tiistai 25. heinäkuuta 2017

Savonlinnan erityispiirteistä matkailijoille

Mietin tuota, kun en venäläisiä niin ymmärrä, niin ovatkohan täällä Savonlinnassa kovinkin ulkomaalaisia, ihan ymmällään, jos pitää käydä tavallisessa kaupassa, että miten siellä ollaan ja sioidaan, tai kävellä kadulla, niin millainen paikka se on paikallisille, miten siellä kulkevat elävät.
Savonlinnan iirteet eivät kai ole niinkään suomalaisuuden piirteitä kuin seurausta siitä, että täällä ollaan yleensä vain puolesta tunnista tai vartista pariin päivään, joko mökkeilyn kauppareissujen tai oopperan myötä tms mummolassakäynnin verran. Eli matkailija on kulkenut pitkän rasittavan matkan ja hänet pitäisi saada syömään tavallista tuhdimpi ateria mutta hän on väsyksissä ja ei oikein tiedä, että miten täällä, niin jotenkin siksi sitten paikalliset syövät niin koko ajan malliksi, kenties koska ruokakaupat ja mainokset ovat siltä kantilta: mökkeilyä (esim. karjalanpiirakoiden tapaista hienoa maalaismaista perinneruokaa) tai oopperamaisuutta (jotakin hienoa kuten vaikka mansikoita tai lohta jotenkin lomalaisen tapaan taitavasti laitettuna) varten. Niistä harrastuneet sitten pitävät paikkakuntaa hienona mutta muuta tarjontaa ei niin ole, kun ollaan pikkupaikkakunnalla. Mutta keskiaikainen ritarilinna Olavinlinna luo paikallisväristä ison osan.

Savonlinnan taitotasoa nostavat ooppera, mökkeily, luonnon näyttävyys, käytännön alat, taiteet, läheinen Uuden Valamon luostari, vanhempi väki, lomailu, savolaisten maine taitavina ja elämänviisaina sekä tunteiden painotus, jonka vaikutuksesta taitoihin olen yrittänyt kirjoittaa jotakin blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi mm taito-ohjeita.

26.7.2017   Savonlinnaan tulevat suomalaiset matkailijat ovat yleensä lapsesta asti tienneet Savon olemassaolosta ja tulevat matkalle, kun ovat miettineet vaikka, että savolaiset käsityöt ovat hienoja, taitavat savolaiset olla taitavia, tai että ooppera on hieno, olisi kiva edes kerran elämässään nähdä oopperaesitys, mikseipä vaikka Savonlinnassa. He siis odottavat korkeaa taitotasoa jo tullessaan.

Venäjän Putinin huominen vierailu Savonlinnassa saa miettimään venäl'äisiä yms. Tyypillinen kai venäläinen käsitys kiinalaisista vaikuttaa kuvalta siitä, miten jotakin kulttuuria tai elämänalaa hienona pitävä opettelee sitä tuon toisen kulttuurin keskuudessa. Se ei siis ole kiinalaisen tavallinen taitotaso omassa maassaan. Aika tyypillinen venäläinen matkailija Suomessa taas vaikuttaa poissaolevalta ja viivoja ym merkintöjä tekevältä kuin henkilö, joka on ei-kiinnostavassa aika ikävässä paikassa matkallaan jonnekin muualle kiinnostavaan ja mukavaan, kiehtovaan. Merkintöjä tekee kai henkilö, joka on luvannut tsekata tai pitää silmällä jotakin ihmistä tai tekemistä tai aihettaa, josta ei itse ole kiinnostunut mutta joka on suosittelijan lemppari, ja siinä kai yleensä käy niin, että hän sysii syrjään sen, jonka lemppari tuo juttu on, ja koettaa korvata koko jutun omalla lempparillaan, joka lienee Kiina tms.
27.7.2017   Tuohon pitäisi kai huomauttaa, että suomalaisista Suomi on älyttömän kiinnostava paikka, maailman napa, Suomi korjaa koko maailman paremmalle tolalle mm kokonaiskuvallisen järjen, tervehenkisyyden ja yhteiskunnan toimivuuden sekä vapauden ja elämänlaadun kannalta.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Savonlinnan kaupoilta oppimisesta

Savonlinnassa on tuntunut olevan taiten pidettyjä kauppoja, joista saa hyvää mukavaa tavaraa ok hinnalla, samoin ruokia. Vaikuttaa siltä kuin osalla savonlinnalaisista kauppiaista ja myyjistä olisi taitoa, joka olisi arvokasta oppia muuallakin. Mutta tuo taito näyttäisi tulevan eri pohjalta kuin tee täömä ja tuo yms mekaaniset ohjeet. Tyypillisesti kauppias kai ajattelisi, että pitäisi asua jonkin aikaa Savonlinnassa ja ottaa oppia siinä asuessaan, sillä Savonlinnalla on vetovoimatekijänsä, joista asukkaat ovat harrastuneet, etenkin mökkeily ja oopperan tapaiset asiat, ja niin kauppias ja myyjät myyvät tuotteita, jotka jotenkin aukeavat tuollaisen harrastuneisuuden myötä: ovat hyvät käyttää ja mukavat jotenkin sillä tavoin harrastuneelle. Noin se, kelle myydään, aukeaa harrastusten yms harrastuneisuuden myötä, sen myötä millaista väkeä seudulla asuu ja pääasiassa matkailee.
Tämä on ihan vastakohta sille, kun Posti näyttää mainostavan pakettien lähettämistä kuukausina, jolloin ihmiset eivät niin jaksaisi lähettää paketteja. Tasainen myynti läpi vuoden ei ole itsetarkoitus, vaan kohderyhminä tai mallihemiilöinä pitäisi olla niiden, joille posti on luonteva hyväätekevä elämänalue, hyvää tekevä lisä elämässä, ja joiden esimerkki on hyväätekevää muille. Siis esim. jos haluaa paikata kesän hijaisia kausia, niin löytää ihmisryhmä, joka tykkää silloin lähettää postia, esim. kesäaiheisia kortteja kirkonkylältä tai jonkin matkasta unohtuneen tarvikkeen.
Savonlinnassa matkailupaikkakuntana tuntuu olevan se, että vaikka erityisesti hulehditaan pääryhmät, joita Savonlinnassa käy ja asuu, niin pyritään myös kasvamaan taitdoissa (esim. vanhukset yms vanhempi polvi, jo kokenut ja taitava, kenties taide, uskonto, elämänkokemus tukena) vastaamaan pienempienkin ryhmien tarpeet ja toiveet, olemaan hyväätekevä vierailukohde,ostospaikka vaikkapa vain kerran vuodessa tai joskus vain, etenkin niille, jotka savonlinnalaisuudesta ovat viehättyneitä, joille tarjontaa pitäisi olla juuri Savonlinnassa. Sekä toki lapsille, nuorille aikuisille yms mukana tuleville, jotta nämä pääsisivöt oman elämän alkuun, ainakin jotenkin itselleen toimivalla tavalla.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Leppoisuus

