Kesämökin tai asunnon talvilämmitys

Yleensä, kun asunnossa on viileän kostean oloinen ilma, tai jopa kylmän kostea, niin auttaa avata isohko ikkuna ja tuulettaa ikkunan luota arvioiden ehkä kolmannes huoneen ilmasta, oikeasti siis vähemmän, ja sulkea sitten ikkuvat ja ovat ihan kiinni. Kanssa jos kestää kauan, niin ihan vain sulkea kaikki räppänät ym, kun on vähän jo tuulettanut, niin muutamassa minuutissa on taas ihan lämmin ja kuiva ilma. Huoneen yläosaan jäänyt lämmin ilma pakkasella lämmittää nopeasti kuivan pakkasilman. Kanssa jos itsellä on koko ajan villasukat ja vilttijalkojen ympärillä sekä lämmin villapaita, niin ei itse kylmety tuulettaessa ja on heti perään niin lämmin, että voi itse hyvin lämmittää osan huoneilmasta. Mutta voihan se olla, että silloin kuluu enemmän ruokaa tai teetä, muttei se olona tunnu siltä vaan lämpimämmältä. Mutta tämä on kerrostalossa opittua ja tänä talvena patteritkin toimivat. Mutta pitää muistaa varoa,etteivät lemmikkieläimet vilustu, ne voi kai houkutella kauas ikkunasta, jonnekin korkeammalle tai peittää päätä lukuunottamatta viltillä, ja ruokkia hyvin sekä harjata.

Talviulkoilusta

"199. Nämä lämmittelyohjeet, mitä olen kirjoitellut, ovat pääkaupunkiseudulla, siis Eyelä-Sumessa meren rannikolla, oppimaani, kun taas nyt olen asunut Itä-Suomessa Saimaan alueella Etelä-Savossa Savonlinnassa jo 9 vuotta, ja täällä ovat talvet kylmempiä mutta lähes tuulettomia ja ilma on ihan kuiva. Täällä talviulkoilu menee ihan eri tavalla, joka ei oikein sovi välivuodenaikoihin, mutta Savonlinnan talveen kylläkin. Ollaan sisällä lämpimässä kerrostalossa ja kylläiseksi syöneitä tavallisesti ja ihan lämpimiä mutta vähän kuin villaviltin sisään lämpimiksi käpertyneinä. Ulkona samoin, muttei juuri syöneenä tai kuumaa juoneena vaan tavallisen lämpötalouden kanssa, muttei nälökäisenä kituuttaenkaan. Liikutaan aika rauhallisesti, kuin talvella lumiauran eteen kertyy lunta, niin samoin pidetään kasvojen luona lämmintä ilmaa, käperrytään lämpimiksi vaatteiden sisään, jotka peittävät kaiken muun, myös ranteet, nilkat ja kaulan, väljästi niin että vaatteiden sisällä on lämmintä ilmaa, tuulenpitävät vaatteet ja alla lämpimät vaatteet, katsellaan puita ja elämää maisemassa, säätä ja kenties ensimmäisinä kertoina muutaman kymmenen metrin päässä kotiovelta rukoillaan hiukan, että kunpa oppisi talviulkoilua, lämpimänä pysymistä. Otetaan mallia puilta, niiden maisemaan tuomasta kauneudesta ja tunnelmallisuudesta.
Sisällä, jos tarvitsee lämmöntuotannon päälle ja tottumuksekseen, niin juodaan kylmää vettä, jotta keho huomaa, että tarttee itse tuottaa lämpöä. Siitä on sitten hyötyä ulkoillessa, niin ei ole posket kylmät."

Lämmittely- ja talviulkoiluohjeita  http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html

Eroon niskassapainavista opinnoista, työstä tms

Minulla on vaikutelma, ettäSavonlinnaan matkaavista moni nuorempaa polvea oleva haluaisi päästä eroon niskassa painavasta koulupakosta, työstä, hankalista ihmissuhteista tms ja päästä omille teilleen elämässä. Ajattelin, että ehkö joistakin blogeistani olisi iloa tähän:
Näin opit lahjat ja taidot kaukaiseen haaveammattiisi http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Oman tilan puolustamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
Sitä sun tätä ihme kyllä elinoloja helpottavaa http://virtualpicturesoftheworld.blogspot.com
Käsityötaidot ja tunteiden ja tekemisen yhteen sovittamisen taito http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
Muuttamisesta http://picturesfrommyhome.blogspot.com
Moraalista http://healthilymoral.blogspot.fi
Jotenkin tuli mieleen lisätä oi blogi kans  http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html

Ammattitaidon osasista

Joskus uprena aikuisena houkutti muun muassa ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä, mutta nyt nelikymppisenä ei voi olla huomaamatta, että se vaatisi valtavan määrän ammattitaitoa ja suuntautumista ko alalle tuekseen sekä jonkinlasita suurtalaajemman osaamisen piiriä. Usein kuulee sukupolvenvaihdoksista yrityksissä, mutta omissa silmissäni nykyisin ne näyttävät kamalan vaikeilta nuoremmalle polcvelle, eivät ainakaan sellaisilta, joihin osaisi ryhtyä noin vain ammatinvaihdon houkuttamana.
Yirtyksissä, niin kuin kai kaikessa, missä on suuri tilaus ja laaja asiakaskunta, tarttee osata vastata viisaasti ja yhteiskuntakelpoisesti noin vain monenlaiseen kysyntään, vaikkei se työtehtävä varsinaisesti olisi, ja etenkin elämänviisautta ja eri ryhmien sovussa samassa yhteiskunnassa elämisen vaatimuksiin, vaikka ne vaatisivat tähtitieteellisestio enemmän taitoja ja panostusta kuin itse työ - kai sae on sit' lahjakkuutta alalle, jonkinlaista perusvareantoa elämäntadoissa ja asiakaspalvelun laatua, jonkinlaista ammatin paikan näkemistä realistisesti, niin että se kantaa yhteiskuntaa eikä romahda. Varsinainen ammatti sitten kai on tonttumainen juttu. tykkäät vain siitä puuhasta, ja sitä tulee paljon mutta se on kiva vain, mielekästä elämänsisältöä ja virkistystä. Vastaavasti työn eri  puolet edellyttäisivät tuoreen ei-laitomasin, näkemyjksen siitäm iten ne on hyvä tehdä ja miksi ne ovat tarpeen, ja niin nekin ovat sen varassa, että viihtyy juuri tuontapaisessa työssä, sen tekemisissä, noissa elämän puolissa ja ympyröissä, ja niin osaa katsoa asioita niiden omien mielekkyyksien eikä pelkkien urautumien tai suorittamisen näkökulmasta - on löytänyt paikkaansa elämässä ja maailmassa eikä väitä vain. Osin se on kyse omanrytmisyydestä, jonka edellytyksenä on oma vauhdikas motivaatio ko työhön, niin työn osana olevat aihepiirit saavat kukin omanrytmisensä huomion, omantyyppisensä panostuksen eikä jotenin sivussa vain että mitä sattuu siihen putoamaan. Ja samoin, ettätyö olis mielekkyyksiensä rytmittämä eikä jotenkin erlämänkielteinen jöö, kuin pakollinen suoritus, josta ei jaksa ideaa miettiä.

