Pääkaupunkiseutulaisuudesta

Sitä en sitten tiedä, mihin pääkaupunkiseutulainen meno kaatui. Yksi syys tuntui olevan kaavamaisuus, jonkinlainen ruutumalli tai viivamaisuus, joak vain tuli jostakin aina mukaan ilman, että ihmiset olisivat siten ajatelleet tai niin muodollisesti sosiaalisia olleet. Ihmisten ajatusmielikuvat olivat kuvia tai kokemuksellisia kuvia tunteineen niin kuin kuuluukin ja ihmiset sivistyneitä yhteiseksi hyväksi olevia sivistyneita mielipiteitä kannattavia ja niiden perusteluita omakohtaisesti ymmärtäviä ja keskustelut osasivat tarjota jokaiselle suunvuoron mutta kuitenkin jättää voimaan vain parhaat yhteiseksi hyväksi reilusti olevat ratkaisut. Siltä pohjalta pitäisi monen asian toimia hyvin, mutta mistä tuli koulun kaavamaisuus, vanhempien mielipiteiden järjenvastainen dominanttius, pakko opiskella yliopsitolla yms. isot hankaluudet - median tyylistäkö? Näyttelevätkö uutistenlukijat jotakin, mistä tulee ikävä kaava etenkin nuorille? Onko lehtien kieli jotenkin liian kaavamaista? En tiedä, mutta Savonlinnassa ei ole samat ongelmat mutta eri ongelmat kyllä. Eikö näistä saisi jonkin hyvän yhdistelmän? Savonlinnalaiset kai luulevat pääkaupunkiseutulaisia ruutumallisesti ajatteleviksi ja ilkeiksi. Samoin vanhat luulevat nuoria koulumaisiksi sen sijaan, että muistaisivat, montako tuntia päivässä koulua oli ja läksyt päälle ja vanhempien ja median tyyli kanssa koulumainen.

Lisähuomautus opiskelupaikan opin perspektiiviin kenties käyttäisi viivoja ja laatikoita, samoin kouluasioista puhuttaessa lisähuomautus, että menenpä nyt tekemään tuota muuta, mutta se muu olisi ilman laatikkoa, viivatnta aluetta, joten eivät viivat ja laatikot selity koulutuksen dominantiudella.
Henkilö, joka elää itseään rehevämpien seurassa, usein korvaa rehevät ajatukset viivoilla ja termeillä, eli on vain tyhmempi ja vähemmän asioiden puolista käsittävä, tekniseksi sanottu muiden osaamisella beesaileva. Sellainen henkilö luulisi viivan olevan tärkeämpi kuin rehevä monipuolisesti ja monimutkaisesti mietitty ajatus. Samoin kai luulevat monet harjaantumisluokkalaiset. Heidän ihailijansa, jotak eivät arvosta fiksumpia (rehevämpiä), yrittäisivät seurata aina viivoja ajatuksissa ajatussisältöjen sijaan. Sellaisen kanssa sosiaalinen ehkä kopioisi tuon taipumuksen. MUtta mistä kopioi niin estoitta, että tuollainen kumma piirre tulee huomaamatta - pikkulinnuiltako, kun ne mainostetaan terveen luonnollisuuden ruumiilistumiksi?
Samoin kai ne, jotak elävät itse naisellisen naisen elämää, mutta eivät ymmärrä niiden perusteluita kyllin konkreettisesti, ja oikeasti arvostaisivat työelämää, voivat käyttää ruutumallia ja teknisyyttä dominantissa asemassa vaikka minkä hienouden ylitse, myös muiden mielipiteitä kuunnellessaan. JA niin heiltä kopioiva voi joutua viivamallisille teille heitä kohtaan tuntemansa arvostuksen voimin.
Myös kaavamisesti tekevä työhönsä tyytyväinen voikin seurata kaavaa ideoiden asemasta ja niin jumiuttaa urilleen hänen tyytyväisyytens ihailijan, joka ei itse ole mieleisessään ammatissa. Minun äitini olisi ollut tässä lokerossa eli työhönsä tyytyväinen urautunut ja siksi urauttanut minutkin nuorena, kun olisi pitänyt ammatti valita.