Savonlinnassa olen tykännyt asua, kun aina on taitojen kannalta hyvä. Esim. taiteita oppii hyvin, mutta samalla haittapuolena on, että tulos on jotenkin lättänä, ei-niin-elämänmakuinen, jotenkin motivoitumaton. Ja se kai johtuu siitä, että iltaisin on turvatonta kulkea ulkona ja käydä paikoissa, mikä karsii tekemiset vähiin, jopa mökkeilyn. Savonlinnassa on paljon täkyjä mökkeilystä ja taiteesta pitävälle, mutta elämänlaatu jää urautuneen tasalle, ei tekemisestä toiseen innolla vilistävän nuoren, jolle elämän mahdollisuudet ovat auki.
Mutta mitä tuo taidoille edullisuus on? Se kun tuntuu edellyttävän murhia, vaikken oikein ymmärrä, että miten. On kuin jokin häiriö, mikä pääkaupunkiseudulla haittasi tekemistä ja elämistä, täällä niiden myötä puuttuisi, mutta samalla puuttuvat elämänmahdollisuudet. pääkaupunkiseudulla tuli aina jostakin liian iso jöö, joka kannatti jotakin ihan typerää, kuin harjaantumisluokkalaista vaihtoehtoa, vai tropiikinko kouluttamattoman ihmisen? Ja se jöö poisti mahdollisuuden niin suureen sivistykseen kuin mitä muuten olisi ollut, miten muuten olisi ollut erinomaiset elämänmahdollisuudet pääkaupunkiseudulla suomalaisen sivistyksemn myötä. Voiko olla, että murhissa helpommin kuolee, jos on harjaantumisluokkalainen tms sitö tasoa? Ja kanssa jos on ihan vain häiriköivä vailla ideaa, ja niin on sitten rauhallisempaa puuhata itse mm taiteen taitojen parissa. Savonlinnalainen ratkaisu tuohon on olla leppoisan, kenties hyvin uskonnollisen ihmisen tavalla: ei kävellä minkään ylitse vaan olettaa, että asioihin voi olla jokin syy, joka on yksilölle tärkeä, siis tärkeä asia muuten käveltynä ylitse. Mutta silloin kai jää jäljelle niitäkin, jotka tekevät ikävästi, mutteivät he käyttäytymissääntöjen puitteissa saa ylikävellä muita. Mutta silloin jää siis joillekin olo, että on murhiewn tarvetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti