Palleroisuus ja kyky kantaa hankalien kohtien ylitse

Mietin tässä, että jos palleroisuus ei soi, niin miksi kesäisten oopperajuhlien paikkakunnan sanomalehdellä Itä-Savolla ja monilla muysiikin ammattilaisilla on tavallaan palleroinen tyyli,niin vahvasti jopa, että se peittaa muita asioita alleen. Oltiin eilen koirien kanssa tavallista pidemmällä kävelyllä ja ne hiukan vilustuivat ja ylirasittuivat, mistä syystä niiden kroppa tuntui kaipaavan palleroista oloa tuekseen: puskuriksi, kun jossakin kohden kehoa aina joskus, milloin hetken, milloin pari minuuttia ja milloin pidemmän aikaa, ilman tietoa etukäteen että missä ja miksi, kroppa kaipasi tukea energiavarannoista. Savonlinnaan tulee paljon työn uuvuttamia ja urauttamis matrkailijoita, joten savonlinnalaiselle voi lähes milloin tahansa tyulla odottamaton rasite yhdestä tai useammasta matkailijasta lähiympäristössä. Matkailija on myös matkan jälkeen uupunut ja nälissään ja siksi tavallista enemmän jumissa, minkä ylitse paikallisen sanomalehden vaikutuksen tulisi auttaa kantamaan, sekä savonlinnalaisen itsensä että matkailijat ja muut ympäristön ihmiset. Oopperassa ja taiteissa ylipäätään on samaa: tarvitsisi esityksen tai taideteoksen kantaa ylitse yleisön ihmisten elämien hankaluuksien, tarjota jotakin parempaa mutta myös helpottaa välitöntä oloa, jos se vaikka työn tai sairauden tai lasten koulun kaavamisuuden vuoksi on useasti väliaikaisesti huonommalla tolalla. Kanssa jos jokin paikkakunta sitten vaalii palleroisuutta, niin sinne ohjautuu väkeä, joka tarvitsee palleroisuutta jonkin oman elämänsä hankaluuden ylittämiseen, oli se sitten jokin väärä valinta, niskassa painava työ tai koulu tai sairaus tms. Vnahemmiten ihmisille tuylee vastaava hankaluus, jos nuorempien taitotaso ei ole kyllin viisas, niin oma elämä menee jumiin, kun ventataan että milloin taas päästään viisaammille urille, ja niin tarvitaan palleroisuutta, jos halutaan nostaa meininki kaikkien osalta viisaammaksi. Uskonto törmää mitä suurimmassa määrin samaan iulmiöön: pulassa olijat turvaavat uskontoon, ja niin melkein kaikki pitäisi noukkia jostakin ojasta ylös, mikä kysyy myös heiltä voimia edes hetken verran noudattaa tavallista viisaampia ohjeita, mihin palleroisuus tuo jaksavaisuutta. Palleroisuus on siis joidenkin energiavarantojen puskirimaista täyttämistä, otetaan helpotettu kurssi, jotta selvittäisiin jostakin, esim. keskityttyä taiteen tekemiseen, parannuttua sairaudesta, korjattua jokin elämän eoäkohta, mikä merkitsee, ettei silloin voi täysipainoisesti tehdä kaikkea, ettenkään raakaa, ja että yleensä tarvitsee syödä itsensä kylläiseksi, ottaa leppoisasti ja rauhallisesti, sallia aikaa niiden asioiden korjaamiselle, joihin ei tavallisesti keskity niin paljoa kuin nyt tarvitsisi, joille ei siis tavallisesti varaa omaa rauhaa.

31.12.2017   Palleroisuus tavoitteena taiohjeena auttaa usein, jostarvitsee saada hyvälle tolalle asiat, joista ei oikeintiedä,mitä ne ovat, tai ympäristö ei osaa niitä. Niin silloin ohje kauniisti vain kaikki, mihin palleroisuus tuntuu viittaavan , saa ihmiset laittamaan kauniisti ne asiat, joista he eivät oikein tiedä, mitä ne ovat tai onko niitä.

Ilmasto-osaamisen puuttumista

Savonlinnaan on tavannut tulla lumi marraskuun puolivälissä ja sitä ennen marraskuun pari ekaa viikkoa ovat olleet räntää, ei sen enempää. Mutta tänä vuonna ensilumi tuli lokakuun viimeisinä päiuvinä ilman edeltäviä räntäsäitä ja pysyi lähes viikon, missä oli pari lähes -10C pakkaspäivää.

Räntäsäät ovat tavanneet pakottaa lämmöntuotannon päälle, olleet varoitus tulevista pakkasista. Mutta tänä vuonna ulkona liikkuessa mm keskustassa vaikuttaa siltä, että ihmisillä on iho viileä tai kylmä eikä lämmöntuotanto toimi. On kuin iso osa ei tavoittelisikaan ihon lämpimänä pitämistä vaan haluaisivat, että kaikki pitäisivät seuraa kuten lämpiminä vuodenaikoina, mutta sehän viilentää valtavasti, on juuri se syy, miksi tropiikista muuttaneet eivät selviä Suomen lmastosta. Kai joukossa siis on kamalan monta ilmastoa osaamatonta, joista osa aikoo viettää talven kokonaan sisällä pysytelle - puoli vuotta! . ja osa ei tajua ollenkaan, että pitäisi varoa pakkasta, kun eihän pakkanen satu vaan jäädyttää kropan niin, että menettää nuo jäätyneet, siis paleltuneet, kehonosansa kuin spitaalinen. Viime aikoina kaupungilla kulkiessa on vaikuttanut siltä, että lähes jokaiselle on vaarasdsa käydä niin. Lämmöntuotannon saa päälle esim. Stenka Rasin -laululla, aika matalalata venäläisen komean mieskuorolaulun tapaan laulettuna, mutta se siis tuo räntäsäiden tyyliä, joka on tarpeen kyllä, vaikka räntäsäitä ei ole juurikaan ollut. Myös joululauluista on iloa, mutta lähinnä pakkasen kestämiseen, kun lämmöntuotannon osaa jo.
Lämmittelyohjeita nin 190 kpl http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html
Vuodenaikojen elämisen ohjeita pitkästi   http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Instructions of how to get warm (translation of some 23 points) http://finnishskills.blogspot.fi/2015/12/instructions-on-how-to-get-warm.html
Advices on living wisely with the seasons (translation of a long Finnish text about the seasons) http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html

11.11.2017   Tänään taas kun Savonlinnan keskustassa käsin, niin oli mittarin mukaan aste tai pari plussaa ja silti lähes kaikilla ohikulkijoilla viileä tai kylmä iho eikä lämmöntuotantoa melkein ollenkaan, oli kuin eivät olisi tavoitelleetkaan lämmöntuotantoa. En voinut olla miettimättä, että mistä tropiikista lienevät ja kuolevatko kaikki nuo ihmiset palellutettuaan ensin itsensä lähiviikkoina. Kun ihon kerran pitää olla ihan lämmin talvella ulkoillessa, ja kehon ihon alla myös ihan lämmin, koko ajan. Ihoa kylmentää, jos syö liikaa tai juo kuumaa. Syöminen ja kuuman juominen auttavat vain koko kehon lämmönhukkaa paikaten, eivät etukäteen eivätkä auta verenkiertoa ja ihon pitäminen lämimänä on verenkiertokysymys eli reippaasta liikunnasta kiinni, esim. portaiden ravaamisesta tai juoksupyrähdyksestä, jonka jälkeen pyrkii pitämään verenkierron hyvänä. ja lämmön tuotannon päällä. Korkea ikä, tai lihavuus ei poista verenkierron ja siis liikunna tarvetta.

Voiko noin moni, reippasti yli puolet kaupungilla ulkona liikkuvista, olla itsemurhahakuoisia, kun eihän paleltumien hakemisessa muusta oikein voi olla kyse,  jollei sitten halusta vammauttaa ja tappaa muita, jos itse lentää etelän lämpimään. Kirjoittelin joskus elämänohjeita masentuneille avuksi: http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi .

16.11.2017   Savonlinnassa on liian paljon ruokakeskeisyyttä, ruoka valtaa sijaa muilta tekemisiltä, jotka tekisivät päivästä paremman, toisivat paremman olon, kun niitäkin olisi. Lisäksi ruoka ja kuuman juominen tekevän kehon liian lämpimäksi. Ulkona lämpimänä pysymiseen ja lämmöntuotantoon on hyvä, jos keho on niin viileä, että tuntuu, että olisi hyvä sen tuottaa lämpöä, jotta lämpenisi hiukan, ja niin keho lämpenee helposti pintapsia myöten, lämpö toki hängitään keskikeon ja raajojen sisäosista iholle päin, ihoon asti, jottei iho viilene ja palellu ja ihmienn kuole siihen. Jos keho on keskeltä turhan lämmin, niin ei lämmöntuotannon tarve tunnu polttavan tärkeältä tunne-elämän mielestä, ja niin keho jää viileässä viileäksi pinnalta, ja niin oakkasessa paleltumavaara on paljon suurempi kuin viileällä keholla, kun haluaa tuottaa lämpöä.

Savonlinnassa näyttäisi olevabn paljon myös tropiikista muuttaneita, joilla ei ole vaaran takua pakkasesta tunne-elämässän eikä oyrkimystä vakavissaan tuottaa lämpöä ja pitää ihoa ja koko kehoa lämpimänä niin kuin olisi oma henkensä kysymyksessä, niin kuin onkin ja jo heti nyt. Ja niin ulkona kulkiessa on tärkeää jaotella ihmiset niihin, jotka tavoittelevat lämmintä kehoa ja lämmintä ihoa siis sen osana, ja niihin, jotka eivät ollenkaan yritä, esim. siksi, että ovat sisällä tai mielestään ihan pian menossa sisälle, tai siksi,e tteivät tajua vaaraa. Ne, jotka tavoittelevat lämmintä kehoa, myls siis lömmintä ihoa, ovat osa yhteistä missiota, vaikkakin niin eritaitoisia, ettei kaikista voi ottaa mallia, ei kaikkien kanssa olla sosiaalinen ja joskus ovat niin taitamattomia monet, ettei voi olal seuralline kenenkään kanssa vaan vain itsekseen yrittää kaikin voiminpysyä lämpimänä, mitä tietenkin tarvitsee tehdä joka tapauksessa, sillä se on lämpimänä pysymisen perusta: lämpimänä pysyminen on tärkeämpää kuin sosiaalinen tyyli tai kaikkien miellyttäminen, lämpimänä pysyminen on täällä elämisen ehdoton perusedellytys, ja siksi se määrää sosiaalisia tapoja eikä tavat liikkumista tms, vaikka ilmastoon sopivat tavat määräävät liikkumista toki, yms. 

22.11.2017   Tänään aamupäivällä on pakkasta viitisen astetta ja lunta.

Kehon viileneminen ei ole vaarallista, siitä voi vain vilustua, vaikka menisi kömpelöksi tai kankeaksi kylmästä. Minkään kehonosan jäätyminen onkumminkin kamalan vaarallisrta:silloin paras vaihtoehto on lähes kaikkien mielestä itsemurha. Siksi on kovin vaarallista, jos iho, nenä, korvannipukat, sormet, varpaat tms on kylmä, vaikka muu keho on aika lämmin, sillä kylmät osat voivat jäätyä pakkasessa. Sen sijaan, jos muu keho luovuttaa lämpöä kasvoille, iholle ym pienille kehonosille, niin ihminen ei palelluta niitä ollenkaan yhtä herkästi ja pakkasessa ulkoileminen vain tuntuu kylmältä muttei ole niin vaarallista.

22.1.2018   Aamummalla oli mittarissa -22C. Äsken bussilta lyhyen matkaa kotia kövellessäni tuli mieleeni, että muu Suomi miettii, että Savonlinnassa ainakin osataan juhlia ja aiottiin juhlia Suomen satavuotista itsenäistä taivalta. Savonlinna on siis edelleen, nyt juhlavuoden mentyä, muun Suomen silmissä juhla-Suomi, ja se toi vihdoin ihooni lämmön, josko auttaisi ajatus muitakin. Kenties Savonlinna oli juhlavuonna näkyvillä enemmän kuin Savonlinnassa asuen luulisi. 

