kuten vaikka marjoja tai savukalaa, tms, vähän oopperan suunnalta, paljon mökkeilyn, luonnon upeuden, uskonnonkin avulla parempaan yrittämisen, vanhan ihmisen viisaudella ja kokemuksella, elämän aikana kerätyillä taidoilla, maailman ja jälkipolvien kannalta tähdellistä tehden. Tältä suunnalta on mm ruuanlaitto-ohjeeni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html ."

tiistai 9. tammikuuta 2018

Miksi kiehtovan ammattilaista ei kiehdo

Savonlinnassa asuessani olen lukemastani, taiteiden harrastamisesta,paikallisesta kulttuurista ja kai vanhemman vöen kanssa tekemisissä oltuani saanut vakutelman, että kun täällä jotakn kiehtovaa ottaa ammatikseen tai on sen amatööri, niin se ei enää kiehdo, ei tar´joa niitä upeita juttuja, joita se aloittelijalle tarjosi. Se on kai taiteille tyypillinen vika, jonka syynä lienee, että ammattilaisen tai amatöörin prototyyppinä, hyvin asemansa vakiinnuttaneena mukavana taiteen alan ihmisenä tai lähes tulkoon, käytetään jotakuta, joka on liiaksi erikoistunut siihen samaan ja kovin hidastahtinen, esim. jotkut kuvataiteilijat ovat kamalan saamattomia (Tropiikkilaiset ovat kai saamattomia joten ulkomaalaisten vaikutus selittää aivan käsittämättömän saamattomien asemaa.) ja oikeastaan huonoa laatuakin tekeviä ollakseen minkäänlaisa vaikutteen lähettäjiä, esikuvia tavallisille harrastajille, saati sitten harrastamisesta haaveileville. Taiteille on tyypillistä, ettäne kiehtovat elämän osana, osana laajempaa kirjoa erilaisia elämänsisälytöjä, tervehenkistä elämää. Taide on jotakin, jota kaivataan vähän, mutta jos taidetta harrastaa kokoaikaisesti, niin urautuu, tulee toistoja liikaa ja laatu ja kiehtovuus kärsivät kovin. Käsitöissä on samantapaisia piirteitä.

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2018/01/kasitoiden-tekemisen-mahdollisuuksista.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
http://happinesstipsblog.blogspot.fi

tiistai 14. marraskuuta 2017

Palleroisuus ja kyky kantaa hankalien kohtien ylitse

Mietin tässä, että jos palleroisuus ei soi, niin miksi kesäisten oopperajuhlien paikkakunnan sanomalehdellä Itä-Savolla ja monilla muysiikin ammattilaisilla on tavallaan palleroinen tyyli,niin vahvasti jopa, että se peittaa muita asioita alleen. Oltiin eilen koirien kanssa tavallista pidemmällä kävelyllä ja ne hiukan vilustuivat ja ylirasittuivat, mistä syystä niiden kroppa tuntui kaipaavan palleroista oloa tuekseen: puskuriksi, kun jossakin kohden kehoa aina joskus, milloin hetken, milloin pari minuuttia ja milloin pidemmän aikaa, ilman tietoa etukäteen että missä ja miksi, kroppa kaipasi tukea energiavarannoista. Savonlinnaan tulee paljon työn uuvuttamia ja urauttamis matrkailijoita, joten savonlinnalaiselle voi lähes milloin tahansa tyulla odottamaton rasite yhdestä tai useammasta matkailijasta lähiympäristössä. Matkailija on myös matkan jälkeen uupunut ja nälissään ja siksi tavallista enemmän jumissa, minkä ylitse paikallisen sanomalehden vaikutuksen tulisi auttaa kantamaan, sekä savonlinnalaisen itsensä että matkailijat ja muut ympäristön ihmiset. Oopperassa ja taiteissa ylipäätään on samaa: tarvitsisi esityksen tai taideteoksen kantaa ylitse yleisön ihmisten elämien hankaluuksien, tarjota jotakin parempaa mutta myös helpottaa välitöntä oloa, jos se vaikka työn tai sairauden tai lasten koulun kaavamisuuden vuoksi on useasti väliaikaisesti huonommalla tolalla. Kanssa jos jokin paikkakunta sitten vaalii palleroisuutta, niin sinne ohjautuu väkeä, joka tarvitsee palleroisuutta jonkin oman elämänsä hankaluuden ylittämiseen, oli se sitten jokin väärä valinta, niskassa painava työ tai koulu tai sairaus tms. Vnahemmiten ihmisille tuylee vastaava hankaluus, jos nuorempien taitotaso ei ole kyllin viisas, niin oma elämä menee jumiin, kun ventataan että milloin taas päästään viisaammille urille, ja niin tarvitaan palleroisuutta, jos halutaan nostaa meininki kaikkien osalta viisaammaksi. Uskonto törmää mitä suurimmassa määrin samaan iulmiöön: pulassa olijat turvaavat uskontoon, ja niin melkein kaikki pitäisi noukkia jostakin ojasta ylös, mikä kysyy myös heiltä voimia edes hetken verran noudattaa tavallista viisaampia ohjeita, mihin palleroisuus tuo jaksavaisuutta. Palleroisuus on siis joidenkin energiavarantojen puskirimaista täyttämistä, otetaan helpotettu kurssi, jotta selvittäisiin jostakin, esim. keskityttyä taiteen tekemiseen, parannuttua sairaudesta, korjattua jokin elämän eoäkohta, mikä merkitsee, ettei silloin voi täysipainoisesti tehdä kaikkea, ettenkään raakaa, ja että yleensä tarvitsee syödä itsensä kylläiseksi, ottaa leppoisasti ja rauhallisesti, sallia aikaa niiden asioiden korjaamiselle, joihin ei tavallisesti keskity niin paljoa kuin nyt tarvitsisi, joille ei siis tavallisesti varaa omaa rauhaa.

31.12.2017   Palleroisuus tavoitteena taiohjeena auttaa usein, jostarvitsee saada hyvälle tolalle asiat, joista ei oikeintiedä,mitä ne ovat, tai ympäristö ei osaa niitä. Niin silloin ohje kauniisti vain kaikki, mihin palleroisuus tuntuu viittaavan , saa ihmiset laittamaan kauniisti ne asiat, joista he eivät oikein tiedä, mitä ne ovat tai onko niitä.

torstai 9. marraskuuta 2017

Ilmasto-osaamisen puuttumista

Savonlinnaan on tavannut tulla lumi marraskuun puolivälissä ja sitä ennen marraskuun pari ekaa viikkoa ovat olleet räntää, ei sen enempää. Mutta tänä vuonna ensilumi tuli lokakuun viimeisinä päiuvinä ilman edeltäviä räntäsäitä ja pysyi lähes viikon, missä oli pari lähes -10C pakkaspäivää.


Räntäsäät ovat tavanneet pakottaa lämmöntuotannon päälle, olleet varoitus tulevista pakkasista. Mutta tänä vuonna ulkona liikkuessa mm keskustassa vaikuttaa siltä, että ihmisillä on iho viileä tai kylmä eikä lämmöntuotanto toimi. On kuin iso osa ei tavoittelisikaan ihon lämpimänä pitämistä vaan haluaisivat, että kaikki pitäisivät seuraa kuten lämpiminä vuodenaikoina, mutta sehän viilentää valtavasti, on juuri se syy, miksi tropiikista muuttaneet eivät selviä Suomen lmastosta. Kai joukossa siis on kamalan monta ilmastoa osaamatonta, joista osa aikoo viettää talven kokonaan sisällä pysytelle - puoli vuotta! . ja osa ei tajua ollenkaan, että pitäisi varoa pakkasta, kun eihän pakkanen satu vaan jäädyttää kropan niin, että menettää nuo jäätyneet, siis paleltuneet, kehonosansa kuin spitaalinen. Viime aikoina kaupungilla kulkiessa on vaikuttanut siltä, että lähes jokaiselle on vaarasdsa käydä niin. Lämmöntuotannon saa päälle esim. Stenka Rasin -laululla, aika matalalata venäläisen komean mieskuorolaulun tapaan laulettuna, mutta se siis tuo räntäsäiden tyyliä, joka on tarpeen kyllä, vaikka räntäsäitä ei ole juurikaan ollut. Myös joululauluista on iloa, mutta lähinnä pakkasen kestämiseen, kun lämmöntuotannon osaa jo.
Lämmittelyohjeita nin 190 kpl http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html
Vuodenaikojen elämisen ohjeita pitkästi   http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Instructions of how to get warm (translation of some 23 points) http://finnishskills.blogspot.fi/2015/12/instructions-on-how-to-get-warm.html
Advices on living wisely with the seasons (translation of a long Finnish text about the seasons) http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html


