Taidesuuntautuneen paikkakunnan luomisesta

Savonlinnassa on hienoa taiteiden oppimisen mahdollisuus. Samaa olisi kai kaivattu pääkaupunkiseudullakin, kenties Suomessa laajemminkin, muttei noita mahdollisuuksia niin hyvinollut kumminkaan. Missä siis ero? Savonlinnan seudun suuri tapahtuma ovat kesäiset Savonlinnan oopperajuhlat, vähän niin kuin yliopisto Helsingissä. Kukin siis tuppaa harrastamaan jotakin oopperamaisen hienoa ja arvostamaan sitä, että muut ovat sillä tapaa osaavaisia ja kannattavat taiteiden harrastamista. Helsingissäkin pidettiin kovin musiikista. Mutta pääkaupunkiseudulla ongelmana oli, että taiteita edustamaan valittiin taiteiden aloilla koulutettuja, joilla siis oli pikemminkin kaavamainen,lättänä tekemisentapa kuin omakohtainen, uutta luova niin kuin taiteissa kuuluisi olla. Radio poplaulut, iskelmät yms ovat paljon parempi lähtökohta: mistä omassa elämässäsi löydät moisen osaamisen ja elämänviisauden. Taiteiden harrastamista ei siis pitäisi perustaa instituutioihin, vaikka onhan hyvä, että taiteita voi ammattinakin joillakin olla, se tuo taiteelle jotakin varteenotettavuutta. Mutta omakohtaisuudelle on olennaista itse omin päin kotosalla tekeminen, muita häiritsemättä. Niinpä olen soittamista esim. oppinut, kun minulla on mielestäni kiva soitin,jolla on niin hiljainen ääni, ettei se kuulu naapuriin (kosketinsoitin käännettynä hiljaiselle mutta sointuvalle äänelle - kuulokkeissa on vaara, että jsokus soittaa lujalla ja siihen soittoharrastus loppuisi). Lisäksi kun soittimen hankin,niin olin vasta vuoden asunut Savossa ja niin opettlin kulttuuria ja sellainen samanlainen isompi panostus oli sitten luonnostaan soitonopettelussakin. Samoin olin aiemmin opiskellut yliopistossa matluonnont. ja nyt osaavaisempana halusin useampaa elämänalaa harrastettuani kokeilla kynsiäni, kenties oppia jotakin hienoa. Ihan jo soittimen manuaalin lukeminen ajatuksella auttoi alkuun, samoin jokapäiväinen harrastus ja arvostava asenne soittimeen ja musiikkiin, halu löytää kaavamaisuuksien altaaitoon soivaan elämänviisauteen ja musiikin taitoihin, tehdä löytöretki niihin.Luonto, kokemuksellinen, käytännönläheinen, elämän ja maailman suuret kysymykset, hieno taide - etsiä elämänsisältöä tällaisista eikä ulkoluvusta, mutta se merkitsee, että itsellä' on oltava taipumus käyttäytyä sivistyneesti myös omin päin. Kuitenkin sillä, että muutkin harrastavat musiikkia, esim. kuuntelevat radiota, tuntuisi olevan paljon väliä, tuovan tilaa musiikille.

Nätkiläisyyden vierastamisesta

Minulla on vaikutelma, että jotkut inhoavat nätkiläisiä kuin että "noi vaan syö" (maalaamisesta harrastunut?) tai että "toi on kummallinen palleroinen" (uskonnollinen tai mummolaa luova). Mihin luonnollinen reaktio, jos joku haluaa poistaa moiset elävien kirjoista tai pilata heidän elämänsä, olisi kai kertoa heidän vahvuuksistaan, heidän paikastaan maailmassa. Mutta siitä näytään kerrotun lapselliselta kuulostavalla kielellä kuten että "se on maailman paras", kun aikuinen sanoisi, että "se on ihan etevimpiä siinä, vieläpä ulkomaita myöten" tms.

5.5.2018   Voiko olla, että ongelma tulee siitä, että ihmisillä on nykymaailmassa väärä käsitys siitä, mitä sanalla "maine" kuuluisi tarkoittaa? Että ollaan heppoisten arvailujen ja huhujen varassa siltä osin, vähän kuin maineen perusversiona uskottaisiin telkkusarjan tai elokuvan näyttelijöiden olevan oikeasti niissä ammateissa ja niitä henkilöitä kuin mitä näyttelevät. Sen sijaan maineen kai pitäisi olla varmaa tietoa, joka on toisilta kuultu, kuten vaikka, että se ja se on ollut tietyssä ammatissa kymmenen vuotta kaiket päivät ja vapaa-aikanakin ollut sen ammatin harjoittaja vapaa-ajallaan. Tai että jos jollakulla on maineena olla tietynlainen, niin sillä tarkoitettaisiin pääpiirteitä, jotka hänellä vankkumattomasti aina on, esim. että on titeynmaalainen ja niin ollen aina sennmaalaisen tyyppinen tai sitten on sotkettuna toiseen henkilöön.

18.5.2018   Minua on ihmetyttänyt, kun välistä kerrostalon rapussa kuuluu kulkevan joku nainen, joka tuntuu haluavan poistaa mokoman asumisen ja elämisen tavan mikä rapussa on,lähinnä kai vierastaa mummolamaisuutta. Että mikä edesottamus tuo on, kun lakikin kieltää kotirauhan häiritsemisen. Mutta lieneekö koulun opettajan, oppilaat ihan lapsiksi mieltävän, vapaa-ajan käytöstä? Ja kellarpeltolaiset tms, jotka tulevat tänne ihan kumalla tavalla, kummin näkökulman vallassa, lienevätkö koulumaisen perspektiivin lähettämiä? Omat nätkiläisen tyyppiset piirteeni ovat ainakin isolta osin suurmestaritasoisuuden aika tavallisia piiretitä, muttei kaikessa vaan jotakin osaan ja kaikkea en. Muttei ihmisiä saisi heidän asuinalueelleen tulla häuiritsemään siksi, että nämä ovat kumman palleroisella ja jämäkällä tyylillä yht aikaa, tai siksi, että muodostavat oman mielipiteen asioista, se kai oletetaan kaikkien suomalaisten perustaidoksi myös yhteiskunnan toiminnan osalta.

4.6.2018   Olettavatkohan jotkut, esim. ruosinkieliset, että lihavien luokse mennään aina syömään, että voi mennä lihavan puolitutun tai tutun luo ja vaatia hienoa ateriaa heti noin vain ja siinä se? Ja että nätkiläiset ovat niin lihavia ja ruokakeskeisiä, kenties kyllin rahpoissaan ja ettei nätkiläisillä muuten ole sanottvampaa arvoa?

6. toukokuuta 2019   Tässä kun Nätkin K-kaupan lähellä kerrostalossa asun, niin vaikutelmani on, että samassa rapussa ja kenties Nätkillä laajemminkin asuvat ovat roolistaanulos kasvaneen erikoisasiantuntijan tyyppisiä: tavallaan kovinkinlupaavia mutteivät sitten kumminkaan tavallisiin ympyröihin sopivia. Ja heitä vainoavat ovat sellaisia paljon taitamattomampia, jotkapitäisivät kunniana olla systeemin ratas mutta ovat itse siihen liian rikollisia ja muita sörkkiväisiä yli oikeuksiensa.

Parantamisyritelmiä

Tervola-nimen sanotaan opettavan mm taitavaksi parantajaksi ja maailman ongelmien ratkojaksi. Olen kirjannut ylös vaikutelmiani parantamisesta blogiin http://parantamisesta.blogspot.fi Selaa sivua alaspäin, niin löydät hakemiston. Etsi vaivasi karkeasti luokiteltuna (esim. kaihi kohdassa näkö) ja lue sitä vastaava kohta viereisistä sadan kohdan kokoelmista.

(Linnun (korpin) muniminen näytti sujuvan ihan hyvin näillä synnytysohjeilla.
Jos juttelet näistä ohjeista sellaisten kanssa, jotka eivät ole niitä lukeneet tai jotka lukivat jotenkin kamalan huonolla tai hajamielisellä tavalla, niin koska näitä on kovin monta, niin olisi selkeämpää mainita, minkä tyyppiset vaivat paranivat ja kuinka monelta, esim. vanhuuden vaivat, eikä vain että "Parani." - mitkä 500 ohjeesta toimivat vaiko muka kaikki?)

Savolaisen osaamisen hyvistä ja huonoista puolista

Savonlinnassa olen tykännyt asua, kun aina on taitojen kannalta hyvä. Esim. taiteita oppii hyvin, mutta samalla haittapuolena on, että tulos on jotenkin lättänä, ei-niin-elämänmakuinen, jotenkin motivoitumaton. Ja se kai johtuu siitä, että iltaisin on turvatonta kulkea ulkona ja käydä paikoissa, mikä karsii tekemiset vähiin, jopa mökkeilyn. Savonlinnassa on paljon täkyjä mökkeilystä ja taiteesta pitävälle, mutta elämänlaatu jää urautuneen tasalle, ei tekemisestä toiseen innolla vilistävän nuoren, jolle elämän mahdollisuudet ovat auki.
Mutta mitä tuo taidoille edullisuus on? Se kun tuntuu edellyttävän murhia, vaikken oikein ymmärrä, että miten. On kuin jokin häiriö, mikä pääkaupunkiseudulla haittasi tekemistä ja elämistä, täällä niiden myötä puuttuisi, mutta samalla puuttuvat elämänmahdollisuudet. pääkaupunkiseudulla tuli aina jostakin liian iso jöö, joka kannatti jotakin ihan typerää, kuin harjaantumisluokkalaista vaihtoehtoa, vai tropiikinko kouluttamattoman ihmisen? Ja se jöö poisti mahdollisuuden niin suureen sivistykseen kuin mitä muuten olisi ollut, miten muuten olisi ollut erinomaiset elämänmahdollisuudet pääkaupunkiseudulla suomalaisen sivistyksemn myötä. Voiko olla, että murhissa helpommin kuolee, jos on harjaantumisluokkalainen tms sitö tasoa? Ja kanssa jos on ihan vain häiriköivä vailla ideaa, ja niin on sitten rauhallisempaa puuhata itse mm taiteen taitojen parissa. Savonlinnalainen ratkaisu tuohon on olla leppoisan, kenties hyvin uskonnollisen ihmisen tavalla: ei kävellä minkään ylitse vaan olettaa, että asioihin voi olla jokin syy, joka on yksilölle tärkeä, siis tärkeä asia muuten käveltynä ylitse. Mutta silloin kai jää jäljelle niitäkin, jotka tekevät ikävästi, mutteivät he käyttäytymissääntöjen puitteissa saa ylikävellä muita. Mutta silloin jää siis joillekin olo, että on murhiewn tarvetta.

Vuodenajat: huhtikuu

Olen kirjoittanut vuodenaikojen elämisen ohjeita pitkästi, aika monelta kantilta: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Kevään osiosta pitäisi huhtikuussa ainakin selata maaliskuu ja lukea huhtikuu.

"Niin kuin talvellakin, keväälläkin kannattaa pitää huoli koko ajan siitä, että ihan ihon luona on aina lämmintä ilmaa edes pieni kerros, niin ei tule niin akea antiseptinen olo, jotenkin voimaton ja äkäinen tai alkukeväästä huimaava. Teen juominen voi viilentää ihon nyt, kun tee tuo liikaa lämpöä. Sen sijaan kylmän veden juominen ( ei liikaa vaan luokkaa lasillinen) saa kehon lämmöntuotannon päälle ainakin minulla."

"Lumen isolta osin sulettua ja huhtikuussa on edelleen auringonpaistetta ja maa sulaa antaen kasvien juurille tilaa. Säässä on jotakin sitä samaa konkreettista kauneutta kuin sorsan sulkien väreissä rannan luona auringossa tai auringoss kimmeltävän veden ja lumen tuoma udun tuntu tai valossa oleva pöly- tai sumu, joka tekee vieläkuivien lehtien peittämän elottoman maan ja puiden runkojen lomassa kulkemisen kokemukseksi, johon elinvoimaa tuovat taju varpujen ja puiden silmujen eloon heräämiseen valmistautuvasta voimasta, kyvystä kestää talvi ja tuoda kesä. On samaan aikaan sekä kylmä, kolea, että lämmin, kuin lämpimämpänä päivänä marraskuussa ja väritlkin ovat samoja pastellisävyjä ja lämpimät vaatteet edelleen tarpeen, vaikka hatun voi jo osan aikaa nostaa otsalle, hanskat riisua hetkeksi kädestä ja käyttää viileämpää takkia, vaikkakin vielä talvitakkia. Vauhdin tuntu, elämäntäyteisyys ja lisääntyvien elämänmahdollisuuksien käyttäminen sekä silmujen kehittymisen seuraaminen tuovat huhtikuuhun omaa tenhoaan ja viihtyvyyttä."

"Hermostunut olo keväällä johtuu usein siitä, että on liian viileästi pukeutunut. (Ks. syksyosio)
Järkyttynyt olo johtuu usein siitä, että on pakkasen puolella niin, ettei ole bakteereja ollenkaan, vaikka keväällä niitä oli aiemmin, mikä toi huojentuneen olon. Järkyttynyt olo voi johtua myös lämmönhukasta, mihin paikkaamaan tarvittaisiin tuhti ateria.
Ankea olo ja palikkajärkisyys johtuvat usein siitä, että katselee vain suorakulmaisia rakennettuja muotoja, kun taas kiemurtelevan nurmikon reunan tai sulaneen alueen reunan, pensaikkojen visuaalisen rikkauden yms visuaalisesti kiehtovan katseleminen virikkeitä saadakseen nostaa mielialaa olennaisesti: kevät on jo täällä ja kevät etenee päivä päivältä pidemmälle, vaikka vielä onkin viileää.

Aikanaan opin pitämään huhtikuussa kaduilla kuljeskelusta, kun luin keväisin runoja, mutten oikein muista, mitkä runot juuri huhtikuuhun sopivat. Nyt ei ole vielä kaikki lumi sulanut, mutta arvaan, että esim. vanhoista kiinalaisista runoista:
Lainaus Pertti Niemisen runokäännöskokoelmasta Veden hohde, vuorten värit, Kiinan runoutta,
"Chiang K'uei"n runo
"Kesäpäivä Ling-Yinin vuorella

Tuuli puhaltaa männynoksiin,
se kaipaa minua kumppanikseen mäntyjen alle.
Pohjoisten vuorten lomitse tulee pilviä;
minun täytyy yhtä mittaa kääntää päätäni
              ja tähyillä niitä.

Pilviä nousee yötä päivää,
vuoriston sade pitää vaatteet märkinä.
Kuinka kauan minun vielä pitää istua
               bambuikkunan takana
ja hyräillä uusia lauluja sateesta?"

Sisustusta huhtikuussa pehmentävät etenkin viherkasvit, ja kai luonnonmateriaalit, perinnekäsityöt, esim. kori, ja kiva viltti tms pehmosita lämpöistä kivanoloista vielä tarpeellista. Soitin/musiikki myös."

"Keväällä ja kesällä on isompaan valomäärään tärkeää osata suhtautua oikein. Auringonpaisteläikät ovat kauniita, etenkin, jos valo siivilöityy puiden tai viherkasvien läpi. Aamulla ja aamupäivästä valo tuo huojennuksen pimeään yöaikaan ja pimeään talvikauteen: sen tokkuraisuuteen ja olon raskauteen. Tilalle tulee keveä elämänmakuisuus ja keveä toimeliaisuus. Auringonpaiste kutsuu ulkoilemaan. Kun silloin edes muutaman minuutin tai mieluusti pidempäänkin viettää ulkona maisemia katsellen, elämänmenoon osallistuen, niin on parempi mieliala sisälle palattuakin ja aurinko on tuonut kesän lähemmäs.

Jos on huhtikuussa viileämpi päivä, melkein kuin takatalven suuntainen, niin pöpöjä on vähemmän ja tarvitsee paljon tuhdimpaa ruokaa. Jollei niitä huolehdi, voi tulla kumma olo, äkäinen, poissa tolaltaan kuin jokin olisi vialla tai erityisesti häiritsisi, mutta siihen siis auttavat selvästi tuhdimmat ruuat sinä päivänä. Iso lämmönhukka kai johtuu siitä, että pitää ympäröivälle ilmalle seuraa niin kuin lämpimässä auringonpaisteessa vaikka on paljon kylmempi pilvinen sää, mitä virhettä esim. lappalaiset eivät kai yleensä tee.
Myös muina päivinä, jos on huono ilmapiiri, niin auttaa, jos ei silloin laihduta vaan syö tavalliset ateriat ruokaympyrän mukaan niin kuin tuon päivän säätä hiukan viileämmällä säällä.

Huhtikuussa ja vapun tienoilla kaipaa lisää eheyttä. Vuoden ympäri tuo eheyttä laulu Sunnuntaiaamuna, joka oikeastaan on heinäkuulle ja eheyden malliesimerkki, mutta sen sävelmän voi sovittaa muunkin vuodenajan luontoon ja saada siten aikaan jonkinlaisen kovin eheän seesteisyyden ilmapiirin paikoissa, missä on puita tai pensaita.

(Lähde: Uusi Kultainen laulukirja, klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi)"

Isompaan kaupunkiin muuttamisen mahdollisuudesta

Savonlinnassa tulee usein mieleen, että monen pitäisi saada muuttaa enemmän maaseutupaikkakunnalle,missä on eri ammatit, kuten vaikka Savonlinnassa, ja toisaalta monen saada sieltä muuttaa isoon kaupunkiin, jos sinne kaipaavat. Sinne, minne sydämestään sopii kulttuuriin, ammattialoihin, meiningin tuntee hengenheimolaisekseen, niin itsekin sinne paremmin sopii, tulee juttuun, ei ole niin hankala sulattaa järjestelyjä ja tavallisia kommelluksia. Isommissa kaupungeissa on korkeampi hinattaso asunnoissa, mutta niihin saa vastaavasti enemmän asumistukea niin, että tilasnne on suurin piirtein sama riippumatta siitä, missä asuu. Enemmän on kiinni siitä, että olisi oltava kiinnostunut tuon seudun työpaikkatarjonnasta ja sen arvoista.

Kullakin paikkakunnalla on tyypillisesti huolehdittu sen tavalliset elämän uomat hyviksi elää, tavallaan suojelluiksi, kun taas savolaisia uomia ei. Sen sijaan saatetaan olla savolaisvihamielisiä ja olettaa savolainen rosvoksi tai rosvojen kanssa veljeileväksi tai epäviisaaksi, jolloin suojelua ei ole vaan ihmiset saattavat valehdella, tehdä testin, jättää suojatta. Siksi olisi hyvä ensimmäiset kasi viikkoa tai kasi kuukautta elellä varovasti tuon paikkakunnan tapoja opetellen ja välttäen varomattomuuksia. Ja elellä sitten tuon paikkakunnan tavalla, kun sen on oppinut.