Pääkaupunkiseudun virheet

Kun täältä Savonlinnasta käsin seuraan mediasta, vanhoista tutuista lauluista tai muuten pääkaupunkiseutua, niin näyttää siltä kuin siellä olisi jokin vialla, jokin tuomassa ihmisille huonoa elämää ja se jokin huono tuntuu olevan sidoksissa pääkaupunkiseudun tyyliin. Tuo tyyli kai on olevinaan akateemiseen ajatteluun ja sivistykseen liittyvä tyyli, muttei käytännössä kuitenkaan ole vaan on paljon huonompitasoinen kuin nuo ajatukset ja sivistyksen viisaudet, joista olisi paljon iloa muuallakin. Minun silmissäni pääkaupunkiseudun tyylissä tuntuvat olevan vikana pieleen menneet (liian kaavamaiset ja liian palikkamalliset) käsitteiden rajaukset ja liian laajoiksi ja liian tasaisesti päteviuksi oletetut ajatusten kattavuusalueet sekä se, että osassa tapauksia osittaisnäkökulma on laajentunut koko elämää dominoivaksi hirviöksi, joka unohtaa muut asiat.
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/11/hahmotustavoista.html
Useint uota tyylilajia luullaan akateemisen näkökulman piirteeksi, mutta se on kyllä jotakin muuta, lähinnä kai ajatusvirhe tai maneeri tai akateemisuuden näyttelemistä, mikä on ikävä, kun se vie tilaa oikealta ajattelulta ja kirjojen viisauksien muistamiselta.
Pääkaupunkiseutulaisessa tyylissä on siis paljon virheitä, on kuin heikomman taitotason kuin mihin ihmiset keskustellessa tuntuvat yltävän. Siksi ei ole hyvä sitä kopioida tai vaatia muilta. Ja niin käy, jos keskustellaan liikaa ja liian jäykästi, niin kuin pääkaupunkiseudulla tapana on, koska keskusteluista tippuvat omat arkijärkiset näkemykset pois, koska muut eivät aina, ainakaan miehet, osaa pysyä niiden ajatuskuluissa objektiivisesti mukana, ja niin jää jäljelle sitä samaa mitä aina ennenkin on osattu sekä pääkaupunkiseutulainen tyyli. Siksi kannattaisi kai kirjoittaa objektiivisesti ja selkeästi kuin paljon tuttaviaan tyhmemmille kertoisi, omia vahvuuksiaan perusteluineen, jotta noiden tekstien lukemisen avulla voisi laajentaa tuttavapiirin ym tuttavien tuttujen, harrastuskaverien yms. ymmärryksen piiriä ja keskusteluissa mahdollisten objektiivisten ajatuskulkujen piiriä.

Matkailupaikkakunta

Savonlinna on matkailupaikkakunta ja sellaisena ottanut mallia muista matkailupaikkakunnista, etenkin ulkomalta. Mutta siitä seuraa se, että tulee mukana myös tavallisia matkailupaikkakuntien vikoja: hienoja täkyjä vailla onnistunutta sisältöä tai lupaavan ulkokuoren alla murhia.
Kaikissa kulttuureissa ei kulttuurillinen osaaminen ole samanlaista vaan ollaan taitavia eri asioissa ja elämän kuviot ovat erilaiset, mistä osa johtuu ilmastosta, osa koko maan kulttuurista, sen elinkeinoista, rajanaapureista, asemasta maailmassa yms. Siksi ulkomailta mallia ottaessa, ulkomaiden kanssa kilapillessa tippuvat helposti pois oman maan vahvuudet ja syntyy ulkomaille tyypillisiä vikoja. Sen sijaan, että olisi tarjonnut omanlaisensa vahvan vaihtoehdon, jonka kanssa ulkomaat eivät pysty kilpailemaan esim. turvallisuuden ja aidon hyvoän tahdon osalta, matkailupaikkakunta ulkomaista mallia ottaessaan sortuu kilpailemaan samassa sarjassa kuin ulkomaat, jolloin kotimaan kulttuurista motivaationsa saaneet täyt eivät olekaan enää kotimaan kokonaisuuden tukemia vaan vailla joitakin tuttuja huolella vaalittuja hyviä puolia, ja niin ulkomaan matkailukohteet ovatkin kilpailussa entistä edullisemmassa asemassa.
Myös hienoista esikuvista mallia ottaessaan tulee helposti saaneeksi myös huonoa vaikutetta, koska jos ne ovat vahvasti hyväätekeviä, niin niiden luokse etsiytyvät kaukaakin ne, joilla on jokin iso ongelma, johon tarvitsevat harvinaisen taitavaa, jopa ihmeitätekevää apua, ja niin paikallinen kulttuuri onkin romahtelevainen siinä, missä tavallisen mitättömän paikkakunnan kulttuuri kantaa hyvin arjessa. Jos jonkin tuollaisen epäkohdan haluaa korjata pois, olisi otettava elämäntapamallia tervehenkisen mukaanlähtevästi sieltä, missä moisia romahduksia ei ole ollenkaan, siis aivan tavanomaisilta kotimaan seuduilta.