Savonlinnalaisuus ja pääkaupunkiseutulaisuus

Katselin Facebookissa, kun oli joitakin vanhoja pääkaupunkiseudun tuttuja ja toisaalta Itä-Savo-lehden uutisia. Jotenkin teki hyvää yhidstelmä pääkaupunkiseutulaisuutta ja savonlinnalaisuutta. Pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan paljon parempi elämänlaatu, tervehenkisempi. Savonlinnalainenn on kuin mahakipuinen käpertynyt suojaamaan arvostamiaan asioita, koko ajan puolustusasemissa ja tavallinen pääkaupunkiseutulainen päivä olisi parempi: olisi onnistuneesti puolustanut ja elänyt elämäänsä monipuolisesti ja rtikkaasti. Mutta pääkaupunkiseutulainen akateemisen ulkoluvun arvostus kai joidenkin miesten tai insinöörisuuntautuneiden taitotason myötä tuo ikävän kaavan, joka painaa jatkuvasti niskassa ja pilaa elämänlaadun. Savonlinnassa on monta minua kiehtovaa asiaa, mutta on juututtu paikoilleeen kuin suojaamaan niitä eikä niin kuin tavallisen elämän hetkenä, jolloin ne automaattisesti ovat elämän osina ja voi vapasti elellä.
Muistelin tässä, kun Helsingissä lapsena omakotitalossa soittelin haitaria, niin se oli jotenkin ränt ränt viuh- tyyppistä, elämän mukana tulevaa, missä kaavamaisuus soittotunneissa suojasi mahdollisuuksia soittaa monenlaista musiikkia ihan kunnolla. Kun taas Savonlinnassa omin päin soitellessa voi hiljaisella soittimella kerrostalossa soitella mitä vain, mutta jotenkin lättänämmin pakertavammin kuin ajateltruna vain eikä elettynä. Mutta onkohan osa erosta siinä, että lapsena kun sotiin, niin ikkunasta näkyi pihlajan oksia, jotka jotenkin toivat haitarimaista miljöötä, kun taas Savonlinnassa on kosketinsoitin ollut seinää vasten ja ukulelellakin soitellessani olen istunut jossakin, mistä en näe samalla puita.
Mutta kumminkin elämäntaidoista näkyisi savonlinnalaisilla olevan pääkaupunkiseutulaisilta paljon opittavaa. Savonlinnassa taas osataan mummolanmaisen elämän luomista ja taiteiden taitoja muttei kai yhtä lailla niiden viehätystätunneta.

Putinin vierailusta

En ole uutisia niin kovin tarkkaan seurannut, mutta kun Venäjän presidentti Putin vieraili heinäkuun lopulla Savonlinnan seudulla Punkaharjulla, niin seurasin vierailua Itä-Savo-lehden nettisivuilta ja mm selasin videota, jossa olikohan 10 min odotettiin Putinin saapumista Punkaharjulle, ja kun kamera kääntyi katsojiin, oli joukossa joku Yhdysvaltain presidentti Trumpia muistuttavan näköinen mies. Jälkikäteen sain uutisista vaikutelman, ettei Putin ollut vaikuttanut kyllin fiksulta tms ja siksi Venäjälle koitui lisää talouspakotteita Yhdysvaltojen taholta. Mistä syystä Suomen presidentti Niinistön piti matkustaa Yhdysvaltoihin kuukautta myöhemmin tapaamaan Trumpia näyttäen kumminkin sekä venäläistä muistuttavalta että varteenotettavalta. Ja siksi Suomeen palattuaan esiintyä telkussa venäläisen tyylisesti, jottei Venäjälle koituisi niin kovia talouspakotteita, ainakaan niin itkään.

