Yhdistysten materiaalit ja savolaisuus verkossa

Savolaisten asemaa heikentää savolaisvihsamielisyys, mikä taas osin johtuu siitä, etteivät savolaiset kai yhtä useasti kuulu ammattiyhdistyksiin, yhdistyksiin ym millä asioita muualla tai ainakin pääkaupunkiseudulla hoidetaan. Jos ammattiyhdistykset ym eivät yhtä lailla huolehdi savolaisten asioita, niin niiden jäsenmaksuja ei ole yhtä lailla motivaatiota maksaa tai mahdollisuuksiakaan, mutta niiden materiaaleilla olisi arvoa: miten ongelmat yleensä ratkotaan, mikä tiedotus liennyttää ne pois noin vain. Siksi olisi kai hyvä, että savolaisilla olisi omia ammattiyhidstyksiä, esim. savolaisten ammattiyhidstysten liitto tms, joilta joko kirjeitse tai mieluummin netissä saisi noita materiaaleja, ja nettisivuilla olisi käytävä selkeästi ilmi, mille ryhmille niitä etenkin Savossa kaivataan: varttuneen taitavan työntekijän okeudet, yms.
Savolaisuudesta on jokin kuva muualla Suomessa, mutta usein se kai on seikkailevien savolaisten tuoma, osin konflikteissa olevien muupaikkakuntalaisten ylläpitämä ja siksi savolaisvihamielisyyttä lietsova. Siksi netissä kai tarvittaisiin savolaisia kuvaavaa, ongelmia pois liennyttävää materiaalia. Omista teksteistäni esim. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html neuvoo käsityötaitoja täältä käsityöhenkiseltä paikkakunalta käsin ja http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi musiikin taitoja täältä oopperajuhlien kaupungista käsin.

Tuotteistaminen ei soi

Tässä olen ihmetellyt sitä, ettei savonlinnalainen ja kenties moni muukaan savolainen elämisen tapa soi vaan pikemminkin pihahtaa. Se kai liittyy siihen, että pyritään vaalimaan jotakin hienoa ja siis tavallaan kuvamaista tai kaavamaiselta kannalta hienoa, kysymyksissä, jotka käsittelevät käytännön elämää ja luontoa ym, taiteen aiheissa. Osa siitä soimattomuudesta on, että harrastajan into soi ja ihailijan, joka vain harvoin on aiheen kanssa tekemisissä, mutta työlästyneen ammattilaisen tai johonkin hienoksi oletta,maansa paikkaan parkkeeranneen elämä ei soi lähes yhtään-
Eteisessäni on jo kahdeksan vuotta ollut peili, jonka koirani väittävät olevan Laulumaa-merkkinen ja minä väiutän, että Stemma, kun niin ne liikkeessä sanoivat eikä se soi niin kuin lähes kaikki muu, niin kuin elämä yleensä soi. Mutta nyt katsoessani mietin, että onko sillä taiteen, filosofian tms taidon alan tuotteistamisen näkökulma: ei soi yhtään, mutta voi kyllöä kehittä taitojaan, muttei saa siitä iloa, kun ilo on sukua soivuudelle. Mutta on siinä se hieno puoli, että nyt kun katsoin, niin sen näkökulma tuntui olevan sitä sukua kuin Uuden Guinean alkuasukkaiden näkökulma kieliin,jolla he voivat oppia minkä tahansa kielen kenties puolessa tyunnissa, mutten sitä itse niin hyvin hallitse, olenpahan vainihmetellyt ja ihaillut. Mutta onko savonlinnalaisuus täynnä tuollaisa asioita, jotak ovat tavallaan hienoja, houkuttimia, mutta jättävät itse asian, koko homman idean pois.

Kulttuurivaikutteita suuresti arvostetusta sivistyksestä vai yksilöiltä

Taiteiden aloilla on se erikoisuus, että suurimmat viisaudet ovat ykislöiden, on löydettävä viisaita yksilöitä, hyviä lähteitä. Toisaalt ataiteista harrastuneet ovat usein ainakin aika eteviä, siis yksilöinä aika edustavia. Mutta kulttuurivaikutteiden kanssa on eri juttu: työelämä romahduttaa matkailijan elämän huonomalle tolalle kuin mihin hänen kulttuurinsa viisaus ja elämänviisaus sen nostaisi, esim. riitaisammaksi kuin filosofia, joka on heille yhtä tuttua kuin Suomessa hiihtäminen. Joissakin kulttuureissa siedetään ei-niin-viisaita yksilöitä siksi, että kulttuurilla on viisautta, esim. kirjallisuutta, joka hirvittävän tehokkaasti korjaa juuri sellaiset virheet pois, nostaa siinä suhteessa kauniille tasolle. Siksi kulttuurivaikutteena taiteita harrastavalle paikkakunalle sopisi noiden muiden paikkojen viisaus eivätkä yksittäiset matkailijat uppo-outoa taitamattomina tekemässä.

Tunteet, järki, toisten elämään puuttuminen ja yksilön itsemääräämisoikeus

Savonlinnalainen tyyli on kai, osin oopperajuhlien tuoman musiikkipainotuksen myötä, tunteva, punertava, kun taas pääkaupunkiseudulla tyyli oli järkipainotteinen. Savonlinnassa näiden kahden tyylin välillä tuntuu olecvan ristiriita ja pääkaupunkiseudulla taas ei. Savolaisten asemaa heikentää, ettei näkökulma ole ainakaan ulospäin näkyvästi ja selkeästi puheissa kokonaiskuvallinen, siinä sekä tervejärkinen että peruslinjauksiltaan moraalinen ja tervehenkinen, mitkä ovat piirteitä, joilla isommat ryhmät saadaan tulemaan toimeen, hallinnolta vaadittavia piirteitä, ja niiden puuttuminen siis heikentää asemaa. Pääkaupunkiseutulaisten asemaa puolestaan heikentää se, etteivät kaikki tunnista tyylin tuntevuutta. Kokonaiskuva on vain maisemakuva, kylläkin objektiivinen mutta vain ikään kuin valoikjuva tms, ja se sis'ltää yhtä aikaa monta tunteiden aihetta, monta tunnetta, joita pääkaupunkiseutulainen yhtä aikaa tai kunkin asian kohdatessaan seuraa spontaanisti mutta elämänviisauden, arkijärjen ja sivistyksen huomioon ottaen. Pääkaupunkiseutulainen on siis tunteva, mutta ei tee tunteistaan taideteosta eikä ole sosiaalisesti paapovainen, sillä pääkaupunkiseudulla lähes kaikki haluavat olla täysin itsenäisesti eläviä, vaikkain vakiintua sellaiseen elämään ja sellaiseen seuraan kuin mistäpitävät. Savolainen taas hahmottaa monet muualta tulleet - pääkaupunkiseutulaisetko? - savolaisten omaan elämään puuttuvina, mistä konfliktit yleensä kai syntyvät. Savonlinnalainen on usein vaalimistaitoinen, osaa suojata jotenkin ja ymmärtää elämän eri puolia kuin pääkaupunkiseutulainen ja siksi sosiaalinen etäisyyskin on toisenlainen - kai kuin vanhuksen tyyli nuorempien seurassa, luulen, että Savonlinnassa on vanhuksia isompi osuus väestöstä ja tuo tyyli on osin taitokysymys, Savonlinnassa harrastetaan enemmän vanhuksille tyypillisiä elämänaloja. Eki savonlinnalaisella voi olla paapova asenne muualta tulleeseen, muttei se oikeuta muualta ytulleelle savonlinnalaiseen puuttuvaa sosiaalisuutta, koskei tällä ole vanhuksen taitoja eikä matkailupaikkakunnan taipumusta luoda jotakin hyväätekevää kokemusta tapaamisen lisäanniksi. Pääkaupunkiseudulla puheet usein ohitetaan noin vain, ei ole pakko niitä noudattaa, ei ole sosiaalista painetta sellaiseen, mutta Savonlinnassa, missä on paljon ulkomaalaisia ja paljon varteenotéttavan taitavia, joilla on eri osaamisalat kuin nuoremmalla polvella - ja kai paljon murhaajia, joita varottava - sanomista ei oteta niin kevyesti vaan kohteliaasti, kuin ulkomaalaisittain tai että lapsenlapsemme sanoivat. Siksi et saa sanoa savonlinnalaiselle mistään, mitä et ollenkaan osaa - savolaisuutta ei opita summamutikassa vaan taiteita ja mökkeilyä harrastaen kenties uskonnon avulla tehden tekoja, joita vanhuksilta toivotaan, jotakin tähdellistä yhteisön ja nuoremman polven eteen.
Yhteiskunta, moraali ei aseta sääntöjä yksilöiden ulkonäölle tai tyylille vaan vain sille, miten vaikuttavat muihin. Yksilöllä on oikeus ihan rauhassa olla erityylinen kuin itse olet tai mitä arvostat. Et saa puuttua edes toisen epäviisaisiin valintoihin vaan kullakin on oikeus tehdä kokonaan itse omaa elämäänsä koskevat valinnat siltä osin kuin ei kummemmin haittaa muita. Koulua painottavilla on usein muistissa paljon osaamista terveistä elämäntavoista, mutta vaikka koulu yrittää opettaa niitä lapsille, koska ne ovat arvokas lisä elämäöntaitoihin, niin niitä ei saa kuitenkaan pakotaa toisille, vaan saa vain korkeintaan kieltää kohdistamasta toisiin pottuuntumisesta johtuvia pahoja tekoja ympahantekoa. Savonlinnalaisista ongelmista terveet elämäntavat kai auttaisivat eroon, mutta savonlinnalaisten elämäntapojen syyt ovat toiset: suojautuminen, suojaaminen, ulkomaaalaisten ilmastotaitojen totaalinen puuttuminen, vanhusten suuri osuus, taideammattien lokeron tavoittelu ja käsitöiden tekeminen mukavammiksi, yms