Jumissa

Olen tämän syksyn ollut jotenkin jumissa. Nyt kun syksy on pidemmällä, on vaikuttanut siltä, että moni muukin Savonlinnassa on jotenkin huonotasoisempi kuin tavallisesti. Ensin luulin sen johtuvan siitä, ettei oopperaväkeä, vanhuksia tms ole kaupungissa tavallisessa määrin. Mutta nyt muistui mieleeni, että kesällä uutisoitiin ensi kesän italialaisen LaScala oopperan vierailusta. Voiko olla, että kun suomalaiset ovat järkiorientoituneita ja oman kulttuurinsa taidoissa paljon ulkomaalaisempia taitavampia, niin jopa tuo kuuluisa oopperatalo on jotenkin huono vaikute savonlinnalaiseen arkeen. Yleensä ihmisten ajattelukykyä voi arvioida mm sen perusteella, miten pitkästi ja millä ajattelutaidolla miettivät yleensä elämänsä asioita, mm montako päättelyaskelta tavallisesti. Milanolaisista saa vaikutelman, että 2-4, kun taas Helsingissä tavallista tyhmermmälle nuorelle insinöörisuuntautuneelle opiskelijalle tyypillistä oli kai 5 askelta, ja muut siis selvästi pidemmin miettivät, sivistyksen ja arkijärjen, musiikin jne avulla. Että josko italialaisen oopperatalon vierailuun ei voi perustaa aivan kaikkea jo vuoden etukäteen?!

Tontuista: pitkä tonttutaitokirjoitus, Christmas gnomes

I read a book about gnomes and wrote a short piece about gnome like fascination in daily life in the modern town life, nothing special in that, but when I later translated it to English, http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html , I was left stuck in the same subject. I wonder if it is somebody'sidea of the district I nowadays live in, or is it just because there is a lack of things between fairy tales and modern engineering like town life, in foreign cultures much more than in Finland? I have the feeling that gnomes are a subject that breaks just because some long for it so very much abroad. The Finnish rationality makes people cultivate things that bring good spirit at large and not just fairy tale figures that are like bubbles in comparison.

20.3.2020   The gnome text is now ready and continued in second and third parts in the same blog http://learntalents.blogspot.com

4.10.2020   

Skills of Christmas gnomes 1. Gnome like life in the modern world (Finland) http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html
Skills of Christmas gnomes 2. Hero like skills   https://learntalents.blogspot.com/2020/01/some-observations-about-gnomes-and-like.html
Skills of Christmas gnomes 3. Tale like fascination in everyday real life    https://learntalents.blogspot.com/2020/02/some-additional-remarks-about-gnome.html
Skills of Christmas gnomes 4. Oath like love   https://learntalents.blogspot.com/2020/07/tale-like-things-in-everyday-life.html
Skills of Christmas gnomes 5. Gnomes from the religious point of view   http://learntalents.blogspot.com/2020/09/skills-of-christmas-gnomes-5-gnomes.html
The whole blog   http://learntalents.blogspot.com

 

Missä olet kasvanut vai missä haluat asua, minkä kulttuurin omaksua

Minulla oli Helsingissä, mistä olen kotoisin, kaksi insinöörisuuntautunutta kovin pahaatekeväistä opiskelukaveria, joista en oikein ymmärtänyt, miten he niin vastuuntunnottomia ja iin insinööriusuuntautuneita olivat ja miten kamalan paapotuilta vaikuttivat, kuin kaikki passattaisiin heille. Mutta Itä-Savo-lehteä lukiessani olen törmännyt kumpaankin sukunimeen sukupolvea vanhemmilla kai, savonlinnanseutulaisilla, sellaisilla, jotka sopisivat kuvaan, että miten kasvaa niin vastuuntunnottomaksi ja samalla paapotuksi. Niin että tulee mieleen,että tuollaisiakolapsia ja nuoria täälläkasvaa? Jos he eivät tue savolaisuutta ollenkaan omalla linjauksellaan, niin onko ollenkaan hyvä kutsua heitä savolaisiksi? Eikö olisi parempi kutsua heitä Savossa kasvaneiksi ja paikkakuntalaisuus aikuisena sen seudun mukaan, missä haluavat asua, minkä hengenheimolaisia ovat ja jonka kulttuurin taitavat kyllin hyvin. Näin minä  esim. en olisi helsinkiläinen vaan savonlainnalainen ja ihan vain suomalainen. Molemmat tosin sanoivat kasvaneensa Vantaalla. Äitini sanoi olevansa Lappeenrannasta, oli kotiruovaäiti hänellä, ja joskus kun näin äitini/äitipuoleni piirtävän,niinpiirsi käkkäräpään savuke suussa, sanoi että nuoruudessaan piirsi sellaisia - voiko tuo kaikennielevä akateeminen suuntautuneisuutensa olla näkynyt savukkeena ja käkkärät yms jääneet taa, kun aikuistui? Voiko itäsuomalaisen harrastama paapominen kohdistua usein vain omaan jälkikasvuun, vaikka on tarkoitettu tukemaan ko sortin itäsuomalaisuudelle tyypillisiä asioita laajemmin, niistä harrastuneiden suomalaisten ja kenties ulkomaalaisten keskuudessa, ts. kohdistuuko se väärin, muualle toivoviin, nuo asiat pois karsiviin eikä Itä-Suomeen muuttaa haluaviin?

Suomen ilmastoeroista

Katselin tässä Savonlinnan Eurokankaassa kalakuvioista kalevalaisuuden mieleen tuovaa fleeceä, joka kyllä oli poikien tai miesten. Mutta se kun jäi mieleeni, niin tuli olo, että pääsee kyllä mökille mutta että siellä olisi flöunssassa ja kömpelö - tuli mieleen jokin iso suomalainen käytännön ammatteihin suuntautunut miestyyppi. Mutta sitten kun mietin, että vika on lämpötaloudessa, jotakalojen värit ja maalaustyylit ehdottavat, että se on meren rannikolle ja saaristoon, niin siitä tuli kunnollinen suomalainen maisemakatse,maiseman hahmottamisen tapa, joka sopii Kalevalan lukemiseen ja muistuttaa Edefeltin maalausten maisemakatsetta. Niin että kuinkakohan usein on miesten vaatteissa tuo, ettei kukaan ole tunnistanuty oikein, minkä seudun ilmastoon ne on sovitettu? Kun onhan harmi, jollei tervehenkinen saa olla oman paikkakunnan ilmastoon sopiva, siinä terveenä pysyvä. Kanssa miten usein naistenvaatteiden tyylistö puuttuu mahdollisuus tervehenkiseen ulkoiluun ja on vain sisällä pysyttelevään elämäntapaan viittaus ja värit? Mutta niin, meren rannalla olisi voinut mökkeillä kai ulkosaaristossa etenkin, niin olisi tuo ollut hieno valinta, mutta isolla osaa rannikostahan ovat ruotsinkeiliset, ei kai se ole suomalaisesta perinteestä harrastuneen luontevin mökkeilyseutu. Aallot vertautuvat liian dominanttiin työelämään, ovat sille hyvä vastapaino, mutta tekeekö meri osin painotusta taloille ja työlle? Jos työelämä on viisaampi kuten Suomessa yleensä, niin ei kai tarvita niin suurta vastapainoa, vaam järvien kalliorannat, laineet ja sininen kimallus, männyn käppyräoksat, hirsimökit luovat kosketuksen ikiaikaisiin elementteihin, ovat vastapainona työlle ja koululle, mutta muotojernsa selkeydessä jotenkin ymmärryksen tapaiset, viisautta tuovat, mutta edellyttävät siis arkijärjen tapaista viisautta siellälomailevalta. Mistä tuli mieleeni, että vaatiiko luontoloma tuon oikein, että on luontoelementti työelämän paineeseen sopiva,eikä esim. liian laimea, vai käykö niin, että Suomessa oppii suomalaista viisautta, jolloin laimeampikin luontoelementti kantaa hyvin ja toisaalta kenties tuo suuremman sanoman.