Savonlinnassa, kai siksi, että se on matkailupaikkakunta, lomailuun ja taiteeseen tavallaan matkailijoiden myötä omistettu, on tyyli leppoisa. Osasyy on se, ett ollaan mummola. Ja mökkeily toki on samalla suunnalla ja pikkupaikkakunnan elämänmenon rauhallisuus. Mutta leppoisuudessa on se vika, ettei se aina tuo hyvää oloa vaan jotenkin onton, lavastetun oloisen tai turhaan yritetyn. Ja niin jää miettimään, että menikö pieleen vai oliko tämä vain lihaville tai kuuluisiko oikeastaan etelään, tropiikkiin tms. Ja niin se ei ole niin onnellista kuin miltä näyttää, mitä hakee. Se, mitä oikeastaan haetaan, olisi kai tyyni eheys, joka tavallaan on leppoisaa, mutta joka syntyy sään kanssa eheällä tavalla olemisesta (ks. vuodenaikakirjoitukseni http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ja lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html ) sekä se, että maailma on eheällä tolalla, oma suhde maailmaanon eheä (katso "Elä ja anna toisten elää"-ohje http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html , elämänviisaudesta ja sosiaalisista taidoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/suomenkieliset-suomalaiset-sosiaaliset.html ja järkiperusteisesta moraalista http://finnishskills.blogspot.fi/2013/04/rationally-grounded-moral.html ) ja toisaalta oma ajattelutapa ei ole liian koulutettu, epäviisas, liikaa väittävä tms vaan oma meininki ja lähiympäristön elämä on tervehenkistä (katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/suomalainen-ajattelukyky-helppo-kurssi.html ja tervehenkisyydestä, terveellä tavalla tekemisestä yms pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ). Näin elämäntapa on eheä, mikä tuo tyyneyden ja seesteisyyden, helpotuksen tunteen, vapautuneisuuden ja elävöittyneisyyden sekä tervehenkisyyden ja maailman hyvälle tolalle. Siitä liikkeellä ollessa sitten kun lähtee etsimään elämänkokemuksen kiehtovia soivia kohtia (katso http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi  ja http://liikuntaa.blogspot.fi ), vähän kuin musiikkia: oksat tien yllä, valo siivilöitymässä niiden läpi, linnun lennon näyttävyys ja kiehtovuus, tuulenpuuskan tuntu, omien lihasten kantamana askeleet keveämmin, ihmisten kohtaamiset ja ohi kulkemiset sosiaalisuuden silmin, päivän tekemisten mielekkyydet ja elämänsisällöt, motivaatiot, soivat elämänrytmit, asiasisältöjen ja eri ihmisten tekemisten mielekkyydet, miljöön kiehtovuus, parannukset elämään, kunkin hyväätekevä paikka maailmassa, yhteys laajemman maailman elämään, moraali (katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/09/kalevala-ja-taito-ja-tunteet.html ), ym

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Onko turvattomuuden syy tsemppaamiseen painottuvassa kulttuurissa?

Savonlinnassa asuessa on monta asiaa,joihin tsempataan: in ooppera, vanhukset, taide, uskonto (UudenValamon ortodoksiluostari on kohtuullisen lähellä Heinävedellä), mummolan luominen, luonto, rikollisuutta vastaan varautuminen, vapaa-ajan omin päin harrastettavat asiat ja samaa linjaa vetää myös Itä-Savo-lehti, jota paljon luetaan. Voiko olla, että tsemppaaminen vie voimia muista tekemisestä ja ne jäävät osin huolehtimatta siksi ajatksi, kun tsempataan. Ja sitten kun muutkin tsempaavat johonkin, niin ympäristöstäkin yllättävän moni on jättänyt jonkin osan asioista huolehtimatta, vaikka ihan osaavaista on. Tsemppaamisessa on myös se, että osa väkertää asioita, joita ei niin osaa, ja niin syntyy koordinaatiokeskeisesti näkömielikuva ohjeena tehtyjä juttuja, mikä on vähän samantapaista kuin lavastaisi eikä eläisi, ja tyuttu juttuhan on, että lavastuksen kohdalta puuttuu yleensä luotettavuus: ei olla huolehdittu muttei välitetty sanoakaan, ettei huolehdita, ja niin on siinä kuoppa, johon pudota, ansan tapainen. Ja siksi siis jatkuvasti turvatonta.
Näin kesällä, kun kesä vie päähuomion, niin tsemppaaminen jää vähemmälle ja siksi on sitten tavalliseen tapaan tyyntä, turvallisempaa, vähän niin kuin muuallakin.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Laitetusta mukavuudesta aidoksi ilon ja onnen lähteeksi

Liittyneekö siihen, että kun jollekin asialle on tilausta muttei kyllin taitavia tekijöitä, niin se tulee tehtyö jonkinlaisena näköisjäljennöksenä, jossa aidon hengen on korvannut ruoka tms. Vai siihen, että kun taitavakin tekee jotakin työkseen, niin urakka on niin suuri, että henki siitä kärsii ja niin sitä paikataan kaffetauolla ym. Niin siinä sitten käy, että jos tekee ihan ohjeen mukaan tai kyljessä kiinni seuraa pitäen, niin tulevat samat puutteet omaankin tekemiseen ja elämiseen eikä synny aitoa onnea. Sen sijaan, jos pitää isompaa etäisyyttä ja katsoo, mikä oli ideana, oli ideana luoda mahdollisuus johonkin hienoon ja kivaan, niin siinä sitten omin päin tehdessä, omien taitojen varassa syntyy ihan hyvä hetki ja hyvähenkinen tekeminen, iloa ja onnea. Näin matkailupaikkakunnalla kai käy luonnostaan isolle osalle matkaijoista, ainakaan oudommista. Mutta sitten taas matkailupaikkakunnalla asuvat helposti romahtavat tuohon lokeroon, että teen ihan niin kuin täälläpäin tehdään. Elu useampi tekeminen, vapaamuotoisempi tekemisentapa, paljon vähemmän seuran pitämistä siinä tehdessä ja ympyröistä toiseen vaihtamista niin, että esim. paikkakunnalta toiselle tms kulttuurinvaihdoksia tehdessä löytää itselle hyviä uomia olla tuon uuden kulttuurin kanssa, ja sitä myöten hyviä tapoja löytää oma tiensä vanhoissakin ympyröissä. Harrastukset tuovat tällaista omaan arkeen: ollaan motivoituneesti eri ympyuröissä, eri paikassa, eri tekemisissä, eri määrin tuttujen ihmisten kanssa tekemisissä ja tullaansitten säässä kuin säässä kotiin ja aloitetaan ikään kuin uudelta pohjalta tavallinenkin arki: saadaan valita juuri hyvä itselle sopiva tapa, jokin mihin harrastuskiva antaa nostetta.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kerimäen lomarauhan julistuksesta

Kerimäen lomarauhan julistuksesta puolestaan tuli mieleeni, että olisikohan sinne iloa hevosneulekuviostani http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html

"Eli kipuihin näyttäisi auttavan tämän hevosneulekuvion katseleminen.