6.2.2018   Tää nyt on tällanen kenties älytön päähänpälkähdys, mutta mietin, että kun joogassa minua häiritsee se, että siitä jää jokin vire päälle, niin voisikohan joogan tapaisesto saada lämmöntuotannon päälle, vaikkei muuten onnistu, siis verenkierron toimimaan ja lämmönihon pintaan asti. Vire jää kai siitä kun keskikroppa sanoo kraah ja samalla painottaa lihaksilla vatsan tienoilla uloshengitystä, kun taivuttaa kroppaa eteen linkuuveitasentoon. Niin jos samantapaisesti, vaikkapa istuen etukumarassa kyynärpäillä polviin nojaten, kraahmallisesti kuin lämppuhallin keskikehon keskiosien tienoilla tuottaisi lämpöä, antaisi sille vastaavilla vatsalihaksilla painotuksen ja liikkeen tuntu olisi käsiin ja jalkoihin varpaisiin asti lämpöä tuova, niin jäisikö se päälle? Muttei se sitten suomalaiseeen ilmastoon sopiva mielenvire ole, jää elämänlaatu kehnommaksi. Kasvoihin saisi ´kai lämmön vastaavasti mutta seisten kädet uloshengityksellä yläviistoon kuin esittäisi puuta (ja katse eteen yläviistoon) ja sitten sisäänhengityksellä rintakehän eteen kämmenselät ulospäin asento vähän kuin halaisi puuta, mikä lie intailainen tai intiaanityyli, pakkasenkeston vaatimaa lämmön omassa kehossa pidättämistä kuvasteleva. Mutten sitten tiedä, että toimiiko, tuli vain mieleen. Jos tuta onnistuisi liu'uttamaan suomalaistyyliseen tervehenkiseen suuntaan, niin toisikohan se paremman olon, Suomeen sopivuuden.

Kutsuisiko näitä nyt sitten lämmittäviksi joogan tapaisiksi liikkeiksi. 

23.2.2018   Aamulla olikohan -21C mutta aurinkoista. Kuvassa koirani iltapäivällä tuuletusikkunan alla, pakkaseen keskittyneenä.

 

Savonlinnalaisille liikuntaa

Nuoremptana Hlesingissä vielä asuessani harrastin innolla liikuntaa, se toi hyvän olon ja jaksavaisuuden, sai elämäni sujumaan. Olin hämmästynyt, kun viereiseen kaupunkiin Espooseen muutettuani liikunnan harrastaminen takeltali, oli jotenkin vaisua. Vielä hämmästyneempi olin, kun Savonlinnaan muutettuani siitä ei tullut oikein mitään, eikä vieläkään nyt kahdeksan vuoden jälkeen tunnu löytyvän liikunnan harrastamiseen mahdollisuuksia. Liikuntaa harrastetaan ilmeisesti paikallisen kulttuurin sisältä käsin, sen tavalla. Niinpä liikkumisen ilo on löydettävä savonlinnalaisittain, kun asuu Savonlinnassa. Samoin on löydettävä se sosiaalinen lokero, joka tarjoaa liikunnan harrastamisen mahdollisuuksia jatkuvasti ja niin hyvän olon pitkällä tähtäimellä sekä terveyden.
Liikunta on vapaata tekemistä perusmuodossaan. Savonlinnalainen, etenkään vanhus, joita on Nätkillä aika iso osa, ei yleensä tee kamalan vapaasti, vaan tavoittelee taideteoksen muotoa tms työlästyneeseen tapaan, jota ei itse tunnista työlästyneeksi, ja siksi liikuntakaan ei monelle tuo niin iloa. Sen sijaan savonlinnalainen laittaa vapaan tekemisen ja tunteidensa mukaisen vauhdikkaan toiminnan mahdollisuuksia matkailijoille ja mökkeilijöille. Jos olet vähän kuin matkailija tässä hetken verran, niin kenties löydät siitä vapaan tekemisentavan, esim. hyvän tavan juosta, jolle itse osaat laatia sosiaalisen suojan. Liikunta ei ole kuin köntti vaan kuin polveileva polku, joka johtaa johonkin suuntaan vain, milloin mihinkin suuntaan muutama askel. Liikunnassa on olennaista vaihtaa tyyliä, tekemisentaopaa, tavoitteita, motivaatiota hetkellisten tuntemusten ja aavistusten mukaan, millä sekunnilla on mikin hyväksi tai kiva idea. Liikunta on mielitekojen varasita kuten vaikka se,että mitä nyt söisin, mutta liikunnassa nuo mieliteot vaihtuvat vinhempaan, reaktiiviseen tahtiin.
Savonlinnalainen myös yrittää tosissaan, lähinnä kai taidetta mutta myös muuta. Liikunnassa tosissaan tekeminen on olennaista, se saa valitsemaan hyviä tekemisentapoja, hyviä reittejä yms, mikä auttaa suorimaan koko elämäntapaansa hyväätekevin tavoin, mistä iso osa liikunnan tuomasta hyvästä olosta on lähtöisin. Mutta liikunta on myös hyväätekevää tekemistä, jortakin mitä luontomme ja kehomme, päivittäinen hyvinvointimme kaipaa. Se on myös henkireikä työputkeen tms raadantaan ja ikkuna tunteidenmukaisen tekemisen mielekkyyteen.

Liikunnallisten lahjojen oppimisesta (myös palautumisesta) katso kirjoityukseni http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
Tunteidenmukaisesta liikkumisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/10/tunteidenmukaisesta-liikkumisesta.html
Liikkuvuuden ylläpitämisestä vanhemmalla iällä http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html

Savonlinnalaisuudessa on myös mielipide, että päivät, arki saa sujua hyvin, mm liikunnan kannalta.

13.11.2017   Jos noiden tekstien mukainen liikunta sujuu, muttei ole fyysinen kunto kovin hyvä, niin voisi kai välistä kävellessään tai muuten liikkeellä ollessaan ottaa liikunnallisemman spurtin niin kuin mieli tekee, sen jälkeen leppoisasti kuin vapaapäivänä kotiin kulkien ja sitten kotona palautua hyvin noiden ohjeoiden mukaan: lämpimän viltin alle, villasukat jalkaan, rentoa lepoa, kuulostelua, kun kroppa palautuu, lihakset vahvistuvat ja ryhti paranee, kroppa saa lepoa, ja sitten taas leppoisasti jalkeilla, antaen kropan vielä toipua, levätä, jos se haluaa. Niin saisi kai vähitellen fyysisen kunnon paremmaksi.

16.3.2018   Terveellä tavalla tekemisen ohjeideni lukeminen kai helpottaaliikunnan aloittamista, liikkumisen sujuvuutta http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html  , mutta niitä on kovin monta.

Minulla on vaikutelma, että minun laatimani ohjeet ovat niin mukavuudenhaluisille sopivia, että liikunnan aloittamista varten ei tarvitse haluta rehkiä, vaikka liikkumisen meininki vahvasti olisi hyvä olla tavoitteena. Eli nämä ohjeet sopisivat myös ehkä vanhemmalle väelle, lihaville, ei-niin-liikunnallisille, tunteita arvostaville, yms.

Savonlinnalaisuus ja pääkaupunkiseutulaisuus

Katselin Facebookissa, kun oli joitakin vanhoja pääkaupunkiseudun tuttuja ja toisaalta Itä-Savo-lehden uutisia. Jotenkin teki hyvää yhidstelmä pääkaupunkiseutulaisuutta ja savonlinnalaisuutta. Pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan paljon parempi elämänlaatu, tervehenkisempi. Savonlinnalainenn on kuin mahakipuinen käpertynyt suojaamaan arvostamiaan asioita, koko ajan puolustusasemissa ja tavallinen pääkaupunkiseutulainen päivä olisi parempi: olisi onnistuneesti puolustanut ja elänyt elämäänsä monipuolisesti ja rtikkaasti. Mutta pääkaupunkiseutulainen akateemisen ulkoluvun arvostus kai joidenkin miesten tai insinöörisuuntautuneiden taitotason myötä tuo ikävän kaavan, joka painaa jatkuvasti niskassa ja pilaa elämänlaadun. Savonlinnassa on monta minua kiehtovaa asiaa, mutta on juututtu paikoilleeen kuin suojaamaan niitä eikä niin kuin tavallisen elämän hetkenä, jolloin ne automaattisesti ovat elämän osina ja voi vapasti elellä.
Muistelin tässä, kun Helsingissä lapsena omakotitalossa soittelin haitaria, niin se oli jotenkin ränt ränt viuh- tyyppistä, elämän mukana tulevaa, missä kaavamaisuus soittotunneissa suojasi mahdollisuuksia soittaa monenlaista musiikkia ihan kunnolla. Kun taas Savonlinnassa omin päin soitellessa voi hiljaisella soittimella kerrostalossa soitella mitä vain, mutta jotenkin lättänämmin pakertavammin kuin ajateltruna vain eikä elettynä. Mutta onkohan osa erosta siinä, että lapsena kun sotiin, niin ikkunasta näkyi pihlajan oksia, jotka jotenkin toivat haitarimaista miljöötä, kun taas Savonlinnassa on kosketinsoitin ollut seinää vasten ja ukulelellakin soitellessani olen istunut jossakin, mistä en näe samalla puita.
Mutta kumminkin elämäntaidoista näkyisi savonlinnalaisilla olevan pääkaupunkiseutulaisilta paljon opittavaa. Savonlinnassa taas osataan mummolanmaisen elämän luomista ja taiteiden taitoja muttei kai yhtä lailla niiden viehätystätunneta.

Putinin vierailusta

En ole uutisia niin kovin tarkkaan seurannut, mutta kun Venäjän presidentti Putin vieraili heinäkuun lopulla Savonlinnan seudulla Punkaharjulla, niin seurasin vierailua Itä-Savo-lehden nettisivuilta ja mm selasin videota, jossa olikohan 10 min odotettiin Putinin saapumista Punkaharjulle, ja kun kamera kääntyi katsojiin, oli joukossa joku Yhdysvaltain presidentti Trumpia muistuttavan näköinen mies. Jälkikäteen sain uutisista vaikutelman, ettei Putin ollut vaikuttanut kyllin fiksulta tms ja siksi Venäjälle koitui lisää talouspakotteita Yhdysvaltojen taholta. Mistä syystä Suomen presidentti Niinistön piti matkustaa Yhdysvaltoihin kuukautta myöhemmin tapaamaan Trumpia näyttäen kumminkin sekä venäläistä muistuttavalta että varteenotettavalta. Ja siksi Suomeen palattuaan esiintyä telkussa venäläisen tyylisesti, jottei Venäjälle koituisi niin kovia talouspakotteita, ainakaan niin itkään.

Linnasta turvan tuojana, toista kertaa

Edellisestä kirjoituksestani tästä aiheesta on jo aikaa lähes kolme vuotta, joten kirjoitan tämän erikseen. Katso http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2014/12/linnateema-turvan-tuojana.html

Hieno näyttävä keskiaikainen ritarilinna paikkakunnan vetonaulana tuo oman tenhonsa ja sen, että paikkakunnan asukkaat haluaisivat panostaa siihen, että osaisivat linnamaisia juttuja, mm suojautumista, vaikkeivät juuri linnassa olisikaan. Suojaudutaan siis jonkin suojiin. Tällaisia mukana kulkevia tai elämän elementtejä ovat kamalan monille yhteiset positiiviset suojaa tuovat asiat, kuten ruoka, uskonto, musiikki, sivistys, hyväntahtoisuus, tunetiden kuunteleminen, viisaus, taidot, maailman eri kulttuurien tuntemus, oman tiensä kulkeminen, valtavirtaan sopiminen, varuillaanolo, mukavuudenhalu tavanomaisin tavoin, hyvin sujuva arki, tavallisesti kelpaavat syyt, itselle hyvin sopiva paikka maailmassa, luonnon viisaus, sotilaallinen voima, hämäys mutta yty perusta todellisuudessa, joukkovoima, muiden toiveiden mukaisuus, suojelevaisuus, ymmärrettävä sympaattinen käytös, hyvä laatu, elämänkokemus, samankaltainen seura, esikuvien luomat elämänuomat, arvostettavat asiat, oikeudenmukaisuuteen nähden liian päällekäyvyyden karsiminen pois kovin ottein (tai miten nyt hyvin toimiikaan, esim. sivistyksen tai kiltteyden tai perusjärjen avulla), ymmärrys elämää kohtaan, vapaa kapasiteetti tarttua hetkeen ja vastata hetken vaatimuksiin, kasvunvara, oma näkemyksellisyys, yms
Erona tässä linnateeman mukaisessa elämäntavassa pääkaupunkiseutulaisuuteen näkyy käytännön puolustuksen toimivuuden kannalta olevan se, ettei muiden käytöksen sallimisen kriteerinä ole, ett onko tavallaan ymmärrettävää, että sellainen henkilö teki niin, vaan se, ettei pönttöjä huonoja piirteitä saa kohdistaa toisiin edes tavan varjolla tai luulon tai komentelunhalun tai typeryyden tai sosiaalisen silmän perusteella. Jos olet pönttö, sen kuuluu olla oma ongelmasi, ei koko maailman. Maailma ei kuulu alaisuuteesi. Ei edes vaikka se olisi elämänviisauden puutetta eikä niinkään tyhmyyttä. Vainoaminen ei ole sallittu vaikka olisi tavallaan ymmärrettävää, ei myöskään toisten elämään puuttuminen. Murhaa pidetään pienempänä pahana kuin toisten elämään puuttumista, saati sitten ryhmien, esim. musiikkiharrastuneiden vainoamista, vaikka teon tekijän mielestä vainoaminen olisi pikkujuttu ja muiden tarvitsisi "vain" muuttua hänen klopioikseen tai lakata olemasta naisia tms.

Tässä olisi huomattava, että kun ihminen suojautuu tähän tapaan linnateemasta mallia ottamalla, niin hänen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asemansa vaihtelee. Hän ei useinkaan ole päällepäsmäri vaan pienempänä jonkin suojissa, mutta tuo jokin voi olla esim. kulttuuri eikä yksittäinen isompi henkilö. Näin hän on ikään kuin noiden asioiden kannattaja, muttei niinkään niiden puolestapuhuja, jollei satu olemaan niiden harrastaja. Hänen henkilökohtainen asemansa tukeutuu kulttuurin ilmiöihin, milloin mihinkin ilmiöön tai elämän puoleen ja on siksi yleensä noiden asioiden harrastajan asemaa tms eikä yksi vakiintunut asema kuin paalu pihalla aina paikoillaan. Mutta tietenkin vakiintunutkin asema saa usein näistä tukea.
Nämä ovat kuitenkin näyttäneet olevan eri juutu kuin terveet elämäntavat ja sivistys, jotka kyllä tuovat monta hyvää puolta mutta ovat usein sosiaalisesti isomman joukon kanssa tekemisissä ja siksi suojattomuutta tuovat, jos joku liian moraaliton ja/tai liian osaamaton esiintyy niiden äänenä. Linna tuo suojaa yhdelle maakunnalle tai niille main, linnatyyppiselle kulttuurialueelleen, mutta toki tavalliseen tapaan voi olla tekemisissä laajemman maailman ihmisten ja elämänmenon kanssa, sivistystä kunnioittaen. 

Karhukuvioita pihametsikössämme Savonlinnan Nätkillä

Kirjoitin tämän lisäykseksi aiempaan kohtaa Ison murhamäärän syistä, mutta kopioin sen tähän kun se on kumminkin viimeisin kirjoitus tässä blogissa ja kiinnostava.

"1.9.2017   Karhukuvioita, karhuvaroituksen tunnelmaisia, pihametsikkömme polun viereisissä puissa, kai nyt elokuussa ilmestyneet. heinäkuun lopulla vieraili Venäjän presidentti Putin Punkaharjulla ja Savonlinnan oopperajuhlilla ja silloin näin viereisessä metsikössä ison eläimen, oka näytti pieneltä karhulta, kai Putinin vierailun vuoksi kaupunkiin tulleelta venäläiseltä erauspennulta, mutta olisi voinut olla naapurin newfoundlandingkoirakin, ehkä. Joitakin päiviä myöhemmin, ehkä viikon päästä, kuului illalla lähistöltä muutama järeän kiväärin laukaus,olisi joku voinut olla häätämässä karhua.

"

Tää meidän talo on Kaartilantie 15 Nätkin kaupunginosassa, siis viitisen kilometriä Savonlinnan keskustasta itään, aika lähellä eteläistä Saimaan rantaa, kolmen aika samanlaisen kerrostalon välinen piha-alue, josta noin puolet on metsikköä, joka sitten jatkuu eteläpuolelle muutaman kerran isompaan metsikköön, joka on yhteydessä rannan viereiseen puustoiseenalueeseen. Loput pihasta on kulkuteitä vierusnurmikoineen, hiekkalaatikoineen, yms sekä yhtä isoa nurmialuetta. http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html
 Metsikkö on pihan luona harvaa, näkyisi karhu hyvin kauempaakin, tosin vain päivänvalon aikaan. Eteläpuolisessa metsikössä on muutama tiheikkö, karhujenko pitämiseksi kauempana siitä, missä ihmiset liikkuvat? Rannassa on iso tiheikkö, johon ei näe ollenkaan, karhujako varten?

Pihametsikkö luo viihtyisyyttä sellaiselle, joka luontoa kaipaa, muttei ole omaa mökkiä tai kaipaa luontoa kaupungissakin. Kun asuin Helsingissä kerrostalossa, josta ei näkynyt puita muuta kuin yhden puun tyvi, niin aloin kaivata luontoa, jopa niin paljon, että kävin maatalouskoulussa vuoden mittaisen kurssin. On olemassa paljon puuttomampia kerrostaloalueita Suomessa, jopa huokeahintaisia. Jos ei halua puita tai pelkää metsikköjä, niin voi muuttaa sellaiseen, missä on vain jokunen hassu puu ja paljon rakennettua, asfalttia, kenties nurmikenttiä ja lasten hiekkalaatikkoja, keinuja yms. Tämä asuinpaikka taas on sellaisen kaupunkilaisen valinta, joka kaipaa luontoa. Metsiköissä ei Suomessa yleensä ole mitään vaarallisia eläimiä. Missä määrin lähiseudun tiheiköt tuovat kaupunkiin karhuja ym villieläimiä? Miksi kaupungin viheralueiden hoidossa halutaan jättä tiheikköjä? Karhujen karsiminen pitäisi kai aloittaa siitä, että karsitaan tiheikköjä. Mutten nyt sitten tiedä, kun seutu vaikuttaa vaaralliselta muutenkin murhien vuoksi, niin olisiko aloitettava ilmastotaitojen (ks. http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html ) opettamisesta ulkomaalaisille eikä karhun etsimisestä?

Luonto virkistys- ja matkailukäytössä

Kävin kymmenen vuotta sitten eräopaskurssin Espoon ja Kirkkonummen rajalla Nuuksiossa, olikivaa, kovin kiinnostavaa, muttei luonnossa liikkumisen mahdollisuuksista ole sen jälkeen tullut melkein mitään, mökkeilymahdollisuudetkin ovat jääneet pois. Mietin, opettiko kurssi jotenkin vääränlaisen asenteen luonnossa liikkumiseen, vähän kuin että lampsis lampsis tultiin tänne tän työporukan kanssa eräretkelle virkistyspäivänä. Niinkuin että väärä porukka mukana, luontoa arvostamaton, joka ei luo muille tietä liikkua luonnossa. Ja luonto nähtynä jotenkin rankkana ja rapaisena sen sijaan että linnunlauluisena kauniina vaikuttavana paremman alkuperäisen elämän hetkenä työputken välissä. Tässä kun luin luonnosta virkistys- ja matkailukäytössä, niin tuntui, että virkistyskäyttö ennen kaikkea kuuluu olla, mutta että matkailu on usein liikaa, tuo väärän ei-luontosuuntautuneen porukan, jolle partio tms sopisi paremmin, kenties puisto tai kosketus käytännön ammatteihin. Kun luontoa mainostetaan liian monelle, liian ratkkaan kaikille, niin osa vain suorittaa sen läpi, mistä jää ikävä tunnelma, menee luontokokemus tavallaan pilalle, kun taas luonnosta pitävä ihailee luontoa, näkee sen jotenkin mahtavana, vaikuttavana, tunnelmallisena,e heyttävänä, luo ihan hyvää tunnelmaa ympäristöönsä, vaikka tulisi töistä tms. Sen sijaan Savonlinnassa, joka on matkailukaupunki, tuntuu,e ttä paikkakunnalle muuttaa ihmisiä, jotka pitävät siitä, että matkailupaikkakunnasta on yritetty tehdä kaikille sopiva, jotka eivät siis ole suomalaisuussuuntautuneita tai halua luoda luonnossa virkistäytymismahdollisuutta muillekin. Ja sitten on niitä, jotka tykkäisivät muunlaisesta elämästä, ovat toisenlaisia arvoiltaan ja elämäntapamieltymyksiltään, mutteivät tiedä, minne muuttaisivat ja miten, kun paikkakunta mainostaa juuri omia vetonaulojaan eikä helpoja muuttomahdollisuuksia toisenhenkisiin paikkoihin.
Savonlinnalaisesta vinkkelistä tuntuu, että luonnonkin eheys vaatii ylläpitämistä, jotakin sellaista, mitä maalaamisen harrastamisesta voi oppia, mutta onko se sitten liian jähmettynyttä, liiaksi huonokapasiteettisetkin mukaan johtoasemaan ottanutta? Ja pääkaupunkiseudulla taas ei tehdä juttuja, esim. arkenneta tai karsita osaa puista luonnon hengen, tunnelman mukaan, että mikä vain sattuu vaikuttamaan kivalta, rakentamatta uutta mielikuvituksessa, vaan ikään kuin luonnon tai hetken omalta idealta, ei päähänpäkähdykseltä vaan maisemaan sopivalta tai rakennettaessa tilan mittasuhteiden tunnun hyväätekevyyttä, elämänviisautta hengessä, väkertämätt, vannomatta akateemisen tyylilajin nimeen, ollen viisasja elämänviisas. Samoin aikamäärät, käytöt, istutettavat uudet puut ym taimet: mikä tuo paikalle hyvän hengen, hyvän elämälle, eliöstölle, luonnonrakkaille kulkijoille, luontomaisemia mieleensä voimaannuttaviksi säilöville,...
Papualaisista (Melanesiassa) tulee mieleen, etteivät ole osanneet vaalia sitä, että matkailijat ja alueelle muuttavat vaalisivat papualaista kulttuuria, luontoa, elämänmuodon hyviä puolia, vaan tulee kamalasti väkeä paikan maineen mukana, kuin paikkaamassa muun maailman ongelmia, muttei sitä ole helppo kantaa. Pääkaupunkiseudula on kai käynyt samaan tapaan: tulee vain jonkun tyypin ulkomaalaisia ja siinäs e, on tilanne kannettava. Muttei paikka jaksa kantaa mitä vain vaan vain omien vahvuuksiensa varassa, omantyyppisensä panoksen jaksaa antaa. Silloin ei ole hyvä houkutella mitä tahansa matkailijoita vaan vain niitä, jotka kantavat paikan henkeä esim. aloittelijoina sen tavallisilla urilla, ihailijoina, esim. suomalaisen sivistyksen tavalla luontoa arvostavina. Tai kuka nyt luontoa arvostaakaan ja missä hengessä, mutta sille olisi oltava uoma, jolle se luonnostaan ajautuu noissa olosuhteissa ja jolla se on kokonaan hyväätekevä, voimavara. Kuten vaikka, että Lappiin tulija ihailee poroja, ja moitä voi porojen tapaan kokea, esim. vanhanmallisen navetan ja maatilan pihapiirin tuokuineen, tuokioineen, rekiajelun lämmittelyineen, käsityöpuoti, auringon punaama taivaanranta, osaamista pakkasessa ulkoilusta ym säistä, yms. Tai että joku on Lapin hengellisyydetsä, myös noituudesta kiinnostunut, ulkoilutamineista, reippailusta, mahtavista näkymistä, kirjallisuudesta (halvemmin kuin suomalaisilta kustantajilta saa haluamansa kappalemäärän www.createspace.com'ista), kylästä,maisemista, jostakin suvaitsevasta suojaavasta tavallisen kirkon rakennuksesta, mjapaikasta tukikohtana, keskustelusta, yms.

