sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Nätki Savonlinnassa

Itse olen tykännyt Nätkin kaupunginosassa asua, jotenkin viihtyisää, vaikka samalla varuillaanolevaa. Mietin tässä, että mistä tuo leppeä viihtyisyys johtunee. Yksi on ainakin, että puut (pääosin mäntyjä ja koivuja) ovat täällä taloja (3+1 krs) korkeammat ja pihasamme metsikkö, mikä luo talojen luo puuston suojaa, mutta toisaalta kulkutiet ovat avarat, ei tule ahdas olo eikä ole väijyntäpaikkoja kulkuteiden vieressä pihalla. Vanhuksia on paljon ja seudun rooli on olla mummola, mitä myös Itä-Savo-lehti auttaa. Vieressä tapasi olla kaksi kilpailevaa ruokakauppaa ja kapakka, vaikka nyt enää yksi ruokakauppa ja lieneekö siksi, että Savonlinna on matkailupaikkakunta vai oopperan tuoman taitojen tavoittelun vuoksi vai kulttuurien kohtaamisen, mutta meininki tuntuu olevan, että ne, jotka eivät ole mummolamaisia, tai kai mummotkin, huolehtivat ruuat hyvin, vähän kuin tarjoaisivat jollekin joka kerran, milloin jää leppeämpi kuin viikonlopun tunnelma viikollakin. Mökkeily ja käytännön alat tuovat seudulle muuttajina niitä, joille muiden alojen kaupunkielämä oli vääränlaista ja savolaisuus taas tenhoavaa. Oopperan vaikutus ja väestön ikääntyneisyys tuovat jonkinlaista leppoisuuden ja bravuurien tai onnenkantamoisten oloisten harrastuksissa onnistumisten yhdistelmää. Ja luulen, että moni harrastaa taiteita tai uskontoa, tai on jopa niiden ammattilainen. Johtuneeko siitä vai mistä vaikutelma murhista: joku pääsee hämäävän helpolla jostakin, kiltin oloinen mutta uskomattoman taitava, ja niin joku ei-niin-taitava sitten kuolee siihen, kun yrittää perssä, tai siltä täällä vaikutta, mutten varmasti tiedä.
Knassa autojen äänet eivät kuulu häiritsevästi, vaikka niitä on. Pihalla talot suojaavat http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html ja ne on osattu rakentaa siltyä kannalta hyvin. Lähiteillä on nopeusrajoitus 50km/h, mutta useimmilla pienillä omakotitaloalueen teillä ajetaan paljon hitaampaa, vähän kuin maalla maisemia katselisi. Kanssa autolla-ajotapa on kivemman kuuloinen kuin monessa paikassa muualla, jotenkin tunteidenmukaisempi http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/savolaisesta-autolla-ajotavasta-taidosta.html . Alue on suuren järven rannan reunaa myöten eli pitkulainen ja tiet järven rannan suuntaisia tai lyhyitä,useimmiten ihan hitaasti ajettavia pätkiä kohtisuorassa rantaviivaan nähden, ja tuntuu kuin alempaa kuuluvat autojen äänet jäisivät rinteeseen, kai siki, että autotie on joko jyrkässä rinteessä kiinni tai sitten tienvierustalojen takana.

Ja ainakin meillä näissä kerrostaloissa on vanha taitava talonmies apulaisineen. Luulen, että hän miettii työtään vähän kuin huolehtisi hotellista, ja siitä tulee jotakin pehmennystä karuun miesvaltaiseen talonmiehen työhön. On myös nopea ja osaavainen, vähän siihen tapaan kuin nuori oppilas erityisen hyvän oppikirjan hyvin ohjeistamilta osin, mutta myös nopea ja kätevä, talon tunteva, savolaistaasumista tunteva ym,s.

Tuossa kun puut ovat selvästi korkeampia kuin kerrostalot, on se kiva puoli, että kun minulla oli ikkuna luoteeseen, siis puoliväliin lännen ja pohjoisen väliltä, niin näin usein komeita auringonlaskuja puiden taa. Tai niinhän se on lännen puolella. Tuo tuntui vaativan taloilta etäisyyttä lastentarhan piha/parkkipaikka + katu + parkkipaikka tienvieruspuineen, sillä kadun toisella puolen tie viereen ulottuvan talon reunan kohdalta ei nähnyt auringonlaskua mutta suunnilleen kai yhden rapun leveyden verran kauempana olleen talon kohdalta sen näki..
Tässä, missä asun, on kolme aika lailla samanlaista kerrostaloa U:n muodossa ja piha aukeaa lounaaseen, siis lännen ja etelän välille, mikä tarkoittaa, että pihametsikköön paistaa aurinko siihen aikaan, kun työssäkäyvät tulevat töistä. Niin on paljon kivempi kuin Espoossa, missä talon vieressä oleva metsikkö oli talon pohjoispuolella ja taloa matalampi eli yleensä varjossa, vaikka puut olivat täysikasvuisia.
Tämä kuva on muistaakseni siitä ikkunasta talojen kattojen ylitse, missä kesällä näkyi auringonlasku hienosti puiden taa.

Tuossa ei näy puiden latvoja mutta näkyy, että puut ovat selvästi korkeampia kuin lähin talo, mikä tuo taloon jotenkin suojatun tunnelman. Välissä piha/parkkipaikka ja tie.

17.7.2017   Nätkin kaupunginosa on leppoisaa ja rehevää asukkaidensa tyyliltä, samalla varuillaan. Voiko leppoisuus ja rehevyys johtua siitä, että alueelle alunperin rakennettiin taloja noinkilometrin päässä olevan tehtaan työntekijöille asunnoiksi,ja niin katujen loivasti mutkittelevasta suoruudesta ja pihojen kohtalaisesta koosta tulee mieleen, että haluttiin antaa asukkaille mahdollisuus asua rehevästi, vaikkeivät he työpäivän jälkeen oloaan kovin reheväksi olisi tunteneet. Voiko olla, että se nyt myöhemmin, modernimmassa maailmassa on sen verran rehevyyden lisäystä kuin mitä moni muukinkaipaa asumiseltaan?

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Sattuma ja varjeluksen taito

Olen alun perin kotoisin pääkaupunkiseudulta Hlesingistä, mikä oli kamalan akateeminen mutta muuten rauhallinen ja sivistystä arvostava paikka, jossa jotkin sivistyksen huolehtimat asiat sujuivat oikein hyvin mutta missä prakasi, sitä ei useinkaan osattu huolehtia. Savonlinnassa ihmisten taidot ovat erilaiset. On käytännön ammatteja, matkailua, oopperaa ja muuta taidetta, luontoa, kaupaa ym. Täällä kun sattuu jotakin, mistä pääkaupunkiseudulla olisi ajateltu, että sattumaa, niin ihmiset jäävätkin katselemaan sitä ja arvelemaan sen perusteella, mitä kannattaisi tehdä, kun ensin ovat arvioineet, keitä on paikalla ja millaisia ovat. Esim. nyt kun katsoin ikkunasta, niin viereisen kerrostalon rapun edessä on vanha musta henkilöauto ja ihmettelevät, että onpa simahtanut pahasti koko auto siihen, taitaa olla juuttunut tosissaan. Ja miettiuvät sitten jotensakin siihen taopaan kuin lemmikkieläimen edesottamuksista, että olisiko auton omistaja niin kovasti halunnut jäädä tänne. Ihmisistä katsotaan yleensä taitotaso, että mitä vaalivat ja mikä heiltä jää huomaamatta ja rempalleen kai kuin nuorelta venäläiseltä. Ja suojellaan sitten kotia noilta huonoimman tason omaavilta, etteivät tökeryyksissään riko taidemaalausta harrastavan vanhuksen elämänpiiriä, työrauhaa, jota taiteilija tarvitsee. Ja toisaalta katsotaan, kuka haluaa asua täällä ja kuka ei, sillä paikka on tavallaan kiehtova ja tavallaan rankka ja ihmiset niin omantyylisiään, etteivät kaikki siitä pidä. Eli nuo sattumat aukeavat siihen päin, mikä oli kenenkin motivaatio, aidon tsempin ja suuntautumisen alue, kuka sopi minnekin ja kuka oli kamalan taitava tai liian osaamaton tänne. Niin kuin eläin tekee erilaisia jälkiä sen mukaan, mitä on tekemässä, niin jäljissä on hienoiset erot paikoissaja tyylissä paljon eroa, niin myös monen ihmisen elellessä kerroistaloissa lähekkäin, seassa monta kaukaisista maista tullutta asukasta, niin vuorovaikutus menee eri tavalla sen mukaan, kenen eperspektiivi törmää kenen alueeseen, elämän perusasioihin ja kuka mitäkin uomaa elää, onko maalaustaidetta viisastuttamassa tai musiikkia tuomassa supertaitoja, vai onko jonkin käytännön alan hyvin huolehtiva, joka osaa käytännön seikat paikoilleen laittaa, tai ruualla jaksamattomuutensa paikkaava taitamaton, vai paljon osaava ihmeitä tekevä uskonnollinen vanmhus.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Näkemyksellisyyden tunnistaminen

Savonlinnassa pankissa ja poliisilaitoksella asioidessani on vaikuttanut siltä, etteivät virkailijat kunnolla erota näkemyksellistä hötöstä. Niinpä tässä linkkejä teksteihini aiheesta.

Tyhmä on yleensä ruutumallinen ja kömpelö kuin huolimaton, mutta vailla tarkempaa oikeaanosuvuutta. Fiksu näkemyksellinen taas ajatteölee maiseman verran kerralla tarkkaan, joko koulumaisesti kuten koulutetut kirjoja lukeneet nuoret aikuiset tai vanhuksen tapaan elämänkokemuksen tuomalla näkemyksellä aihepiireittäin maisemina mutta myös tuntein ja pienemmässä tilassa vähän kuin sektori tms. ympäröivässä ilmassa.
 Pääasiassa ero on kuin 8-10:n oppilaiden versus 4-7:n oppilaiden koulujärjen osalta.

Ajattelukyvystä ja älykkyyden kehittämisestä http://pikakoulu.blogspot.fi
Pehmeä versus kova sosiaalinen taktiikka http://pehmeavskova.blogspot.fi