Hevonen on oikeastaan laadittu tunteidenmukaisen elämän malliksi. Lisää tilaa tunteille voi helpottaa kipuja, sillä kivut usein ovat seurausta siitä, että jokin asia on hankala kantaa, painostaa, on ikävä tms, milloin tilaa omille tunteille tuo vapautta olla ilman että satuttaa itseään jotenkin.
Hevosessa on olennaista, että se kaartaa eikä tule suoraan kohti, mistä syntyi konflikti ja lisää kipua, vaan se kaartaa niin kuin sen mieli tekee, jolloin se koko ajan valitsee hyvän reitin ja hyvän tavan olla ja tehdä,mikä lievittää kipuja, kun voi valita hyvät vaihtoehdot.
Hevonen kirmaa omilla teillään ja viihtyy, mikä myös helpottaa oloa, kun voi valita itselleen juuri sopivan tekemisen, tekemiset, tekemisentavan yms.
Hevonen on neulekuvioksi laadittu, siis mukavien monien pitämien telkemisten meininkiä ja niiden sosiaalisuutta, samaan aikaan kaffetauon tapaan pehmennetty sosiaalisuus että harrastavan ihmisen vapaamuotoinen ystävällinen, joskin muut etäämmäs ainakin osan aikaa jättävä tavallinen jutusteleva sosiaalisuus.
Hevonen on kirmatessaan myös tervehenkisen liikunnallinen ja itsenäinen luonne.

Kuva on sosiaalisella silmällä katsottava eikä tarkkaan matkittava tai yhtään näyteltävä, vaan omin päin opettelemisen tavalla tehtävä samasta teemasta juttuja, etenkin siis tunteidenmukaisuutta, ja kuulosteltava, miten se vaikuttaa oloon.


"


9.6.2017   Kesäajan huonosta olosta ja harminaiheista eroon pääsemisen ohjeita vuodenaikakirjoituksessani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Savonlinnan tori

Kuvia Savonlinnan torilta, en muista miltä vuodelta.




lauantai 20. toukokuuta 2017

Vanhus, merkkihenkilö versus huithapeli

Nätkillä, missä asun kerrostalossa, on väki aika vanhaa, on vanhuksia ja osaavaisen oloista porukkaa. Toisaalta tuntuu, että osan aikaa monelle nätkiläiselle käy niin, ettei tule kuunnelluksi ihan tavallisissa asioissa, missä yhteiskunnan pitäisi toimia ja osan aikaa toimiikin myös nätkiläisillä. Siihen on syynä jokin sellainen, että nätkiläinen osaavaisen vanhuksen tapaan miettii sekunnissa jonkin ison jutun läpi hyvällä laadulla ja vuosikymmenten kokemuksella, mutta juttukumppani olettaa sellaisen asian miettimisen vievän puoli vuotta kirjoihin yms turvautuen. Toisaalta tuo tyhmempi saa yhteiskunnan toimimaan kohdallaan, kun miettii niin näkyvästi ja pitkään. Ja taitavalta taas jää käytännön harjaannus vähäiseksi, kun monet asiat ovat liian simppeleitä, menevät nopeasti, eivät vaadi kommunikaatiota tai menevät tilt tuon toisen osalta. Mutta onkos nyt tuo että sekunnissa miettii sellainen taso, mitä tuovat mieleen Aasian temppelit: joku siellä ons ekunnissa vanhuksen tapaan pohtinut asian joka tavallista aikuista onn askarruttanut pitkään? Ovatko nykyajan osaavaiset jotenkin korkeampaa taitotasoa kuin aiemmat? Pitäisikö heidät luokitella jotenkin omaan luokkaansa? Vai ovatko vanhoihin tuttuihin luokituksiin kuten taiteita ymmärtävä ja uskonnollinen kiipineet ne, joiden ymmärrys kumminkin on kovinpaljon heikompi? Merkkihenkilö ei ole taulun lailla paikoilleen jumiutunut henkilö ainakaan luonnostaan vaan haluaisi oman elämän myös, noiden sekunnin tms työrupeamien lisäksi. Ja siksi tarvitsisi jokin luokittelu olla, että kuka osaa mitenkin hyvin, miten paljon ymmärtää ja kantaa vastuuta.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Eheys versus paussi tms

