Perinteisestä maalla asumisesta ja turvallisuudesta

Olen alun pitäen Helsingistä, enkä ole asunut maalla, mutta Savonlinnassa asuessa saa vaikutelman, ettei turvallinen maalla asuminen ylipäätään ole mahdollista, joten kirjaan tähän jotakin käsityksestäni siitä, miten perinteisesti on voitu asua maalla turvallisesti.
Maalla asuvat asuvat siellä ammattinsa tai elämäntapatoiveensa vuoksi. Se ei siis ole vain asuinpaikka vaan elämäntapa, katsantokanta, näkövinkkeli ja ajattelutapa sekä elämänviisauden tyyppi, jonka myös muut maalla asuvat tai siellä usein käyvät jakavat.
Kun pitkään asuu jossakin ja haluaa jatkossakin asua siellä ja elää toki hyvän elämän, niin miettii asioita laajemmin, niiden seurausten kannalta, mitä elämään vaikuttaa kuukausien ja muutamien vuosien kuluessa, jos teen noin, tai näin. Ja niitä näkemyksiä sitten fundeerataan naapurienkin ym tuttavien kanssa, jaetaan elämisentavan viisautta ja opitaan muilta, tutustutaan ja tullaan toimeen, jätetään tilaa muiden omille toiveille ja elämän vaatimuksille, joita toisilla on.
Eli jos joku menee maalle ja haluaisi jahdata jotakuta siellä tai sotkea elämäntavan arvoja ja taitotasoa, niin hänellä ei ole vastassaan vain yksi vanha kääkkä yksinään jossakin vaan yhteisö kaikkien jäseniensä viisauden tukemana, toive hyvästä tulevaisuudesta yhteisölle ja yhteisössä, toive elämänviisaudesta ja arkijärjestä, elämänmahdollisuuksien ylläpitämisestä.
Mutta sellainen yhtenäisyys kai edellyttää, että nuoret pääsevät muuttamaan kaupunkiin tai toiseen kylään aika lailla silloin, kun haluavat. Ja että puoliso etsitään rakkauden avulla ja elämällä viisaasti, tavalla joka on hyvä perusta tuleville vuosille, perheelle ja yhteisön elämälle, eikä juonin. Juonet usein laiminlyövät arvoja, joiden varaan hyvä elämän yhteisön alueella perustuu.

Syntymäpäivät Savonlinnassa?

Kun seitsemisen vuotta sitten muutin Savonlinnaan ja yritin kuvailla, millainen Savonlinna on, niin tuumin, että vähän niin kuin syntymäpäivän tunnelma, jotenkin positiivinen niin, että Savonlinna olisi kenties hyvä paikka aikuisen, pyöreitä vuosia täyttävän tai vanhuksen viettää syntymäpäiviään, jos jokin taidenautinto, tyylikäs leivos tai ateria maalaismiljöön tapaan viehättävässä paikassa ja luonnon vehreys olisivat syntymäpäiväsankarin mielestä sopiva tapa juhlia ja matka sopisi, mutta jos paikkakunnalla vaikuttaa olevan murhia, myös turistien ja juuri muuttaneiden murhia, niin olisi oltava kyllin aikuinen ja kokenut pitämään puoliaan. Mutta silleen kiva, vieläkin pidän ajatuksesta ja moni kai tuohon tapaan Savonlinnasta viehättynyt tykkää asua Savonlinnassa koko vuoden ja lukea Itä-Savoa, sympatiseerata oopperaa etäämmältä.
Taiten tekeminen ja matkailu seudun valtteina ovat tuossa tuo syy, että miksi syntymäpäivät. Lisänä savolaisen kulttuurin rehevyys ja maalaismiljöön viehätys sekä mökkeilyn tervehenkisyys. Jotakin syvällisyyttä tuo Uuden Valamon luostarin läheisyys. Alueella on aika paljon vanhempaa väkeä, joka tuntuu viihtyvän.

Mökkeilystä ja turvallisuudesta?

Täällä Savonlinnan Nätkin kaupunginosassa vaikuttaa vaaralliselta asua tai käydäkään, etenkin iltaisin ja öisin, niin että mökkeilyn turvallisuutta laittaa miettimään myös. Muttei minulla ole mökkiäkään, joten vanhasta muistista pääkaupunkiseudun aikojen muistojen varassa näitä kirjoittelen.
Mökkeilyn tekee turvalliseksi se, että mökkeillään niin vähän, vaikkapa viikon kesällä ja lisäksi joskus, kai mieluiten kesäaikaan pari viikonloppua. Eli ihmistä ei tavoita mökiltään vaan h'n on lähes aina kaupungissa, mistä hänet löytää helpommin.
Mökillä on lisäturvana luonto: ihmiset eivät ole lehvitön suojassa tai järven rannalla tovin odoteltuaan niin äkäisiä kuin kaupungissa jossakin rakennetussa ympäristössä ventattuaan ja kenties käytyään sanharkkaa siitä, saako porttikongissa hengailla.
Itsekin on ketterämpi, sosiaalisesti osaavaisempi, lomailevaisemman hyväntuulisempi ja käytännönläheisempi, aistit auki, pari päivää mökillä oltuaan.
Mökillä on myös varotoimensa: esim. puukot yms pidetään jossakin vähemmän näkyvillä, jottei mahdollinen kutsumaton vieras saa ideoita tarttua niihin, jos ne ovat oven vieressä keittiön pöydällä ensimmäisenä silmään pistävä asia mökissä.
Mökkeillään usein porukalla. Harva viihtyy kunnolla päivää pidempään yksin mökillä, mutta porukassa kyllä useasti.
Naapurien kanssa jutellaan, kutsutaan tuttuja käymään mökillä, soitellaan kavereille.
Järven yli ''net voivat kuulua kauas, jos on jotakin riitaa tms., niin ei ole ihan eristyksissä.
Josmieliala on alhaalla, lähdetään pikemmin pois esim. sadesäällä sen sijaan, että äksyiltäisiin mökillä.
Koko kesän mökkeilevät, kai yleensä vanhempi väki, kai asuvat vähän kuin omakotitaloa naapurisuhteineen ja maalaiselämineen, yhteydenpitoineen kaupunkituttuihin.

Venäläiset käytännönläheistyneet?

En tätä niin tiedä, kun aiemmin en ollut nähnyt niin montaa venäläistä Suomessa, mutta ovatkos venäläiset nykyisin - vai vain Savossa? - käytännönläheisemmin ajattelevia kuin ennen, kun ennen olivat tikku-ukkomaisempia, koulumaisempia? Vai onko se vain, että Savoon matkustavat savolaisen tyyppiset?
Joskus, olikohan syksyllä 2011 lähetin Venäjälle ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html , joka opettaa mediassakin käytettävällä tavalla arkijärkistä lähinnä katselemisen tyyppistä objektiivista ajattelua ja on aika helppo: rakenteet hahmottava maisemakatse, niin kuin vaikka puutarhatöissä tms. Olisi siitäkin voinut jo johtua.
Kanssa, kun on uutisissa ollut Venäjän urheilun dopingepäilyistä, niin käytännönläheisempi varmaankin olisi myös urheilussa lahjakkaampi.
Tuo kai olisi savolaisten mielestä hyvä.

5.7.2017   Niuho tyyli, joka venäläisillä joskus on, johtuu kai siitä, että ovat Etelä-Venäjältä paljon lämpimämmästä ilmastosta ja eivät oikein osaa olla viileässä vaan puuha ikään kuin jumittuu, menee ojaan vailla tieto-taitoa, että miten korjata. Samaa kai aiheuttaa, jos yrittää liiaksi laihduttaa.
Jos laihduttamisen syy on rahapula, niin ainakin jotkin makkarat ovat halpoja ja niistä voi jakaa muutamalle. Makaronit sen kanssa maksavat noin 20 senttiä. Lisäksi tarvitaan aterian osaksi vihanneksia. Punainen maito on täyttävää muttei oikein sovi kuumiin päiviin. Myös kalapuikot ovat aika halpoja. Oikein nälkäisten kuuluu lisätä ateriaan voita (määrä sen mukaan, mikä syödessä tuntuu hyvältä muttei yhtään enempää), esim. jos ilmaston kylmyys käy voimille.

Kirjastoista

Olikohan eilen, kun oli vanhan savonlinnalaisen kirjailijan Joel Lehtosen päivä ja iso joukko kirjastonhoitajia tms kaupungissa. Laittoi miettimään savonlinnalaista vai lieneekö nätkiläistä asennetta kirjoihin ja kirjastoon, joka on aika lailla niitä vierastava, jo ohitse kasvanut. Lomailupaikkakunnalla on hyvä, ettei lueta työkirjoja tai muutakaan niiden tyyppistä, ja taiteiden harrastaminen sekä korkea ikä ja elämänkokemus, aiemmat vuosikymmenten opinnot eri aiheista tuovat hyvän laadun kanssa sitä, etteu monestakaan kirjasta ole enä paljoa opittavaa vaan jotenkin urauttavat tyhmemmille urille kuin mitä näkökulma muuten olisi, että silleen vierastetaan kirjaston käyttämistä.
Toisaalta itse tulen ajatelleeksi, että nuoremmalle väelle kirjaston eri aihealueet tarjoavat mahdollisuuden harrastaa laajemmasta piiristä asioita jotakin tai useaakin, mitkä kiehtovat itseä erityisesti, vaikkei paikkakunnalla olisi montaa samoin harrastunutta. Ja romaanit ym voivat avata uusia maailmoita, uusia elämäntapavaihtoehtoja, mahdollisia tulevaisuuden kehitysalueita elämässä. Ilman niitä olisi liian jumissa vanhoihin kuvioihin, liian vähän vaihtoehtojen kirjoa, josta löytää itselle sopivia asioita ja oma tie elämässä.
Kirjojen pitäisi kai aukaista uusia maailmoja, jotta niiden lukeminen tekisi hyvää. Jos jää toistamaan vanhaa, oppii vain, mitä siitä osataan ja mitä ei, eikä saa lujaa maata oman ymmärryksen jaökojen alle niin kuin ekaa kertaa uuteen aiheeseen tutustuessa, kun näki, mitä voidaan osata eikä vain mitä on jo toistettu moneen kertaan ja mistä jääty paitsi.
Kanssa on tuo, mitä vanhempi tai muuten osaavainen väki, joka ei niin lue enää kirjoja, jää paitsi eli miten tietyn aihepiirin harrastaja sopii osaksi yhteiskuntaa, sen aihepiirin tavallinen lokero, minkä kirjaa lukemalla olisi oppinut. Esim. maalausaiheinen kirja ei rajoita harrastusta vain yhteen aiheeseen, yhteen tyylilajiin ja taitotasoon ympäristön mukana vaan esittelee taidesuunnat kautta vuosisatojen ja eri lähestymistapoja, eri aiheita ja eri maalaustekniikoita, eri vahvuuksia, ja olettaa ne tavallisen kurssilaisen osattaviksi eikä muiden heiniksi, jolloin itse jäisi urautuneeksi johonkin osin sattumalta syntyneeseen lokeroon.

9.9.2016   "Entisenä pääkaupunkiseutulaisena tuli mieleeni, että ihmiset tapasivat sanoa ihan vain lukeneensa, istuneensa hiljaa lukemassa tekemättä mitään. Mutta eikö, jos puuhaa muuta enemmän, on käytännön elämä rikas, niin lukeminen rikastuttaa sitä juuri yhteydessä käytännön elämään. Siihen tapaan kuin käsityön oppikirja on yhteydessä käytännön tekemiseen: vasta kokemuksellisesti rikkaan elämän myötä kirjallisuuden arvo näkyy."

3.5.2017   Savonlinnassa lukiessani kirjoja olen törmännyt siihen, että jotenkin tulen katsoneeksi niitä kirjailijan itsensä näkökulmasta, kuin yrittäisin oppia, millaista on olla kirjailija. Mutta sitähän tekivät lapset alle kouluiässä ja ala-asteen alkupuolella: miten elää ja tekee töitä salapoliisi, haluaisinko olla sellainen, millaista elämää lastenkirjailija on elänyt, miten kirjansa kirjoittanut, ja useinhan nuo olivat rauhallista ruokakeskeistä ei-niin-kummoista elämää, joka sopi kenties kirjailijalle itselleen muttei monelle muulle. Se lokero jäi liian pieneksi jo silloin lapsena: se on vain kirjailijan näkökulma, joka ei jaksa yllättyä japiristyä mistään kirjaansa kirjoittamastaan. Sen sijaan, jos peilaan lukemaani omaan elämääni, tai toisten mahdollisten lukijatyyppien elämiin, niin jo yksittäinen aika tavallinen kohta kirjassa avaa ison joukon uusia elämänmahdollisuuksia. Jos vaikka kirjailija kirjoittaa henkilön menneen tutulleen kylään, niin se on aika tylsää, mutta jos pohdin, ett menisinkö minäkin kaverille, tai tutuille kylään, tai harrastukseen tapaamaan kavereita, tai torille, tai matkoille, tai mummolaan ja mökille tai tutustumaan uusiin ihmisiin ja minkä tyypin ihmisiin joskus haluaisin tutustua, niin jo ihan tavallinen maininta elämästä jostakin on avannutminulle monta tietä, mitä en olisi voinut saada, jos olisin käyttänyt kirjailijan näkökulmaa, joka sitä paitsi ei ole yhtään toimelias ja liikkeelle lähteväinen, puuhissa viihtyvä.

5.7.2017   Savonlinnan pääkirjasto Joelissa on nykyisin kahvila ja se kai ihmetyttää ja pelottaakin montaa: haluaako joku murhata kirjojen ystävät. Mutta kahvila on kai käsityöharrastuneita mummoja yms varten, että tulisivat kahville ja käsityölehtiä lukemaan ja siitä sitten pistäytyisivät kirjastonkin puolelle, missä olisi monta heitä kiinnostavaa kirjaa. Eivät vain ole tottuneet lukemaan ja ovat siksi paljon tyhmemmän maineessa kuin kapasiteettinsa edellyttäisi Lukeminen käy läpi perustason asioita, jolloin ne sujuvat lähes kuin vettä vain, ja niin ei ole älyssä tai yleissivistyksessä huomauttamista. Mutta aivan toinen mummotyyppi on se, joka luki jo nuorempana valtavat määrät eri aiheiden tieto- ym kirjoja ja ei löydä kirjastosta enää uutta kiinnostavaa.
On kirjastossa kovin monta kiinnostavaa kirjaa, jos vain lainaa yhden per aihe eikä ole jumiutunut vanhoihin aihepiireihinsä Itse olen lainannut mm inkojen vai minkä ikivanhoista kudontatöistä kuvakirjan, Amazonin sademetsän alkuasukkaiden taiteesta, puuveistoksista, kuuluisten suomalaisten taiteilijoiden asuinsijoista Tuusulajärven rannalla, paksun Eino Leinon runokokoelman, oppaan kukkien maalaamisesta, laulukirjoja, historiankirjan Suomesta muuttuvassa maailmassa, ym. Ja vaikken ole oikein jaksavainen lukija, niin jo kappaleen matkaa kiehtovaan aiheeseen perehtyessä saa kurkistettua toisenlaiseen antoisaan maailmaan, josta on hyvällä laadulla kerrottu.
(Omia kirjoituksiani, jos jotakuta kiinnostaa, mm käsitöistä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi etenkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html , sekä ympäristökysymyksistä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi )

3.10.2017   Savonlinnan kirjasto oli aiemmin poliisiaseman vieressä Nälkälinnanmäellä, missä tuntui olevan kirjoja onnistuneesti kuin kompaktisti juuri hyvät kirjat kirjastonhoitaja osannut valita. Sitten kirjasto muutti uuteen suureen rakennukseensa Joeliin Linja-autoaseman ja ohikulkutien väliin. Siellä oli tunnelma aluksi huono, kuin kirjastoissa muualla, jotenkin koulumaisuuteen sortunut. Mutta viime aikoina on tunnelma kirjastossa ollut taas hyvä, on kuin ihmiset löytäisivät juuri hienoja kirjoja. Kai kirjastonhoitajat ovat oppineet tai sitten saaneet jotkin tekijät kuntoon vasta nyt ajan myötä. Mutta siitä kai voisivat muut kirjastot oppia, luulen.

