Savonlinnan Olavinlinna suomalaisin silmin

Olavinlinnan tyyli on vaikuttava, niin ehe’ ja elinvoimainen on se tapa, jolla sen kivet on aseteltu, ett’ moista hyv’’ laatua tapaa nykyaikana vain kes’isill’ koppakuoriaisilla. Olavinlinna on paitsi sotalinna muureineen ja torneineen ja ymp’r;ivine virtoineen, my;s suomalaisen strategian n’yte, ulkon’;ll’’n sotien kulkuun ja syntyyn vaikuttamaan pyrkiv’. Olavinlinna on tavalaan Savonlinnan kaupungin keskus, laajemman Olavinkadun kauppakeskittym’n lis’ksi. Siksi se vaikuttaa seudun ilmapiiriin ja  siis aikanaan kaupungin ja seudun puolustukseen, mik’ on rakentaessa tyyliss’ otettu huomioon.

Olavinlinna on rakennettu Ruotsinvallan aikana puolustukseksi Ven’j’’ vastaan, mutta se on olennaisesti suomalaisten linna, Suomea puolustamassa henkien suomalaista ’lyllist’ ja sosiaalista ylemmyytt’, kokonaiskuvallisuutta sanottaisiin nykyisin. Ruotsalaiset n’hd’’n liian koulutettuina ja koulussa opittua ulkoa p’p’tt’v’n tapaan aidoista kuvioista pihalla olevina jotenkin tyhmempin’. Ven’l’iset taas n’hd’’n liian muodollisuutensa vuoksi niin ik’’n tyhmem[in’ ja molemmille maille linnan tyylin viesti on> @T’m’ on liian kaukainen maa teille, menk’’ takaisin kotikonnuillenne niin el’m’nne on tyytyv’isemp’’, sit’ oikeanlaista el’m’’, jota olette kaivanneet. Suomi on marginaalinen maa, v’h’merkityksinen teille, t’rke’mpi’ ovat suuren maailman suurvallat aivan toisaalla.@, mutta Ruotsi on virallinen vallanpit’j’, jota ruotsalaiset viranhaltijat edustavat matkaillen silloin t’ll;in Suomeen ja Savonlinnan Olavinlinnaan.

Nyky/Savonlinnassa asuu paljon suomea puhuvia ulkomaalaisia, ja niin linnan viesti tuntuu menett’neen k’sityksen suomalaisesta n’k;kulmasta ja j’ljelle ovat j’;’neet vain linnaa vastaan hy;kk’’vien ven’l’isten, linnaa puolustaa aikovien suomalaissotilaiden ja linnaa sis’puolelta sabotoivien ruotsalaisten varusmiesten n’k;kulmat. Ruotsalaiset tuumivat @T’’ on meid’n linna. Me halutaan asua t’’ll’. Savonlinnassa ja Suomessa on kiva.@ Suomalaistua ja savonlinnalaistua haluaville ven’l’isille ja miksei muillekin ulkomaalaisille linnan viesti on> @Sy;k’’ hyv’’ ruokaa mahanne pullolleen, niin havaintokykynne avartuu huomaamaan suomalaisittain> saatte paremman kapasiteetin ja muututte hyv’ntuulisiksi sosiaalisesti hyvin p’rj’’viksi pitk’lti suomalaisten tapaan. Mutta suomalaiset t’m’n jo osaavatkin.@

My;s linnaa puolustamaan palkattu suomalainen isokokoinen sotilas sy; hyv’’ ruokaa, juo sahtia ja treenauttaa sotataitoja nuoremmilla sotilailla ja treenaapa tappelua itsekin. Viereisen kaupungin v’ki on ihastunut linnaleikkeihin> turnajaisia ja muita sotataitoja nuorille miehille ja muukin kaupungin v’ki auttaa puolustuksessa. Sodan sattuessa he tulevat isolle linnanpihalle suojaan ja kauppiaat ym. ylemm’ss’ asemassa olevan linnantupiin perheineen. Rauhallisempina sota/aikoina linnasta on hyv’ tehd’nopeasti etenevi’ iskuja hevosella aika laajalle alueelle linnan it’/ ja pohjoispuolisille seuduille.

Linnan kivet ovat suomalaisten valitsemat ja latomat ja kuvastelevat suomalaista osaamista ruotsalaisten vallan ikeess’, mutta linnan arkkitehtuuri on ruotsalainen, joten niiden, jotka ovat kiinnostuneet linnan arkkitehtuurista tai sen ratkaisuissa kuvastuvasta sotataidosta, on parasta matkustaa Ruotsiin, sill’ sen n’k;kulma on kokonaan ruotsalainen.

Linnan arkkitehtuuri olisi hyvin toisenlainen, jos suunnittelujoina olisivat olleet suomalaiset eiv'tkj' ruotsalaiset. Linnassa on nyt kaksi eriluonteista puolta> on pohjoisen puoli, joka on vastavirran puolella ja tornillinen, ja on etel'n puoli, joka on suvantoa, torniton ja portti on siell'. On ohjailua ja ansoja,jonkinlaista ilkeily'. Kun taas suomalainen rakentaisi ehe'n tasapainoisen toimivasti aistit auki ja olettaisi suvereeniuden ja reiluuden luovan hyvi' oloja. Luultavasti olisi torni joka kulmassa ja kukin osa luonteensa mukaan hyvin rakennettu eik' ansamainen. Voisi toki olla ep'edullisia hy;kk'ysolosuhteita, mutta sosiaalinen silm' suosisi tervehenkisyytt' ja yst'v'llisyytt' eik' ep'reilua menoa. Alatavastaajan roolin sijaan suomalainen suosisi etuly;ntiasemaa, mik' juuri aiheuttaa eron ilkeilyn ja yst'v'llisyyden v'lill'..