Itä-Savo-lehteä lukiessa, maalausta harrastaessa, matkailusta oppiessa, mummolaan ja uskonnollisiin huomiota kiinnittäessä oppii, että monesti on sen, minkä motivaatio oli olla eheä, tilalla tauko, ruoka, mitään tekemättömyys, odottaminen, lihavuus, näytteleminen, ohjeen noudattaminen yms
Nuo ovat osaamattoman versio siitä, minkäpiti olla eheää. Kun vain koulumaisesti pakerretaan, tarttee paikata jollakin ja se on usein ruoka ja tauko tai lomapäivä tai ihan vain ohjeen kirjaimen mukaan tekeminen, vailla henkeä ja omaa ymmärrystä. Mutta varsinainen toimivuus olisi ollut eheyden varassa. Sitä eivät kuitenkaan kaikki osaa kopioida tai haluakaan koska ovat eri ihmistyyppiä ja heillä eheys löytyy toisesta tyylilajista. Eheys ei yleensä ole tekemisten kopioimisessa vaan vireessä ja sitä mitä elementtejä edes vähän olisi hyvä olla päivässä.
Eheys on jumiutumattomuudessa: pääsin pois pinteestä, nyt voin valita, mitä haluan tehdä. Eli eheys ei ole paikoillaan olemisessa vaan siinä, että tekee sitä sun tätä, mitkä voivat rönsyillä uusiksi tekemisiksi, uusiksi paikoiksi, missä käydä, ihan erirytmiseksi ajankäytöksi, etukäteissuunnitelmitta, omna mielen mukaan, turvaverkoista luopumatta. Luonnollisessa rytmissä on turvaa, kun ystävä näkee, että itse juuri nyt haluaa niin, eikä niin, että tekisi jotakin pakotettua ja sitten vain kutsuisi sityä omaksi valinnakseen, tai taktista.
Yleensä eheys on siinä, ettei ole valmista hahmoa, johon tekeminen vängetä, vaan ollaan vapaasti ja sivistys antaa vinkkejä siitä, miltä suunnalta toimivuus löytyy. Eheys ei siis synny kopioimisesta vaan taidon seuraavasta vaiheesta: ovat kaikki tiet avoinna ja omaa kiinnostusta on vielä, aito, tuore innostus.
Ruoka on usein tekemisen korvike: jos on oikein huono päivä, pakkopulla, niin syö tyynnykkeeksi, saadajseen edes jotenkin hyvän mielen. Eri ihmisille ovat eri paikat ja eri tekemiset mahdollisuuksia täynnä tai pakkopullia. Siksi on kamalasti väliä sillä, että muuttaisi jonnekin, missä viihtyy, on hengenheimolainen, missä ei ole samojen vanhojen vikojen lyttyynpainama, vaan missä oikeat elämänalueet ovat keskiössä.
Kireä, venytetty, työn rasittama, tai opintojen, vääränlaisen seuran ohkaiseksi tekemä, kaipaa jotakin tyynnykettä mutta ennen kaikkea elämänolosuhteiden korjaamista, mihin sivistyksen suomat mahdollisuudet ovat yleensä parhaat - vaatimatta vuosien koulutusta tai sitä, että olisi tiettyä ihmistyyppiä, vaan ihan jo koulupohjalta, arkijärjellä ja hyvällä tahdolla, perussivistyksellä, yhteiskunnan instanssien tuella. Esim. kirjasto avaa lukemattomat eri harrastulset, ammatit, paikat, elämäntavat vaihtoehdoiksi, mutta jotkin niistä vaativat muuttamista eri paikkakunnalle tai ammatin vaihtoa, mutta ne tiet oavt avoinna. Tai työvoimatoimistosta saa hakea minkä alan työtä vain, jota rakentavasti tekisi ja jossa viihtyisi, on hanttihommia, työssä oppimista ja koulutuksen myötä tulevia ammatteja eri paikkakunnilla, jopa ulkomailla.

17.5.2017   Kun aloittaa jonkin uuden hienon harrastuksen, josta kenties toivoo ammattia itselleen, vaikka se houkan toivo olisikin, niin harrastuksen ilmapiiriä jää kohdalle, arkeen, samoin harrastuksen teoriaperpektiivi jää arjessa pyörimään mielessä. Jos tavallisesti harrasrtaisi, niin harrastus olisi taito ja osa-aikainen tekeminen, sen teoriaperspektiivi yhden elämänalueen tietoa, ei koko ajan mielessä pidetty, ja niin elämälle jäisi tilaa, voisi tehdä monimuotoisesti ja rikkaasti, oppisi samalla muista samantapaisista taidoista ja laajemmista elämänmahdollisuuksista, saisi omaa potentiaaliaan mukaan sielläkin, missä kurssin opettaja ei niistä osannut kertoa. Mutta jotkut ovat ulkoa lukijoita, heikommalla ymmärryksellä mukana sinnittelijöitä, jotka eivät etsikään hyvää henkeä ja isompaa taitoa tai elämänlaatua muuta kuin lämmintä ruokaa ja seuraa. Usein he onnistuvat ruksimaan joka kohdan, että juu olen sellainen ja sellainen ja harrastan ja tiedän tästä aiheesta ja olen aikonut ja viihtyisn yms, mutta lättänbästi, vailla aitoa voimaa ja aitoa ymmärrystä, viisauden elämääkoskettavuutta. Mutta siksi he siis saavat usein virallisen esikuvan tai jonkin elämänalueen harrastajan aseman, jolloin muut joutuvat tekemään perässä, mikä lättnöittää meininkiä valtavasti ja laskee sen taitotasoa ja potentiaalia niin ikään valtavasti, mutta pitää kyllä kirjatiedon mukana, tai sosiaaliset suhteet huonekalujen tapaan. Mutta sellainen ei tuo onnea, vaikka pakotettua tyyneyttä voi tuoda. Aloittelijan tapa harrastaa on usein rikas ja motivoitunut, muuta elämää mukaan ottava, jotenkin hyvällä tavalla tekevä, onnellinen, samoin harrastelijan, joka silloin tällöin tekee innolla omia teitään, elämänmakuisesti, viisaasti, elämänviisaudella, maailmasta ymmärtäen. Opin pitäisi olla osan aikaa mukana tekemisen tukena ja osan aikaa vain maailmankuvan yksi osa, johon oma näkemys tuo lisäsyvyyttä. 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Kauneudesta ja komeudesta

Huvikseni tällaisen tekstikasan kehitin, jos savolainen haluaisi olla kauniimpi tai komeampi.


http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa.html

Vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html maaliskuun osion lopusta
"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."

"
World Is Of Love (a mechanical model)
World Is Of Love

All action is based on what works i.e. on what is healthy.
The healthy is what our nature guides us towards,
what we naturally feel love for.
So the world, all it’s dynamics,
is based on the healthy, which we love.
On a flowery language: “The World Is Of Love!”

A thought by Hannele Tervola

Say that all man-made things which are
1) fully functioning,
2) optimized for many purposes at the same time and
3)used rationally wisely in the light of one's whole picture of the world,
are "healthy".
Notice that we like strenght, protection, speed etc., so we mildly love the healthy artificial things too, and the ideally good we would love.
This way the above thought applies also in the modern world full of man-made artificialities.

This is also a social skill: to see the place of each thing in the healthy natural original ages old way of living. That is a little bit the same as the social role of a stupid person: "Here am I doing this thing that I am motivated toward naturally, like you too can see in yourself the natural inclination for this type of things." and so the other one is slightly amused and does something along the same lines but one's own version, kind of catches the tune of doing. And so for some minutes things run smoothly and everybody is happy. This is connected to learning about healthy natural ways of living on all areas of life: enjoyable motion, watching beauty, enjoying friendly conversations, doing nice things according to one's likings, caring for the major matters of the world, reacting emotionally to different things in life and in the world, etc.
Reading poems can teach one to see the beauty and harmony in life, kind of like this thought here."

