Maalla asumisesta ja savolaisista rosvoista

Katselin tuossa tori.fi:n ilmoituksia ja niissä oli mm kuva myytävänä olevasta maalaistalosta, ilmakuva kuin ei olisi uskallettu maalaistaloon enää käymään. Ilmakuvassa näkyi puita yhdellä puolen rykelmänä, metsikkönä, ja toisilla puolen ei kai ollenkaan. Oli kuin olisi pelätty ja siksi laitettu kukin puoli tietyntyypiseksi, mikä tietenkin lisäsi pelkoa, kun ei ollut välivaiheita, joustonvaraa, vaihtrelua, treeniä hankalampien kohtien varalle. Yleensä kun jokin on hankalaa, niin se liittyy siihen, että elämä on liiaksi jumiutunut samoihin uomiin, jotka eivät sentyyppistä harjaannusta ja sentyyppisiä uusia tsemppikohtia tuo: ihminen ikään kuin nukkuu, hon horteessa, sen sijaan että uusin silmin virkeänä katsoisi ja hyväksi laitettujen onnistumista tuovien kohtien tuomalla kokemuksella lähestyisi hankalimpia kohtia hyvällä turvallisella toimintakykyisellä tavalla, joka samalla on eheä, elämänviisas, tervejärkinen ja tervehenkinen, kokonaisuuden kannalta katsoiva, sosiaalisia kehityskulkuja ennakoiva ja elämää viisaasti hyvälle tolalle tuova. Eli talon etupuolella tarvitsisi olla edes jotakin puuta ja pensasta, esim. mänty, joka ei ole ihan niin paksu, että tavallinen aikuinen sen taa mahtuisi piiloon, ja pensaita, oiden takaa valaisee sivusta pihalamppu (ja hätävarana jokin muu turvallisesti päällekytkettävä tai ainakin suojasta esim. pimeässä verhot eteen, jos lamppu sammuu). Niin olisi uhan tunne ja tsekkaus mahdollinen. Ja toisaalta metsiköstä ikävimmät loukot pois tai kauemmaksi houkuttelemaan voron poistumistielle. Ja talon seutu ei saisi olla ihan erilainen kuin muu maisema, jotta talon väki ei jäisi yksin turvallisuusongelmansa ja elämäntapansa kanssa, vaan maiseman tyyliä, esim. perinteistä maalaismaisemaa aukeampana mutta jollain kasvillisuudella tai tiuhempana mutta kivantunnelmaisena.
Jos lurkkijoina on maalaistalojen jo aika aikuista jälkikasvua, joilta pursuvat puuntaimet yms korvista ulos ja kaipaavat moottoriajoneivoja, niin pitäisikö traktorivajan, autotallin ja verstaan yms olla heille kutsuvamman näköisiä kuin naisväen ikkunan ja asuintalon? Olisi myös hyvä, os voisi auttaa nuorempaa polvea löytämään oman uransa kaupungista sikäli kuin kaupunkia arvostavat.

Ainakin kaupungissa Suomessa, mutta myös maalla on näyttänyt olevan sama juttu, turvallisuus tulee siolta osin osittaisesta näkyvyydestä, kun puut, pensaat ym eivät ole tiheitä vaan niistä näkyy läpi, jos toisella puolen on joku. Toisaalta on sekin, että välissä on puita, pensaita tms niin, ettei joudu olemaan samassa sosiaalisessa tilassa vaan voi puuhata omiaan ja olla juuri tiettyjen henkilöiden seurassa, vaikka näkeekin suunnilleen, mitä muut maisemassa puuhaavat, muttei ole niin näkyvillä, että olis herkullista ampua kaukaa, vaan mieluummin odottaa hetken parempaa tilaisuutta ja niin sosiaalinen huomioonottavaisuus ja tervehenkisyys, juttuun tulemisen taito ehtii lieventää tilannetta ja hetki motivaatioineen menee ohi, osin siksi, että ollaan eri sosiaalisessa tilassa, kullakin oma rauhansa, muttei niin näköesteen takana, että vaarat tulisivat yhtäkkiä varoituksetta.