21.1.2018   Jos ajatteluperspektiivi näyttää erilaiselta, niin tyhmemmällä on kömpelömpi tyyli, isommat merkinnät. Ulkoa luetut, liian vaativat hahmottaa, vailla kokemuspohjaa oat usein viivoja tai terminologisia merkintöjä. Huoho ajattelija tekee laatikoita tms asioille. Osa perspektiivistä ainakin pääkaupunkiseudulla tuli muilta, esim. muiden iältään vanhemmiksi olettamilta, vaikka nämä olisivat oleet paljon tyhmempiä ja palikkajärkisempiä, ja se perspektiivi oli yleensä jöö, vaikkei siinä mitään mieltä ollut. Ajattelukyvystä olen kirjoittanut blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi .

Taiteen vaikutuksesta ruokavalioon

"Ruuan laadusta ja taiteen tekemisestä

Savonlinnassa ja kai laajemmin Itä-Suomessa harrastetaan aiteita ja niille on hyvät mahdollisuudet, joskin taas elämäntavat ovat huonommat, elämänviisautta vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Savonlinnassa kesäisten oopperajuhlien suuren näyttävän hienon syvällisen taiteen mallin mukaan ja niin kuin Retretin hienoimmat maalaukset Punkaharjulla tapasivat olla, osin uskonnon, mökkeilyn hienouden ja matkailun viehätyksen tapaan, kun tehdän taidetta, yritetään, opetellaan, harrastetaan, ollaan hyvä taiteen alan ammattilainen, niin pyritään hienoon suureen syvälliseen taiteenseen, monella tapaa hienoon ja hyvälaatuiseen, kuin Edefeltin maalaukset tai elämänviisas sävellys. Ja silloin ruuankin on oltava erilaista, edes vähän parempaa, esim. sinisen maidon sijasta punaista maitoa. Ja ihan vain jonkin ruokalaruuan sijasta jotakin kenties mökkeilyhenkisen hienoa kuten vaikka marjoja tai savukalaa, tms, vähän oopperan suunnalta, paljon mökkeilyn, luonnon upeuden, uskonnonkin avulla parempaan yrittämisen, vanhan ihmisen viisaudella ja kokemuksella, elämän aikana kerätyillä taidoilla, maailman ja jälkipolvien kannalta tähdellistä tehden. Tältä suunnalta on mm ruuanlaitto-ohjeeni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html ."

Miksi kiehtovan ammattilaista ei kiehdo

Savonlinnassa asuessani olen lukemastani, taiteiden harrastamisesta,paikallisesta kulttuurista ja kai vanhemman vöen kanssa tekemisissä oltuani saanut vakutelman, että kun täällä jotakn kiehtovaa ottaa ammatikseen tai on sen amatööri, niin se ei enää kiehdo, ei tar´joa niitä upeita juttuja, joita se aloittelijalle tarjosi. Se on kai taiteille tyypillinen vika, jonka syynä lienee, että ammattilaisen tai amatöörin prototyyppinä, hyvin asemansa vakiinnuttaneena mukavana taiteen alan ihmisenä tai lähes tulkoon, käytetään jotakuta, joka on liiaksi erikoistunut siihen samaan ja kovin hidastahtinen, esim. jotkut kuvataiteilijat ovat kamalan saamattomia (Tropiikkilaiset ovat kai saamattomia joten ulkomaalaisten vaikutus selittää aivan käsittämättömän saamattomien asemaa.) ja oikeastaan huonoa laatuakin tekeviä ollakseen minkäänlaisa vaikutteen lähettäjiä, esikuvia tavallisille harrastajille, saati sitten harrastamisesta haaveileville. Taiteille on tyypillistä, ettäne kiehtovat elämän osana, osana laajempaa kirjoa erilaisia elämänsisälytöjä, tervehenkistä elämää. Taide on jotakin, jota kaivataan vähän, mutta jos taidetta harrastaa kokoaikaisesti, niin urautuu, tulee toistoja liikaa ja laatu ja kiehtovuus kärsivät kovin. Käsitöissä on samantapaisia piirteitä.

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2018/01/kasitoiden-tekemisen-mahdollisuuksista.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
http://happinesstipsblog.blogspot.fi