11.11.2017   Tänään taas kun Savonlinnan keskustassa käsin, niin oli mittarin mukaan aste tai pari plussaa ja silti lähes kaikilla ohikulkijoilla viileä tai kylmä iho eikä lämmöntuotantoa melkein ollenkaan, oli kuin eivät olisi tavoitelleetkaan lämmöntuotantoa. En voinut olla miettimättä, että mistä tropiikista lienevät ja kuolevatko kaikki nuo ihmiset palellutettuaan ensin itsensä lähiviikkoina. Kun ihon kerran pitää olla ihan lämmin talvella ulkoillessa, ja kehon ihon alla myös ihan lämmin, koko ajan. Ihoa kylmentää, jos syö liikaa tai juo kuumaa. Syöminen ja kuuman juominen auttavat vain koko kehon lämmönhukkaa paikaten, eivät etukäteen eivätkä auta verenkiertoa ja ihon pitäminen lämimänä on verenkiertokysymys eli reippaasta liikunnasta kiinni, esim. portaiden ravaamisesta tai juoksupyrähdyksestä, jonka jälkeen pyrkii pitämään verenkierron hyvänä. ja lämmön tuotannon päällä. Korkea ikä, tai lihavuus ei poista verenkierron ja siis liikunna tarvetta.

Voiko noin moni, reippasti yli puolet kaupungilla ulkona liikkuvista, olla itsemurhahakuoisia, kun eihän paleltumien hakemisessa muusta oikein voi olla kyse,  jollei sitten halusta vammauttaa ja tappaa muita, jos itse lentää etelän lämpimään. Kirjoittelin joskus elämänohjeita masentuneille avuksi: http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi .

16.11.2017   Savonlinnassa on liian paljon ruokakeskeisyyttä, ruoka valtaa sijaa muilta tekemisiltä, jotka tekisivät päivästä paremman, toisivat paremman olon, kun niitäkin olisi. Lisäksi ruoka ja kuuman juominen tekevän kehon liian lämpimäksi. Ulkona lämpimänä pysymiseen ja lämmöntuotantoon on hyvä, jos keho on niin viileä, että tuntuu, että olisi hyvä sen tuottaa lämpöä, jotta lämpenisi hiukan, ja niin keho lämpenee helposti pintapsia myöten, lämpö toki hängitään keskikeon ja raajojen sisäosista iholle päin, ihoon asti, jottei iho viilene ja palellu ja ihmienn kuole siihen. Jos keho on keskeltä turhan lämmin, niin ei lämmöntuotannon tarve tunnu polttavan tärkeältä tunne-elämän mielestä, ja niin keho jää viileässä viileäksi pinnalta, ja niin oakkasessa paleltumavaara on paljon suurempi kuin viileällä keholla, kun haluaa tuottaa lämpöä.
Savonlinnassa näyttäisi olevabn paljon myös tropiikista muuttaneita, joilla ei ole vaaran takua pakkasesta tunne-elämässän eikä oyrkimystä vakavissaan tuottaa lämpöä ja pitää ihoa ja koko kehoa lämpimänä niin kuin olisi oma henkensä kysymyksessä, niin kuin onkin ja jo heti nyt. Ja niin ulkona kulkiessa on tärkeää jaotella ihmiset niihin, jotka tavoittelevat lämmintä kehoa ja lämmintä ihoa siis sen osana, ja niihin, jotka eivät ollenkaan yritä, esim. siksi, että ovat sisällä tai mielestään ihan pian menossa sisälle, tai siksi,e tteivät tajua vaaraa. Ne, jotka tavoittelevat lämmintä kehoa, myls siis lömmintä ihoa, ovat osa yhteistä missiota, vaikkakin niin eritaitoisia, ettei kaikista voi ottaa mallia, ei kaikkien kanssa olla sosiaalinen ja joskus ovat niin taitamattomia monet, ettei voi olal seuralline kenenkään kanssa vaan vain itsekseen yrittää kaikin voiminpysyä lämpimänä, mitä tietenkin tarvitsee tehdä joka tapauksessa, sillä se on lämpimänä pysymisen perusta: lämpimänä pysyminen on tärkeämpää kuin sosiaalinen tyyli tai kaikkien miellyttäminen, lämpimänä pysyminen on täällä elämisen ehdoton perusedellytys, ja siksi se määrää sosiaalisia tapoja eikä tavat liikkumista tms, vaikka ilmastoon sopivat tavat määräävät liikkumista toki, yms. 