8.10.2017 

27.10.2017   Kävin tänään kirjastossa ja palautin mm tilkkutäkkikirjan ja kirjan Suomen historiasta, jota luin vain vähän, mutta joka herätti ajatuksia. Olin jotenkin unenpöpperöinen ja tavallista nojautuvaisempi. Niinpä kun mietin,millaisia kirjoja haluaisinlainata, niin huomaamattani kävelin ulos kirjastosta ja kahville, niin kuin se olisi ollut muiden käsitys siitä viihtyvyydestä, jota kirjoilta hain. Mutta voi kirjoja lainata niin, että ne ovat kiehtovia maailmoja. Esim. lainaa kuvateoksen jokin sinua kiehtova aihe kautta aikojen, mistä voi sitten jäädä katselemaan yksittäistä kiehtovaa kuvaa tai aukeamaa ja ajatella syntyjä syviä maailmasta ja elämästä. Mutta, ettei sitten lainaisi samalla kertaa tavallista oippikirja tuosta aihepiiristä, sillä se on eri tapaan lähestyvä, jotenkin lättänämpi. Kanssa voi lainata jonkin kiehtova romaanin tai matkakirjan, kuten vaikkapa elämää Himalajan juurella tms, mitä nyt sattuu löytymään kiehtovaa kurkistusta siihen, millaisia kulttuureja on, tms. Tai sitten jostakin aiheesta, mistä pidät ja olet lukenutkin aika paljon,niin jokin hyvälaatuinen kirja, josta voi lukea pätkiä malliksi, että miten sellaisia aiheita taidolla käsitellä, millaisia nuo ammattikuntien asenteet ja elämänpiirit ovat, missä hengessä elävät. Tai jostakin, mitä pitää heinona, niin yksittäinen kirja, nuotti tai CD. Mutta siis samalla kerralla lainattuna lähinnä eri aiheita pari tai muutama, eikä samasta junnaten kuin pitäisi muuttua tietokannaksi eikä innokkaaksi harrastajaksi, jota kiehtoo tuo osin tuntematon maailma, joka kirjan myötäaukeaa.

8.12.2017   Kirjastossa käydessäni (ja näin suomalaisen musiikin päivänä myös nuottikirjan lainatessani) oli siellä vanhemmalta talonmieheltä vaikuttava mies, josta tuli mieleeni, että miten, jos elämänkokemusta jo on aika paljon ja omaa osaamista, muttei ole viime vuosina niin lukenut tai saanut langanpäästä kiinni lukemisesta, niin mitä lainata: tarvitsisi lainata jostakin kiinnostavasta oman osaamisen piiriä kauemmas laajentavasta aiheesta oman osaamisen tasoista perusoppikirjamaista mutta sopivan vaativaa tekstiä, jotta perusosaaminen sujuu kiinnostuksen myötä hyvin, ei tylsistyneesti kuten liian alkeellista tai kaavamaista tekstiä luettua, ja lisäksi kotiseutuhistorian tms kohtalaisen läheisen alueen elämää käsittelevä teos tai kauemman perusteos kuten vaikka New York, niin saa kuvan laajemmasta yhteiskunnasta, miten kukin työllään ja vapaa-ajan harrastuksillaan on luomassa yhteiskuntaa, miten sen omilla edesottamuksillamme muodostamme, että mitä elämä on, mikä siinä sujuu hyvin, malliksi kelpaavasti, ja mikä taas takeltelee ja mitkä viisaudet siihen olisivat hyvä ratkaisu, sekä ainakin näin nuorempana lainaisin jotakin kauempaa kiinostavaa kuten vaikka valtamerten elämä, tms, sekin aika perusteos mutta kiehtoutunut ja yleensä myös kuvin.

8.2.2018   Joskus kirjastossa käydessäni ostin sieltä muovikassin, jossa luki "Kirjasto - jokamiehen oikeus", mökkeilypaikkakunnalle sopivasti, luulisin. Mieleeni tuli oma yritelmä: "Kirjasto - tie lukemattomiin maailmoihin", ei siis ovi kirjahyllyjen maailmaan vaan elämänmahdollisuuksia avaavia kurkistuksia eri elämänalueisiin, kulttuureihin, paikkoihin jne, eli teitä toisenlaiseen kiehtovaan elämään.

