Luonto virkistys- ja matkailukäytössä

Kävin kymmenen vuotta sitten eräopaskurssin Espoon ja Kirkkonummen rajalla Nuuksiossa, olikivaa, kovin kiinnostavaa, muttei luonnossa liikkumisen mahdollisuuksista ole sen jälkeen tullut melkein mitään, mökkeilymahdollisuudetkin ovat jääneet pois. Mietin, opettiko kurssi jotenkin vääränlaisen asenteen luonnossa liikkumiseen, vähän kuin että lampsis lampsis tultiin tänne tän työporukan kanssa eräretkelle virkistyspäivänä. Niinkuin että väärä porukka mukana, luontoa arvostamaton, joka ei luo muille tietä liikkua luonnossa. Ja luonto nähtynä jotenkin rankkana ja rapaisena sen sijaan että linnunlauluisena kauniina vaikuttavana paremman alkuperäisen elämän hetkenä työputken välissä. Tässä kun luin luonnosta virkistys- ja matkailukäytössä, niin tuntui, että virkistyskäyttö ennen kaikkea kuuluu olla, mutta että matkailu on usein liikaa, tuo väärän ei-luontosuuntautuneen porukan, jolle partio tms sopisi paremmin, kenties puisto tai kosketus käytännön ammatteihin. Kun luontoa mainostetaan liian monelle, liian ratkkaan kaikille, niin osa vain suorittaa sen läpi, mistä jää ikävä tunnelma, menee luontokokemus tavallaan pilalle, kun taas luonnosta pitävä ihailee luontoa, näkee sen jotenkin mahtavana, vaikuttavana, tunnelmallisena,e heyttävänä, luo ihan hyvää tunnelmaa ympäristöönsä, vaikka tulisi töistä tms. Sen sijaan Savonlinnassa, joka on matkailukaupunki, tuntuu,e ttä paikkakunnalle muuttaa ihmisiä, jotka pitävät siitä, että matkailupaikkakunnasta on yritetty tehdä kaikille sopiva, jotka eivät siis ole suomalaisuussuuntautuneita tai halua luoda luonnossa virkistäytymismahdollisuutta muillekin. Ja sitten on niitä, jotka tykkäisivät muunlaisesta elämästä, ovat toisenlaisia arvoiltaan ja elämäntapamieltymyksiltään, mutteivät tiedä, minne muuttaisivat ja miten, kun paikkakunta mainostaa juuri omia vetonaulojaan eikä helpoja muuttomahdollisuuksia toisenhenkisiin paikkoihin.
Savonlinnalaisesta vinkkelistä tuntuu, että luonnonkin eheys vaatii ylläpitämistä, jotakin sellaista, mitä maalaamisen harrastamisesta voi oppia, mutta onko se sitten liian jähmettynyttä, liiaksi huonokapasiteettisetkin mukaan johtoasemaan ottanutta? Ja pääkaupunkiseudulla taas ei tehdä juttuja, esim. arkenneta tai karsita osaa puista luonnon hengen, tunnelman mukaan, että mikä vain sattuu vaikuttamaan kivalta, rakentamatta uutta mielikuvituksessa, vaan ikään kuin luonnon tai hetken omalta idealta, ei päähänpäkähdykseltä vaan maisemaan sopivalta tai rakennettaessa tilan mittasuhteiden tunnun hyväätekevyyttä, elämänviisautta hengessä, väkertämätt, vannomatta akateemisen tyylilajin nimeen, ollen viisasja elämänviisas. Samoin aikamäärät, käytöt, istutettavat uudet puut ym taimet: mikä tuo paikalle hyvän hengen, hyvän elämälle, eliöstölle, luonnonrakkaille kulkijoille, luontomaisemia mieleensä voimaannuttaviksi säilöville,...
Papualaisista (Melanesiassa) tulee mieleen, etteivät ole osanneet vaalia sitä, että matkailijat ja alueelle muuttavat vaalisivat papualaista kulttuuria, luontoa, elämänmuodon hyviä puolia, vaan tulee kamalasti väkeä paikan maineen mukana, kuin paikkaamassa muun maailman ongelmia, muttei sitä ole helppo kantaa. Pääkaupunkiseudula on kai käynyt samaan tapaan: tulee vain jonkun tyypin ulkomaalaisia ja siinäs e, on tilanne kannettava. Muttei paikka jaksa kantaa mitä vain vaan vain omien vahvuuksiensa varassa, omantyyppisensä panoksen jaksaa antaa. Silloin ei ole hyvä houkutella mitä tahansa matkailijoita vaan vain niitä, jotka kantavat paikan henkeä esim. aloittelijoina sen tavallisilla urilla, ihailijoina, esim. suomalaisen sivistyksen tavalla luontoa arvostavina. Tai kuka nyt luontoa arvostaakaan ja missä hengessä, mutta sille olisi oltava uoma, jolle se luonnostaan ajautuu noissa olosuhteissa ja jolla se on kokonaan hyväätekevä, voimavara. Kuten vaikka, että Lappiin tulija ihailee poroja, ja moitä voi porojen tapaan kokea, esim. vanhanmallisen navetan ja maatilan pihapiirin tuokuineen, tuokioineen, rekiajelun lämmittelyineen, käsityöpuoti, auringon punaama taivaanranta, osaamista pakkasessa ulkoilusta ym säistä, yms. Tai että joku on Lapin hengellisyydetsä, myös noituudesta kiinnostunut, ulkoilutamineista, reippailusta, mahtavista näkymistä, kirjallisuudesta (halvemmin kuin suomalaisilta kustantajilta saa haluamansa kappalemäärän www.createspace.com'ista), kylästä,maisemista, jostakin suvaitsevasta suojaavasta tavallisen kirkon rakennuksesta, mjapaikasta tukikohtana, keskustelusta, yms.