22.11.2017   Tänään aamupäivällä on pakkasta viitisen astetta ja lunta.
Kehon viileneminen ei ole vaarallista, siitä voi vain vilustua, vaikka menisi kömpelöksi tai kankeaksi kylmästä. Minkään kehonosan jäätyminen onkumminkin kamalan vaarallisrta:silloin paras vaihtoehto on lähes kaikkien mielestä itsemurha. Siksi on kovin vaarallista, jos iho, nenä, korvannipukat, sormet, varpaat tms on kylmä, vaikka muu keho on aika lämmin, sillä kylmät osat voivat jäätyä pakkasessa. Sen sijaan, jos muu keho luovuttaa lämpöä kasvoille, iholle ym pienille kehonosille, niin ihminen ei palelluta niitä ollenkaan yhtä herkästi ja pakkasessa ulkoileminen vain tuntuu kylmältä muttei ole niin vaarallista.

22.1.2018   Aamummalla oli mittarissa -22C. Äsken bussilta lyhyen matkaa kotia kövellessäni tuli mieleeni, että muu Suomi miettii, että Savonlinnassa ainakin osataan juhlia ja aiottiin juhlia Suomen satavuotista itsenäistä taivalta. Savonlinna on siis edelleen, nyt juhlavuoden mentyä, muun Suomen silmissä juhla-Suomi, ja se toi vihdoin ihooni lämmön, josko auttaisi ajatus muitakin. Kenties Savonlinna oli juhlavuonna näkyvillä enemmän kuin Savonlinnassa asuen luulisi.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Savonlinnalaisille liikuntaa

Nuoremptana Hlesingissä vielä asuessani harrastin innolla liikuntaa, se toi hyvän olon ja jaksavaisuuden, sai elämäni sujumaan. Olin hämmästynyt, kun viereiseen kaupunkiin Espooseen muutettuani liikunnan harrastaminen takeltali, oli jotenkin vaisua. Vielä hämmästyneempi olin, kun Savonlinnaan muutettuani siitä ei tullut oikein mitään, eikä vieläkään nyt kahdeksan vuoden jälkeen tunnu löytyvän liikunnan harrastamiseen mahdollisuuksia. Liikuntaa harrastetaan ilmeisesti paikallisen kulttuurin sisältä käsin, sen tavalla. Niinpä liikkumisen ilo on löydettävä savonlinnalaisittain, kun asuu Savonlinnassa. Samoin on löydettävä se sosiaalinen lokero, joka tarjoaa liikunnan harrastamisen mahdollisuuksia jatkuvasti ja niin hyvän olon pitkällä tähtäimellä sekä terveyden.
Liikunta on vapaata tekemistä perusmuodossaan. Savonlinnalainen, etenkään vanhus, joita on Nätkillä aika iso osa, ei yleensä tee kamalan vapaasti, vaan tavoittelee taideteoksen muotoa tms työlästyneeseen tapaan, jota ei itse tunnista työlästyneeksi, ja siksi liikuntakaan ei monelle tuo niin iloa. Sen sijaan savonlinnalainen laittaa vapaan tekemisen ja tunteidensa mukaisen vauhdikkaan toiminnan mahdollisuuksia matkailijoille ja mökkeilijöille. Jos olet vähän kuin matkailija tässä hetken verran, niin kenties löydät siitä vapaan tekemisentavan, esim. hyvän tavan juosta, jolle itse osaat laatia sosiaalisen suojan. Liikunta ei ole kuin köntti vaan kuin polveileva polku, joka johtaa johonkin suuntaan vain, milloin mihinkin suuntaan muutama askel. Liikunnassa on olennaista vaihtaa tyyliä, tekemisentaopaa, tavoitteita, motivaatiota hetkellisten tuntemusten ja aavistusten mukaan, millä sekunnilla on mikin hyväksi tai kiva idea. Liikunta on mielitekojen varasita kuten vaikka se,että mitä nyt söisin, mutta liikunnassa nuo mieliteot vaihtuvat vinhempaan, reaktiiviseen tahtiin.
Savonlinnalainen myös yrittää tosissaan, lähinnä kai taidetta mutta myös muuta. Liikunnassa tosissaan tekeminen on olennaista, se saa valitsemaan hyviä tekemisentapoja, hyviä reittejä yms, mikä auttaa suorimaan koko elämäntapaansa hyväätekevin tavoin, mistä iso osa liikunnan tuomasta hyvästä olosta on lähtöisin. Mutta liikunta on myös hyväätekevää tekemistä, jortakin mitä luontomme ja kehomme, päivittäinen hyvinvointimme kaipaa. Se on myös henkireikä työputkeen tms raadantaan ja ikkuna tunteidenmukaisen tekemisen mielekkyyteen.

