Yleensä, kun joku on aika taitamaton mutta osaa kuitenkin jonkin verran olennaisuuksia, niin tekeminen ja sen onnistumiset ovat kovin näkyviä ja helposti tunnistaa, että tuolla henkilöllä on noita taitoja. Kun joku on paljon taitavampi, tekee hän monimutkaisesti ja onnistuu keveästi niin että asiat sujuvat ja tekeminen on luonteva osa elelemistä. Monimutkaisuus näyttää epämääräisen muodottomalta ja siinä on monia piirteitä, jotka muodostavat aika monimutkaisen kokonaisuuden. Niinpä taitavinta ei useinkaan tunnisteta taitavaksi muuten kuin tuloksista päättelemällä. Ihan taitamaton sen sijaan turaa ja epäonnistuu pahoin, mistä usein suuttuu koko tekemiseen.
Onkohan savolaisten elämänviisaus tuota keskimmäistä laatua, kun se on niin näkyvää ja ymmärrettävää: syödään, ollaan kotosalla, tehdään omin päin, nämä ovat hyviä perusratkaisuja, jotka tuovat selkeitä perusetuja. Taitavampi sen sijaan satsaa terveisiin elämäntapoihin ja niin arki rullaa, on jaksavaisempi, ihmissuhteet sujuvat paremmin ja elämäntapa kantaa taidot korkeammalle, mistä ne eivät näy kuin onnistumisina. Pahantahtoiset, jotka eivät osaa syödä nälkäänsä tai jättää syömättä lisää kun ovat ihan kylläisiä, ovat niitä elämänviisaudessa taitamattomimpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti