Joel Lehtonen

En ole savonlinnalaista kuuluisaa kirjailijaa Joel Lehtosta lukenut, mutta ehkä pitäisi. Nyt törmäsin lainaukseen:
"Oi toukokuu!
Se kaipuiden, haaveiden kuu!"
Toi mieleen vahvan, hyvän, Savonlinnaan sopivan tavan kokea vuodenajat ja elämän, jotenkin ehjästi, rikkumattomasti. Toi mieleeni helmikuun elämisen ohjeeni:
"Runebergin päivästä 5.2. tuli mieleeni, että Runebergin runoista syntyy vaikutelma siitä, miten elää viisaasti helmikuu: ulkoilua reipaasti pakkassäässä luonnon ja ihmisten elämänmenon talvisesta kauneudesta ja elämänmakuisuudesta nauttien, tulla sitten sisälle lämmittelemään, kutsua ystäviä ja tuttuja kylään, keskustella myös henkeviä ja keräillä ja ihailla eri elämänalojen ja elämänviisauden helmiä pakosta sisällä vietetyn ajan piritykseksi ja tunteiden ja elintilan lämmöksi sekä ihmissuhteiden parhaaksi."
sekä eheän luotnokokemuksen kuin hyvätunnelmaiset puistot, syreeni, tähtikirkas yö talvella, käymässä toisten työpaikalla, isä ostamassa lapsensa kanssa harrastusvälineen ja lihavahko nainen leivoskahvilla vanhassa Savonlinnassa, laulavainen - sellaistako ennen oli? Nyt uupuu tuosta aitoudesta ja siitä, ettei saisi kuluttaa tekemisiä loppuun eli laulelisi joskus, ei ammattiin harjoitellen vaan hyvällä hengellä kuin mökkeily, jollei niin kamalasti käy mökillä. Kanssa luonnon tulisi olla elämänpiirin lisä,kuin ikkunasta avautuva näkymä mökillä tai kylässä, ei näyteltävä kulutushyödyke tai vaivainen jämä. Voiko olla, että nyky-Savonlinnassa on eri kulttuurivaikutteita kuin mihin asiat on sovitettu, että on mm ruotsalaista ja afrikkalaista eikä niinkään suomalaista ja venäläistä, kenties usalaista kuten Suomessa yleensä? Eli nuo oletetut tulevat liian vähällä painotuksella, nehän tämän alueen ongelmat ovat osaanneet ratkaista, ja sitten nuo salassa tulevat tulevat liian kommunikoimatta suomalaisen viisauden kanssa.

En tuosta Joel Lehtosesta niin tiedä, mutta hän kai on kirjailija, jokakiehtoo savonlinnalaisia, muttei niin muualla asuvia. Miksei kiehdo? Siksi kai, että perspektiivi on jotenkin pysähtynyt siihen tapaan kuin ajatukset, miettimistauko on, eikä ole varsinaisesti hyvän elämän perspektiivi, vaan on hienoa taideteosta yrittävän viimeistelty muoto taideteokselle tai vanhan ajan ajatuksia lukeneen pondeeraamistauko tai onnellisen lihavan, jonka ajatukset rönsyilevät onnistuneesti ja jokaon kovin aikaansaava, niin kuin hänen ajatuksensa, voivat olla tavallaan hienoja, mutteivät tuo hyvää elämää kaikille, eivät ratkaise siis yhteiskuntaa ja maailmaa hyvälle tolalle, sillä elämänlaatu jää niissä useimmille liian heikoksi.

* * *

10.3.2018   Nyt sitten luin alua Joel Lehtosen romaanista Lintukoto. Siinä palasivat mökilleen liian aikaisin keväällä,kun kaikki oli vielä rumaa ja rotatolivat viettäneet talven heidän mökissään ja tehneet tuhojaan, kenties liian aikaisin kylmään lähtiessään. Siitä jäi olo, ettei kirjoittaja ollut niin elämänviisas, ei elänyt hyvää onnellista tervehenkistä elämää, vaikka jotakin kaunista aina mainitsikin. Mutta voiko olla, että jos hän haluaa olla fiini, niin oieasti viisas, syvällisesti ymmärtävä saa siihen rinnastuessaan jonkinlaista suojaa: on minimitaso ja pyritään korkealle, on paikka taiteiden ja uskonnon harrastamiselle. Samalla mainittiin jokin savonlinnalainen kuvio, että on kiltti, joka syö leivosta tms ja rotta tms ryntää hänen peräänsä ja joku haliaisi kirota moiset rotat, kun niitä aina vain tulee. Muttei moinen rotta ole ihmistyyppi vaan tavallinen reaktio, kun joku on liian höveli, tyytyväinen, kantaaottamaton, niin huomaa toinen tilaisuutensa tulleen, mitä ongelmaa ei olisi, jos olisi tavallinen keskustelu, arkijärki ja sivistys, hyvä tahto, tavalliseen tapaan vartioisi lompakkoaan ym osin puhein, silläsilloin ei tule oloa, että hänen puolestaan saa kyllä viedä lomapkosta tai aiheuttaa muuten häiriötä. Eri ihmisillä on hyvin erilainen häiriönsietokyky: yksi keskittyy, joko siksi, että on aloittelija tai siksi, että tehtävä on vaativa tai että se on jonkinlainen elämäntapa, ja toinen taas tyuumii, ettei sillä väliä, selviämme näill' muilla paremmin, emme tarvitse sitä enää tms.
Joskus luin pätkän matkaa romaania Kätkäläisestä tms, en muista kenen, ja siinä oli sama juttu, muistin lapsuudestani mökillä lukeneeni, mutta kirjoittaja ei tuntunut olevan hyvällä laadulla, elämänviisas, vaan jotenkin liian siivousintoisella tavalla päällekäyvä, kuin kaikkien tarvitsisi olla saman teoriaperspektiivin mukaan ollakseen kunnollisia eläjiä, vaikka esim. kullakin ammattialalla on oma perspektiivinsä ja kullakin tilanteella omat mielekkyytensä, osallistujien tyypin mukaan vaihtelevat. Voiko olla, ettei perinteinen savolainen ole niin elämänviisas, ei niin hyvää elämää elävä kuin helsinkiläinen,mistä olen kotoisin, sillä työstään pitävä helsinkiläinen on usein kovin tyytyväinen, onnellinen ja tervehenkinen, monessa osaava kuten hallintoon keskittyvällä paikkakunnalla kuuluukin, vapaamuotoisesti antaen kaikille tilaa niin kuin Suomessa yleensä toivotaanklin.