Suomalaisuuden symboliäreistä

Savonlinnassa asuessani olen saanut vaikutelman, ettei väk ole kiinnostunut oppimaan suomalaisuutta. Etenkin kai sinistä eli ajattelua tunnutaan vierastavan, siksi kai, että oma taso on korkealla ja elämänlaatu tärkeä. Mutta tavallaan se on harmi, sillä vaikka sininen tavallaan voi olla ikävän näköinen väri, niinajattelu kumminkin tuo hyvää elämänlaatua helposti: mietitään ja muuten selvitetään, miten elämän saisi hyvälle tolalle, elinolot hyviksi ja sosiaaliset suhteet sujuviksi, ja sitten on heti nuo ratkaisut käytettävissä japarempi elämä, eiole vuosikausien tapojen vaihtamista, kantapään kautta opettelua vaikka lukemalla saada jonkin hyvän ratkaisun käyttöönsä ja sitä myöten paremman elämän. Valkoinen eli kokonaiskuvallinen moraali on sitten vain niitä hyviä järjestelyjä, ei mikään taakka. Näin syntyvä elämänlaatu on niin hyvä, etteivät muut kulttuurit tunnu yleensä tarjoavan yhtä hyvää. Mutta koska kyseessä ovat ajatuksin ratkotut elämän tyypilliset ongelmat, niin suomalaiset ratkaisut usein sopisivat muuallekin, luulen, tai ainakin samaan ilmastton noin suunnilleen, kun elämäntahti on samantapainen.
Järjen painottamisessa on myös se hyvä puoli, että kun tehdään jokin järjestely yhteiskunnassa jotta saataisiin paremmat elinolot ihmisille, niin tyypillisesti tulee joku ulkopuolinen ja tekee joltain kantilta houkuttelevan ehdotuksen, jossa on jokin varjopuoli, joka romuttaisi hyvän järjestelyn, ja silloin voi riitelemättä, ihan vain ajatuksin kommunikoida sen, mikä on minkin asian paikka maailmassa ja miksi, miksi kukin tekee omanlaisiaan valintja. Vaapaastihan toki yleensä saa elellä tai siis saa, jollei häiritse muiden elämiä, etäistenkään.

Terveistä elämäntavoista kirjoitukseni http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html