30.8.2017   Tässä kai tarttis olla linkkinä tuo, että miten osan puista kaataessa jää kiva maisema kulkea http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2017/02/mita-puitapensaita-taimia-jatetaan.html

"
* * *
Ihan muusta tuli mieleeni, että tykkääväisivätköhän laihat kiinalaiset
ratsastaa poroilla? Ja kenties lemmikkiporosta lemmikkieläimenä, jopa
sisällä asunnossa ym huolehdittavana kuin mikäkin näyttelyeläin tai
söpöläinen?" 
(31.8.2017   Olikohan viime vuonna joulun alla oli täällä Savonlinnan torilla poro ja se oli jotenkin homssuisemman, kevyemmän näköinen kuin mitä olin olettanut. Jotenkin näin jälkikäteen tuli mieleeni, että onkohan liikaa työtä tekevä laiha kiinalainen vähän samaan tapaan kauhtunut, olisiko poro kiinalaisesta söpö. Kovaa pakkasta kestävänä poro kenties ymmärtäisi kiinalaista paremmin kuin eteläisemmän eläimet, jos kiinalaisella on elämässään rankkaa. Muttei kai kaikille kiinalaisille sopisi vaan tuolle yhdelle isolla kiinalaistyypille vain, jos nyt sitten pitävät eläimistä. Poro olisi jotenkin samantyylinen mutta samalla juhala,jouluinen, luksus turkkeineen, arktisine olemuksineen. Pohjois-Kiinassa on kai kylmät talvet mutta eteläisempään ei poroa voisi ottaa. Mutta onhan siinä tuo kuljetusongelma ja kulttuuriero ja se,että haluavatko kiinalaiset lemmikkieläimiä ja sopiiko poro lemmikiksi ollenkaan. Mutta jotenkin tuntuisi sopivan kiinalaiseen tyyliin ja eläimillä kai yleensä on positiivinen vaikutus, jos niistä kovasti pitää ja ihailee niitä.)