4.5.2018   Olisikohan oltava kirjastossa lainoja, joissa on tosi nopea suosituslaina-aika, vaikkapa 3 päivää, ja sitten varsinainen laina-aika se neljä viikkoa tms? Että nuori lainaisi vaikka Sotisovat kautta aikojen tms ja ehtisi siitä juuri katsoa jonkun aukeaman ajatuksella, että voi kuinka hienoa, tai lukeakin mutta kirja ei homehtuisi, ei jäisi painamaan niskassa, ei tulsi työn makua siihen, vaan olisi juuri kuvateoksilla tms laina-aika, joka mahdollistaisi sukelluksen tuohon aihepiiriin liittyviin näkemyksiin, etenkin kuvien ja kuvatekstien synnyttämiin, ei työmäistä raatamista tai myöhemmäksi jättämistä, mistä kirjaston ikävä ilmapiiri kai syntyi.

13.11.2019   Kirjoitin eilen runojen lukemisesta https://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2019/11/runojen-lukemisen-tavasta.html

Ihmistyypeistä ja asumisen tavasta

Savonlinnalainen tai nätkiläinen tyyli asua tuo mieleen Kodin Kuvalehden, mutten tiedä, miten osuva kuvaus se on. Lisänä on toki muita piirteitä, ainakin varuillaanoloa, mummolamaisuutta, taiteita ym vaativaa.
Itse en ole ihan sentyyppinen vaan uomiani ovat olleet radion kuuntelu, runojen lukeminen ja liikuntaharrastukset sekä luontoretket, ja kiinnostuksenkohteita lisäksi muita toki, lähinnä jotenkin vaativia kuten uskonnot, vieraat kulttuurit ja uusien taitojen ja lahjakkuuksien oppiminen etenkin käytännön aiheista.

16.heinä2016 Vaikka onko Kodin Kuvalehti liiaksi sairastavien lehti ja MeNaiset vastaisi nätkiläisten taitotasoa paremmin?

31heinä2016  Ei minusta vaikuta siltä, että Nätkillä asuisi sairaita juuri ollenkaan, onpahan vain mummolamaista ja taiteota ja matkailua varten laitettua sekä jo elämäntyönsä rtehneiden yvätasoisten ammattilaisten burnoutmaista jaksamattomuutta, kun sekunnissa tai muutamassa miettivät läpi jonkin vaativan jutun hyvällä laadulla mutteivät viitsisi siinä ajan kanssa raataa, kun jo vuosien ajan sitä tekivät ja kasvoivat sen tason ohitse selvästi, onko se vanhusten jaksamattomuutta kuin monet olettavatkin vanhuksille koululaisten suhteen? Jos joku asustaa seurana, niin usein puoliso tai lemmikkieläin tai ihmissuhteet, mummolamaisesti nauttii sen sijaan, että nääntyneenä sairastaisi.