Jos miehet tuppaavat aina valitsemaan tuollaisia värejä,niin etsivätkö sellaista oloa kuin kahvilta tullessa, kun on lämmin ja työt jatkuvat? Eikö silloin hiukan lämpimämpi lämpötalous kuin Kanada, Pohjois-Venöjä ja Lappi toi si tuon lämpimän tunteen? Ja samalla kai kannattaisi katsella puita, heiniä, maahan varisseita lehtiä, neulasia,pikkuoksia, lätäköiden värejä yms, luonnon tuomaa hyvää ilmapiiriä kuten esim. puun oksien suoja ai pilvien katselu.

Kankasita ja ompelemisesta puheen ollen, tässä on laatimani helppo ohje vaatteiden oimpelemisesta ilman kaavoja,ihan vain haaveensa oppainaan  http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html
Tuota kangasta kun mietin, niin vaikutelmani oli, että fleecepaita siitä olisi parempi käsityömäisesti tehtynä kuin collegepuseromaisena ja kenties sopisi aika isoista paloista (palasten välissä tai reunalla olisi hyvä olla aika iso tikkaus näkyvissä, muttei voi käyttää siihen villalankaa, sillä se kutistuu pesussa, ehkä saumavaran ompelu kankaaseen kiinni sopisi?) ja erivärisestäkankaasta (yksivärisestä) tehtynä.

Säiden oppimisesta kirjoitin tollasen ohjeen http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2018/06/nature-protection-abroad-build-better.html alinna lisäys 6 sept 2018, joka sopis kai kaikkiin ilmastyoihin, mutat siis vain yhteen kerrallaan ja siellä tavalliseen tapaan taiu muuten vain tervehenkisesti elellessä.

Kuopion bussiturma

Eilisissä uutisissa kerrottiin, että Kuopiossa oli bussi noussut ylös ramppia moottoritieltä, mutta jarru ei ollut toiminut ja bussi oli ajanut sillalta alas rautatielle. Bussi oli ollut tulossa Meri-Lapista (onko siellä jo joskus jäätä tiellä tai tottumusta moiseen?) ja kuljettanut Ruotsissa asuneita eläkeläisiä Kuopioon. Kuopio on omakohtaisuudestaan kuulu, kovin arvostettu. Ruotsalaisuus taas kaavamaisuudetsaan kuulu. Ei liene mahdollista ruotsdalaisen kulttuurin vaikutuksen alaisena ajaa Kuopiossa, sillä Kuopiossa kaikaikkea kuuluu säätää itse tilanteen mukaan ja on monta vaaran paikkaa kaikilla kulkijoilla, kun taas ruotsalainen ei ole tottunut säätämään vaan vain noudattamaan kaavaa ja vaatimaan muitakin noudattamaan kaavaa, mikä kai tekee ruotsalaisen kulttuurin mukaan muotoillut kodinkoneet kovin onnettomuusalttiutta aiheuttaviksi.
Kavamaisuuteen tottuneella ei ole kokemusta, jonka pohjalta kehittää oman arvostelukyvyn käyttämistä, sillä kokemus tulee kaavamaisuuden vinkkelistä eikä sivistyksen tyukeman tekemisen kuten Suomessa suomenkielisillä. Mutta kun aistit kerran toimivat ihan hyvin, niin voi kehittää arkijärkeään ja objektiivisen ajattelun kykyään opiskelemalla ajattelukurssini ja noudattamalla sitä http://quickerlearning.blogspot.fi . Venäläisillä on tavannut olla koulun ulkoluvun myötä samantapaista vikaa, mihin auttaisi kai sama ajattelukurssi ja terveellä tavalla tekemisen ohjeeni, etenkin nro 110. http://finnishskills.blogspot.com/2015/11/healthy-ways-of-living.html , mutta ainakin täällä Savossa näyttää, ettei venäläisillä enää olisi tuota vikaa ainakaan niin paljoa.

(En tiedä, onko näistä mitään iloa, mutta onhan tuossa ihmeparannusohjeyritelmiäkin, siis Tervola-nimen myötä tulleita vaikutelmia parantamisesta,jo 650 blogikohtaa http://parantamisesta.blogspot.fi . Etsi vaivasi karkeasti luokiteltuna hakemistosta tummennettujen hakusanojen mukaan ja lue numeroiden perusteella sitä vastaavat kohdat viereisistä sadan kohdan kokoelmista, lääkkeettömiä, hoidottomia, huojentavat oloa heti tai ei ollenkaan, lukemalla toimivia.)

Mökkeily kaupunkilaisille ja maalla asuminen eri juttu, sivistyksellä höystettävä

Mietin tässä, kun ulkona tuuli heittää puiden oksia ja on jo pimeää näin illalla, että mökkeillessä sellainen on aivan eri juttu nuorelle, jonka elämä kaupungissa on täynnä pakkoja, joita hän ei ole itse valinnut, ja jolle mökkeily tarjoaa hyväätekevän vastapinon, kuin sukupolvea tai kahta vanhemmalle ihmiselle, joka on jo saanut itse valita mieleisensä asuinseudun ja ammatin, josta pitää, ja jonka tarve löytää luonnosta vastapaino arjelleen ei ole ollenkaan niin huutava.
Mistä tuli mieleeni, että ovatkohan elokuvien kauniit maalaiskuvaukset usein rientävän vain hetkisen, kenties tunin, maalla vierailevan kaupunkilaisen viehtymyksen tyylistä, siis tuomassa vastapainoa koululle ja kenties työlle kaupungissa. Se on ihan eri asia kuin maalla asuminen, missä kai on suuntauduttava sivistykseen, lasten kasvattamiseen ym laajempaan maailmaan päin vievään.