30.8.2017   Tässä kai tarttis olla linkkinä tuo, että miten osan puista kaataessa jää kiva maisema kulkea http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2017/02/mita-puitapensaita-taimia-jatetaan.html

"
* * *
Ihan muusta tuli mieleeni, että tykkääväisivätköhän laihat kiinalaiset
ratsastaa poroilla? Ja kenties lemmikkiporosta lemmikkieläimenä, jopa
sisällä asunnossa ym huolehdittavana kuin mikäkin näyttelyeläin tai
söpöläinen?" 
(31.8.2017   Olikohan viime vuonna joulun alla oli täällä Savonlinnan torilla poro ja se oli jotenkin homssuisemman, kevyemmän näköinen kuin mitä olin olettanut. Jotenkin näin jälkikäteen tuli mieleeni, että onkohan liikaa työtä tekevä laiha kiinalainen vähän samaan tapaan kauhtunut, olisiko poro kiinalaisesta söpö. Kovaa pakkasta kestävänä poro kenties ymmärtäisi kiinalaista paremmin kuin eteläisemmän eläimet, jos kiinalaisella on elämässään rankkaa. Muttei kai kaikille kiinalaisille sopisi vaan tuolle yhdelle isolla kiinalaistyypille vain, jos nyt sitten pitävät eläimistä. Poro olisi jotenkin samantyylinen mutta samalla juhala,jouluinen, luksus turkkeineen, arktisine olemuksineen. Pohjois-Kiinassa on kai kylmät talvet mutta eteläisempään ei poroa voisi ottaa. Mutta onhan siinä tuo kuljetusongelma ja kulttuuriero ja se,että haluavatko kiinalaiset lemmikkieläimiä ja sopiiko poro lemmikiksi ollenkaan. Mutta jotenkin tuntuisi sopivan kiinalaiseen tyyliin ja eläimillä kai yleensä on positiivinen vaikutus, jos niistä kovasti pitää ja ihailee niitä.)

Urautumien korjaamisesta lomalla

Uutiset Turun puukotuksista laittavat miettimään eroa Turun tai pikemminkin pääkaupunkiseudun, josta olenkotoisin, ja Savonlinnan välillä. Savonlinnassa on jotenkin suojatumpi olo. Yhdistän sen ortodoksisen Uuden Valamon luostarin läheisyyteen reilun sadan kilometrin päässä Heinävedellä.Mutta voi se johtua siitäkin, että Savonlinnan vetovoimatekijät ovat lähempänä omia haaveitani. Mutta niin, Turussa on laaja koulutettu teoriaperspektiivi jatkuvasti käytössä ja ateistisuutta tavoittelevien kanssa käy usein niin, että jos on jossakin taitava, heiltä yli hilseen menevä, niin karsivat moiset varmuuden vuoksi pois, jotta pääsisivät uskonnosta eroon, ja niin perspektiivistä jäävät kaikki hienoudet ja taidot pois eikä vain uskonnolliset. Kun taas sitten uskonnon kanssa käy niin, että on yhteisössä jokin taho, jokin laajalti kannatettu suuntaus, joak käskee katsomaan urautumien lisäksi myös muun elämän, elämänviisauden, viisauden, käytännön asianhaarat, muiden elämänalojen taidot yms ottamaan huomioon, koko ajan etsimään parempia vaihtoehtoja etenkin sinne, missä ainakin osa kaipaa parannuksia. Eli jäädään paljon korkeammalle taitotrasolle, kun on Savonlinnassa uskonto, taide, mummola, luonnon viisaus ja kulttuurien kohtaamiset ym matkailussa. Osataan korjata urautuneiat kohtia viisaammiksi, mikä on hyvä matkailuvaltti vapaa-ajan lomamatkailupaikkakunnalle.

Paljonko Suomessa on alkuasukkaita?

Kävin tässä kaupungilla, Savonlinnan keskustassa siis, ja silmiini sattui näyttelijän oloinen mies, kuin jotenkin lämpimäksi itsensä luokitteleva, syöneen ja kenties joitakina ineita turutelleen oloinen, vähän pullakahvipöydän tyylinen, heotä on ollut monta Savonlinnassa ja usein. Niin nyt sitten tuli mieleeni, että he ovat samalla tavoin erilaisen oloiset kuin Australian alkuasukkaat aboriginaalit. Voivatko he olla aboriginaaleja tai muuta jotenkin samantapaistra ryhmää? Kun jotenkina jattelisin, että suomalaiset tuumivat, että Suomeen saavat alkuasukkaat tulla. Niin ehkä Suomessa sitten on käsittämättömän paljon eri maiden alkuasukkaita, etenkin ehk Savossa. Kun tuosta sitten torin kulmalla olin, niintorilla oli joku ulkomaalainen perhe lapsineen ja isä insinöörinoloinen: ihan selvästi koulutettu pää niin kuin pääkaupunkiseudulla asuessani melkein kaikki olivat, mutta nyt eivät melkein ketkään sen oloisia. Että moniko täällä on alkuasukas vailla koulusivistystä (suosittelisin http://opisuomalaisuus.blogspot.fi sen korvikkeeksi vaikka varmaankin tarvitaan muutakin osaamista, tapojen tuntemusta), tai kamalan omakohtainen käytännön ihminen tai matkailualalla, tai ties mistä kaukaisesta ulkomaasta, josta en ollut aiemmin kulttuurista kuullut?

Mökkeilyn mahdollisuudesta

Savonlinnassa kaupungissa asuessani on ihmetyttänyt turvattomuus, vaikutelma lukuisista murhista. Se on saanut miettimään, onko mökkeily ylipäätään mahdollista. Mutta perinteisesti mökkeily on Suomessa ollut mahdollista ja varsin turvallista. Siihen on tuntunut olevan käytännön syyt, joita ei käy kiertäminen.
Pääsyy lienee, että mökit ovat harvaan asutulla alueella, kaukana kaupungista. Niinpä sinne on kiinnostanut tulla lähinnä perheenjäsenten ym juuri mökkeilemään haluavien tuttujen.
Jos joku ei ole ollut tuttu mutta on halunnut mökille, vaikkapa väkipakolla, niin mökki on asumaton isoimman osan vuotta ja useasti iso osa mökeistä on asumaton ja niissä on usein aika heikot lukot, jotta niihin tai niiden saunaan pääsee talvella lämmittelemään, ja niin asumattomiin mökkeihin voi murtautua ja mökkeillä siellä.
Jos joku taas on halunnut vainota tiettyä henkiöä, joka mökkeilee, niin hänon paljon helpommalla tavoittanut tämän kaupungista, missä hän on lähes aina, samoilla urillaan ison osan ajasta. Mökkien sijainnit ovat hankalia kertoa, ja niin lukemattomista mökeistä on vaikea löytää juuri sitä tiettyä.
Jos joku olisi halunnut tappaa monta ihmistä tai kenet vain, niin hän muistakin syistä ihmisistä yleensä harrastuneiden tapaan löytää ihmisiä paremmin kaupungista. Esim. tässä missä asun, on matalia kerrostaloja ja metsikköä, kumminkin yhden mökin tontilla yli sata asuntoa eivätkä ihiset niin tunne toisiaan kuin mökillä viereisten mökkien asukkaat. Ja tuota eroa lisää se, että kaupungissa ollaan kenties 50 viikkoa vuodessa ja mökillä ehkä viikko tai kaksi vain. Eli 2 500 -kertainen määrä kaupungissa samalla alueella väkeä, ja matkat helpommat ja jälki jää vähemmän, kun on asfalttia, betonia ym eikä arkaa metsäluontoa, jonka tunnelmasta seurataan vuodenaikoja ja rentoudutaan mökkipuuhissa.

Maalla on toisaalta osattava käyttäytyä. Tarvitaan sivistys ja tarvitaan kulttuuri ym sosiaaliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet, jotka kehoittavat käyttäytymään sivistyneesti silloinkin, kun ei ole tuttujen tavoitettavissa kaupungissa. "Elä ja anna toisten elää" eli elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti estääkseen näitä puuttumasta epäreilusti muiden elämään, on yleensä hyvä toimeentulemisen ohje, niin perhepiirissä kuin laajemminkin.
Lisäksi mökillä tai autossa usein kuunnellaan radiota, mistä perinteisesti on oppinut kulttuuria, joka sopii suomalaiseen elämäntapaan.

* * *

2.9.2017   Olen alunperin Helsingistä. Kymmenisen vuotta sitten kävin eräopaskurssin, muttenole sen jälkeen saanut paljoa tilaisuutta liikkua luonnossa. Kun nyt luen metsien virkistyskäytöstä, jää siitä ihan erilainen kuva kuin aiemmin. Ensinnäkään kaikki eivät halua liikkua luonnossa yhtä paljon, eivät yhtä mielellään siis, ja niin heidän luontokokemuksensa muodostuu ihan erilaiseksi: toisilla suorittamiseksi ja toisilla henkireiäksi muuten ankeaan elämään. Sitten toisekseen yllättävän moni on alunperin muusta ilmastosta kotoisin eikä voi niin hyvin ulkoillessaan kuin Suomen ilmaston osaavat. Siksi luontomatkailu tutuissa ilmastoissa on ihan eri juttu kuin jossakin kauempana. Ylipäätään kulttuurierot kotimaassakin tulevat luontokokemuksen lisäksi mukaan, kun liikutaan ei-tutuilla seuduilla. Millainen oli Lapin-maytkasi? Se kai riippuu siitä, kuka matkusti ja miten, koska töksäyttelevä luonne ja sosiaalinen heppu luovat eri tilanteita ja nauttivat samojenkin tilanteiden eri puolista, toisia puolai karttaen.
Kanssa tuo, että onko mökillä vaarallista, niin kai se on kiinni siitä, missä päin mökkeilet, koska jos olet juuri ikävän tyyppinen tai juuri maisemaan sopivan tyyppinen ihan jo kulttuurisi taia mmatillisen suuntautumisesi perusteella, niin vaikuttaahan se siihen, onko vaarallista vai ei. Kanssa tuo, että kenen kanssa mökkeilet, että huolehditko osasi ja hyödyt siitä, että muuta ovat mukana, jollei muuten, niin viihtyisyytenä, vai onko kahnauksia, jäävätkö jotkut työt kokonaan hoitamatta tai ovat taakkana molemmille? OOsaako seurasi nauttia mökkeilystä, kasaatko hänen niskaansa tasapainottavan hyväätekevän tekemiskasan ja aikataulun vai jotenkin häiritsevän? Onko samanlaisia eroja muun ympäristön kanssa toimeen tulemisessa esim. eripaikkakuntien välillä tai eri seurassa eripituisen ajan mökkeillessä? Kulttuurisi luo uomaa tietyille asioille ja toisia ehkä karsii pois. Mistä lähtökohdista ja minne määrääpaljon eikä vain että mitä teet, minkä seikkojen varan rakennat. Kaikki eivät vaali mökkeilymahdollisuuksia, etenkään kai ne, joille mökkeilyä liikaa tuputetaan. Kaikki eivät ole valmiita panostamaan mökkeilyyn, esim. koska löytävät luontoa muutenkin, tai ovat perusaskareiden kanssa tekemisissä arjessaan, tai ovatharrastuneet toisentyyppisestä elämästä, toisiin elämänalueisiin tyähtäävästä, tai eivät ole hyviä pysymään lämpiminä ilman suuria määriä ruokaa, tai kaipaavat kaupungin rientoja koko ajan, tai ovat tottuneet mielestääb oarempaan.