Taidetta oppimassa savolaisuuden tuella

Taide liittyy hyviin tekemisentapoihin, jotka kuvastuvat tyylin viisautena. Omakohtaisuus, jota paljo ajan viettäminen omissa oloissa kotona tai mökillä tuo, sallii valinnat eri tekemisten ja niiden eri tekemisen tapojen välillä. Erilaista kokeilemalla ja omien tunteiden ääneen luottamalla syntyy parempi taito ja eläväisempi työn jälki. Luonnon ihaileminen ja runsas vapaa-aika tukevat tunneviisautta. Ortodoksinen kristinusko on vahvemp pohja kuin ev lut kirkko nostamaan elämän alhoista ja ongelmakohdista pois, jolloin jää eheyttä muuhun elämään ja tekemiseen. Luonnon ihaileminen auttaa löytämään tuollaista uskonnollisuutta.
Käytännön aloilla ja taidekäsitöissä on samantapaista elämänviisautta kuin taiteessa.
Pääkaupunkiseutua vaivaa, kun koulu ja sen myötä aivan aloittelijoiden tyyli eli tekemisentapa jää ylopiston nauttiman arvostuksen myötä roikkumaan niskassa jatkuvasti, esim. siksi että myös muiden ammattialojen ihmiset ovat akateemishenkisiä, jolloin vapaa-aikakaan ei ole elämänviisauden tyylilajissa. Mörököllimäisempi savolainen ei jää niin helposti kapulakielisiisn keskusteluyhteyksiin milloin kenenkin kanssa vaan lampsii minne itseä huvittaa. Näin ollen ero ammattialoissa näyttäisi tuovan paljon tukea taiteiden harrastamiselle Savonlinnan seudulla.

Taustaa

Olen Helsingistä kotoisin, yhden vuoden olin maatalouskoulussa pikkupaikkakunnalla ja muutaman vuoden asuin Espoossa ja nyt muutaman Savonlinnassa.
Savonlinnan seudulla olen lapsena ja nuorempana mökkeillyt kesäisin viikon pari ja joskus käynyt Savonlinnassakin. Yleisvaikutelmani oli silloin, että savonlinnalainen on jotenkin rehevämpi sosiaalisuudeltaan ja hahmotustavaltaan. Siinä, missä pääkaupunkiseutulainen osaa vain yhden perspektiivin, käyttää savonlinnalainen kätevästi montaa ja leppoisat vitsikkäät savolaiset keikaukset keskusteluissa tuovat näkökulmaan elämänviisauden äänen. Savonlinnalainen vaikutti siis tavalliselta suomalaiselta, joka on elämänviisaampi, fiksumpi ja sosiaalisesti taitavampi kuin muut.
Savonlinnaan muutettuani on näkökulma toinen. Osin se johtunee siitä, että mökkeily on jäänyt pois ja tilalla kaupunkielämä savonlinnalaisuutta tavallisena pitäen eikä puoli tuntia vierailevan kesämökkiläisen silmin. Osin syynä on se, että suomea puhuvia ulkomaalaisia näyttää olevan käsittämättömän paljon ja suomenkielisiä suomalaisia käsittämättömän vähän. Osa ulkomaalaisista on otki venäläisiä, mutta suurin osa niin savonlinnalaistuneita, etten tiedä, mistä maasta he ovat kotoisin, mutta arvelisin, etteivät ainakaan suomalaista kulttuuria tuntevia. Rikollisuutta on myös käsittämättömän paljon ja se tuntuisi liittyvän siihen, etteivät ulkomaalaiset halua opetella suomalaista kulttuuria, ("Elele ja anna toisten elellä"-sääntö pitäisi opettaa jonkintoisen sanonnnan - vaikkapa "Tilaa onnelle!" tms. - avulla, kun se sotketaan pasifismiin, jota pidetään suomalaisten isoimpana vikana, jonkialaisena ala-arvoisuutena muihin kansoihin nähden.) lähinnä murhia tuntuu oelvan paljon ja päivittäin saa vaikutelman kuin lähiympäristössä olisi tekeillä murhia. Näin ollen savonlinnalainen viihtyy kotona turvassa ja pyrkii olemaan hyväntuulinen ihmisiä kohdatessaan esim. syömällä masunsa täyteen. Lähtökohta ei siis näytä elämänviisaudelle otolliselta, mutta silti täällä asuessa tuntuu oppivan paljon sellaista, mistä olen aina haaveillut, ennen kaikkea taiteista.
Savonlinnan omisnaispiirteitä mökkeilyn ja luonnon lisäksi ovat Oopperajuhlat ja oopperafanius, matkailu, käden taidot ja Valamon ortodoksiluostarin läheisyys, sekä näihin keskittyvä paikallinen sanomalehti.