Palleromaisesta tekemisentavasta

Eri tekemisentapoja on mm yksiperspektiivinen ulkoa lukenut mutta lukemastaan motivoitunut ja sitä soveltaa osaava. Toisaalta on sitten suomalainen useampiperspektiivinen, joka kaisyntyy, kun lapsilta vaaditaan koulun ym opettamaa perusymmärrystä samaan aikaan kun kehotetaan, että koetapas, oppisitko sinä esim. tuolta sedältäsi tuon, mitä se näyttää hyvin osaavan, jolloin on sekä vanhempien että koulun, että sisarusten ja muiden tuttavien taidot samaan aikaan kuin tuo uusi taito sedältä. Ne ovat vain saman taitokimpun eri puolia ja niissä io monta perustaitoa aika lailla samaa muttei ihan samaa:aina on hyvä tehdä oma versio, niin oppii paremmin samalla, kun laitta korvan taakse toisten ohjeet.
Savonlinnassa on katukuvassa paljon taiteesta harrastuneita ja osin siihen liittyen on niitä, jotka haluavat isolla taidolla huolehtia jonkin vaativan hyvälle tolalle, ja on matkailusta harrastuneita, jota haluavat huolehtia turistin elämästä jonkin asian hyvälle tolalle, mihin yleensä tarvitaan useampaa taitoa yhtä aikaa, ja on uskonnosta harrastuneita ja arvostetaan omakohtaista taitavuutta. Ja niin tavallinen savonlinnalainen tekemisentapa on vähän kuin pallero tais iis kokonaisuus hyvälle tolalle useamman perspektiivin taitojen avulla, kuitenkin noita perspektiivejä taitoineen ihan tavallisella perustakemisentavalla käyttäen, hyppimättä aiheesta toiseen vaan pikemminkin taiteen myötä hyvää havainnontekoatapaa ja laajempaa osaamista korostaen, mutta Savonlinnan seudun liikunnallisten lahjojen, niiden hyvähenkisen perustekemisentavan puutteen myötä käytännöstä vieraantuen, vähän kuin piirustusta raapustaen, mihin tietenkin korjaus olisi tuon ei-niin-vaativan perusliikunnan lisääminen tervehenkisin tavoin.

Elämänkokemuksen soivuudesta, onnesta ja viisaudesta

Savonlinnassa, kai taiteiden myötä ja siksi, että ihmiset ovat kiinnostuneita taidoista, tehdään usein kuin maalausta taidolla kukin osa ja kokonaisuus mutta meininki ei soi, ei onnellistutu eikäö tee elämänviisaaksi niin kuin taas soiva tekemisentapa tervehenkisyydessään tekee. Samasta tekemisentavasta saisi soivan, jos ensin laittaisi monimutkaisen perspektiivin hetkeksi syrjään ja tekisi jonkun perusteon, joka on mm liikunnallinen kuten vaikka laskisi esineen tuolille. Jos on vain perustekeminen kuten koulussa on ideana, niin kapasiteettia jää paljon ylitse, mm liikkumistavan ja elämänviisauden aihepiirin havaitsemiseen. samalla kun teoriaperspektiivi ei varaa näköhahmoitusta eikä alituinen yrittäminen rajoita liikkeita kuin jähmeiksi, ja niin näköaisti avautuu havaitsemaan koko tilan tarkkaan maisemakatsella, johon tunnelmataju tuo tajua esineistä,tilan tunnelmasta jne sekä tekemisen hengestä. Jos on aktiivinen ja jatkaa tuohon tapaan jonkin aikaa mutta vapautuneesti, luonnollisella rytmillä, niin että kapasiteettia jää paljon ylitse mutta tekeminen on mielekästä, niin kehon asennon luonnollisuus, tekemisen elämänviisaus, luonnollinen motivaatio ja arkijärjenmukaisuus tekemisissä yhdessä maisemankatseen kanssa yleensä synnyttävät huomionkäytön, joka muistuttaa musiikin havaitsemista: huomataan tekemisen vireitä, tekemisentavan piirteitä, motivaatioita, aihepiirejä tunnelmineen ja elämisentapoineen, liikkumistapoineen, ja tämä siis tuon muun hahmotuksen lisänä. Silloin on kapasiteetti varsin suuri ja siihen voi maailmankuvan osioon aihepiiri tai aihepiirin puoli kerrallaan lisätä koko vanhan näkökulman, mutta siis ajatuksiksi luokiteltuna, ilman että tekemisentapa, soivuus, onni, yleinen tervehenkisyys ja iso kapasiteetti siitä kärsisi. Näin siis saavutetaan suurempi taito, onni, tervehenkisyys ja tuo savonlinnalaisesta liikkumistavasta niin usein puuttuva liikunnan terveydelle, onnelle, elämänviisaudelle ja kapasiteetille hyväätekevä vaikutus. Yleissivistys tuo kokonaisuuteen toimivuurtta, mahtuu koko maailmankuva samaan.


