Osaongelmasta tulee eri elämänpiiristä: liikutaan eri aikaan, nähdään eri-ikäisiä ja erityyppisiä ihmisiä ja valitaan samastakin porukasta eri puheenaiheet ja eri tekemiset, joiden merkeissä olla sosiaalisia.
Erilainen, vaikka on konekeempi, kysyy helposti, että saanko tai kai saan? Mutta se on hankala aj oikeastaan virhe, koska Suomessa saa melkein mitä vain ohjeella "Elä ja anna toisten elää", mikä merkitsee suunnilleen, että elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua toisten elämään (muuten kuin reilusti estääkseen näitä puuttumasta muiden elämään). Eli yleensä saa kaikenlaista ok juttua tehdä, keneltäkän kysymättä, sen kun tekee vain ja huolehtii, että jättää elintilaa muille. Mutta sitten yleensä, jos joku ajattelui häritä jotakuta muuta, niin silloin herksäti halutaan, että kysyisi ensin siihen luvan tältä, eli luvan kysyminen usein meinaa, ettei aio jättä muille kylliksi elintilaa ja siksi ihmiset kiertävät aiheen tai vastaavat, ettei saa ainakaan nyt.
Nuoriempaa polvea painaa kamalasti työn ja koulun perspektiivi joka kai tyhmistyy sekä iltauutisten tyylistä että taipumuksesta tehdä varmasti kunnollista, mikä yleensä tarkoittaa aiempien vuosien ja porukan tyhmimien miesten taitotasdoa eikä sitä, mille hyvällä arkijärjellä nyt yltäisi. Huono tyyli on siis taakka, ei yksilön oma valinta. Jos vanhus osaa siitä eroon, olisi suuri palvelus nuoremmille kertoa se selkeästi ja helposti muille, jotta nämä voivat tehdä persääs. Ajattelukurssini
http://pikakoulu.blogspot.fi/
Kommunikaatiosiltaa tekee, kun käyttää samojen elämänalojen vinkkeliä ja ajattelutapaa kuin joskus nuorempana kun kommunikaatio pelasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti