Ruoka versus elämänviisaus

Savonlinnaan tulee kesäisin paljon matkailijoita ja mökkeilijöitä, joilla on  ollut pitkä ajomatka ja niin heille on tarjotaan ruokaa niin, että jaksavat paremmin ja eivät riitele. Mutta koko Savonlinnalle tuntuu käyneen sama juttu: ruualla tyynnytetään ja koetetaan korjata ongelmat, vaikka se oikeasti on vain niiden painamista pois mielestä. Toki ihmiset osan aikaa ovat nälkäisiä, mutta ruoka on kuin sijaistoiminto: se ei korjaa ongelmia vaan jättää asiat rempalleen, mutta kyllä tekee ihmisistä jaksavaisempia ja hyvänahkaisempia. Oikea ratkaisu liian pitkään autossa istuneiden riitaisuuteen olisi paitsi syödä, myös sovittaa yhteen eri ihmisten panokset yhteisen lomamatkan eteen, eri ajattelutavat, eri harrastuneisuudet, eri luonteenlaadut ja mieltymykset, sosiaalisuuden tyylit, ajankäyttö yms. Osa siitä sujuisi suomalaisuuden tavallisen osaamisen varassa, ja se osa juuri jää rempalleen, kun mennään syömään ja toisaalta annetaan kenen tahansa olla millä tahansa tavalla vain taiteellinen laatua vaatimatta Toki on hyvä, että saa olla harrastunut taiteesta, mutta tavallisen elämisen perustasoa ei saisi unohtaa, sillä se on kaikille tuttu ja niin sen voi vaivatta kyllä pitää mukana koko ajan, kun ei se vie miettiä kuin korkeintaan muutaman sekunnin aina joskus. Ja syödä pitäisi sen mukaan, mikä vaikuttaa itselle sopivalta ja tervehenkiseltä - ei siis kaavan mukaan eikä pelkän maun vaan päivän olon ja rasitusten tuoman ravinnontarpeen mukaan. Liikaa syöminen tuo masentuneen olon, kun muu elämä on jäänyt rempalleen. Liian vähän syöminen tuo venytetyn ja äkäilevän olon. Sopivan verran tankkaaminen sopivantyyppistä ruokaa tuo eloisan ja jaksavaisen olon, jolloin painopiste luonnostaan on muussa elämässä, sen tekemisten kiehtovuudessa ja arjen puuhissa.