14.2.2019   Toinen aiempi ohjeeni liikkumistavan vaihtamisesta onnelliseen ja tervehenkiseen, vanhat taidot issältävään, käännös blogistani http://Finnishskills.blogspot.com

"366. Typical for people who use fine coordination too much in moving is that they have a kind of picture and an approach in mind and they find the positions in the picture very visually intentionally moving as if following a timetable with a finger or like drawing. But that does not bring the positive sides sports usually bring but is more like forcing oneself to something artificial, so one does not feel well and enjoy the body sensations in it. Instead such picture can be a helping aid in moving, like just a thought, and moving itself is a separate thing, done eagerly according to the wishes of the moment and not guided artificially but instead freely like capacity opens to free time life when one such much longs for, with many possibilities present. The eyes just watch the free movement and the thinking part, which must be separate from guiding motion, estimates things like "if I would now move slightly less far into that direction and a little bit more to the left, I would after a moment reach momentarily the position I have in my picture", so the movement is free but motivation slightly alters the results as one sees what one can so reach, but of course then the thinking part must be quick like watching and like just continuing along the different lines that the spontaneous movement gives rise to."

Helpointa on saada lupa taiteiden harrastamiseen jos on hanhi

Savonlinnalaisten ilmasto-osaamista kai heikentää olennaisesti se, että taiteen alalla olon mahdollisuuksia ei ole erityisesti elämänviisailla, sivistyneillä, tervehenkistä vauhdikasta sisällyksekästä onnellista elämää viett'villä, tunteen paloa ym tervehenkisesti elämää ja maailmaa parantaen omaavilla, niin kuin monen taiteita harrastamattoman taidemielikuvat usein ovat, heidän oma potemntiaalinsa taiteen aloilla, vaan taiteen aloilla olon mahdollisuuksia on etenkin hanhimaisilla ihmisillä, sellaisilla, jotka ovat saamattomia mutta erityisesti juuri tuota alaa harrastavat, osallistuvat vaikka sen kursseille, oppivat mutteivät ole niin hyvälaatuisia,että kilpailisivat, eivät tuota sisällyksekästä uutta mutta voivat neuvoa toisia kursseissa, kirjallisuudessa,alan perustoiedoissa ja vähän taidoissakin,ovat ystävällisen "homely", mielellään istuisivat pullakahvilla aiheen tiimoilta, tutustuisivat alan harrastajiin, eivät vaikuta puuhaavan paljoakaan muuta, sopisivat kai pullakavin keittäjiksi alan taoahtumiin (mutten tiedä ovatko he kyllin luotettavia & sopivantyyppisiä kokkaukseen liittyen siihen, ja joonko kyseessä niin laaja ihmisryhmä, esim. maailman maita, ettei sille voi antaa luotettavuusarviota, ja onko tuo ihmistyyppi kovin monen omaksuttavissa juurikaan vanhoilta tavoilta pois muuttamatta) mutteivät uusiksi lupauksiksi, ja niin heistä tulee sohvakaluston tapaan hyväksytyt, kun taas energisemmät leimautuvat muuta tekeviksi ja joku ei nii taitava tai alaa vierastava tai kovin kilpailullinen tai kilpailevan maan kannattaja jotenkin karsii nuo taitavat ja lupaavat pois, esim. sen avulla, ettei taiuteeseen saa rahoitusta, mutta laiska, ihan vainpulalkahvin joskus haluava tai kivoissa väleissä joltakin joskus tukea saava saa silloin käytännössä paikan, tai ainakin hänellä' on lupa ja lupaavilta joku karsi sen pois, ja ne jotka jäivät, jäivät myös ilman raha ja saivat mallia hanhista, koska hanhilla juuri oli se asema, mitä muut kaipasivat, mutta hanhen taiden on lättänää eikä hänellä' ole ilmastotaitoja, ja niin muut menettävät motivaatiotaan, sillä heidän elämännäkemyksensä, josta he ajattelivat taiteellansakin kertoa, ei ollut hanhimainen vaan jotenkin energisemi, enemmän omaa näkemystä - aikanaan.