Linnasta turvan tuojana, toista kertaa

Edellisestä kirjoituksestani tästä aiheesta on jo aikaa lähes kolme vuotta, joten kirjoitan tämän erikseen. Katso http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2014/12/linnateema-turvan-tuojana.html

Hieno näyttävä keskiaikainen ritarilinna paikkakunnan vetonaulana tuo oman tenhonsa ja sen, että paikkakunnan asukkaat haluaisivat panostaa siihen, että osaisivat linnamaisia juttuja, mm suojautumista, vaikkeivät juuri linnassa olisikaan. Suojaudutaan siis jonkin suojiin. Tällaisia mukana kulkevia tai elämän elementtejä ovat kamalan monille yhteiset positiiviset suojaa tuovat asiat, kuten ruoka, uskonto, musiikki, sivistys, hyväntahtoisuus, tunetiden kuunteleminen, viisaus, taidot, maailman eri kulttuurien tuntemus, oman tiensä kulkeminen, valtavirtaan sopiminen, varuillaanolo, mukavuudenhalu tavanomaisin tavoin, hyvin sujuva arki, tavallisesti kelpaavat syyt, itselle hyvin sopiva paikka maailmassa, luonnon viisaus, sotilaallinen voima, hämäys mutta yty perusta todellisuudessa, joukkovoima, muiden toiveiden mukaisuus, suojelevaisuus, ymmärrettävä sympaattinen käytös, hyvä laatu, elämänkokemus, samankaltainen seura, esikuvien luomat elämänuomat, arvostettavat asiat, oikeudenmukaisuuteen nähden liian päällekäyvyyden karsiminen pois kovin ottein (tai miten nyt hyvin toimiikaan, esim. sivistyksen tai kiltteyden tai perusjärjen avulla), ymmärrys elämää kohtaan, vapaa kapasiteetti tarttua hetkeen ja vastata hetken vaatimuksiin, kasvunvara, oma näkemyksellisyys, yms
Erona tässä linnateeman mukaisessa elämäntavassa pääkaupunkiseutulaisuuteen näkyy käytännön puolustuksen toimivuuden kannalta olevan se, ettei muiden käytöksen sallimisen kriteerinä ole, ett onko tavallaan ymmärrettävää, että sellainen henkilö teki niin, vaan se, ettei pönttöjä huonoja piirteitä saa kohdistaa toisiin edes tavan varjolla tai luulon tai komentelunhalun tai typeryyden tai sosiaalisen silmän perusteella. Jos olet pönttö, sen kuuluu olla oma ongelmasi, ei koko maailman. Maailma ei kuulu alaisuuteesi. Ei edes vaikka se olisi elämänviisauden puutetta eikä niinkään tyhmyyttä. Vainoaminen ei ole sallittu vaikka olisi tavallaan ymmärrettävää, ei myöskään toisten elämään puuttuminen. Murhaa pidetään pienempänä pahana kuin toisten elämään puuttumista, saati sitten ryhmien, esim. musiikkiharrastuneiden vainoamista, vaikka teon tekijän mielestä vainoaminen olisi pikkujuttu ja muiden tarvitsisi "vain" muuttua hänen klopioikseen tai lakata olemasta naisia tms.

Tässä olisi huomattava, että kun ihminen suojautuu tähän tapaan linnateemasta mallia ottamalla, niin hänen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asemansa vaihtelee. Hän ei useinkaan ole päällepäsmäri vaan pienempänä jonkin suojissa, mutta tuo jokin voi olla esim. kulttuuri eikä yksittäinen isompi henkilö. Näin hän on ikään kuin noiden asioiden kannattaja, muttei niinkään niiden puolestapuhuja, jollei satu olemaan niiden harrastaja. Hänen henkilökohtainen asemansa tukeutuu kulttuurin ilmiöihin, milloin mihinkin ilmiöön tai elämän puoleen ja on siksi yleensä noiden asioiden harrastajan asemaa tms eikä yksi vakiintunut asema kuin paalu pihalla aina paikoillaan. Mutta tietenkin vakiintunutkin asema saa usein näistä tukea.
Nämä ovat kuitenkin näyttäneet olevan eri juutu kuin terveet elämäntavat ja sivistys, jotka kyllä tuovat monta hyvää puolta mutta ovat usein sosiaalisesti isomman joukon kanssa tekemisissä ja siksi suojattomuutta tuovat, jos joku liian moraaliton ja/tai liian osaamaton esiintyy niiden äänenä. Linna tuo suojaa yhdelle maakunnalle tai niille main, linnatyyppiselle kulttuurialueelleen, mutta toki tavalliseen tapaan voi olla tekemisissä laajemman maailman ihmisten ja elämänmenon kanssa, sivistystä kunnioittaen. 