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/

http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Rikollisuuden määrästä Nätkillä


Koulussa vuosikymmeniä sitten taidettiin opettaa, että ennen sotia oli Neuvostoliitto antanut Suomelle nootin, ja niin vaikkei nyt ole niin huomannut juuri Venäjään liittyvää sodan uhkaa ilmassa aiemmin, niin tulee verrattua tilannetta Nätkillä sota-aikaan, eikä tilanne ole nyt yhtään rajumpi kuin tavallisesti, en ainakaan ole huomannut. Venäläistä ilmapiiriä on tavallista enemmän, mutta tavallisenakin iltana on voinut kuulut jostakin lähistöltä pamaus tai muutama kuin joku olisi ampunut, on joutunut varomaan ikkunoita, jos sisällä on valo eikä verhoa kyllin hyvin ikkunassa. Ja ruuat joutuu vahtimaan. Ja tuuletusilmassa on usein jokin haju kuin kaasun ja käryn väliltä, mutta se leijailee alueella kai laajemmin, vaikka tuntuu tulevan alakerran naapurista, lieneeköhän lämmityksestä? Mutta kumminkin myös tuuletus on aika usein hankalaa. Ja yöksi barrikadi ovelle. Väki vaihtuu kamalasti ja usein tuntuu teemana jotenkin olevan murhat, vaikken enää ole huomannut ihan selviä murhilta vaikuttavia tilanteita niin kokoomuslaisen ajan alkuvuosina. Turvattomuuden tunnetta tavallisesti tuovat oman rapun kävijät, etenkin jos joku puuttuvan oloinen ravaa rapussa, vaikkapa sairaanhoitajan ja ilkeän väliltä. Ja viereisessä talossa kai asuvat monimetriset käärmeet, pythoneita vai anakondia vai mitä jonkun naisen kanssa asuvat, muttei kai samassa rapussa ylimmässä kerroksessa pihan puolellla kenties asuva niin ikään omnimetrinen kiltti boa, vaikken käärmeitä osaakaan, niin tunnelma on niissä ihan eri. Ja se kun joku tuntuu muuttavan rappuun ja sitten eipysykään siinä. Tai kun pihalla lapset leikkivät murhia, mopokerholaiset tuovat mieleen muistumia parin kolmen vuoden atakaisesta jengistä, vaikkei enää ole pihalla vaikuttanut mitään sellaista olevan, ja jotkut kulkijat päiväsaikaan vaikuttavat pahaatekeviltä ja pimeän aikaa pihalla kulkee ainakin joskus viikatemiehen tai -naisen ( pretorialainen vanhempi nainen) näköisiä hahmoja, ei uskaltaisi ulos enää silloin.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Ulkomaalaiset ja savolaisten selkä

Helsingissä kun nuorempana asuin, niin siellä tunnuttiin oelttavan savolaisten olevan omatoimisia ja kyllä pärjäävän vaikka missä. Ja niin kun jollakulla oli jokin muuhun Suomeen liian rikollinen edesottamus ja kysyi, että mites sitten Savossa, käykö tällainen siellä, niin vastattiin yleensä, että voithan mennä kysymään savolaisilta, ja siitä kai ne rikolliset sitten tänne tulevat, ja varmuuden vuoksi eivät kai kysy vaan ryhtyvät rikollisiin puuhiinsa omin päin. Niin että jos joku vaikka olettaa, ettei ruotsalainen hyökkäisi suomalaisen kimppuun, niin savolaisen kimppuun ehkä kyllä kumminkin. Ja täällä Savonlinnassa asuessa kuymminkin saa vaikutelman, että Savonlinnan seudun ominaispiirre ovat kesäiset oopperajuhlat, pidetään siitä, kun on taidetta, musiikkia, kesäinen vehreä paikkakunta historiallisine museolinnoineen.Ja sitten vain on lisäksi se matkailupaikkakunnan riesa, että on paljon ulkomaalaisia. Näitäkö oopperafaneja, taidemaalareita, mökkitalkkareita yms sitten ne rikolliset saavat tappaa tai muuten riesana olla? Jos kiva ihminen muuttaa musiikin perässä, niin se on ihan eri asia kuin ritarilinnan houkuttamana. Kumminkin musiikki on kiva yhdistää hienoon ritarilinnaan. Mutta ruotsalaisia ei sitten meillytä se, ettei tänne kaivata ihan toisenlaista ruotsalaista jöötä tai ruotsalaista sodankäyntiä kulissien turvin. Ja ulkomaalaisia tuntuu olevan niin kummista maista, että tuleeko heitä juuri sielät, mikä suomalaisia eniten kiehtoo, mutta mistä ei yleensä kerrota, että miten menee, jos heitä on Suomessa tai muutenkaan kuule heistä paljoa, kuten vaikka alkuperäiskansoista toisista maanosissta vai mihin tuo mökkeilevä suomalainen oikein samaistuu, ja liian kireässä työssä tai koulussa käyvää huojentaa maininta ihmissyöjistä Savossa, muttei se tarkoita, että niistä haluttaisiin iso ongelma, haluttaisiinpahan vain kuulla, tarinoita kuin satukrijasta.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Savonlinnasta haettua ja omia kirjoituksiani

Moni jos tulee Savonlinnaan hakemaan huahdustaukoa työelämään, opintoihin tms, niin taide, luonto, omakohtaisuus ja uskonto sekä vapaa-aika ja vanhukset sellaisia usein tarjoavatkin ja ne ovat iso osa matkailupaikkakunnan viehätystä.

Omia kirjoituksiani on samalta suunnalta:
* lisää tunteidenmukaista vapaa-aikaa terveiden elämäntapojen tienoilta työtehon kasvattamisen varjolla, siis urakkapalkatun työn palkasta tinkimättä http://workandfreetime.blogspot.fi (ekan blogitekstin kirjalinkki ei ole niin outrageous)
* näin opit lahjakkuuden ja taidot kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiisi + kamalan monta sosiaalisen lokeron vaihdon ohjetta haavealoille päin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
* tautien ja vaivojen parantamisohjeyritelmiäni http://parantamisesta.blogspot.fi
* undulaatti osaa kuolla suruun http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi/2016/02/suruun-kuolemisen-taidosta.html
* vain kiva työ kannattaa http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/04/vain-kiva-tyo-kannattaa.html

8.4.2017   Näitä kai myös ainakin pääkaupunkiseutulaiset kaipaisivat kirjoituksistani:
* http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2017/02/mita-puitapensaita-taimia-jatetaan.html
* taito-ohjeita http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Nätki Savonlinnassa

Itse olen tykännyt Nätkin kaupunginosassa asua, jotenkin viihtyisää, vaikka samalla varuillaanolevaa. Mietin tässä, että mistä tuo leppeä viihtyisyys johtunee. Yksi on ainakin, että puut (pääosin mäntyjä ja koivuja) ovat täällä taloja (3+1 krs) korkeammat ja pihasamme metsikkö, mikä luo talojen luo puuston suojaa, mutta toisaalta kulkutiet ovat avarat, ei tule ahdas olo eikä ole väijyntäpaikkoja kulkuteiden vieressä pihalla. Vanhuksia on paljon ja seudun rooli on olla mummola, mitä myös Itä-Savo-lehti auttaa. Vieressä tapasi olla kaksi kilpailevaa ruokakauppaa ja kapakka, vaikka nyt enää yksi ruokakauppa ja lieneekö siksi, että Savonlinna on matkailupaikkakunta vai oopperan tuoman taitojen tavoittelun vuoksi vai kulttuurien kohtaamisen, mutta meininki tuntuu olevan, että ne, jotka eivät ole mummolamaisia, tai kai mummotkin, huolehtivat ruuat hyvin, vähän kuin tarjoaisivat jollekin joka kerran, milloin jää leppeämpi kuin viikonlopun tunnelma viikollakin. Mökkeily ja käytännön alat tuovat seudulle muuttajina niitä, joille muiden alojen kaupunkielämä oli vääränlaista ja savolaisuus taas tenhoavaa. Oopperan vaikutus ja väestön ikääntyneisyys tuovat jonkinlaista leppoisuuden ja bravuurien tai onnenkantamoisten oloisten harrastuksissa onnistumisten yhdistelmää. Ja luulen, että moni harrastaa taiteita tai uskontoa, tai on jopa niiden ammattilainen. Johtuneeko siitä vai mistä vaikutelma murhista: joku pääsee hämäävän helpolla jostakin, kiltin oloinen mutta uskomattoman taitava, ja niin joku ei-niin-taitava sitten kuolee siihen, kun yrittää perssä, tai siltä täällä vaikutta, mutten varmasti tiedä.
Knassa autojen äänet eivät kuulu häiritsevästi, vaikka niitä on. Pihalla talot suojaavat http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html ja ne on osattu rakentaa siltyä kannalta hyvin. Lähiteillä on nopeusrajoitus 50km/h, mutta useimmilla pienillä omakotitaloalueen teillä ajetaan paljon hitaampaa, vähän kuin maalla maisemia katselisi. Kanssa autolla-ajotapa on kivemman kuuloinen kuin monessa paikassa muualla, jotenkin tunteidenmukaisempi http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/savolaisesta-autolla-ajotavasta-taidosta.html . Alue on suuren järven rannan reunaa myöten eli pitkulainen ja tiet järven rannan suuntaisia tai lyhyitä,useimmiten ihan hitaasti ajettavia pätkiä kohtisuorassa rantaviivaan nähden, ja tuntuu kuin alempaa kuuluvat autojen äänet jäisivät rinteeseen, kai siki, että autotie on joko jyrkässä rinteessä kiinni tai sitten tienvierustalojen takana.

Ja ainakin meillä näissä kerrostaloissa on vanha taitava talonmies apulaisineen. Luulen, että hän miettii työtään vähän kuin huolehtisi hotellista, ja siitä tulee jotakin pehmennystä karuun miesvaltaiseen talonmiehen työhön. On myös nopea ja osaavainen, vähän siihen tapaan kuin nuori oppilas erityisen hyvän oppikirjan hyvin ohjeistamilta osin, mutta myös nopea ja kätevä, talon tunteva, savolaistaasumista tunteva ym,s.

Tuossa kun puut ovat selvästi korkeampia kuin kerrostalot, on se kiva puoli, että kun minulla oli ikkuna luoteeseen, siis puoliväliin lännen ja pohjoisen väliltä, niin näin usein komeita auringonlaskuja puiden taa. Tai niinhän se on lännen puolella. Tuo tuntui vaativan taloilta etäisyyttä lastentarhan piha/parkkipaikka + katu + parkkipaikka tienvieruspuineen, sillä kadun toisella puolen tie viereen ulottuvan talon reunan kohdalta ei nähnyt auringonlaskua mutta suunnilleen kai yhden rapun leveyden verran kauempana olleen talon kohdalta sen näki..
Tässä, missä asun, on kolme aika lailla samanlaista kerrostaloa U:n muodossa ja piha aukeaa lounaaseen, siis lännen ja etelän välille, mikä tarkoittaa, että pihametsikköön paistaa aurinko siihen aikaan, kun työssäkäyvät tulevat töistä. Niin on paljon kivempi kuin Espoossa, missä talon vieressä oleva metsikkö oli talon pohjoispuolella ja taloa matalampi eli yleensä varjossa, vaikka puut olivat täysikasvuisia.
Tämä kuva on muistaakseni siitä ikkunasta talojen kattojen ylitse, missä kesällä näkyi auringonlasku hienosti puiden taa.

Tuossa ei näy puiden latvoja mutta näkyy, että puut ovat selvästi korkeampia kuin lähin talo, mikä tuo taloon jotenkin suojatun tunnelman. Välissä piha/parkkipaikka ja tie.

17.7.2017   Nätkin kaupunginosa on leppoisaa ja rehevää asukkaidensa tyyliltä, samalla varuillaan. Voiko leppoisuus ja rehevyys johtua siitä, että alueelle alunperin rakennettiin taloja noinkilometrin päässä olevan tehtaan työntekijöille asunnoiksi,ja niin katujen loivasti mutkittelevasta suoruudesta ja pihojen kohtalaisesta koosta tulee mieleen, että haluttiin antaa asukkaille mahdollisuus asua rehevästi, vaikkeivät he työpäivän jälkeen oloaan kovin reheväksi olisi tunteneet. Voiko olla, että se nyt myöhemmin, modernimmassa maailmassa on sen verran rehevyyden lisäystä kuin mitä moni muukinkaipaa asumiseltaan?

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Sattuma ja varjeluksen taito

Olen alun perin kotoisin pääkaupunkiseudulta Hlesingistä, mikä oli kamalan akateeminen mutta muuten rauhallinen ja sivistystä arvostava paikka, jossa jotkin sivistyksen huolehtimat asiat sujuivat oikein hyvin mutta missä prakasi, sitä ei useinkaan osattu huolehtia. Savonlinnassa ihmisten taidot ovat erilaiset. On käytännön ammatteja, matkailua, oopperaa ja muuta taidetta, luontoa, kaupaa ym. Täällä kun sattuu jotakin, mistä pääkaupunkiseudulla olisi ajateltu, että sattumaa, niin ihmiset jäävätkin katselemaan sitä ja arvelemaan sen perusteella, mitä kannattaisi tehdä, kun ensin ovat arvioineet, keitä on paikalla ja millaisia ovat. Esim. nyt kun katsoin ikkunasta, niin viereisen kerrostalon rapun edessä on vanha musta henkilöauto ja ihmettelevät, että onpa simahtanut pahasti koko auto siihen, taitaa olla juuttunut tosissaan. Ja miettiuvät sitten jotensakin siihen taopaan kuin lemmikkieläimen edesottamuksista, että olisiko auton omistaja niin kovasti halunnut jäädä tänne. Ihmisistä katsotaan yleensä taitotaso, että mitä vaalivat ja mikä heiltä jää huomaamatta ja rempalleen kai kuin nuorelta venäläiseltä. Ja suojellaan sitten kotia noilta huonoimman tason omaavilta, etteivät tökeryyksissään riko taidemaalausta harrastavan vanhuksen elämänpiiriä, työrauhaa, jota taiteilija tarvitsee. Ja toisaalta katsotaan, kuka haluaa asua täällä ja kuka ei, sillä paikka on tavallaan kiehtova ja tavallaan rankka ja ihmiset niin omantyylisiään, etteivät kaikki siitä pidä. Eli nuo sattumat aukeavat siihen päin, mikä oli kenenkin motivaatio, aidon tsempin ja suuntautumisen alue, kuka sopi minnekin ja kuka oli kamalan taitava tai liian osaamaton tänne. Niin kuin eläin tekee erilaisia jälkiä sen mukaan, mitä on tekemässä, niin jäljissä on hienoiset erot paikoissaja tyylissä paljon eroa, niin myös monen ihmisen elellessä kerroistaloissa lähekkäin, seassa monta kaukaisista maista tullutta asukasta, niin vuorovaikutus menee eri tavalla sen mukaan, kenen eperspektiivi törmää kenen alueeseen, elämän perusasioihin ja kuka mitäkin uomaa elää, onko maalaustaidetta viisastuttamassa tai musiikkia tuomassa supertaitoja, vai onko jonkin käytännön alan hyvin huolehtiva, joka osaa käytännön seikat paikoilleen laittaa, tai ruualla jaksamattomuutensa paikkaava taitamaton, vai paljon osaava ihmeitä tekevä uskonnollinen vanmhus.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Näkemyksellisyyden tunnistaminen

Savonlinnassa pankissa ja poliisilaitoksella asioidessani on vaikuttanut siltä, etteivät virkailijat kunnolla erota näkemyksellistä hötöstä. Niinpä tässä linkkejä teksteihini aiheesta.

Tyhmä on yleensä ruutumallinen ja kömpelö kuin huolimaton, mutta vailla tarkempaa oikeaanosuvuutta. Fiksu näkemyksellinen taas ajatteölee maiseman verran kerralla tarkkaan, joko koulumaisesti kuten koulutetut kirjoja lukeneet nuoret aikuiset tai vanhuksen tapaan elämänkokemuksen tuomalla näkemyksellä aihepiireittäin maisemina mutta myös tuntein ja pienemmässä tilassa vähän kuin sektori tms. ympäröivässä ilmassa.
 Pääasiassa ero on kuin 8-10:n oppilaiden versus 4-7:n oppilaiden koulujärjen osalta.

Ajattelukyvystä ja älykkyyden kehittämisestä http://pikakoulu.blogspot.fi
Pehmeä versus kova sosiaalinen taktiikka http://pehmeavskova.blogspot.fi

torstai 16. helmikuuta 2017

Turvattomuus ja se, etteivät kaikki ajattele ympäröivää maisemaa

Mietin tässä, miksi elämä Savonlinnassa vaikuttaa turvattomalta ja miksi itse olen jotenkin synkemmällä mielellä kuin aiemmin. Mietin siinä, että tuleeko turvattomuus vaikutteena naapureilta tms, ja miettiessäni ohimennen eri ihmisiä siltä kantilta, huomasin, että melkein kaikki miettivät elävänsä maisemassa ja siis vaalivat elämisen mahdollisuuksia tuossa maisemassa, ja moni käyttää sivistynyttä näkökulmaa ainakin osan ajasta, mutta sitten on muutama, joka pitää paljon seuraa ja joka ei huolehdi maiseman elämänmenoa mitenkään millekään tolalle: oli yksi tyhmä nainen, iso koira ja yksi romaani. Voiko olla, etteivät romaanit samalla tavoin vaali suomalaisen elämänmenon mahdollisuuksia kuin useimmat muut, esim. siksi että ovat arvostetussa erikoisasemassa taiteen ihailijoiden silmissä? Koirat ulkoillessaan yleensä katselevat maisemia ja pyrkivät käyttäytymään sivistyneesti ja ystävällisesti. Ja moni tyhmäkin sentään vaalii asioita, pyrkii olemaan sivistynyt ja elämään aistit auki. Mutta tuo, ettei huolehdi ollenkaan vaan on kuin pilkkopimeässä ympäristön suhteen, romuttaa kyllä aika paljon turvallisuutta, jos se seuran pitämisen myötä leviää useammalle.
Maisemakatseella on paljon tekemistä hyvän ymmärryksen vaalimisen kanssa: Helppo ja tehokas arkijärkisen objektiivisen ajattelun kurssi http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html

tiistai 7. helmikuuta 2017

Metsänhoidosta, mitä puita ym jättää

Lainaus ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi

"
Kaltaten vai kukoistaen, metsänhakkuista, rakentamisesta yms
Luen Gary Snyderin runokirjaa Kilpikonnasaari ja siinä on myös runo aiheesta Kulotus: intiaaneilla oli kuulemma tapana polttaa pensaikko joka vuosi mutta latvoihin ei tuli yltänyt. Kulotuksissa kuolee hyönteisiä, kai linnunpesiä ja kenties pikkujyrsijöitä, ainakin menettävät kotinsa ja aluskasvillisuutta kai kuolee paljon. Onko tuon puolustaminen vähän kuin akateemisten teot usein: oma osaamattomuus jättä jonkin olennaisen suuren osan suojatta, tai montakin isoa aluetta, ja toisaalta joitakin yksittäisiä asioita ja mielekkyyksiä tulee vaalittua. Siinä on jotakin avohakkuun mentaliteettia: yksittäinen teoriaperspektiivi on jyrännyt alleen hienon mesikön. Valinnoissa tarvittaisiin enemmän taitoa ja enemmän tasapainoilutaitoa, ja enemmän ymmärrystä oman lähestymistavan vaikutuksista, mm väsymyksen vaikutuksista.
Onnistunut tulos on jotakin sellaista kuin ettö nyt vaalin tätä, minkä tiedän olevan ikiaikainen hyvä asia, vaalin jotakin elinvoimaista, eheää, sinällään voimakasta, kantavaa, uudistumiskykyistä, versovaa.
Se ei tule siitä, että tulen ruutupäällä, että aha tähän piti tehdä se ja se, no tehdäöänpä. Vaan tarvitsee tiedostaa omaa lähestymistapaansa. Metsikkö ja metsikön reunamat, yksittäiset siemenpuut ja vehreät kaunistukset muodstavat polveilevan kokoanisuuden, jonka eri osia katsellessa tulee mieleen eri asioita. Jos tähän jättää tuon ryppään puita ja taimia, niin tuleeko eheä, hyväätekevä ilmapiiri alueelle. Jos jätän reunaan tuon nuoren puun, niin ehdottaako se, että sitten jätän reunaan polbveillen myös muutaman muun samanlajisen tai muuten kivasti yhteensopivan puun tai taimen. Kun kuljen tästä nyt, hyvänä päivänäni, eheänä, niin nouseeko mieleeni kuva kauniista maisemasta: muutama suuri puu, muutama pensasmainen pihlaja tai koivuntaimikko, polveilevat maastonmuodot viehätyksineen, millainen olisi kiva maisema, hyvä kulkea, ymmärryksellä laadittu, hyvä elämän kannalta ja eläimille, entä tuleville puille yms?"

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Vihreä teknologia ja uudet idea muiden ammattialojen vahvuuksien myötä

Savoon kun aikuinen muuttaa, niin hakee pääkaupunkiseudun akateemisuuden sijasta käytännön aloja, mökkeilyä, taiteita, kauppaa ja matkailua ammattialoina ja elämänpiirin asioina. Lieneekö siis moni huomannut, kun viikko sitten maanantaina oli nettiuutisten videokuva kuin toimivasta fuusiovoimalaitoksesta, joka siis ratkaisisi ympäristöongelmat: nettiuutisen videokuvaa Porin pigmenttitehtaan suurpalosta http://yle.fi/uutiset/3-9431958 (oma tekstini aiheesta  http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/fuusiovoimasta.html ). Mutta busissa on ollut huolestuneita naamoja tällä viikolla: "Mistä nämä insinööriaiheet tänne tulivat? Savoon tulee lähes itsemurhanhakuisia insinöörialoilta pakenevia ihmisiä, niinkö nytkin?" Mutta Savon vahvuudet ovat toiset ja eri ammattialojen vahvuuksilla löydetään uusia ideoita ympäristökysymysten ratkaisemiseen, mm ympäristöystävällisen teknologian kehittämiseen, mutta uusien ideoiden löytäminen ei ole kokopäivätyötä, eikä työtä insinööritapaan, vaan toiselta taustalat tullen ideointia esim. minuutin kuukaudessa, ihan vain ideoita ilmaan heitellen, niin toinen ammattitaito, toiset vahvuudet avaavat uusia mahdollisuuksia: http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/06/vihrean-teknologian-kehittamisesta.html

perjantai 3. helmikuuta 2017

Savolaiskoiran tyyliä

"Koiran tai muun eläimen harjaamisesta
Periaatteessa on hyvä harjata aika järjestyksessä turkki läpi, niin tulee kaikkialta kunnolla harjattua ja muistaa, mistä on jo harjattu ja mistä ei. Mutta jos harjaa vaikka tuohon viivaan asti tällä kertaa, niin aika ilmeetöntä jälkeähän siitä syntyy. Jos sen sijaan kuulostelee kuiran tyyliä ja tapaa pitää harjattavaa seutua ja sen lähitienoota, niin siitä saa tyyli-ideoita, miten voi kiehkuramaisesti, viuhkina, villavina tupsuina, lennokkaina harjoina ja tuuheutta turkille tavoitellen harjata kunkin kohdan suurin piirtein järjestyksessä, mutta ennen kaikkia mielitekojen ja koiran tunnelman mukaan ilmeikkäästi ja yrittäen pitää turkin hyvänä: oikein tuuheana, näyttävänä, kiharaisena, kunkin kohdan omalla tyylillään ihan jo huvinkin vuoksi ja siksi, että koira on sillä tavoin hieno, näyttävä."
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/villakoiran-trimmausohje.html

perjantai 13. tammikuuta 2017

Laitetusta luonnolliseksi tekemiseksi

Monen savonlinnalaisen tyyli on kai, että tämä sopisi tähän hyvin, mikä ei aina ole luontevaa tai ihan aitoa. Näin siitä saa helposti aidon, tyylistä tinkimättä, luulisin:
 http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/nayttelevaisesta-aidoksi-kasvamisesta.html

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Sosiaalisen tyylin myötä ongelmien ohi

Omin päin päiväsaikaan Savonlinnan keskustassa tuntuu olevan turvallisempaa kuin koirien kanssa Nätkillä (Inkerinkylä). Siinä on jotakin samaa kuin siinä, että savolaisilla on turvattomampaa myös muualla Suomessa kuin suomalaisilla yleensä: jokin savolaisten tyylissä ja lähestymistavassa tuo ongelmia. Ero on kai siinä, että savolainen ottaa liikaa kontaktia ja ei suosittele sivistynyttä lähestymistapaa. Siinä on samaa kuin keskustassa tai lähiössä asumisen ero: keskustassa ollaan sivistyksen helmien kanssa, lähiössä enemmän rupuset ja kotosalla. Keskustassa asuva käyttää sivistynyttä perspektiivi ja pitää ihmisiin ja eläimiin etäisen hyväntahtoiset välit niin, että nämä tuntevat saavansa tilaa olla omalla tavallaan ja ettei tarvitse hyv'äksyä toista läheiseksi ihmiseksi tai lähikontaktiksi. Kanssa ollaan maisemassa, katselleen maisemia tunnelmatajuisesti, ollaan etäisen hyväntahtoisia, henkilöihin takertumattomia eikä niin kuin rikollisella alueella henkilökohtaisia kuin kapakan eteisessä. Ja huolehditaan, mitä sivistys pitää hyvänä, vaalitaan tervehenkisiä arvoja ja jätetään toisillekin tilaa ja toivomus vaalia arvossa pidettyjä hyviä asioita.