Ilmastoerojen vaikutuksesta kulttuuriin ja elämäntapaan

Tänään on saamelaisten kansallispäivä, kai hyvään aikaan heidän ja muiden talvikauden elämisen taitojen kannalta. En Lappia niin kovin hyvin tunne, mutta säätaitoja heillä on hyvin ja tyyli jotenkin kaltaten kuin lopun kohdalle sovittaen niin kuin ilmastokin siellä on kasvillisuuden ym luonnon ja elämisen kannalta niitä pohjoisimpia, missä voi asua. Siellä viihtyvä kai yleensä haluaa sovittaa asiat juuri niin, ettö on aika loppuun kulutettu elämisenmahdollisuudet jossakin mielessä, missä etelässä on enemmän tilaa, ja siitä nousee tsemppi, hyvä tekemisentapa heillä etenkin säiden elämisen ja tyoimintakyky ja viihtyvyys, joa siitä syntyy, jonklinlainen tilanteiden pelastamisen taito ja samalla kyyninen realismi, että useimmiten täytyy osata, etenkin säätaitoja. Siitä sitten kun kopioidaan etelämmäs säätaitoja ja tervehenkisyyden tyyppistä jotakin, niin tarttisi samalla muuttaa tuo tasapainokohta, että miten leppeää on hyvä, miten kukkea ympäriostö on se, missä tuo hyvä toimintakyky ja säätaidot löytyvät. Aina se ei ole pelkästään sääkysymys, vaikka on paljon siitä ja luonnon vehreydestä kiinni, vaan Savonlinnassa esimerkiksi on kovin moni säätynyt oopperakokemuksen, oopperan vaatimien taitojen ja oopperaan vertautuvan vaativan ammatti- tai amatöörityön tekemiseen eli vaatii jotakin samantapaista koko ajan kuin oopperailta ja on siksi edullista tuolle taitavalle tekemiselle muttei säädy samaan kohtaan vaan kukkeampaan kuin lappalainen sääosaaminen. Kuitenkin tältäkin kohden voi säätaidot löytää, ei siinä ole mitään hankaluutta, jollei sotke samaistumisryhmäänsä etelänmaiden ihmisiä, joilta säätaidot puuttuvat mutta jotka olettacvat oopperamaisen kukkeuden vastaavan helteen vaikutusta, mihin ovat tottuneet, mm ruuan. Eli lösö ei saa olla, vaan olisi oltava aktiivinen vaihtelevaiseen tahtiin, elämässä mukana, tekeväinen neutraalin muiden elämäänpuuttumattomalla tavalla, luontoa ihaileva, liikunnassa mökkeilyn eikä oopperan eikä tropiikin mallikseen ottava, vaikkei kuin vilaukselta joskus näkisi mökkeilymäistä, niin siinä kumminkin on luonto ja käytännöln tekeminen, elämänrytmi säihin liittyen, maalaustaiteen mestarien teokset apuna. Lievempänä sutä tavoittaa viheralueella tai rantasaunassa.

Laitosmaisuudesta, arkijärkisyydestä ja meditatiivisuudesta

Äitini Helsingissä tapasi olla laitosmaisuuden ja akateemisuuden ystävä. Hän tuumi, että laitosmaisuus on hyvä tapa viitata koulusivistykseen, jolla on kovin hyväätekevä vaikutus niin yksilön elämän kuin yhteiskunnan toimivuuden ja elämänmahdollisuuksien kannalta. Laitosmaisen tyylin hän katsoi olevan hyvä, koska se sai häntä kiinnostavat kiinalaiset miehet ja tyhmemmän puoleiset venäläiset nuoret miehet, joilla on suuri taipumus koulutetin järjen tyyppiseen ajatteluun, sivistyksen kannalle, samoin koulua käyvät lapset ja nuoret, ja hän katsoi muiden tulevan mukana tai juuir näiden olevan hyvä malli muille. Hän tuntui tuumivan, että kiinalainen on meditatiivinen sivistyksen kohdalta.
Eli näiden kaikkien ryhmien ajattelun monimutkaisuus ja hyväätekevyys onpaljon suurempi kuin lähestymistapansa palikkajärkisyys. Tätä ei kai savonlinnalainen oopperan, Retretin ja mökkeilyn monimutkaisuuteen tottunut sosiaalinen silmä aina huomaa tai noteeraa. Sen sijaan nuo koulumaiset ovat usein väärässä siinä, että olettavat muiden olevan tyhmempiä kuin koulumaiset, vaikka treenaahan koulu ajattelun oppimaan nopeaan, nopeammin esim. kuin kutomisesta identiteettinsä saava mummo tai tapoihinsa piintynyt 40+ väki.