Savonlinnan erityispiirteistä matkailijoille

Mietin tuota, kun en venäläisiä niin ymmärrä, niin ovatkohan täällä Savonlinnassa kovinkin ulkomaalaisia, ihan ymmällään, jos pitää käydä tavallisessa kaupassa, että miten siellä ollaan ja sioidaan, tai kävellä kadulla, niin millainen paikka se on paikallisille, miten siellä kulkevat elävät.
Savonlinnan iirteet eivät kai ole niinkään suomalaisuuden piirteitä kuin seurausta siitä, että täällä ollaan yleensä vain puolesta tunnista tai vartista pariin päivään, joko mökkeilyn kauppareissujen tai oopperan myötä tms mummolassakäynnin verran. Eli matkailija on kulkenut pitkän rasittavan matkan ja hänet pitäisi saada syömään tavallista tuhdimpi ateria mutta hän on väsyksissä ja ei oikein tiedä, että miten täällä, niin jotenkin siksi sitten paikalliset syövät niin koko ajan malliksi, kenties koska ruokakaupat ja mainokset ovat siltä kantilta: mökkeilyä (esim. karjalanpiirakoiden tapaista hienoa maalaismaista perinneruokaa) tai oopperamaisuutta (jotakin hienoa kuten vaikka mansikoita tai lohta jotenkin lomalaisen tapaan taitavasti laitettuna) varten. Niistä harrastuneet sitten pitävät paikkakuntaa hienona mutta muuta tarjontaa ei niin ole, kun ollaan pikkupaikkakunnalla. Mutta keskiaikainen ritarilinna Olavinlinna luo paikallisväristä ison osan.

Savonlinnan taitotasoa nostavat ooppera, mökkeily, luonnon näyttävyys, käytännön alat, taiteet, läheinen Uuden Valamon luostari, vanhempi väki, lomailu, savolaisten maine taitavina ja elämänviisaina sekä tunteiden painotus, jonka vaikutuksesta taitoihin olen yrittänyt kirjoittaa jotakin blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi mm taito-ohjeita.

26.7.2017   Savonlinnaan tulevat suomalaiset matkailijat ovat yleensä lapsesta asti tienneet Savon olemassaolosta ja tulevat matkalle, kun ovat miettineet vaikka, että savolaiset käsityöt ovat hienoja, taitavat savolaiset olla taitavia, tai että ooppera on hieno, olisi kiva edes kerran elämässään nähdä oopperaesitys, mikseipä vaikka Savonlinnassa. He siis odottavat korkeaa taitotasoa jo tullessaan.

Venäjän Putinin huominen vierailu Savonlinnassa saa miettimään venäl'äisiä yms. Tyypillinen kai venäläinen käsitys kiinalaisista vaikuttaa kuvalta siitä, miten jotakin kulttuuria tai elämänalaa hienona pitävä opettelee sitä tuon toisen kulttuurin keskuudessa. Se ei siis ole kiinalaisen tavallinen taitotaso omassa maassaan. Aika tyypillinen venäläinen matkailija Suomessa taas vaikuttaa poissaolevalta ja viivoja ym merkintöjä tekevältä kuin henkilö, joka on ei-kiinnostavassa aika ikävässä paikassa matkallaan jonnekin muualle kiinnostavaan ja mukavaan, kiehtovaan. Merkintöjä tekee kai henkilö, joka on luvannut tsekata tai pitää silmällä jotakin ihmistä tai tekemistä tai aihettaa, josta ei itse ole kiinnostunut mutta joka on suosittelijan lemppari, ja siinä kai yleensä käy niin, että hän sysii syrjään sen, jonka lemppari tuo juttu on, ja koettaa korvata koko jutun omalla lempparillaan, joka lienee Kiina tms.
27.7.2017   Tuohon pitäisi kai huomauttaa, että suomalaisista Suomi on älyttömän kiinnostava paikka, maailman napa, Suomi korjaa koko maailman paremmalle tolalle mm kokonaiskuvallisen järjen, tervehenkisyyden ja yhteiskunnan toimivuuden sekä vapauden ja elämänlaadun kannalta.

4.8.2017   Ruuanlaitosta kaksi taito-ohjetta http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/08/ruokaa-nuotiolla-tai-mokilla.html
Ostoksissa onnistumisen taidosta niin ikään ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html

Tässä nuo ruuanlaitto-ohjeeni:
"Ruokaa nuotiolla tai mökillä

En näitä ruokajuttuja niin osaa, mutta tuollaisia yleisempiä taito-ohjeita laadin:

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html
""Paremman makuista samasta

Kun ruokaa kypsentää tai sen osien määriä arvioi ja on ennenkin tehnyt samaa tai samantapaista ruokaa, niin on tunteenomainen mielikuva siitä, milloin se kypsennettynä tai millä ainemäärillä olisi ollut parhaimmillaan tai juuri tietyntyyppisenä parhaimmillaan. Ja kun ottaa ohjeekseen nuo tunteenomaiset mielikuvat aikamääristä, kypsyysasteista, ainesten määristä, erilaisten elementtuen sopivuudesta yhteen, yms, niin samalla määrällä vaivaa, aikaa, rahaa, aineksia saa parempaa ruokaa."

Vastaavasti jos on muussa taidossa omaa osaamista, niin tunteenomaisten mielikuvien mukaan rytmittäen voi yltää parhaimpaansa."

Terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html :
"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa, että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä." "

 16.10.2017   Viimeisen vuoden aikana olen tullut mm kutoneeksi ja Savonlinnassa se on sujunut paljonparemmin kuin aiemmin, ja niin olen tullut kirjoittaneeksi myös kutomisohjeita aika monta ja kääntäneeksi osan englanniksikin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html ja http://learntalents.blogspot.fi/2017/10/knitting-tips.html ( knitting tips ).

23.11.2017   Ehkä nuo kutomisohjeet http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html ovat ihan hyviä, kun savonlinnalainen kulttuuri tukee käsityötaitoja ja minulla taas on opetustaitoja mutta aloittelijan näkökulma kutomiseen.

9.12.2017   Viimeisen vuoden aikana kutomiani, Savonlinnan kuuurin myötä ekoja käyttökelpoisiani.

20.12.2017   Samassa blogissa on mielestäni oniistunut, elintilaa tuova ohje vaatteiden omelemisesta ilman kaavoja, ihan vain haaveensa oppainaan http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html

Savonlinnan kaupoilta oppimisesta

Savonlinnassa on tuntunut olevan taiten pidettyjä kauppoja, joista saa hyvää mukavaa tavaraa ok hinnalla, samoin ruokia. Vaikuttaa siltä kuin osalla savonlinnalaisista kauppiaista ja myyjistä olisi taitoa, joka olisi arvokasta oppia muuallakin. Mutta tuo taito näyttäisi tulevan eri pohjalta kuin tee täömä ja tuo yms mekaaniset ohjeet. Tyypillisesti kauppias kai ajattelisi, että pitäisi asua jonkin aikaa Savonlinnassa ja ottaa oppia siinä asuessaan, sillä Savonlinnalla on vetovoimatekijänsä, joista asukkaat ovat harrastuneet, etenkin mökkeily ja oopperan tapaiset asiat, ja niin kauppias ja myyjät myyvät tuotteita, jotka jotenkin aukeavat tuollaisen harrastuneisuuden myötä: ovat hyvät käyttää ja mukavat jotenkin sillä tavoin harrastuneelle. Noin se, kelle myydään, aukeaa harrastusten yms harrastuneisuuden myötä, sen myötä millaista väkeä seudulla asuu ja pääasiassa matkailee.
Tämä on ihan vastakohta sille, kun Posti näyttää mainostavan pakettien lähettämistä kuukausina, jolloin ihmiset eivät niin jaksaisi lähettää paketteja. Tasainen myynti läpi vuoden ei ole itsetarkoitus, vaan kohderyhminä tai mallihemiilöinä pitäisi olla niiden, joille posti on luonteva hyväätekevä elämänalue, hyvää tekevä lisä elämässä, ja joiden esimerkki on hyväätekevää muille. Siis esim. jos haluaa paikata kesän hijaisia kausia, niin löytää ihmisryhmä, joka tykkää silloin lähettää postia, esim. kesäaiheisia kortteja kirkonkylältä tai jonkin matkasta unohtuneen tarvikkeen.
Savonlinnassa matkailupaikkakuntana tuntuu olevan se, että vaikka erityisesti hulehditaan pääryhmät, joita Savonlinnassa käy ja asuu, niin pyritään myös kasvamaan taitdoissa (esim. vanhukset yms vanhempi polvi, jo kokenut ja taitava, kenties taide, uskonto, elämänkokemus tukena) vastaamaan pienempienkin ryhmien tarpeet ja toiveet, olemaan hyväätekevä vierailukohde,ostospaikka vaikkapa vain kerran vuodessa tai joskus vain, etenkin niille, jotka savonlinnalaisuudesta ovat viehättyneitä, joille tarjontaa pitäisi olla juuri Savonlinnassa. Sekä toki lapsille, nuorille aikuisille yms mukana tuleville, jotta nämä pääsisivöt oman elämän alkuun, ainakin jotenkin itselleen toimivalla tavalla.

Leppoisuus

Savonlinnassa, kai siksi, että se on matkailupaikkakunta, lomailuun ja taiteeseen tavallaan matkailijoiden myötä omistettu, on tyyli leppoisa. Osasyy on se, ett ollaan mummola. Ja mökkeily toki on samalla suunnalla ja pikkupaikkakunnan elämänmenon rauhallisuus. Mutta leppoisuudessa on se vika, ettei se aina tuo hyvää oloa vaan jotenkin onton, lavastetun oloisen tai turhaan yritetyn. Ja niin jää miettimään, että menikö pieleen vai oliko tämä vain lihaville tai kuuluisiko oikeastaan etelään, tropiikkiin tms. Ja niin se ei ole niin onnellista kuin miltä näyttää, mitä hakee. Se, mitä oikeastaan haetaan, olisi kai tyyni eheys, joka tavallaan on leppoisaa, mutta joka syntyy sään kanssa eheällä tavalla olemisesta (ks. vuodenaikakirjoitukseni http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ja lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html ) sekä se, että maailma on eheällä tolalla, oma suhde maailmaanon eheä (katso "Elä ja anna toisten elää"-ohje http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html , elämänviisaudesta ja sosiaalisista taidoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/suomenkieliset-suomalaiset-sosiaaliset.html ja järkiperusteisesta moraalista http://finnishskills.blogspot.fi/2013/04/rationally-grounded-moral.html ) ja toisaalta oma ajattelutapa ei ole liian koulutettu, epäviisas, liikaa väittävä tms vaan oma meininki ja lähiympäristön elämä on tervehenkistä (katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/suomalainen-ajattelukyky-helppo-kurssi.html ja tervehenkisyydestä, terveellä tavalla tekemisestä yms pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ). Näin elämäntapa on eheä, mikä tuo tyyneyden ja seesteisyyden, helpotuksen tunteen, vapautuneisuuden ja elävöittyneisyyden sekä tervehenkisyyden ja maailman hyvälle tolalle. Siitä liikkeellä ollessa sitten kun lähtee etsimään elämänkokemuksen kiehtovia soivia kohtia (katso http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi  ja http://liikuntaa.blogspot.fi ), vähän kuin musiikkia: oksat tien yllä, valo siivilöitymässä niiden läpi, linnun lennon näyttävyys ja kiehtovuus, tuulenpuuskan tuntu, omien lihasten kantamana askeleet keveämmin, ihmisten kohtaamiset ja ohi kulkemiset sosiaalisuuden silmin, päivän tekemisten mielekkyydet ja elämänsisällöt, motivaatiot, soivat elämänrytmit, asiasisältöjen ja eri ihmisten tekemisten mielekkyydet, miljöön kiehtovuus, parannukset elämään, kunkin hyväätekevä paikka maailmassa, yhteys laajemman maailman elämään, moraali (katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/09/kalevala-ja-taito-ja-tunteet.html ), ym

Onko turvattomuuden syy tsemppaamiseen painottuvassa kulttuurissa?

Savonlinnassa asuessa on monta asiaa,joihin tsempataan: in ooppera, vanhukset, taide, uskonto (UudenValamon ortodoksiluostari on kohtuullisen lähellä Heinävedellä), mummolan luominen, luonto, rikollisuutta vastaan varautuminen, vapaa-ajan omin päin harrastettavat asiat ja samaa linjaa vetää myös Itä-Savo-lehti, jota paljon luetaan. Voiko olla, että tsemppaaminen vie voimia muista tekemisestä ja ne jäävät osin huolehtimatta siksi ajatksi, kun tsempataan. Ja sitten kun muutkin tsempaavat johonkin, niin ympäristöstäkin yllättävän moni on jättänyt jonkin osan asioista huolehtimatta, vaikka ihan osaavaista on. Tsemppaamisessa on myös se, että osa väkertää asioita, joita ei niin osaa, ja niin syntyy koordinaatiokeskeisesti näkömielikuva ohjeena tehtyjä juttuja, mikä on vähän samantapaista kuin lavastaisi eikä eläisi, ja tyuttu juttuhan on, että lavastuksen kohdalta puuttuu yleensä luotettavuus: ei olla huolehdittu muttei välitetty sanoakaan, ettei huolehdita, ja niin on siinä kuoppa, johon pudota, ansan tapainen. Ja siksi siis jatkuvasti turvatonta.
Näin kesällä, kun kesä vie päähuomion, niin tsemppaaminen jää vähemmälle ja siksi on sitten tavalliseen tapaan tyyntä, turvallisempaa, vähän niin kuin muuallakin.

Laitetusta mukavuudesta aidoksi ilon ja onnen lähteeksi

Liittyneekö siihen, että kun jollekin asialle on tilausta muttei kyllin taitavia tekijöitä, niin se tulee tehtyö jonkinlaisena näköisjäljennöksenä, jossa aidon hengen on korvannut ruoka tms. Vai siihen, että kun taitavakin tekee jotakin työkseen, niin urakka on niin suuri, että henki siitä kärsii ja niin sitä paikataan kaffetauolla ym. Niin siinä sitten käy, että jos tekee ihan ohjeen mukaan tai kyljessä kiinni seuraa pitäen, niin tulevat samat puutteet omaankin tekemiseen ja elämiseen eikä synny aitoa onnea. Sen sijaan, jos pitää isompaa etäisyyttä ja katsoo, mikä oli ideana, oli ideana luoda mahdollisuus johonkin hienoon ja kivaan, niin siinä sitten omin päin tehdessä, omien taitojen varassa syntyy ihan hyvä hetki ja hyvähenkinen tekeminen, iloa ja onnea. Näin matkailupaikkakunnalla kai käy luonnostaan isolle osalle matkaijoista, ainakaan oudommista. Mutta sitten taas matkailupaikkakunnalla asuvat helposti romahtavat tuohon lokeroon, että teen ihan niin kuin täälläpäin tehdään. Elu useampi tekeminen, vapaamuotoisempi tekemisentapa, paljon vähemmän seuran pitämistä siinä tehdessä ja ympyröistä toiseen vaihtamista niin, että esim. paikkakunnalta toiselle tms kulttuurinvaihdoksia tehdessä löytää itselle hyviä uomia olla tuon uuden kulttuurin kanssa, ja sitä myöten hyviä tapoja löytää oma tiensä vanhoissakin ympyröissä. Harrastukset tuovat tällaista omaan arkeen: ollaan motivoituneesti eri ympyuröissä, eri paikassa, eri tekemisissä, eri määrin tuttujen ihmisten kanssa tekemisissä ja tullaansitten säässä kuin säässä kotiin ja aloitetaan ikään kuin uudelta pohjalta tavallinenkin arki: saadaan valita juuri hyvä itselle sopiva tapa, jokin mihin harrastuskiva antaa nostetta.

Kerimäen lomarauhan julistuksesta

Kerimäen lomarauhan julistuksesta puolestaan tuli mieleeni, että olisikohan sinne iloa hevosneulekuviostani http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html

"Eli kipuihin näyttäisi auttavan tämän hevosneulekuvion katseleminen.

Hevonen on oikeastaan laadittu tunteidenmukaisen elämän malliksi. Lisää tilaa tunteille voi helpottaa kipuja, sillä kivut usein ovat seurausta siitä, että jokin asia on hankala kantaa, painostaa, on ikävä tms, milloin tilaa omille tunteille tuo vapautta olla ilman että satuttaa itseään jotenkin.
Hevosessa on olennaista, että se kaartaa eikä tule suoraan kohti, mistä syntyi konflikti ja lisää kipua, vaan se kaartaa niin kuin sen mieli tekee, jolloin se koko ajan valitsee hyvän reitin ja hyvän tavan olla ja tehdä,mikä lievittää kipuja, kun voi valita hyvät vaihtoehdot.
Hevonen kirmaa omilla teillään ja viihtyy, mikä myös helpottaa oloa, kun voi valita itselleen juuri sopivan tekemisen, tekemiset, tekemisentavan yms.
Hevonen on neulekuvioksi laadittu, siis mukavien monien pitämien telkemisten meininkiä ja niiden sosiaalisuutta, samaan aikaan kaffetauon tapaan pehmennetty sosiaalisuus että harrastavan ihmisen vapaamuotoinen ystävällinen, joskin muut etäämmäs ainakin osan aikaa jättävä tavallinen jutusteleva sosiaalisuus.
Hevonen on kirmatessaan myös tervehenkisen liikunnallinen ja itsenäinen luonne.

Kuva on sosiaalisella silmällä katsottava eikä tarkkaan matkittava tai yhtään näyteltävä, vaan omin päin opettelemisen tavalla tehtävä samasta teemasta juttuja, etenkin siis tunteidenmukaisuutta, ja kuulosteltava, miten se vaikuttaa oloon.

"


9.6.2017   Kesäajan huonosta olosta ja harminaiheista eroon pääsemisen ohjeita vuodenaikakirjoituksessani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Savonlinnan tori

Kuvia Savonlinnan torilta, en muista miltä vuodelta.

Vanhus, merkkihenkilö versus huithapeli

Nätkillä, missä asun kerrostalossa, on väki aika vanhaa, on vanhuksia ja osaavaisen oloista porukkaa. Toisaalta tuntuu, että osan aikaa monelle nätkiläiselle käy niin, ettei tule kuunnelluksi ihan tavallisissa asioissa, missä yhteiskunnan pitäisi toimia ja osan aikaa toimiikin myös nätkiläisillä. Siihen on syynä jokin sellainen, että nätkiläinen osaavaisen vanhuksen tapaan miettii sekunnissa jonkin ison jutun läpi hyvällä laadulla ja vuosikymmenten kokemuksella, mutta juttukumppani olettaa sellaisen asian miettimisen vievän puoli vuotta kirjoihin yms turvautuen. Toisaalta tuo tyhmempi saa yhteiskunnan toimimaan kohdallaan, kun miettii niin näkyvästi ja pitkään. Ja taitavalta taas jää käytännön harjaannus vähäiseksi, kun monet asiat ovat liian simppeleitä, menevät nopeasti, eivät vaadi kommunikaatiota tai menevät tilt tuon toisen osalta. Mutta onkos nyt tuo että sekunnissa miettii sellainen taso, mitä tuovat mieleen Aasian temppelit: joku siellä ons ekunnissa vanhuksen tapaan pohtinut asian joka tavallista aikuista onn askarruttanut pitkään? Ovatko nykyajan osaavaiset jotenkin korkeampaa taitotasoa kuin aiemmat? Pitäisikö heidät luokitella jotenkin omaan luokkaansa? Vai ovatko vanhoihin tuttuihin luokituksiin kuten taiteita ymmärtävä ja uskonnollinen kiipineet ne, joiden ymmärrys kumminkin on kovinpaljon heikompi? Merkkihenkilö ei ole taulun lailla paikoilleen jumiutunut henkilö ainakaan luonnostaan vaan haluaisi oman elämän myös, noiden sekunnin tms työrupeamien lisäksi. Ja siksi tarvitsisi jokin luokittelu olla, että kuka osaa mitenkin hyvin, miten paljon ymmärtää ja kantaa vastuuta.

Eheys versus paussi tms

Itä-Savo-lehteä lukiessa, maalausta harrastaessa, matkailusta oppiessa, mummolaan ja uskonnollisiin huomiota kiinnittäessä oppii, että monesti on sen, minkä motivaatio oli olla eheä, tilalla tauko, ruoka, mitään tekemättömyys, odottaminen, lihavuus, näytteleminen, ohjeen noudattaminen yms
Nuo ovat osaamattoman versio siitä, minkäpiti olla eheää. Kun vain koulumaisesti pakerretaan, tarttee paikata jollakin ja se on usein ruoka ja tauko tai lomapäivä tai ihan vain ohjeen kirjaimen mukaan tekeminen, vailla henkeä ja omaa ymmärrystä. Mutta varsinainen toimivuus olisi ollut eheyden varassa. Sitä eivät kuitenkaan kaikki osaa kopioida tai haluakaan koska ovat eri ihmistyyppiä ja heillä eheys löytyy toisesta tyylilajista. Eheys ei yleensä ole tekemisten kopioimisessa vaan vireessä ja sitä mitä elementtejä edes vähän olisi hyvä olla päivässä.
Eheys on jumiutumattomuudessa: pääsin pois pinteestä, nyt voin valita, mitä haluan tehdä. Eli eheys ei ole paikoillaan olemisessa vaan siinä, että tekee sitä sun tätä, mitkä voivat rönsyillä uusiksi tekemisiksi, uusiksi paikoiksi, missä käydä, ihan erirytmiseksi ajankäytöksi, etukäteissuunnitelmitta, omna mielen mukaan, turvaverkoista luopumatta. Luonnollisessa rytmissä on turvaa, kun ystävä näkee, että itse juuri nyt haluaa niin, eikä niin, että tekisi jotakin pakotettua ja sitten vain kutsuisi sityä omaksi valinnakseen, tai taktista.
Yleensä eheys on siinä, ettei ole valmista hahmoa, johon tekeminen vängetä, vaan ollaan vapaasti ja sivistys antaa vinkkejä siitä, miltä suunnalta toimivuus löytyy. Eheys ei siis synny kopioimisesta vaan taidon seuraavasta vaiheesta: ovat kaikki tiet avoinna ja omaa kiinnostusta on vielä, aito, tuore innostus.
Ruoka on usein tekemisen korvike: jos on oikein huono päivä, pakkopulla, niin syö tyynnykkeeksi, saadajseen edes jotenkin hyvän mielen. Eri ihmisille ovat eri paikat ja eri tekemiset mahdollisuuksia täynnä tai pakkopullia. Siksi on kamalasti väliä sillä, että muuttaisi jonnekin, missä viihtyy, on hengenheimolainen, missä ei ole samojen vanhojen vikojen lyttyynpainama, vaan missä oikeat elämänalueet ovat keskiössä.
Kireä, venytetty, työn rasittama, tai opintojen, vääränlaisen seuran ohkaiseksi tekemä, kaipaa jotakin tyynnykettä mutta ennen kaikkea elämänolosuhteiden korjaamista, mihin sivistyksen suomat mahdollisuudet ovat yleensä parhaat - vaatimatta vuosien koulutusta tai sitä, että olisi tiettyä ihmistyyppiä, vaan ihan jo koulupohjalta, arkijärjellä ja hyvällä tahdolla, perussivistyksellä, yhteiskunnan instanssien tuella. Esim. kirjasto avaa lukemattomat eri harrastulset, ammatit, paikat, elämäntavat vaihtoehdoiksi, mutta jotkin niistä vaativat muuttamista eri paikkakunnalle tai ammatin vaihtoa, mutta ne tiet oavt avoinna. Tai työvoimatoimistosta saa hakea minkä alan työtä vain, jota rakentavasti tekisi ja jossa viihtyisi, on hanttihommia, työssä oppimista ja koulutuksen myötä tulevia ammatteja eri paikkakunnilla, jopa ulkomailla.