Liikunnallisten lahjojen oppimisesta (myös palautumisesta) katso kirjoityukseni http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
Tunteidenmukaisesta liikkumisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/10/tunteidenmukaisesta-liikkumisesta.html
Liikkuvuuden ylläpitämisestä vanhemmalla iällä http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html

Savonlinnalaisuudessa on myös mielipide, että päivät, arki saa sujua hyvin, mm liikunnan kannalta.

13.11.2017   Jos noiden tekstien mukainen liikunta sujuu, muttei ole fyysinen kunto kovin hyvä, niin voisi kai välistä kävellessään tai muuten liikkeellä ollessaan ottaa liikunnallisemman spurtin niin kuin mieli tekee, sen jälkeen leppoisasti kuin vapaapäivänä kotiin kulkien ja sitten kotona palautua hyvin noiden ohjeoiden mukaan: lämpimän viltin alle, villasukat jalkaan, rentoa lepoa, kuulostelua, kun kroppa palautuu, lihakset vahvistuvat ja ryhti paranee, kroppa saa lepoa, ja sitten taas leppoisasti jalkeilla, antaen kropan vielä toipua, levätä, jos se haluaa. Niin saisi kai vähitellen fyysisen kunnon paremmaksi.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Savonlinnalaisuus ja pääkaupunkiseutulaisuus

Katselin Facebookissa, kun oli joitakin vanhoja pääkaupunkiseudun tuttuja ja toisaalta Itä-Savo-lehden uutisia. Jotenkin teki hyvää yhidstelmä pääkaupunkiseutulaisuutta ja savonlinnalaisuutta. Pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan paljon parempi elämänlaatu, tervehenkisempi. Savonlinnalainenn on kuin mahakipuinen käpertynyt suojaamaan arvostamiaan asioita, koko ajan puolustusasemissa ja tavallinen pääkaupunkiseutulainen päivä olisi parempi: olisi onnistuneesti puolustanut ja elänyt elämäänsä monipuolisesti ja rtikkaasti. Mutta pääkaupunkiseutulainen akateemisen ulkoluvun arvostus kai joidenkin miesten tai insinöörisuuntautuneiden taitotason myötä tuo ikävän kaavan, joka painaa jatkuvasti niskassa ja pilaa elämänlaadun. Savonlinnassa on monta minua kiehtovaa asiaa, mutta on juututtu paikoilleeen kuin suojaamaan niitä eikä niin kuin tavallisen elämän hetkenä, jolloin ne automaattisesti ovat elämän osina ja voi vapasti elellä.
Muistelin tässä, kun Helsingissä lapsena omakotitalossa soittelin haitaria, niin se oli jotenkin ränt ränt viuh- tyyppistä, elämän mukana tulevaa, missä kaavamaisuus soittotunneissa suojasi mahdollisuuksia soittaa monenlaista musiikkia ihan kunnolla. Kun taas Savonlinnassa omin päin soitellessa voi hiljaisella soittimella kerrostalossa soitella mitä vain, mutta jotenkin lättänämmin pakertavammin kuin ajateltruna vain eikä elettynä. Mutta onkohan osa erosta siinä, että lapsena kun sotiin, niin ikkunasta näkyi pihlajan oksia, jotka jotenkin toivat haitarimaista miljöötä, kun taas Savonlinnassa on kosketinsoitin ollut seinää vasten ja ukulelellakin soitellessani olen istunut jossakin, mistä en näe samalla puita.
Mutta kumminkin elämäntaidoista näkyisi savonlinnalaisilla olevan pääkaupunkiseutulaisilta paljon opittavaa. Savonlinnassa taas osataan mummolanmaisen elämän luomista ja taiteiden taitoja muttei kai yhtä lailla niiden viehätystätunneta.