Laitetusta mukavuudesta aidoksi ilon ja onnen lähteeksi

Liittyneekö siihen, että kun jollekin asialle on tilausta muttei kyllin taitavia tekijöitä, niin se tulee tehtyö jonkinlaisena näköisjäljennöksenä, jossa aidon hengen on korvannut ruoka tms. Vai siihen, että kun taitavakin tekee jotakin työkseen, niin urakka on niin suuri, että henki siitä kärsii ja niin sitä paikataan kaffetauolla ym. Niin siinä sitten käy, että jos tekee ihan ohjeen mukaan tai kyljessä kiinni seuraa pitäen, niin tulevat samat puutteet omaankin tekemiseen ja elämiseen eikä synny aitoa onnea. Sen sijaan, jos pitää isompaa etäisyyttä ja katsoo, mikä oli ideana, oli ideana luoda mahdollisuus johonkin hienoon ja kivaan, niin siinä sitten omin päin tehdessä, omien taitojen varassa syntyy ihan hyvä hetki ja hyvähenkinen tekeminen, iloa ja onnea. Näin matkailupaikkakunnalla kai käy luonnostaan isolle osalle matkaijoista, ainakaan oudommista. Mutta sitten taas matkailupaikkakunnalla asuvat helposti romahtavat tuohon lokeroon, että teen ihan niin kuin täälläpäin tehdään. Elu useampi tekeminen, vapaamuotoisempi tekemisentapa, paljon vähemmän seuran pitämistä siinä tehdessä ja ympyröistä toiseen vaihtamista niin, että esim. paikkakunnalta toiselle tms kulttuurinvaihdoksia tehdessä löytää itselle hyviä uomia olla tuon uuden kulttuurin kanssa, ja sitä myöten hyviä tapoja löytää oma tiensä vanhoissakin ympyröissä. Harrastukset tuovat tällaista omaan arkeen: ollaan motivoituneesti eri ympyuröissä, eri paikassa, eri tekemisissä, eri määrin tuttujen ihmisten kanssa tekemisissä ja tullaansitten säässä kuin säässä kotiin ja aloitetaan ikään kuin uudelta pohjalta tavallinenkin arki: saadaan valita juuri hyvä itselle sopiva tapa, jokin mihin harrastuskiva antaa nostetta.

Kerimäen lomarauhan julistuksesta

Kerimäen lomarauhan julistuksesta puolestaan tuli mieleeni, että olisikohan sinne iloa hevosneulekuviostani http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html

"Eli kipuihin näyttäisi auttavan tämän hevosneulekuvion katseleminen.

Hevonen on oikeastaan laadittu tunteidenmukaisen elämän malliksi. Lisää tilaa tunteille voi helpottaa kipuja, sillä kivut usein ovat seurausta siitä, että jokin asia on hankala kantaa, painostaa, on ikävä tms, milloin tilaa omille tunteille tuo vapautta olla ilman että satuttaa itseään jotenkin.
Hevosessa on olennaista, että se kaartaa eikä tule suoraan kohti, mistä syntyi konflikti ja lisää kipua, vaan se kaartaa niin kuin sen mieli tekee, jolloin se koko ajan valitsee hyvän reitin ja hyvän tavan olla ja tehdä,mikä lievittää kipuja, kun voi valita hyvät vaihtoehdot.
Hevonen kirmaa omilla teillään ja viihtyy, mikä myös helpottaa oloa, kun voi valita itselleen juuri sopivan tekemisen, tekemiset, tekemisentavan yms.
Hevonen on neulekuvioksi laadittu, siis mukavien monien pitämien telkemisten meininkiä ja niiden sosiaalisuutta, samaan aikaan kaffetauon tapaan pehmennetty sosiaalisuus että harrastavan ihmisen vapaamuotoinen ystävällinen, joskin muut etäämmäs ainakin osan aikaa jättävä tavallinen jutusteleva sosiaalisuus.
Hevonen on kirmatessaan myös tervehenkisen liikunnallinen ja itsenäinen luonne.

Kuva on sosiaalisella silmällä katsottava eikä tarkkaan matkittava tai yhtään näyteltävä, vaan omin päin opettelemisen tavalla tehtävä samasta teemasta juttuja, etenkin siis tunteidenmukaisuutta, ja kuulosteltava, miten se vaikuttaa oloon.

"


9.6.2017   Kesäajan huonosta olosta ja harminaiheista eroon pääsemisen ohjeita vuodenaikakirjoituksessani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Savonlinnan tori

Kuvia Savonlinnan torilta, en muista miltä vuodelta.