17.5.2017   Kun aloittaa jonkin uuden hienon harrastuksen, josta kenties toivoo ammattia itselleen, vaikka se houkan toivo olisikin, niin harrastuksen ilmapiiriä jää kohdalle, arkeen, samoin harrastuksen teoriaperpektiivi jää arjessa pyörimään mielessä. Jos tavallisesti harrasrtaisi, niin harrastus olisi taito ja osa-aikainen tekeminen, sen teoriaperspektiivi yhden elämänalueen tietoa, ei koko ajan mielessä pidetty, ja niin elämälle jäisi tilaa, voisi tehdä monimuotoisesti ja rikkaasti, oppisi samalla muista samantapaisista taidoista ja laajemmista elämänmahdollisuuksista, saisi omaa potentiaaliaan mukaan sielläkin, missä kurssin opettaja ei niistä osannut kertoa. Mutta jotkut ovat ulkoa lukijoita, heikommalla ymmärryksellä mukana sinnittelijöitä, jotka eivät etsikään hyvää henkeä ja isompaa taitoa tai elämänlaatua muuta kuin lämmintä ruokaa ja seuraa. Usein he onnistuvat ruksimaan joka kohdan, että juu olen sellainen ja sellainen ja harrastan ja tiedän tästä aiheesta ja olen aikonut ja viihtyisn yms, mutta lättänbästi, vailla aitoa voimaa ja aitoa ymmärrystä, viisauden elämääkoskettavuutta. Mutta siksi he siis saavat usein virallisen esikuvan tai jonkin elämänalueen harrastajan aseman, jolloin muut joutuvat tekemään perässä, mikä lättnöittää meininkiä valtavasti ja laskee sen taitotasoa ja potentiaalia niin ikään valtavasti, mutta pitää kyllä kirjatiedon mukana, tai sosiaaliset suhteet huonekalujen tapaan. Mutta sellainen ei tuo onnea, vaikka pakotettua tyyneyttä voi tuoda. Aloittelijan tapa harrastaa on usein rikas ja motivoitunut, muuta elämää mukaan ottava, jotenkin hyvällä tavalla tekevä, onnellinen, samoin harrastelijan, joka silloin tällöin tekee innolla omia teitään, elämänmakuisesti, viisaasti, elämänviisaudella, maailmasta ymmärtäen. Opin pitäisi olla osan aikaa mukana tekemisen tukena ja osan aikaa vain maailmankuvan yksi osa, johon oma näkemys tuo lisäsyvyyttä. 

Kauneudesta ja komeudesta

Huvikseni tällaisen tekstikasan kehitin, jos savolainen haluaisi olla kauniimpi tai komeampi.


http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa.html

Vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html maaliskuun osion lopusta
"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."

"
World Is Of Love (a mechanical model)
World Is Of Love

All action is based on what works i.e. on what is healthy.
The healthy is what our nature guides us towards,
what we naturally feel love for.
So the world, all it’s dynamics,
is based on the healthy, which we love.
On a flowery language: “The World Is Of Love!”

A thought by Hannele Tervola

Say that all man-made things which are
1) fully functioning,
2) optimized for many purposes at the same time and
3)used rationally wisely in the light of one's whole picture of the world,
are "healthy".
Notice that we like strenght, protection, speed etc., so we mildly love the healthy artificial things too, and the ideally good we would love.
This way the above thought applies also in the modern world full of man-made artificialities.

This is also a social skill: to see the place of each thing in the healthy natural original ages old way of living. That is a little bit the same as the social role of a stupid person: "Here am I doing this thing that I am motivated toward naturally, like you too can see in yourself the natural inclination for this type of things." and so the other one is slightly amused and does something along the same lines but one's own version, kind of catches the tune of doing. And so for some minutes things run smoothly and everybody is happy. This is connected to learning about healthy natural ways of living on all areas of life: enjoyable motion, watching beauty, enjoying friendly conversations, doing nice things according to one's likings, caring for the major matters of the world, reacting emotionally to different things in life and in the world, etc.
Reading poems can teach one to see the beauty and harmony in life, kind of like this thought here."

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/

http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Rikollisuuden määrästä Nätkillä

Koulussa vuosikymmeniä sitten taidettiin opettaa, että ennen sotia oli Neuvostoliitto antanut Suomelle nootin, ja niin vaikkei nyt ole niin huomannut juuri Venäjään liittyvää sodan uhkaa ilmassa aiemmin, niin tulee verrattua tilannetta Nätkillä sota-aikaan, eikä tilanne ole nyt yhtään rajumpi kuin tavallisesti, en ainakaan ole huomannut. Venäläistä ilmapiiriä on tavallista enemmän, mutta tavallisenakin iltana on voinut kuulut jostakin lähistöltä pamaus tai muutama kuin joku olisi ampunut, on joutunut varomaan ikkunoita, jos sisällä on valo eikä verhoa kyllin hyvin ikkunassa. Ja ruuat joutuu vahtimaan. Ja tuuletusilmassa on usein jokin haju kuin kaasun ja käryn väliltä, mutta se leijailee alueella kai laajemmin, vaikka tuntuu tulevan alakerran naapurista, lieneeköhän lämmityksestä? Mutta kumminkin myös tuuletus on aika usein hankalaa. Ja yöksi barrikadi ovelle. Väki vaihtuu kamalasti ja usein tuntuu teemana jotenkin olevan murhat, vaikken enää ole huomannut ihan selviä murhilta vaikuttavia tilanteita niin kokoomuslaisen ajan alkuvuosina. Turvattomuuden tunnetta tavallisesti tuovat oman rapun kävijät, etenkin jos joku puuttuvan oloinen ravaa rapussa, vaikkapa sairaanhoitajan ja ilkeän väliltä. Ja viereisessä talossa kai asuvat monimetriset käärmeet, pythoneita vai anakondia vai mitä jonkun naisen kanssa asuvat, muttei kai samassa rapussa ylimmässä kerroksessa pihan puolellla kenties asuva niin ikään omnimetrinen kiltti boa, vaikken käärmeitä osaakaan, niin tunnelma on niissä ihan eri. Ja se kun joku tuntuu muuttavan rappuun ja sitten eipysykään siinä. Tai kun pihalla lapset leikkivät murhia, mopokerholaiset tuovat mieleen muistumia parin kolmen vuoden atakaisesta jengistä, vaikkei enää ole pihalla vaikuttanut mitään sellaista olevan, ja jotkut kulkijat päiväsaikaan vaikuttavat pahaatekeviltä ja pimeän aikaa pihalla kulkee ainakin joskus viikatemiehen tai -naisen ( pretorialainen vanhempi nainen) näköisiä hahmoja, ei uskaltaisi ulos enää silloin.

Ulkomaalaiset ja savolaisten selkä

Helsingissä kun nuorempana asuin, niin siellä tunnuttiin oelttavan savolaisten olevan omatoimisia ja kyllä pärjäävän vaikka missä. Ja niin kun jollakulla oli jokin muuhun Suomeen liian rikollinen edesottamus ja kysyi, että mites sitten Savossa, käykö tällainen siellä, niin vastattiin yleensä, että voithan mennä kysymään savolaisilta, ja siitä kai ne rikolliset sitten tänne tulevat, ja varmuuden vuoksi eivät kai kysy vaan ryhtyvät rikollisiin puuhiinsa omin päin. Niin että jos joku vaikka olettaa, ettei ruotsalainen hyökkäisi suomalaisen kimppuun, niin savolaisen kimppuun ehkä kyllä kumminkin. Ja täällä Savonlinnassa asuessa kuymminkin saa vaikutelman, että Savonlinnan seudun ominaispiirre ovat kesäiset oopperajuhlat, pidetään siitä, kun on taidetta, musiikkia, kesäinen vehreä paikkakunta historiallisine museolinnoineen.Ja sitten vain on lisäksi se matkailupaikkakunnan riesa, että on paljon ulkomaalaisia. Näitäkö oopperafaneja, taidemaalareita, mökkitalkkareita yms sitten ne rikolliset saavat tappaa tai muuten riesana olla? Jos kiva ihminen muuttaa musiikin perässä, niin se on ihan eri asia kuin ritarilinnan houkuttamana. Kumminkin musiikki on kiva yhdistää hienoon ritarilinnaan. Mutta ruotsalaisia ei sitten meillytä se, ettei tänne kaivata ihan toisenlaista ruotsalaista jöötä tai ruotsalaista sodankäyntiä kulissien turvin. Ja ulkomaalaisia tuntuu olevan niin kummista maista, että tuleeko heitä juuri sielät, mikä suomalaisia eniten kiehtoo, mutta mistä ei yleensä kerrota, että miten menee, jos heitä on Suomessa tai muutenkaan kuule heistä paljoa, kuten vaikka alkuperäiskansoista toisista maanosissta vai mihin tuo mökkeilevä suomalainen oikein samaistuu, ja liian kireässä työssä tai koulussa käyvää huojentaa maininta ihmissyöjistä Savossa, muttei se tarkoita, että niistä haluttaisiin iso ongelma, haluttaisiinpahan vain kuulla, tarinoita kuin satukrijasta.

Savonlinnasta haettua ja omia kirjoituksiani

Moni jos tulee Savonlinnaan hakemaan huahdustaukoa työelämään, opintoihin tms, niin taide, luonto, omakohtaisuus ja uskonto sekä vapaa-aika ja vanhukset sellaisia usein tarjoavatkin ja ne ovat iso osa matkailupaikkakunnan viehätystä.

Omia kirjoituksiani on samalta suunnalta:
* lisää tunteidenmukaista vapaa-aikaa terveiden elämäntapojen tienoilta työtehon kasvattamisen varjolla, siis urakkapalkatun työn palkasta tinkimättä http://workandfreetime.blogspot.fi (ekan blogitekstin kirjalinkki ei ole niin outrageous)
* näin opit lahjakkuuden ja taidot kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiisi + kamalan monta sosiaalisen lokeron vaihdon ohjetta haavealoille päin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
* tautien ja vaivojen parantamisohjeyritelmiäni http://parantamisesta.blogspot.fi
* undulaatti osaa kuolla suruun http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi/2016/02/suruun-kuolemisen-taidosta.html
* vain kiva työ kannattaa http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/04/vain-kiva-tyo-kannattaa.html

8.4.2017   Näitä kai myös ainakin pääkaupunkiseutulaiset kaipaisivat kirjoituksistani:
* http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2017/02/mita-puitapensaita-taimia-jatetaan.html
* taito-ohjeita http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/

Nätki Savonlinnassa

Itse olen tykännyt Nätkin kaupunginosassa asua, jotenkin viihtyisää, vaikka samalla varuillaanolevaa. Mietin tässä, että mistä tuo leppeä viihtyisyys johtunee. Yksi on ainakin, että puut (pääosin mäntyjä ja koivuja) ovat täällä taloja (3+1 krs) korkeammat ja pihasamme metsikkö, mikä luo talojen luo puuston suojaa, mutta toisaalta kulkutiet ovat avarat, ei tule ahdas olo eikä ole väijyntäpaikkoja kulkuteiden vieressä pihalla. Vanhuksia on paljon ja seudun rooli on olla mummola, mitä myös Itä-Savo-lehti auttaa. Vieressä tapasi olla kaksi kilpailevaa ruokakauppaa ja kapakka, vaikka nyt enää yksi ruokakauppa ja lieneekö siksi, että Savonlinna on matkailupaikkakunta vai oopperan tuoman taitojen tavoittelun vuoksi vai kulttuurien kohtaamisen, mutta meininki tuntuu olevan, että ne, jotka eivät ole mummolamaisia, tai kai mummotkin, huolehtivat ruuat hyvin, vähän kuin tarjoaisivat jollekin joka kerran, milloin jää leppeämpi kuin viikonlopun tunnelma viikollakin. Mökkeily ja käytännön alat tuovat seudulle muuttajina niitä, joille muiden alojen kaupunkielämä oli vääränlaista ja savolaisuus taas tenhoavaa. Oopperan vaikutus ja väestön ikääntyneisyys tuovat jonkinlaista leppoisuuden ja bravuurien tai onnenkantamoisten oloisten harrastuksissa onnistumisten yhdistelmää. Ja luulen, että moni harrastaa taiteita tai uskontoa, tai on jopa niiden ammattilainen. Johtuneeko siitä vai mistä vaikutelma murhista: joku pääsee hämäävän helpolla jostakin, kiltin oloinen mutta uskomattoman taitava, ja niin joku ei-niin-taitava sitten kuolee siihen, kun yrittää perssä, tai siltä täällä vaikutta, mutten varmasti tiedä.
Knassa autojen äänet eivät kuulu häiritsevästi, vaikka niitä on. Pihalla talot suojaavat http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html ja ne on osattu rakentaa siltyä kannalta hyvin. Lähiteillä on nopeusrajoitus 50km/h, mutta useimmilla pienillä omakotitaloalueen teillä ajetaan paljon hitaampaa, vähän kuin maalla maisemia katselisi. Kanssa autolla-ajotapa on kivemman kuuloinen kuin monessa paikassa muualla, jotenkin tunteidenmukaisempi http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/savolaisesta-autolla-ajotavasta-taidosta.html . Alue on suuren järven rannan reunaa myöten eli pitkulainen ja tiet järven rannan suuntaisia tai lyhyitä,useimmiten ihan hitaasti ajettavia pätkiä kohtisuorassa rantaviivaan nähden, ja tuntuu kuin alempaa kuuluvat autojen äänet jäisivät rinteeseen, kai siki, että autotie on joko jyrkässä rinteessä kiinni tai sitten tienvierustalojen takana.

