Kerimäkeläisyys verrattuna nätkiläisyyteen

Kerimäki kuuluu nykyisin Savonlinnaan, on yksi sen kaupunginosista vaikka on erillinen kylä aika pitkän ajomatkan päässä, samoin kuin Punkaharju vielä idemmän. Tänään juhlitaan 170-vuotiasta Kerimäen puukirkkoa, mutta kovin ankea tunnelma siitä tulee, kai kerimäkeläisyyden myötä. Kerimäkeläisyys vaikuttaa olevan kovin karsittu savonlinnalaisuuteen nähden, siksi, että kerimäkeläisten arvostukset ovat sellaiset, ja se kai on taitotasoero. Kerimäkeläinen kai arvostaa kirjastoa ja lukemista, tavallista palkkatyötä, liikuntaa, sitä, ettei olla palleromaisen lihavia, toimeliasta elämää, puutarhanhoitoa, tavallisen koulutetun järjen mukaan asioiden hyvällä tolalla pitämistä, siis ihan mielekkäitä asioita, hyvää elämää tuoviakin, mutta nuoremman polven taitotasolla noin opintojen mukaan arvioituna. Savonlinnalainen tai ainakin nätkiläinen taas on ajattelussa taitavampi, taiteen tasoa ja osin uskonnon kai, on pikemminkinmummola ja vanhemman väen seuranpitoa kuin ihan perusasioiden opettelua. Siksi kun joukkoon tyulee taitamattomampia, niin nämä laittavat puuhan hitaammaksi ja ateriakeskeisemmäksi, väliin pänniväksi ja epäviisaaksi ja sitä sitten vanhemman väen tapaan pehmentämään ja onnistuvammille urille ohjaavaa.

11.6.2018 On kai niin, että taitavien lapset jäävät yleensä taitamattomiksi, koska taitavampi liian äkkiä passaa kaiken ja osaa passata. Kun taas taitamattomien laposet kehittyvät taitaviksi,koska äiti ja isä eivät osaa, niin lapsen on pakko itse opetella tekemään kaikki kunnolla. On kai myös tyypillistä, että taitamattomampi jää kilpailemaan taitavan kanssa, mutta siinä on yleensä väärinkäsitys: ero vain syntyy ikäerosta ja siitä, että toinen yrittää kilpailla toisen kiinnostuksenkohteiden kohdalta eikä jossakin omassa ihan muussa, ja yrittää asua tuolle toiselle tutussa lapsuudenkultuurissaan eikä jossakin etäällä, kai Savon ulkopuolella (jos lapsuudenkoti tai taitavampi kilpakumppani oli savolaissuuntautunut), millainen itse on,mistä on harrastuntu ja missä luonnostaan tajuaisi sen, että vastaavasti on itse nuoremmalle polvelle dominantti aikuinen, taidoissa etevämpi muttei toisten omien haaveiden kohdalla. Ei elämä ole kilpailu vaan oman lokeron löytämistä ja sivistynyttä käyttäytymistä omassa lokerossa, itselle sopivassa elämässä ollen.