3.elo2016  Kodin Kuvalehti on jotenkin vähemmän energinen. Esim. jos kuvissa on usein monta tyynyä, niin ne eivät ole kuten mökillä tai lapsiperheessä, että jokaiselle jotakin kivaa, vaan kaikki samaa vällyä kuin pitkäaikaissairaalle kai olisi kiva. Tai värit eivät ole elinvoimaisen hyväntuulisen valitsemia vaan yhtä ja samaa kuin ei olisi osannut niitä valita, joka sairauden vuoksi epäenergisenä tai sitten siksi, ettei ole kodin laittamista aiemmin harrastanut tai ei ole siitä yhtään kiinnostunut, haluaapahan vain jonkin väripilkun tai teemaan työmäisen sisustuksen piristykseksi, leppeyttämiseksi. Kanssa matkakohteet eivät ole pursuavan elinvoimaisena uusiin haasteisiin vaan jonnekin tuttuun lösähtäen, kuin suorittaen lomailun.  Eli ei ole hyvä ottaa siitä elämäntavasta mallia tai sairastuu pidemmän päälle, koska tavallisen elämän energisyyttä se ei juuri tue.
Kodin Kuvalehdessä moni pitää siitä, että se esittelee mummolamaista tai omakotitalomasita tms elämäntapaa ja elämänppriä, kodin laittamista yms niin, että siihen voi nojata, siitä ottaa mallia ja saaviihtyisäksi, vaikkei itse olisi osannut. MeNaiset sen sijaan käy asioita läpi eri tavalla: piirre piirteeltä se viittaa elämäntapoihin, elämänalueisiin, elämän elementteihin, sosiaalisten suhteiden tyyppeihin, ammattien tyyppeihin yms mitkä ovat isoja asioita elämässä mutta nopeasti läpi käytyjä, mutta energisoivia niille, joille ne sopivat, ja samalla sosiaalinen silmä elämäntavan suhteen kehittyy, mutten oikein tiedä, mikä on lopputulos ja miten se vaikuttaa elämäntaitoihin, onneen, vaikuttaako vain luovimistaitoihin ja valintatilanteisiin kuin shoppailu eikä kykyyn rakentaa keskinkertainen hyväksi, onnelliseksi.
Anna-lehti on akateemisuutta arvostaville, etenkin kai akateemisille, jotka haluavatkin olla akateemisia. Gloria kömpelöille, jotka haluavat opetella naisten taitoja ja naismalliseen suuntaan muokata pukeutumistaan. Mutta Eeva-lehti minua huolettaa. Siinä neuvotaan, miten paha saa työssään menestyneen kenties kiltin miehen, ja se ei minusta ole oikein, sillä ihmisillä on silmää sille, mitä ihmistyyppiä on mitenkin paljon ja tavallaan katsotaan, että kulekin isommalle ihmistyypille olisi suunnilleen saman verran puolisoita, esim. kiltti kiltille ja juoni juonelle, muttei niin, että paha nainen veisi hyväntahtoisen ihan fiksun miehen ja kiltille hyväntahtoiselle naiselle jäisi pahantahtoinen liero. Yleensä kai pitäisi liittoutua oman linjauksensa kanssa eikä loisia ihan toisilla elämänarvoilla. Kaikki kiltit eivät huolehdi konflikteja samalla tapaa eivätkä siis ottaisi mitä tahansa kilttiä vaan jonkin omantyyppisensä, mutta miksi lehti neuvoo väärän tyypin hengenheimolaisten metsästämisessä?Auttaisiko tuohon kiltin huomata, että moni nojaa vahvasti, kun ei itse huolehdi yhteisön asioita, ja jos jättää kertakaikkisen huolehtimatta, niin suorastaan seksuaalisesti nojaa toisiin, eli lätsistyypin seksuaalisuutta syntyy lähinnä, kun toinen on pahanteossa eikä kanna vastuuta paristaan ym.  Kirjoittelin joskus tuollaisen kaltaisensa viehättävän saman elämäntapahaaveen omaavan parin löytämisestä http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/advice-for-dating-and-finding-new.html .

15.2.2018  Tavallisesti en lue Kodin Kuvalehteä, mutta kun nyt luin, niin ei se Savonlinnaa tai Nätkiä tuo mieleen vaan on jotenkin ihan toisenlainen.

Onnellisuuden taidoista

Pääkaupunkiseudulla niskassa painava työ, opinnot, akateemisuus ja koulu olivat onnen esteinä mutta ihmisillä oli omaa elämänviisautta ja osaamista terveistä elämäntavoista. Savonlinnassa eivät koulu ja työ paina niin paljoa mutta elämäntavoissa olisi korjaamista, samoin harrastus- ja ulkoilumahdollisuuksissa, elämänpiirissä laajentamista ja turvallisuuden lisäämistä.
Olen kirjoittanut ylös huomioitani siitä, miten löytää onnea elämäänsä: http://happinesstipsblog.blogspot.fi .

Hahmotustavoista

Lainaus blogistani http://pikakoulu.blogspot.fi

"Hahmotustavoista

Tämä on olennaista mutta vaatii taitoa ja kokemusta sekä elämänviisautta.

