Talviulkoilusta

"199. Nämä lämmittelyohjeet, mitä olen kirjoitellut, ovat pääkaupunkiseudulla, siis Eyelä-Sumessa meren rannikolla, oppimaani, kun taas nyt olen asunut Itä-Suomessa Saimaan alueella Etelä-Savossa Savonlinnassa jo 9 vuotta, ja täällä ovat talvet kylmempiä mutta lähes tuulettomia ja ilma on ihan kuiva. Täällä talviulkoilu menee ihan eri tavalla, joka ei oikein sovi välivuodenaikoihin, mutta Savonlinnan talveen kylläkin. Ollaan sisällä lämpimässä kerrostalossa ja kylläiseksi syöneitä tavallisesti ja ihan lämpimiä mutta vähän kuin villaviltin sisään lämpimiksi käpertyneinä. Ulkona samoin, muttei juuri syöneenä tai kuumaa juoneena vaan tavallisen lämpötalouden kanssa, muttei nälökäisenä kituuttaenkaan. Liikutaan aika rauhallisesti, kuin talvella lumiauran eteen kertyy lunta, niin samoin pidetään kasvojen luona lämmintä ilmaa, käperrytään lämpimiksi vaatteiden sisään, jotka peittävät kaiken muun, myös ranteet, nilkat ja kaulan, väljästi niin että vaatteiden sisällä on lämmintä ilmaa, tuulenpitävät vaatteet ja alla lämpimät vaatteet, katsellaan puita ja elämää maisemassa, säätä ja kenties ensimmäisinä kertoina muutaman kymmenen metrin päässä kotiovelta rukoillaan hiukan, että kunpa oppisi talviulkoilua, lämpimänä pysymistä. Otetaan mallia puilta, niiden maisemaan tuomasta kauneudesta ja tunnelmallisuudesta.
Sisällä, jos tarvitsee lämmöntuotannon päälle ja tottumuksekseen, niin juodaan kylmää vettä, jotta keho huomaa, että tarttee itse tuottaa lämpöä. Siitä on sitten hyötyä ulkoillessa, niin ei ole posket kylmät."

Lämmittely- ja talviulkoiluohjeita  http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html

Eroon niskassapainavista opinnoista, työstä tms

Minulla on vaikutelma, ettäSavonlinnaan matkaavista moni nuorempaa polvea oleva haluaisi päästä eroon niskassa painavasta koulupakosta, työstä, hankalista ihmissuhteista tms ja päästä omille teilleen elämässä. Ajattelin, että ehkö joistakin blogeistani olisi iloa tähän:
Näin opit lahjat ja taidot kaukaiseen haaveammattiisi http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Oman tilan puolustamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
Sitä sun tätä ihme kyllä elinoloja helpottavaa http://virtualpicturesoftheworld.blogspot.com
Käsityötaidot ja tunteiden ja tekemisen yhteen sovittamisen taito http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
Muuttamisesta http://picturesfrommyhome.blogspot.com
Moraalista http://healthilymoral.blogspot.fi
Jotenkin tuli mieleen lisätä oi blogi kans  http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html

Ammattitaidon osasista

Joskus uprena aikuisena houkutti muun muassa ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä, mutta nyt nelikymppisenä ei voi olla huomaamatta, että se vaatisi valtavan määrän ammattitaitoa ja suuntautumista ko alalle tuekseen sekä jonkinlasita suurtalaajemman osaamisen piiriä. Usein kuulee sukupolvenvaihdoksista yrityksissä, mutta omissa silmissäni nykyisin ne näyttävät kamalan vaikeilta nuoremmalle polcvelle, eivät ainakaan sellaisilta, joihin osaisi ryhtyä noin vain ammatinvaihdon houkuttamana.
Yirtyksissä, niin kuin kai kaikessa, missä on suuri tilaus ja laaja asiakaskunta, tarttee osata vastata viisaasti ja yhteiskuntakelpoisesti noin vain monenlaiseen kysyntään, vaikkei se työtehtävä varsinaisesti olisi, ja etenkin elämänviisautta ja eri ryhmien sovussa samassa yhteiskunnassa elämisen vaatimuksiin, vaikka ne vaatisivat tähtitieteellisestio enemmän taitoja ja panostusta kuin itse työ - kai sae on sit' lahjakkuutta alalle, jonkinlaista perusvareantoa elämäntadoissa ja asiakaspalvelun laatua, jonkinlaista ammatin paikan näkemistä realistisesti, niin että se kantaa yhteiskuntaa eikä romahda. Varsinainen ammatti sitten kai on tonttumainen juttu. tykkäät vain siitä puuhasta, ja sitä tulee paljon mutta se on kiva vain, mielekästä elämänsisältöä ja virkistystä. Vastaavasti työn eri  puolet edellyttäisivät tuoreen ei-laitomasin, näkemyjksen siitäm iten ne on hyvä tehdä ja miksi ne ovat tarpeen, ja niin nekin ovat sen varassa, että viihtyy juuri tuontapaisessa työssä, sen tekemisissä, noissa elämän puolissa ja ympyröissä, ja niin osaa katsoa asioita niiden omien mielekkyyksien eikä pelkkien urautumien tai suorittamisen näkökulmasta - on löytänyt paikkaansa elämässä ja maailmassa eikä väitä vain. Osin se on kyse omanrytmisyydestä, jonka edellytyksenä on oma vauhdikas motivaatio ko työhön, niin työn osana olevat aihepiirit saavat kukin omanrytmisensä huomion, omantyyppisensä panostuksen eikä jotenin sivussa vain että mitä sattuu siihen putoamaan. Ja samoin, ettätyö olis mielekkyyksiensä rytmittämä eikä jotenkin erlämänkielteinen jöö, kuin pakollinen suoritus, josta ei jaksa ideaa miettiä.

Jumissa

Olen tämän syksyn ollut jotenkin jumissa. Nyt kun syksy on pidemmällä, on vaikuttanut siltä, että moni muukin Savonlinnassa on jotenkin huonotasoisempi kuin tavallisesti. Ensin luulin sen johtuvan siitä, ettei oopperaväkeä, vanhuksia tms ole kaupungissa tavallisessa määrin. Mutta nyt muistui mieleeni, että kesällä uutisoitiin ensi kesän italialaisen LaScala oopperan vierailusta. Voiko olla, että kun suomalaiset ovat järkiorientoituneita ja oman kulttuurinsa taidoissa paljon ulkomaalaisempia taitavampia, niin jopa tuo kuuluisa oopperatalo on jotenkin huono vaikute savonlinnalaiseen arkeen. Yleensä ihmisten ajattelukykyä voi arvioida mm sen perusteella, miten pitkästi ja millä ajattelutaidolla miettivät yleensä elämänsä asioita, mm montako päättelyaskelta tavallisesti. Milanolaisista saa vaikutelman, että 2-4, kun taas Helsingissä tavallista tyhmermmälle nuorelle insinöörisuuntautuneelle opiskelijalle tyypillistä oli kai 5 askelta, ja muut siis selvästi pidemmin miettivät, sivistyksen ja arkijärjen, musiikin jne avulla. Että josko italialaisen oopperatalon vierailuun ei voi perustaa aivan kaikkea jo vuoden etukäteen?!