Mökkeilystä ja turvallisuudesta?

Täällä Savonlinnan Nätkin kaupunginosassa vaikuttaa vaaralliselta asua tai käydäkään, etenkin iltaisin ja öisin, niin että mökkeilyn turvallisuutta laittaa miettimään myös. Muttei minulla ole mökkiäkään, joten vanhasta muistista pääkaupunkiseudun aikojen muistojen varassa näitä kirjoittelen.
Mökkeilyn tekee turvalliseksi se, että mökkeillään niin vähän, vaikkapa viikon kesällä ja lisäksi joskus, kai mieluiten kesäaikaan pari viikonloppua. Eli ihmistä ei tavoita mökiltään vaan h'n on lähes aina kaupungissa, mistä hänet löytää helpommin.
Mökillä on lisäturvana luonto: ihmiset eivät ole lehvitön suojassa tai järven rannalla tovin odoteltuaan niin äkäisiä kuin kaupungissa jossakin rakennetussa ympäristössä ventattuaan ja kenties käytyään sanharkkaa siitä, saako porttikongissa hengailla.
Itsekin on ketterämpi, sosiaalisesti osaavaisempi, lomailevaisemman hyväntuulisempi ja käytännönläheisempi, aistit auki, pari päivää mökillä oltuaan.
Mökillä on myös varotoimensa: esim. puukot yms pidetään jossakin vähemmän näkyvillä, jottei mahdollinen kutsumaton vieras saa ideoita tarttua niihin, jos ne ovat oven vieressä keittiön pöydällä ensimmäisenä silmään pistävä asia mökissä.
Mökkeillään usein porukalla. Harva viihtyy kunnolla päivää pidempään yksin mökillä, mutta porukassa kyllä useasti.
Naapurien kanssa jutellaan, kutsutaan tuttuja käymään mökillä, soitellaan kavereille.
Järven yli ''net voivat kuulua kauas, jos on jotakin riitaa tms., niin ei ole ihan eristyksissä.
Josmieliala on alhaalla, lähdetään pikemmin pois esim. sadesäällä sen sijaan, että äksyiltäisiin mökillä.
Koko kesän mökkeilevät, kai yleensä vanhempi väki, kai asuvat vähän kuin omakotitaloa naapurisuhteineen ja maalaiselämineen, yhteydenpitoineen kaupunkituttuihin.