Ja ainakin meillä näissä kerrostaloissa on vanha taitava talonmies apulaisineen. Luulen, että hän miettii työtään vähän kuin huolehtisi hotellista, ja siitä tulee jotakin pehmennystä karuun miesvaltaiseen talonmiehen työhön. On myös nopea ja osaavainen, vähän siihen tapaan kuin nuori oppilas erityisen hyvän oppikirjan hyvin ohjeistamilta osin, mutta myös nopea ja kätevä, talon tunteva, savolaistaasumista tunteva ym,s.

Tuossa kun puut ovat selvästi korkeampia kuin kerrostalot, on se kiva puoli, että kun minulla oli ikkuna luoteeseen, siis puoliväliin lännen ja pohjoisen väliltä, niin näin usein komeita auringonlaskuja puiden taa. Tai niinhän se on lännen puolella. Tuo tuntui vaativan taloilta etäisyyttä lastentarhan piha/parkkipaikka + katu + parkkipaikka tienvieruspuineen, sillä kadun toisella puolen tie viereen ulottuvan talon reunan kohdalta ei nähnyt auringonlaskua mutta suunnilleen kai yhden rapun leveyden verran kauempana olleen talon kohdalta sen näki..
Tässä, missä asun, on kolme aika lailla samanlaista kerrostaloa U:n muodossa ja piha aukeaa lounaaseen, siis lännen ja etelän välille, mikä tarkoittaa, että pihametsikköön paistaa aurinko siihen aikaan, kun työssäkäyvät tulevat töistä. Niin on paljon kivempi kuin Espoossa, missä talon vieressä oleva metsikkö oli talon pohjoispuolella ja taloa matalampi eli yleensä varjossa, vaikka puut olivat täysikasvuisia.

Tämä kuva on muistaakseni siitä ikkunasta talojen kattojen ylitse, missä kesällä näkyi auringonlasku hienosti puiden taa.

Tuossa ei näy puiden latvoja mutta näkyy, että puut ovat selvästi korkeampia kuin lähin talo, mikä tuo taloon jotenkin suojatun tunnelman. Välissä piha/parkkipaikka ja tie.

17.7.2017   Nätkin kaupunginosa on leppoisaa ja rehevää asukkaidensa tyyliltä, samalla varuillaan. Voiko leppoisuus ja rehevyys johtua siitä, että alueelle alunperin rakennettiin taloja noinkilometrin päässä olevan tehtaan työntekijöille asunnoiksi,ja niin katujen loivasti mutkittelevasta suoruudesta ja pihojen kohtalaisesta koosta tulee mieleen, että haluttiin antaa asukkaille mahdollisuus asua rehevästi, vaikkeivät he työpäivän jälkeen oloaan kovin reheväksi olisi tunteneet. Voiko olla, että se nyt myöhemmin, modernimmassa maailmassa on sen verran rehevyyden lisäystä kuin mitä moni muukinkaipaa asumiseltaan?

20.8.2017   Seudun viihtyisyys on myös osin asumisen asenteesta kiinni: http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html

Kutomisohjeita * Hevosneule

Oliskohan tästä tunteidenmukaisen elämän ohjeesta iloa savolaisille?

Lisää aiheesta:
http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html
http://finnishskills.blogspot.fi/2012/10/live-and-let-others-live.html

* * *

4.10.2020   En ole tänä vuonna kutonut, vaikka yhdet villasukat pitäisi kai kutoa, mutta muutama vuosi sitten laadin monta kutomisohjetta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/12/neulomisesta.html ja käänsin ne englanniksi aika isolta osin http://learntalents.blogspot.com/2017/10/knitting-tips.html

Sattuma ja varjeluksen taito

Olen alun perin kotoisin pääkaupunkiseudulta Hlesingistä, mikä oli kamalan akateeminen mutta muuten rauhallinen ja sivistystä arvostava paikka, jossa jotkin sivistyksen huolehtimat asiat sujuivat oikein hyvin mutta missä prakasi, sitä ei useinkaan osattu huolehtia. Savonlinnassa ihmisten taidot ovat erilaiset. On käytännön ammatteja, matkailua, oopperaa ja muuta taidetta, luontoa, kaupaa ym. Täällä kun sattuu jotakin, mistä pääkaupunkiseudulla olisi ajateltu, että sattumaa, niin ihmiset jäävätkin katselemaan sitä ja arvelemaan sen perusteella, mitä kannattaisi tehdä, kun ensin ovat arvioineet, keitä on paikalla ja millaisia ovat. Esim. nyt kun katsoin ikkunasta, niin viereisen kerrostalon rapun edessä on vanha musta henkilöauto ja ihmettelevät, että onpa simahtanut pahasti koko auto siihen, taitaa olla juuttunut tosissaan. Ja miettiuvät sitten jotensakin siihen taopaan kuin lemmikkieläimen edesottamuksista, että olisiko auton omistaja niin kovasti halunnut jäädä tänne. Ihmisistä katsotaan yleensä taitotaso, että mitä vaalivat ja mikä heiltä jää huomaamatta ja rempalleen kai kuin nuorelta venäläiseltä. Ja suojellaan sitten kotia noilta huonoimman tason omaavilta, etteivät tökeryyksissään riko taidemaalausta harrastavan vanhuksen elämänpiiriä, työrauhaa, jota taiteilija tarvitsee. Ja toisaalta katsotaan, kuka haluaa asua täällä ja kuka ei, sillä paikka on tavallaan kiehtova ja tavallaan rankka ja ihmiset niin omantyylisiään, etteivät kaikki siitä pidä. Eli nuo sattumat aukeavat siihen päin, mikä oli kenenkin motivaatio, aidon tsempin ja suuntautumisen alue, kuka sopi minnekin ja kuka oli kamalan taitava tai liian osaamaton tänne. Niin kuin eläin tekee erilaisia jälkiä sen mukaan, mitä on tekemässä, niin jäljissä on hienoiset erot paikoissaja tyylissä paljon eroa, niin myös monen ihmisen elellessä kerroistaloissa lähekkäin, seassa monta kaukaisista maista tullutta asukasta, niin vuorovaikutus menee eri tavalla sen mukaan, kenen eperspektiivi törmää kenen alueeseen, elämän perusasioihin ja kuka mitäkin uomaa elää, onko maalaustaidetta viisastuttamassa tai musiikkia tuomassa supertaitoja, vai onko jonkin käytännön alan hyvin huolehtiva, joka osaa käytännön seikat paikoilleen laittaa, tai ruualla jaksamattomuutensa paikkaava taitamaton, vai paljon osaava ihmeitä tekevä uskonnollinen vanmhus.

Näkemyksellisyyden tunnistaminen

Savonlinnassa pankissa ja poliisilaitoksella asioidessani on vaikuttanut siltä, etteivät virkailijat kunnolla erota näkemyksellistä hötöstä. Niinpä tässä linkkejä teksteihini aiheesta.

Tyhmä on yleensä ruutumallinen ja kömpelö kuin huolimaton, mutta vailla tarkempaa oikeaanosuvuutta. Fiksu näkemyksellinen taas ajatteölee maiseman verran kerralla tarkkaan, joko koulumaisesti kuten koulutetut kirjoja lukeneet nuoret aikuiset tai vanhuksen tapaan elämänkokemuksen tuomalla näkemyksellä aihepiireittäin maisemina mutta myös tuntein ja pienemmässä tilassa vähän kuin sektori tms. ympäröivässä ilmassa.
 Pääasiassa ero on kuin 8-10:n oppilaiden versus 4-7:n oppilaiden koulujärjen osalta.

Ajattelukyvystä ja älykkyyden kehittämisestä http://pikakoulu.blogspot.fi
Pehmeä versus kova sosiaalinen taktiikka http://pehmeavskova.blogspot.fi

Turvattomuus ja se, etteivät kaikki ajattele ympäröivää maisemaa

Mietin tässä, miksi elämä Savonlinnassa vaikuttaa turvattomalta ja miksi itse olen jotenkin synkemmällä mielellä kuin aiemmin. Mietin siinä, että tuleeko turvattomuus vaikutteena naapureilta tms, ja miettiessäni ohimennen eri ihmisiä siltä kantilta, huomasin, että melkein kaikki miettivät elävänsä maisemassa ja siis vaalivat elämisen mahdollisuuksia tuossa maisemassa, ja moni käyttää sivistynyttä näkökulmaa ainakin osan ajasta, mutta sitten on muutama, joka pitää paljon seuraa ja joka ei huolehdi maiseman elämänmenoa mitenkään millekään tolalle: oli yksi tyhmä nainen, iso koira ja yksi romaani. Voiko olla, etteivät romaanit samalla tavoin vaali suomalaisen elämänmenon mahdollisuuksia kuin useimmat muut, esim. siksi että ovat arvostetussa erikoisasemassa taiteen ihailijoiden silmissä? Koirat ulkoillessaan yleensä katselevat maisemia ja pyrkivät käyttäytymään sivistyneesti ja ystävällisesti. Ja moni tyhmäkin sentään vaalii asioita, pyrkii olemaan sivistynyt ja elämään aistit auki. Mutta tuo, ettei huolehdi ollenkaan vaan on kuin pilkkopimeässä ympäristön suhteen, romuttaa kyllä aika paljon turvallisuutta, jos se seuran pitämisen myötä leviää useammalle.
Maisemakatseella on paljon tekemistä hyvän ymmärryksen vaalimisen kanssa: Helppo ja tehokas arkijärkisen objektiivisen ajattelun kurssi http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html

Metsänhoidosta, mitä puita ym jättää

Lainaus ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi

"
Kaltaten vai kukoistaen, metsänhakkuista, rakentamisesta yms

Luen Gary Snyderin runokirjaa Kilpikonnasaari ja siinä on myös runo aiheesta Kulotus: intiaaneilla oli kuulemma tapana polttaa pensaikko joka vuosi mutta latvoihin ei tuli yltänyt. Kulotuksissa kuolee hyönteisiä, kai linnunpesiä ja kenties pikkujyrsijöitä, ainakin menettävät kotinsa ja aluskasvillisuutta kai kuolee paljon. Onko tuon puolustaminen vähän kuin akateemisten teot usein: oma osaamattomuus jättä jonkin olennaisen suuren osan suojatta, tai montakin isoa aluetta, ja toisaalta joitakin yksittäisiä asioita ja mielekkyyksiä tulee vaalittua. Siinä on jotakin avohakkuun mentaliteettia: yksittäinen teoriaperspektiivi on jyrännyt alleen hienon mesikön. Valinnoissa tarvittaisiin enemmän taitoa ja enemmän tasapainoilutaitoa, ja enemmän ymmärrystä oman lähestymistavan vaikutuksista, mm väsymyksen vaikutuksista.
Onnistunut tulos on jotakin sellaista kuin ettö nyt vaalin tätä, minkä tiedän olevan ikiaikainen hyvä asia, vaalin jotakin elinvoimaista, eheää, sinällään voimakasta, kantavaa, uudistumiskykyistä, versovaa.
Se ei tule siitä, että tulen ruutupäällä, että aha tähän piti tehdä se ja se, no tehdäöänpä. Vaan tarvitsee tiedostaa omaa lähestymistapaansa. Metsikkö ja metsikön reunamat, yksittäiset siemenpuut ja vehreät kaunistukset muodstavat polveilevan kokoanisuuden, jonka eri osia katsellessa tulee mieleen eri asioita. Jos tähän jättää tuon ryppään puita ja taimia, niin tuleeko eheä, hyväätekevä ilmapiiri alueelle. Jos jätän reunaan tuon nuoren puun, niin ehdottaako se, että sitten jätän reunaan polbveillen myös muutaman muun samanlajisen tai muuten kivasti yhteensopivan puun tai taimen. Kun kuljen tästä nyt, hyvänä päivänäni, eheänä, niin nouseeko mieleeni kuva kauniista maisemasta: muutama suuri puu, muutama pensasmainen pihlaja tai koivuntaimikko, polveilevat maastonmuodot viehätyksineen, millainen olisi kiva maisema, hyvä kulkea, ymmärryksellä laadittu, hyvä elämän kannalta ja eläimille, entä tuleville puille yms?"