Laitetusta mukavuudesta aidoksi ilon ja onnen lähteeksi

Liittyneekö siihen, että kun jollekin asialle on tilausta muttei kyllin taitavia tekijöitä, niin se tulee tehtyö jonkinlaisena näköisjäljennöksenä, jossa aidon hengen on korvannut ruoka tms. Vai siihen, että kun taitavakin tekee jotakin työkseen, niin urakka on niin suuri, että henki siitä kärsii ja niin sitä paikataan kaffetauolla ym. Niin siinä sitten käy, että jos tekee ihan ohjeen mukaan tai kyljessä kiinni seuraa pitäen, niin tulevat samat puutteet omaankin tekemiseen ja elämiseen eikä synny aitoa onnea. Sen sijaan, jos pitää isompaa etäisyyttä ja katsoo, mikä oli ideana, oli ideana luoda mahdollisuus johonkin hienoon ja kivaan, niin siinä sitten omin päin tehdessä, omien taitojen varassa syntyy ihan hyvä hetki ja hyvähenkinen tekeminen, iloa ja onnea. Näin matkailupaikkakunnalla kai käy luonnostaan isolle osalle matkaijoista, ainakaan oudommista. Mutta sitten taas matkailupaikkakunnalla asuvat helposti romahtavat tuohon lokeroon, että teen ihan niin kuin täälläpäin tehdään. Elu useampi tekeminen, vapaamuotoisempi tekemisentapa, paljon vähemmän seuran pitämistä siinä tehdessä ja ympyröistä toiseen vaihtamista niin, että esim. paikkakunnalta toiselle tms kulttuurinvaihdoksia tehdessä löytää itselle hyviä uomia olla tuon uuden kulttuurin kanssa, ja sitä myöten hyviä tapoja löytää oma tiensä vanhoissakin ympyröissä. Harrastukset tuovat tällaista omaan arkeen: ollaan motivoituneesti eri ympyuröissä, eri paikassa, eri tekemisissä, eri määrin tuttujen ihmisten kanssa tekemisissä ja tullaansitten säässä kuin säässä kotiin ja aloitetaan ikään kuin uudelta pohjalta tavallinenkin arki: saadaan valita juuri hyvä itselle sopiva tapa, jokin mihin harrastuskiva antaa nostetta.