"Hei Olen Helsingistä kotoisin ja olen nyt asunut muutaman vuoden Savonlinnassa, jonka valtteina ovat mm. oopperajuhlat, Retretti, luonto ja taidekäsityöt sekä lähistöllä sijaitseva ortodoksinen Valamon luostari. Sen, mitä olen näistä ja ajattelun taidosta oppinut, opettaa, että niin ajattelussa kuin käsitöissä, elämänviisaudessa, ongelmanratkaisussa kuin muussakin on paljon väliä, minkälaisista klimpeistä ajattelu ja muu tekeminen koostuu. Jos hahmotamme jotakin ja sitten hukkaamme idean, päädymme huonompaan lopputulokseen, mutta jos pidämme mukana kaikki onnistuneet havainnot, myös, tunteet ja vaikutelmat, niin päädymme parhaimpaan taitotasollamme mahdolliseen lopputulokseen. Jos teen jotakin onnistunutta, siitä helposti tulee malli tuleville tekemisilleni, vaikken olisi sitä sillä mielellä malliksi kelpaavasti tehnyt. Siksi on hyvä tehdä koko ajan hyvällä tekemisentavalla, sellaisella, joka sopii muihinkin tekemisiin ja on siis mm. elämänviisas ja tunteva. Tästä syystä ajattelussa ja tekemisessä käytettävien kimpaleiden tulisi olla eheitä kokonaisuuksia, koko viisaudellani ja koko elämänviisaudellani valittuja malliksi kelpaavia vaikka mihin ja sellaisia, että niissä on käytetty hyvää tekemisentapaa, joka näkyy tekemisen jäljessä. Tällä tavoin vanhuksen elämänviisaus ja taide sekä luontokohteiden tunteita koskettava kiehtova ulkonäkö ovat malliesimerkkejä hyvistä tekemisentavoista ja hyvistä valinnoista."

Tähän tapaan myös kädentaidot, energiavajetta potevalle hyvän ruuan tuoma hyvä mieli ja lomailu auttavat tavoittamaan parempaa laatua. Tunneviisaus on tärkeää. Samoin kokonaiskuvasta aloittaminen, joka setvii suureen maailmaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat törmäyksittä helposti.
Elämänviisautta oppii terveista luonnollisista elämäntavaoista, etenkin luonnosta, urheilusta (Tee haku: "liikkumistapaohje"!) ja tunteidenmukaisuudesta sekä elämänviisautta opettavia kirjoja lukemalla ja sulattelemalla, esim. mietelmä vuoden joka päivälle tms, mutten nyt sitten tiedä, montako kymmentä vuotta nuo lukijaltaan ikää ja kokemusta vaativat. Tämä blogimerkintä ylipäätään liittyy juuri kokemuksen ja taidoissa harjaantumisen myötä kasvavaan näkemykseen ja on siksi koululaisille tulevaisuuden kehittymissuunta eikä kokonaisuudessaan jo koulussa opisttava juttu, luulen."

Musiikista ja taiteista

Savonlinna on kuulu heinäkuun tienoilla pidettävistä oopperajuhlistaan ja aiempina vuosina pidetyistä Retretin tauidenäyttelyistä kesäisin. Osin siksi Savonlinnan seudulla asuessa oppii helposti taiteita. (ja osin siksi täällä tuntuu olevan lavastusten suojissa tehtyjä murhia paljon kuin sotatoimialueella ikään, mutta asun kyllä rikollisena pidetyllä alueella Savonlinnassa.) Itse olen Savonlinnassa harrastanut msuiikkia ja maalaamista (vähän työväenopiston kursseilla ja paljon omin päin osin oppikirjojen avulla ja Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ohjeiden tapaan) sekä sirkusta ihan omin päin koirieni kanssa.
Taideaiheisia blogejani Savonlinnan ajaltani:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi musiikin taitojen oppimisen ohjeita + päiväkirjaa
http://akvarelliblogini.blogspot.fi päiväkirjaa ja joitakin maalaamisen yms ohjeita
http://tanssitanssi.blogspot.fi löpinää ja ohjeita tanssista
http://taiteelliseksi.blogspot.fi taiteelliseksi oppimisen ohjeita
Musiikkipäiväkirja noista ehdottomasti paras!

Sisustamisesta, rakentamisesta yms käytännön taidoista

Savonlinnassa käytännön taidoista oppimaani (teoriaosuus pääkaupunkiseudun ajoilta) http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi .