Kireiden kanssa toimeen tulemisesta savolaisille

"Toisten kivuliaat perspektiivit ja mukana eläminen
Joskus jollakulla on kireä, liian koulutettu. liian insinöörimäinen, liian negatiivinen tai liian piittaamaton tyyli ajatella ja tehdä, mikä satuttaa sekä piittaamattomuudellaan että tyylilajinsa kireällä typeryydellä. Mutta tuolle henkilölle itselleen tuo kireä perspektiivi ei ole kireä vaan tavallista elämistä asianhaaroineen, huomioon otettavine asioineen ja huomion piirin ulkopuolelle jäävine sivuseikkoineen ym asioineen, joiden varaan elämää ei rakenneta. Jos siis eläytyy tuon toisen elämäntapaan ja näkökulmaan elämään, vaikka vähän niin kuin kurkistaisi kahvioon sisälle, niin se on ihan mukava ja sallii toisille oman järjen käytön, oman taitotason mukaisen toiminnan, omat toiveet, sivistyneen käytöksen ja kauniit arvot, vaikka se itse laiminlöisi niitä, koska ei ole juuri saman tyypin ihminen kuin sinä. Niin kuin erikokoiset ihmiset luonnollisella vaihtelevaisella tavalla yhdessä kulkien voivat hyvin, niin voit myös sinä tehdä asioita omaan tahtiisi ja omalla tavallasi, itsellesi tärkeitä asioita vaalien, vaikka osan aikaa silmäisit myös tuon toisen silmin niin kuin keskustellessa on tapana. Liian yhtä matkaa ei kuitenkaan kannata kulkea, esim. juuri tarkkaan tuon toisen ohjeen mukaan rytmittäen ja muutenkin tarkkaan hänen tavallaan tehden, jos kumminkin olette erilaisia, omaatte eri tarpeet, perustatte elämänne eri asioihin, huomaatte eri määrän sosiaalisia ja elämänfilosofisia juttuja yms. "Elä ja anna toisten elää" on hyvä perusohje. Älä siis tee robottimaisesti perässä, koska tyhmempi perspektiivi on usein kivulias taitavammalle ja tyhmä ei pysy perässä rytminvaihdoksissasi ja monimutkaisemmissa ideoissasi, elämänmenossasi, vaan joka tapauksessa romauttaa omalla painolla meiningin taas palikkajärkisiin uomiinsa oman järkensä mukaiseksi."

Saa olla vaan, rikollisuus vai omakohtaisuus

Pääkaupunkiseudun jälkeen Savonlinnassa asuessani olen saanut sen vaikutelman, ettei Savonlinnassa osata ollenkaan pitää asioita ei-rikollisella tolalla. Suomalainen kulttuurikin on tuntematon. Vai olisi pääkaupunkiseutu tosiaan kyvykkäiden johtajien seutua?
Savonlinnassa "Elä ja anna toisten elää" on degeneroitunut muotoon saa olla vaan, muttei tarvitse varoa, että mitä muut siität uumivat tai mitä heille käy. Rajahan olisi pitänyt vetää siihen, ettei saa tehdä, mistä on kohtuutonta vahinkoa muille. Ero on kai siinä, että Savonlinnalainen, kenties pikemminkin matkailuseutuna kuin rajaseutuna, suhtautuu positiivisesti murhiin ja toisaalta ajattelee, ettö ne juuri ovat muiden häiritsemistä. Mutta olisihan rajan saanut vetää viisaamminkin: tuomita kiusanteon ja sallia puolustautumisen vaikka murhinkin. Tuntuu, etteivät taiteilijat osaa vetää näitä rajoja/linjauksia, koska ovat tekemisissä monimutkaisen kanssa, milloin käy niin, että osa ymmärtää paljon ja osa ei mitään ja osa on taitavia ja osa pelkkiäfeikkejä ja pahantekijöitä. Ja jos eksyt jonnekin, missä on feikkiarmeija niin on siellä paljon murhiakin. Kanssa tuntuu, että peruskoulumainen perspektiivi on heitetty romukoppaan samalla kun on yritetty hakea ihmisille lomailurauhaa. Se, ettei juuri nyt ole töissä itse, ei merkitse, etteikö perustervettä järkeä voisi kumminkin noudattaa. Usein ihmiset, joilla on heikko riitaisa ymmärrys, noudattavat ohjeita mielellään ja niin monta kiistaa saataisiin pois, jos ohjeita noudattavan tasoisille annettaisiin jokin tavallinen hyvän käytöksen ohje ja ala-arvoiset häädettäisiin pois sotkemasta ja guruille annetttaisiin rauha. Gurun tason erottaa noista muista siitä että vaikkei se ole työmäisen näköinen, niin se on kumminkin huolehtinut asiat kuntoon vähän samaan tapaaan kuin vuosikymmeniä vanhempi ihminen nopeasti selviytyy jostakin nuorempien jutusta. Ei guru siis ole mahdoton tunnistaa feikistä. Vaatimus,e ttä perustaso ok, on eri juttu kuin koulumaisen tyylins alliminen, saatis itten sen vaatiminen. Taiteen alan ihmiset kai yleensä olettavat, että tyylit ovat olennaisia, mutta eiväthän ne taitamattomien puheissa ole noudatetttavia vaan vains yy heidän taitamattomuuteensa.