Omakohtaisuus versus ulkoa lukeneisuus ja kireys

Savonlinnassa tuntuu olevan yhtenä kulttuurin ideana, että kukin tekee niin kuin itse tykkää. Se sitten näkyy sekä omakohtaisuutena että rikollisuutena, etenkin kai murhina. Mutta muista tulee sitten käsitys, että ovat turhan päiten kireät. Tuntuu, että jos savolaiselle omakohtaiselle ihmiselle antaisi tehtäväksi olla vaikutteena muuhun Suomeen, hän tekisi kireän ulkoaluetun tyyppisen karikatyyrin noista muista eikä omakohtaisuuden ohjetta. Pääkaupunkiseutulainen ei vaikuttanut vähemmän omakohtaiselta vaan liikaa keskustelujen pohjalta tekevältä, ikään kuin muiden silmin tekojaan monitoroivalta. Lisäksi pääkaupunkiseutulainen ei istu liikaa kotona, jolloin omaehtoiset harrastuksiin ym kiinnostavaan ja kiehtomaan rientämiset eivät vaikuta tottumattoman rosvomaisen ryntääviltä ja konflikteihin joutuvilta kuin paljon kotona istuneella savolaisella. Savolaiseen taitotasoon vaikuttavat elinkeinot: ooppera, taide, mökkeily, myynti, käytännön alat, matkailu. oisaalta moraalia alentaa se, että nämä nähdään ammattialoina eikä yhteiskunnan hahmottamisen tapoina.

Ruoka versus elämänviisaus

Savonlinnaan tulee kesäisin paljon matkailijoita ja mökkeilijöitä, joilla on  ollut pitkä ajomatka ja niin heille on tarjotaan ruokaa niin, että jaksavat paremmin ja eivät riitele. Mutta koko Savonlinnalle tuntuu käyneen sama juttu: ruualla tyynnytetään ja koetetaan korjata ongelmat, vaikka se oikeasti on vain niiden painamista pois mielestä. Toki ihmiset osan aikaa ovat nälkäisiä, mutta ruoka on kuin sijaistoiminto: se ei korjaa ongelmia vaan jättää asiat rempalleen, mutta kyllä tekee ihmisistä jaksavaisempia ja hyvänahkaisempia. Oikea ratkaisu liian pitkään autossa istuneiden riitaisuuteen olisi paitsi syödä, myös sovittaa yhteen eri ihmisten panokset yhteisen lomamatkan eteen, eri ajattelutavat, eri harrastuneisuudet, eri luonteenlaadut ja mieltymykset, sosiaalisuuden tyylit, ajankäyttö yms. Osa siitä sujuisi suomalaisuuden tavallisen osaamisen varassa, ja se osa juuri jää rempalleen, kun mennään syömään ja toisaalta annetaan kenen tahansa olla millä tahansa tavalla vain taiteellinen laatua vaatimatta Toki on hyvä, että saa olla harrastunut taiteesta, mutta tavallisen elämisen perustasoa ei saisi unohtaa, sillä se on kaikille tuttu ja niin sen voi vaivatta kyllä pitää mukana koko ajan, kun ei se vie miettiä kuin korkeintaan muutaman sekunnin aina joskus. Ja syödä pitäisi sen mukaan, mikä vaikuttaa itselle sopivalta ja tervehenkiseltä - ei siis kaavan mukaan eikä pelkän maun vaan päivän olon ja rasitusten tuoman ravinnontarpeen mukaan. Liikaa syöminen tuo masentuneen olon, kun muu elämä on jäänyt rempalleen. Liian vähän syöminen tuo venytetyn ja äkäilevän olon. Sopivan verran tankkaaminen sopivantyyppistä ruokaa tuo eloisan ja jaksavaisen olon, jolloin painopiste luonnostaan on muussa elämässä, sen tekemisten kiehtovuudessa ja arjen puuhissa.

Mikä on alueen todellinen viehätysvoima

Jos pääsee itse valitsemaan asuinseutunsa, ammattinsa, harrastuksensa ja elämäntyylinsä ja valitsee onnistuneesti, niin helposti luulee, että moni muu olisi valinnut samoin. Mutta vieraat elämäntapavalinnat vain potuttavat. Asuinseudun koko kertoo sen elämäntavan sopivuudesta ihmisille. Joillekin seuduille asettuu paljon väkeä ja saa elää rauhassa tyytyväistä elämää ja joillakin, kuten Savonlinnassa, joko on vähemmän väkeä tai mahdollisuudet elää rauhassa paljon pienemmät. Se, ettei saa elää rauhassa vaan on murhia ja pottuuntumista, liittyy kai juuri näkemyseroihin elämäntavoissa tai pikkupaikkakunnan mahdollisuuksien vähyyteen, eletään kuin purkissa. Savonlinna on pikemminkin kesämatkailu- ja mökkeilyseutua kuin monelle sopiva asuinpaikka. Jos matkailijoita tai uusia asukkaita murhataan tms, niin kertooko se siitä, että on mainostettu liian laajalti, liian eri tavoin suuntautuneelle väelle esim. kohdennettuna mainontana, mikä voi aiheuttaa pottuuntumista, sen sijaan, että olisi tyydytty olemaan sen kokoinen paikkakunta kuin mitä oikeasti ollaan?

Omia kirjoituksiani savolaisuuden suunnalta

Kesän alussa Savonlinnassa, kun mökkeilijät ja turistit saapuvat, huomaa, ettei elämäntapa ole yhtä rento ja leppoisa muualla Suomessa, vaan ihmiset ovat kireitä koulun tai työn vuoksi. Espoossa asuessani laadin savolaisuuden suuntaan vievää materiaalia, joka ehkä voisi olla tuomassa parempaa elämää myös muualle Suomeen.
Koulua voisi keventää ajattelukykyä opettava blogini (ajattelukurssi Espoon ajalta) http://pikakoulu.blogspot.fi , ja lisää vapaa-aikaa työntekijöille tuoda blogini http://workandfreetime.blogspot.fi .
Lisäksi on Savonlinnassa asuessani paljolti pääkaupunkiseutulaisen ihmiskuvan pohjalta kirjoittamani Haaveammattiin-blogi http://nopeaoppisuus.blogspot.fi .
Jotain iloa lienee myös kirjoituksestani siitä, miten tulevaisuuden tietokoneet ovat tuntevia, moraalisia ja järkeviä http://feelingcomputers.blogspot.fi varhaisin kirjoitus. Sillä varsin monet matkivat tietokoneita jotenkin, vaikkei niin pitäisi tehdä.