Karhukuvioita pihametsikössämme Savonlinnan Nätkillä

Kirjoitin tämän lisäykseksi aiempaan kohtaa Ison murhamäärän syistä, mutta kopioin sen tähän kun se on kumminkin viimeisin kirjoitus tässä blogissa ja kiinnostava.

"1.9.2017   Karhukuvioita, karhuvaroituksen tunnelmaisia, pihametsikkömme polun viereisissä puissa, kai nyt elokuussa ilmestyneet. heinäkuun lopulla vieraili Venäjän presidentti Putin Punkaharjulla ja Savonlinnan oopperajuhlilla ja silloin näin viereisessä metsikössä ison eläimen, oka näytti pieneltä karhulta, kai Putinin vierailun vuoksi kaupunkiin tulleelta venäläiseltä erauspennulta, mutta olisi voinut olla naapurin newfoundlandingkoirakin, ehkä. Joitakin päiviä myöhemmin, ehkä viikon päästä, kuului illalla lähistöltä muutama järeän kiväärin laukaus,olisi joku voinut olla häätämässä karhua.

"

Tää meidän talo on Kaartilantie 15 Nätkin kaupunginosassa, siis viitisen kilometriä Savonlinnan keskustasta itään, aika lähellä eteläistä Saimaan rantaa, kolmen aika samanlaisen kerrostalon välinen piha-alue, josta noin puolet on metsikköä, joka sitten jatkuu eteläpuolelle muutaman kerran isompaan metsikköön, joka on yhteydessä rannan viereiseen puustoiseenalueeseen. Loput pihasta on kulkuteitä vierusnurmikoineen, hiekkalaatikoineen, yms sekä yhtä isoa nurmialuetta. http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html
 Metsikkö on pihan luona harvaa, näkyisi karhu hyvin kauempaakin, tosin vain päivänvalon aikaan. Eteläpuolisessa metsikössä on muutama tiheikkö, karhujenko pitämiseksi kauempana siitä, missä ihmiset liikkuvat? Rannassa on iso tiheikkö, johon ei näe ollenkaan, karhujako varten?

Pihametsikkö luo viihtyisyyttä sellaiselle, joka luontoa kaipaa, muttei ole omaa mökkiä tai kaipaa luontoa kaupungissakin. Kun asuin Helsingissä kerrostalossa, josta ei näkynyt puita muuta kuin yhden puun tyvi, niin aloin kaivata luontoa, jopa niin paljon, että kävin maatalouskoulussa vuoden mittaisen kurssin. On olemassa paljon puuttomampia kerrostaloalueita Suomessa, jopa huokeahintaisia. Jos ei halua puita tai pelkää metsikköjä, niin voi muuttaa sellaiseen, missä on vain jokunen hassu puu ja paljon rakennettua, asfalttia, kenties nurmikenttiä ja lasten hiekkalaatikkoja, keinuja yms. Tämä asuinpaikka taas on sellaisen kaupunkilaisen valinta, joka kaipaa luontoa. Metsiköissä ei Suomessa yleensä ole mitään vaarallisia eläimiä. Missä määrin lähiseudun tiheiköt tuovat kaupunkiin karhuja ym villieläimiä? Miksi kaupungin viheralueiden hoidossa halutaan jättä tiheikköjä? Karhujen karsiminen pitäisi kai aloittaa siitä, että karsitaan tiheikköjä. Mutten nyt sitten tiedä, kun seutu vaikuttaa vaaralliselta muutenkin murhien vuoksi, niin olisiko aloitettava ilmastotaitojen (ks. http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html ) opettamisesta ulkomaalaisille eikä karhun etsimisestä?