Pankeista

Kävin tässä Savonlinnan Nordeassa kysymässä nettipankista. Pankki oli ennen mäellä, iso avoin aula, aljon asiakkaita, tiskit odottavien asiakkaiden näkyvillä, hyvä tunnelma ja toimiva. Nyt pankki on kauppakeskuksen tapaan sisältä siäänkäynti, ihan syrjässä, paljon pienempi,paljon työntekijöitä, aulassa ei muita kuin minä vaikka viivyin joitakinminuutteja, tiskit poissa aulassa odottavien näkyviltä. On kuin pankki ei olisi osannut tehdä kaikkea savonlinnalaisittain. Isotoimitila mäellä on vielä tyhjillään, enkä tiedä, onkopankilla tarkoitus palata sinne vai siirtää asiakkaat kokonaan nettiin ja muihin pankkeihin.
Jos osaamisen puute on yksi syy, niin tässä joitakin linkkejä teksteihini:
http://asiakkaanavain.blogspot.com/2018/02/rahavaroista.html
http://savolaisuudesta.blogspot.com/2018/08/bussipysakkien-paikasta-torista-yms.html
http://asiakkaanavain.blogspot.com
http://asiakkaanavain.blogspot.com/2017/11/rahapuu.html
jaa-a

Pankki on nyt rikollisemman oloinen kuin ennen - vastaako se pankin käsitystä nettipankista tai pankin kilpailijoista netissä, esim. Paypal.com'ista? Vai onko kyse siitä, ettäSavonlinnassa varteenotettava mukava vanhempi henkilö on usein taiteeseen ja mökkeilyyn suuntautunut, kenties käistöihin,ei raharraaseen työelämään, johon suuntautuneet taas eivät ole niin paikkakunnan tyyppisiä, eivät sen vetonaulojen tyyppisiä, niin tavallaan asiakkaiden varakkuus ei kenties niin kasva (kasvaisiko metsää omistamalla tms?) mutta ovat kyllä vakaalla tavalla paikkakunnalle sopivia, luultavasti pitkän aikavälin asiakkaita ja paikkakunnan tulevaisuudenmahdollisuuksien tenhonkin kanssa yhteensoipivia. Ja sitten taas on niitä, jotka eivät ole muuttaneet pois, vaikka arvostaisivat aivan toisentyyppisen paikkakunnan piiretitä. Turistit tulevat paikkakunnalle sen vetonaulojen mukana,mm taiteen harrastamisen mahdollisuuksien, ja niin tuo paikkakunnan vetonaulojen tyyppinen väki tavallaan välillisesti kuitenkin tuo paikkakunnalle rahaa. Samoin se tuo osaamista,joka monissa ammateissa tuo paljon suuremman työpanoksen savonlinnalaisille.

6.syyskuuta 2018   En näitä pankkijuttuja niin tunne, että mitä tarkoitetaan vakavaraiserlla pankilla, mutta pankkihan vain säilyttää asiakkaiden varoja, eikö hyvä olisi osata neuvoa ja neuvoakin kaikki asiakkaansa vakavaraisiksi, vakavcaraistuviksi, vakavaraisina pysyvyíksi, etteivät menettäisi rahojaan, olisi rahapulassa, että löytäisivät hyvän itselleen  ospivan työn, tekisivät hyviä ostyoksia ja sijoituksia taidolla, jne. Eikö se juuri olisi hyvää mainosta pankille?

http://healthilymoral.blogspot.com/2018/09/upkeeping-moral-in-important-places.html

20.9.2018   Tollanen kans http://eroonmasennuksesta.blogspot.com/2018/09/tonttukirjaa-katseltuani.html (turvallisuudesta, itselle sopivasta tekemisentavasta ja viihtyvyydestä)

14.3.2019   Ovatkohan Savonlinnan pankit ottaneet mallia toistensa tyylistä, tavasta ollapankki? Se ei kai ole järkevää, sillä niillä on erilainen asiakaskunta, erilainen tilaus, asiakkaat olettavat eri ajattelutavan ja elämäntavan vinkkelistä niiden toimivan, jolloin jos ne ovat pankkeja siihen tapaan kuin pankit maailmassa tai Suomessa yleensä, niin ne jotenkin erilaisen rytmityksen ym käytännön tyyliin vaikuttavien valintojen osalta ovat erilaiset, siksi kun niiden asiakkaat ovat eri-ikäisiä yms.
Oletetaanko OP:n asikkaiden tuottavan rahaa,mutta raha yhteiskunnassa on laajempi ilmiö, arvoihin ja taitoihin liittyvä, kuin vain palkka ja ooppera koskettaa syvemmältä Savonlinnan seudun kulttuuria kuin vain oopperalaulua opiskelevat/opiskelleet.

Rahan hyvä puoli on vapaus: voi vaihtaa järjestelyjä milloin vain ja käyttää rahansa ihan muuhun kuin aiemmin. Toisaalta monella arhasta isoin osa kuluu aina välttämättömimpiin menoihin yms aina samaan, ja jäljelle jää paljon vähemmän käyttörahaa. Olisiko pankeille helpompi, jos raha olisi jotenkin osoitettu sentyyppiseen tarkoitukseen kuin mihin se aina menee, esim. vuokraan ja toinen osa ruokaostoksiinn vaan ei se kyllä kyllin vapaalta tunnu, vaikka onkin käytännön realiteetti. Tiettyyn aihepiiriin varaytu raha vaatisi kyllin vapaamielisen pankkineidin tms, joka ymmärtäisi, jos käyttötarkoitus ja määrä muuttuvat ilman erityisempää syytä. Raha pankissa kuulostaa siltä, ettei rahalla ole käyttötarkoituksen mukaista luonnetta, mutta vuokra- ym menot taas kertovat, ettäö käyttäjän kannalta raha on selvästi varattu eri tarkoituksiin,joista toki jotykin voivat olla väljempiä isoja ryhmiä.

* * *

22. maaliskuuta 2019   Pankeista tulee aina mieleen, että monesta olisi kiva, jos olisi paljon rahaa, mutta sitten kun on oman elämän kannalta miettinyt nettihuijausten tai Loton yhteydessä, niin on jäänyt päällimmäiseksi,e ttä olisi vaarallista olla miljonääri, paljon paremmin elää vakituisilla tuloilla, jotka ovat tavanomaiset. Mutta enemmän asiaa opetellessani käsitys rahasta on muuttunut, lähinnä siksi, että olen oppinut jotakin ostoksissa onnistumisesta ja puuttuva tekijä ei yleensä ole ollut erityisesti raha vaan taito, ja sitten kun on taidosta jotakin oppinut, niin on näyttänyt siltä, ettei ole hyvä vaihtaa kokonaan hintaluokkaa vaan on jotakin ihmistyyppiä tai harrastuneisuuden määrää ja tyyppiä tietysä aihepiirissä ja ostoksien kuuluu olla siitä lokerosta ja paikkakunnan samanhenkinen kuin mitä itse on, niin on tyytyväinen ostoksiinsa. Mutta niistä taidoista blogissani http://asiakkaanavain.blogspot.com

* * *

17. lokakuuta 2019
Aprikoosinvärisellä keskikokoisella villakoirallani on tapana välistä jättää ruokansa yllättävän pitkäksi aikaa syömättä. Se vahtii lautastaan hiukan pankkineidin näköisenä ja tuntuu sanovan, että ruokansa on sen pankki. Em tiedä, mutta onkohan sen tarkoituksena sanoa, ettei pankkiin tallettamista ajatella oikein päin, että ruokahan on siltä pois, ei rahasta ole iloa, jos se on pankissa. Sen sijaan pitäisi kai ajatella, että ostan nyt jotakin mukavaa rahoillani, esim. että maksaa pankkivelkansa lyhennyksiä, niin saa asua kivassa asunnossa, jossa on piha, se olisi kai oikein päin miettimistä. Ja sitten halutessaan voisi vaihtaa rahanmenon muuhun, luopuisi velanmaksuista ja ko asunnosta ja myisi sen jotenkin ongelmattomasti ja käyttäisi rahansa sitten muuhun, ja tulonsa.
 

* * * * * 

24.8.2021 Espoossa    Laitan tähän linkkejä blogeihini joista voi olla hyötyä jonkin alueen taloudellisen tilanteen parantamusessa, tai ainakin jotakin vastaavaa hyötyä.

Workandfreetime.blogspot.com 

Todreamjob.blogspot.com   suomeksi nopeaoppisuus.blogspot.com 

Joulutonttujen taidoista learntalents.blogspot.com 

Healthilymoral.blogspot.com

Asiakkaanavain.blogspot.com 

Parantamisesta.blogspot.com

Finnishskills.blogspot.com   suomeksi opisuomalaisuus.blogspot.com

Jotakin savonlinnalaisen asumisen tenhoavuudesta englanniksi

Mietin tässä, että onko Savonlinnan Nätkillä vaarallista siksi, että moisessa mummolamaisessa ja taiteille edullisessa paikassa olisi aika monen mielestä kiva käydä joskus, ja niin kirjoitin blogiini http://picturesfrommyhome.blogspot.com/ ohjeita erilaisten savonlinnalaisessa asumisessa kenties kiehtovien piirteiden oppimisesta olettaen, etteivät kenties halua savonlinnalaisen tyyppistä vaan mm samantapaista tenhoa.

Bussipysäkkien paikasta, torista yms

Savonlinnassa on moni työmiesten tai ylipäätyään kokeneiden savonlinnalaisten tekemä käytännön järjestely tai tuote usein kovin hyvä, esim. bussipysäkki torin kulmalla on ollut juuri kivasti katveessa ja torin vilinän lähiympäristössä. Nyt bussipysäkkejä on siirretty, ei niin hyviin paikkoihin, enkät iedä, että miksi. Mutta muille paikkakunnille opiksi voin kai jotakin yrittää kirjoittaa noista vcanhoista hyvistä järjestelyistä, vaikka minusta tuntuu, etten yleensä ymmärrä sellaisista kuin ajatuskulun tai parin ja että niiden tekijöillään on ollut käytössään kokonainen viisaus, kai kokeneen vanhuksen viisaus tai jonkun elämänviisaus, eikä vain paria ajatuskulkua.
Torin pysäkkiä ennen rimnteessä puiston kohdalla tapasi olla myös pysäkki, jossa oli hyvä odottaa bussia. Nyt se on kadulla pelkkien talojen seassa kiinalaisen ravintolan kohdalla: pakokaasua, pökyä, hälinää, joskus aasialaista työelämän julmuutta. Puiston kohdala ollut pysäkki oli siitä alle 50 metrin kohdalla, puiden kahveessa alamäessä, tien suvussa levennyksellä. Siihen oli kiva kävellä. Vaikka matka oli vähän pidempi, niin siinä odotellessa lepäsi, oli hyvä meininki ohikulkijoillakin, jotenkin vapaa-aikamaisempi ja matkailuhenkisempi, jotenkin viisaamman oloista kuin pölyisessä hälyisessä, muun liikenteen keskellä, eikä matkaeri noille pysäkeille kävellen ole pitkä. Käsitöissä pätee, että jos materiaali on kiva, niin se luo kaikenlaisia mahdollisuuksia, jotka johtuvat materiaalista, kaikenlaisia vänkiä ideoita, tyyliä, mukavuutta käyttäjälle, ja niitä ei voinut tietää kaupaan mennessä, ei useinedes tuotteen ostaessa, että mitä kaikkea se tuo mahdollisuuksina, mutta jonkinlaisen yleisilmeen siitä sai, eminingin tunnun jo ostaessa, ja niin voisi vastaavasti esim. tietää, että puiston kohdalla on hyvä, vaikkei se olisi juuri kleskimmäisellä kohdalla, ja levennyksellä on rauhaölöista, bussi pääsee alamäestä hyvin liikkeelle talvellakin, lyhyt ero kävelymatkassa ei haittaa, jos pysäkillä odotteleminen ja bussien katselu ei rasita tuolla kohden niin paljon kuin tuossa väliaikaispysäkin - vai uuden pysyvänkö? - paikalla. Vastaava katveessa mukavalla kohden odottelu on torin kulman pysäkin hyvä puoli verrattuna sillalla olleeseen väliaikaiseen pysäkkiin.
Samaan tapaan minusta on Savonlinna torin perinteinen käyttötapa ollut mukava ja tunnelmallinen, ja siitä olen arvellut monen paikallisen ja vierailijan pitävän, kiva pikkupaikkakunnan omiaspiirre ja tyyli, hengähdystauko, ei liian rasittava, kiehtova kohde, monenlaista nähtävää. Mutta nyt on torilla pidetty aina joskus markkinoita, jotak täyttävät rantateinkin. Ne ovat erihenkisiä ja toria halutaan siksi laajentaa, mutta silloin tori olisi iso tori ja kaikki ei yhtä kiinnostavaa, ei olisi pittoreski pikkupaikka ja vesielementti ei niin näkyisi. Isosta kojumäärästä markkinoilla on moni ollut ruokakoju ja ruuasta usein pitävät ne, jotka eivät niin viihdy: se tekee nälkäisemmäksi, jolloin tuntuu,e ttei siihen suuntaan joustamalla saa viihtyoisämpää toria vaan vähemmän viihtyisän. Nytkin ruokaa myyviä kojuja on jo muutama tai joskus enemmänkin, sekä kesäkahvilat torin reunalla katoksineen. Luulen,e tt Savonlinnassa on osaamista, joka houkuttelee kiertävät torikauppiaat mm Savonlinnaan, mutteivtä he olisi aina vaan vain joskus muuta myyntiä parantaakseen. Nyt rantatien varrella olleet kojut on jaksanut katsastaa, kun kulkee rantatietä. Kuka kävisi yhtä tarkkaan läpi ristiin rastiin koko torin, kaikkiko muka?

Pullakahvit ja mieluusti kunnon ateria taiteen ja kulttuurieron ymmärtämisen tueksi

Pääkaupunkiseudulla aikanaan, mistä olen syntyisin ja kouluni käynyt, tuntui, että tavallisen elämän osaa ihan kokonaan kuvioineen, sosiaalisine puolineen, lähestymistapoineen, elämäntapoineen, ihmisineen, ja niin ruokaakin tarvitsi tietyn verran, sen tavallisen ruokasuosituksen mukaisen, ja etenkin juuri terveellistä, monipuolista, ja sillä oli ihan kylläinen ja jaksoi hyvin ihan koko ajan.
Mutta Savonlinnassa sitten olen harrastanut taiteita ja niissä on ollut uutta opittavaa, suuria hienoja asioita voinut niissä ajatella ja opetellakin niistä uusia puolia tai ainakin niiden kertomistavoista. Samalla on ollut kulttuuriero sulateltavana: täällä ovatkin eri ammatit dominantteja ja ainakin omassa elämässäni entistä vanhemmat ihmiset, samalla kannetaan mummolan ja matkailupaikkakunnan taakkaa parantaa vierailijoiden arkea, vaikka visiitti kestäisi vain puoli tuntia itse kaupungissa, mikä vaatii oman elämänviisauden lajinsa ja oman taitonsa, joita voi täällä opetella. Silloin jos syö tuhdisti, vaikkapa talvisaikaan punaista täysmaitoa, niin se on jotenkin eheämpää: ehkä ymmärrän niin korkeampilaatuisesta taiteesta, ehkä ymmärrän vuosikymmeniä kokeneeempia niin paremmin, ison kimpaleenkerrallaan omallamittapuullani mutta heille joku juttu vain ja sitä miten matkailupaikkakunnan kulttuurikeitossa törmää milloin minkäkinmaalaisiin ulkomaaneläviin, joidenolemassaolostakaan en tiennyt aiemmin. Ja niin olettaisin Savonlinnassa vierailevan olevan tärkeä syödä itsensä tavallista kylläisemmäksi kunnollisella maalaismallisen suunnalta olevalla rtuualla, millä kantaa tuo taitotason nousun tuoma rasitus ja niin parantaa elämäänsä koko vuodeksi on ideana.

Kalliomaalauksista koruja

Minulla oli joskus Puumalan kirkonkylältä Kulta-Sepolta ostettu pronssinen kalliomaalausten skyyttiläistä hiurveä esittävä kaulakoru, kamalan hieno, oppi siitä kivikautista elämää. Mutta se sitten joskus katosi, kai joku vei sen.

Savonlinna on oopperakaupunki

Tänä kesänä heinäkuussa, oopperajuhlien aikaan onkaupungilla kulkiessa ollut ihan erilainen käsitys savonlinnalaisista ilmassa, jotenkin tyhmempi ja möhömahaisempi, kuin oopperajuhlavieraat olisivat oelttaneet, ettei ooppera varsinaisesti liity savonlinnalaisuuteen vaan että oopperaa tekevät vain vierailevat oopperaseurueet. Mutta oopperassa esiintyy myös savonlinnalaisia oopperalaulajia, Savonlinna on hyvä paikka oopperalaulajalle asua, oopperahenkinen. Ainakin oopperajuhlakuorossa on kaipaljon savonlinnalaisia. Ooppera kiehtoo savonlinnalaisia läpi vuoden, on kiva tehdä jotakin oopperamaisen hienoa omin päin. Niin savonlinnalaisuutta ei voi oikein ymmärytää ilman oopperaa, ei hahmotta kaupunkikuvaa oopperataidoista irrallaan, oopperan tenhosta irrallaan.

25.7.2018   Olen alun perin Helsingistä ja mökkeiltiin Sulkavan lähellä. Isäni oli kova turaamaan käytännön juttuja ja monet eivät onnistuneetkaan. Kävi joskus katsomassa Turandotin Savonlinnan oopperajuhlilla ja oppi siitä laulajalta hyvän perustekemisentavan aistit auki.

10.8.2018 Kaupungilla kulkiessa Otellosta jäi vaikutelma, että katselijat olivat kokeneet sen jotenkin kukkeaksi, kylläisyyttä tuovaksi, kun oli niin hyvin ja taiten tehty, vähän joululahjamainen kuin tuo sana "mairea" tuo mieleen. Mutta olivat kai antaneet niin paljon palautetta ym ehdotuksia,ettei myöhemmissä näytöksissä tuota kukkeutta ollut yhtä lailla vaan enemmän katsojien tyyliä. Mutta vaikuttivat pitäneen oopperasta, yllättyneensä positiivisesti. Mutta tämä vain noin kaupungilla kulkiessa syntynyt vaikutelma,toki muistakin tämän kesän oopperoista, ja aiemmista toki myös. Myös Faustin ekaa näytöstä olivat kai katsojat pitäneet kovinkukkeana, oopperamaisena, muttei myöhempiä yhtä lailla vaan lienevät nekin katsojien toiveiden suunnalta, kun jostakin tuli vaikutelma kreikkalaisuudesta.

Maalaisen ja luontoharrastuneen sriik skrääk

Sain alkuvuodesta kaksi Meidän mökki -lehden

näytenumeroa ja niistä toisen välissä oli kamalan upean

näköisen astiaston mainos, olisi saanut pelkkien

postikulujen hinnalla. Näytin sitä koirilleni ja ne

pitiv't ajatuksesta, mutta sitten huomasin, että kun

mietimme, millainen astiaston tyylin tenho olisi (niitä

oli muutama erilainen astiasto), niin siihen jotenkin

katosi kaupunkielämämme mökkeilymäinen tenh ja tuli

skiirts skrääts -tyyli kuin ei voisi olla ollenkaan

tyytyväinen kaupungissa ikkunasta näkyviin puihin,

käsitöihin, hankiin ym.
Sitä näin jäin jälkikäteen miettimään, että käykö

monelle maanviljelijälle, mökkeily- ja

luontoharrastuneelle vastaava: jokin elämässä menee

skriik skrääk-mäiseksi ja elämänlaatu laskee kamalasti?

Voiko tuo olla sitä, kun luontoaiheista saa kamalan

hienoja kuvia, maalauksiakin, niin joku maalaa ihan

vain kopioiden, kuin siivellä, ilman omaa hyvän elämän

ymmärrystä, vähän kuin klisheitä toistellen muttei saa

itse elämää hyvälle tolalle, mutta tulee niin hieno

kuva tai tyyli, että jää esille ja juuri

luontaharrastuneiden, maanviljelijöiden, kaupungist

lomaa kaipaavien yms katseltavaksi, kiinnekohdaksi

jonnekin, kenties osaksi muiden käsiotystä heistä ja

heidän elämäntavastaan, sen elämänviisauden määrästä ja

sen elämänlaadusta. Eli oisko pysytt'vä valokuvissa ja

teksteissä ja oltava varovainen, että miten taide

vaikuttaa elämänlaatuun?

Demokration osaamista objektiivisilla pääkaupunkiseudulla

Savonlinnassa asuessani, lieneekö siksi, että olen nelikymppinen vai muusta syystä,olen saanut vaikutelman, että jossain määrin pidetään hyvänä vakiintuneisuutta, uomillaan elämistä, sitää että on löytänyt itselleen sopivan lokeron maailmassa ja elää siinä. Toisaalta kuitenkin arvostetaan taitoja, jopa taidetta. Helsingin yliopistossa opin, että on ainakin kahden tyyppisiä akateemisia: suomalaistyyppisiä objektiivisia ja ulkomaalaisia urautuneita uomiinsa tyytyväisiä, joilla on kapeampi käsityskyky ja eivät välttämättä tiedä valintojensa perusteluja, niitä syitä, joiden vuoksi maailman on hyvä olla niillä uomilla, joilla se on. Objektiivinen sen sijaan katselee useita vaihtoehtoja ja ymmärtää yhteiskunnallisia syitä yleisellä tasolla, että miksi tietyntyyppisille ihmisille tai tietyntyyppisissä tilanteissa tiettyihin tarkoituksiin ovat hyviä tietyt ratkaisut ja toisiin toisenlaiset. Niin jos Savosta puuttuu järjestäytyneen yhtieskunnan toimivuutta, moraalia, turvallisuutta, niin pääkaupunkiseutulainen akateeminen usein osaisi omalla ymmä'rryksellään tarjota moneen tilanteeseen objektiivisen monelta kannalta toimivan ja elämänviisaan, yleensä ihan tercvehenkisen ratkaisun, ja osin on lukenutkin sellaisia. Mutta osa tietenkin haluaa itse keittää jotakin soppaa ja tarjoaisi ratkaisun, josta jokin räjähtää tai tulee muuten isoja ongelmia. Mutta demokratiaa kannattavilta puoliltaan soaisivat kyllä.

Kerimäkeläisyys verrattuna nätkiläisyyteen

Kerimäki kuuluu nykyisin Savonlinnaan, on yksi sen kaupunginosista vaikka on erillinen kylä aika pitkän ajomatkan päässä, samoin kuin Punkaharju vielä idemmän. Tänään juhlitaan 170-vuotiasta Kerimäen puukirkkoa, mutta kovin ankea tunnelma siitä tulee, kai kerimäkeläisyyden myötä. Kerimäkeläisyys vaikuttaa olevan kovin karsittu savonlinnalaisuuteen nähden, siksi, että kerimäkeläisten arvostukset ovat sellaiset, ja se kai on taitotasoero. Kerimäkeläinen kai arvostaa kirjastoa ja lukemista, tavallista palkkatyötä, liikuntaa, sitä, ettei olla palleromaisen lihavia, toimeliasta elämää, puutarhanhoitoa, tavallisen koulutetun järjen mukaan asioiden hyvällä tolalla pitämistä, siis ihan mielekkäitä asioita, hyvää elämää tuoviakin, mutta nuoremman polven taitotasolla noin opintojen mukaan arvioituna. Savonlinnalainen tai ainakin nätkiläinen taas on ajattelussa taitavampi, taiteen tasoa ja osin uskonnon kai, on pikemminkinmummola ja vanhemman väen seuranpitoa kuin ihan perusasioiden opettelua. Siksi kun joukkoon tyulee taitamattomampia, niin nämä laittavat puuhan hitaammaksi ja ateriakeskeisemmäksi, väliin pänniväksi ja epäviisaaksi ja sitä sitten vanhemman väen tapaan pehmentämään ja onnistuvammille urille ohjaavaa.

11.6.2018 On kai niin, että taitavien lapset jäävät yleensä taitamattomiksi, koska taitavampi liian äkkiä passaa kaiken ja osaa passata. Kun taas taitamattomien laposet kehittyvät taitaviksi,koska äiti ja isä eivät osaa, niin lapsen on pakko itse opetella tekemään kaikki kunnolla. On kai myös tyypillistä, että taitamattomampi jää kilpailemaan taitavan kanssa, mutta siinä on yleensä väärinkäsitys: ero vain syntyy ikäerosta ja siitä, että toinen yrittää kilpailla toisen kiinnostuksenkohteiden kohdalta eikä jossakin omassa ihan muussa, ja yrittää asua tuolle toiselle tutussa lapsuudenkultuurissaan eikä jossakin etäällä, kai Savon ulkopuolella (jos lapsuudenkoti tai taitavampi kilpakumppani oli savolaissuuntautunut), millainen itse on,mistä on harrastuntu ja missä luonnostaan tajuaisi sen, että vastaavasti on itse nuoremmalle polvelle dominantti aikuinen, taidoissa etevämpi muttei toisten omien haaveiden kohdalla. Ei elämä ole kilpailu vaan oman lokeron löytämistä ja sivistynyttä käyttäytymistä omassa lokerossa, itselle sopivassa elämässä ollen.

Savonlinnalainen onni

Savonlinna on matkailupaikkakunta, ennen kaikkea kesäisten oopperajuhlien ja mökkeilyn myötä, osin mummola myös. Niinpänäyttää siltä, että savonlinnalaisessa meiningissä on useita puolia, jotka tuovat onnea mökkeilijöille ym matkailijoille mutteivät ikävä kyllä niinkään paikallisille, sillä ne vaatisivat perustasoa, jonka koulu, tavallinen työ,perustekemiset mitään hienouksia tai tyyliä tavoittelematta ja liikunnasta nauttiminen tuovat, ja savonlinnalaisuus olisi siihen vain lisänä: annetaan tilaa hyvälle elämälle (niin kuin lomamatkailukohteessa hyvin sopii) ja tehdään jotakin hienoa, taitoa vaativaa, elämässä merkityksellistä, maailmassa arvokasta tehdä, ihmisen ikiaikaista luontoa lähellä olevaa, yleismaailmallista ja yhteiskunnan hyvää toivoen. Ilman tuota perustasoa, jonka olisi oltava tervehenkinen ja tunnelmatajuisena soiva, viihtyisä sinällään, jää vain kraahh-mallinen pelkän muodon tai ajatuksen tavoittelu, mutta jos tuo perustaso on tekemisen varsinainen vire, niin viisas ajatus ja tila elämän ja maailman tärkeille asioille nostavat sen joksikin onnen tapaiseksi, jopa onnen täyteydeksi niin kuin kesämökillä tai taiteen parissa toivotaan käyvän, onnistuvan.

Mutta vaatiikohan tämä savonlinnalaisuuden lisäksi noita muita perusasioita kuntoon, mistä olen paljon jo kirjoitellut:
Haaveammattiin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Tunteet ja työ http://workandfreetime.blogspot.fi
Tautien yms parantamisesta http://parantamisesta.blogspot.fi
Isojen hankaluuksien korjaamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
Elämänvalinnoista http://picturesfrommyhome.blogspot.fi
 Terveet elämäntavat (tärkeä) http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html + jatko-osa 250.-nykyisin n. 350.

 * * *

1.6.2018   Blogistani Tulta leiskuu harmaahapset http://harmaahapset.blogspot.fi
"Tuossa vanhemmalle väelle, aki jo nelikymppisistä alkaen, on tuo perustekemisten ja liikunann mahdollistaminen usein ongelmana, kun ympäristöolot tuntuvat karsivan ne pois. Siihen kai auttaisi miettiä niitä samanlaisella vähän arvailun tapaisella tieteellistä muistuttavalla teoreettisuudella kuin koulua käyvä nuori tai opiskeleva parikymppinen, ja sitten tuon ikään kuin teoreettisen arvauksen tai musta tuntuu -tuntuman perusteella lähteä hyvällä peruslaadulla noille elämänurille, etenkin koulumaisen järjen kunnolla hyvällä laadulla miettien mutta käytäntölä myöten, ja olla sitten se elämänvalinnan kanssa kuin tuollainen lokeronvaihdos olisi luonnollinen valintatapa nyky-yhteiskunnassa."

Mökkeilyn mainostaminen ja ongelmat

Savonlinnassa asuessani olen saanut vaikutelman, että on iltaisin ja öisin turvatonta, paljon murhia. Samalla on tullut vaikutelma, ettäniitä on ulkomailla kenties vieläkin enemmän ja ettäniitä on ainakin jonkin verran myös muualla Suomnessa mutten tiedä, paljonko. Se on ongelma mm mökkeilylle ja muille haaveille. Ongelma kai syntyy, kun niitä mainostetaan, että tässäpä olisi hieno, mikä glamour tai mitä ikinä viihtyvyyttä tms. Niin siihen sitten nappaa joku, joka ei oikein tiedä, mitä hakee, joku liian etäältä tuosta elämänpiiristä tai liian nuori, joka ei ole vielä löytänyt itseelleen sopivaan elämään. Ja niin hän yrittää löytää onnea, menestystä yms noista mainostetuista valinnoista kuin ainakin hiukan vääränlaisen paikkakunnan kaupan tuotteista, jotka on toisenlaisille ihmisille suunnattu. Jos sillä tavoin itsestään eksyen yrittää löytää onnea, niin se ei oikein onnistu ja kolo onnessa tulee ehkä paikattua ruualla ym löhöämisellä, jolloin elämäntaidot heikkenevät, liikkumavara heikkenee ja niin alkaa helposti pänniä, kun ei jaksa kantaa muiden ja ympäristöolojen tuomia rasituksia. Kun montaa pännii, niin alkaa murhakierre helposti. Ja niin on kai monessa maassa käynyt. Siksi olisi tärkeää löytää oma tie, ensin kai omanlaisiaan harrastuksia, jotka eivät ole näyuteltyjä tai edustamista tms itsestään vieraantunutta vaan positiivista tekemistä ihan vain tekemisen itsensä vuoksi, viihtymisen vuoksi ja siksi, että se on henkireikä itselle. Vastaavasti oppii löytämään ajan myötä muuta itselleen sopivaa ja itselle sopivat paikkakunnat olsivat niistä yksi. Joskus kivoja täkyjä on muualla kuin omalla haavepaikkakunnalla, ja silloin kai olisi tärkeää, että nuo muut paikkakunnat jotenkin informoicsivat, miten sellaisia hyviä asioita voi rakentaa muuallekin. Tarvittaisiin siis kai onnistuneen mökkeilyn elementtejä mm ulkomaiden tarpeisiin, mm seuduille, joissa vastaavaa traditiota ei ole tai se ei toimi. Mutta eri seuduille, seri maille on tyypillistä, että niissä toivotaan eri asioita, on eri arvot ja eri tyypin sosiaalisuus, eri tapa olla yhteiskunnan jäsen, eri ulkomaansuhteet ja eri taitotaso yleinen. Siksi kai sen, mitä neuvotaan, ei kuuluis olla kokoaniskonsepti vaan yksittäisiä hyviä pulia, joita voi siihan tapaan rakentaa luultavasti juuri noihin ulkomaihin. mutta onko siellä kysyntää samaan vai niiden vastakohtaan, johonkin niidenkilpailijaan tai jopa suomalaisvastaisuuteen ja suomalaisuuden kimppuun hyökkäämiseen - jolloin kai ohjeiden pitäisi olla mainosmaisia eikä ihan tuon eri ulkomaan tyyppisiä muttei kuitenkaan ihan matkailumainoksiakaan. Hyvä tapa järjestää välit on "Elä ja anna toisten elää" eli elämänmyönteisen itsekäs saa olla, niin yksilö kuin ryhmäkin, iin tutut kuin kaukaisemmatkin, mutteivät puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti, ja tämä siis pelisääntönä. Silloin kullakin on oma elintila ja omat piirit eivätkä erihenkiset porukat sotkeennu, kilpaile samoista vaan eläv'ät erillään. Olennaista on myös aihepiirien taju: eri haaveammatit ovat kuin omat maailmansa, toisistaan erilliset, omanlaisensa elämän ja näkökulman täyttämät, omien arvojewnsa mukaan pyörivät, toki yhteiskuntakelpoisuuden yhteen socittamat.

Elämänmyönteisen itsekäs saa olla, muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti

Tää on kyl, mikä Savonlinnasta juuri puuttuu, pääkaupunkiseutulaista ja tyypillistä suomalaista osaamista, joka ratkaisee tyypillisesti lähes kaikki ongelmat ja tervehenklisyys loput, joten lisään sen tähän. Elämänmyönteisen itsekäs tarkoittaa siis myös tilaa omille projekteille noissa samoissa rajoissa. Suomalainen on paljon ajatteleva, joten ajatellut linjaukset sopivat mukaan myös, mutta pelisääntö on sama.

""Elä ja anna toisten elää!" = "Tilaa onnelle!"; TÄRKEÄ oppia kaikissa maissa

Tämä käyttäytymisen ohjenuora, yhteiskunnan pelisääntö tarkoittaa jotakuinkin, että elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua muiden elämään - muuten kuin reilusti estääkseen näitä puuttumasta muiden elämään epäreilusti.

Tämä sanonta ei ole kirjaimellinen eikä liity väkivallattomuuteen tai pasifismiin tai luovuttamiseen, vaan elelemiseen, hyvään tahtoon ja oikeudenmukaisuuteen. Parempi sanonta tähän tarkoitukseen olisi vaikka "Tilaa onnelle!". Ideana on, että saa elellä vapaasti elämänmyönteisesti, muttei tuhota toisten onnea, jolleivät nämä ole epäreilun pahaatekeviä. Oikeudenmukaisuus on tämän säännön sisältö, eli se sallii mm. puolustussodat ja moraaliset sodat ym. oikeudenmukaisuuden väkivaltaisenkin puolustamisen. Mutta yleensä tämä sääntö tekee yhteisen edun ymmärrettäväksi kenelle hyvänsä ja siistii siten kaikkien käytöksen lähes täysin moraaliseksi. Tai siis käytös ei paljoakaan muutu, mutta kunkin tekojen vaikutusalueet rajataan niin, että eläm'änmyönteiset vaikuttavat laajalti, jotta monet pääsevät niiden hedelmistä nauttimaan rasittamatta niiden tarjoajaa, ja ikävän epäreilun pahat teot rajataan vaikuttamaan vain tekijäänsä ja muihin samanmoisiin siis yhtä pahoisin tai pahempiin. Eli saat elellä vapaasti elämänmyönteisesti omien reilujen toiveidesi mukaan kunhan annat saman tilan kaikille muille.
Jos koko ohje/sääntö tuntuu hankalalta kerralla alkaa noudattaa, kannattaa sinun ja tuttaviesi varmaan opetella se taitona, tapana, jolla arjen sosiaaliset suhteet saa osa-aikaisesti mukavasti sujumaan, mutta jota ei tarvitse käyttää koko aikaa.
Tämä sääntö edellyttää kaukonäköisyyttä siinä, miten reagoidaan huijaamisyrityksiin ja juoniin ym, eli kaikki pitäisi arvioida kokonaisvaikutuksensa mukaan siltä kannalta, mitä ne onnistuessaan vaikuttaisivat "Elele ja anna toisten elellä!"_säännön kannalta arvioiden, ja reagoida sitten jo ihan heti alkuun sen mukaan, mikä moraalisimman lopputuloksen käytännössä tuo. Eli jos joku juonii, niin pitäisi tuumia "No, nyt hän huijaa, ei tartte eikä saa lähteä hänen juttuihinsa mukaan." ja luotettava sitten niihin, jotka kyllin rehtejä ovat ja mikä muuten vain on varmaa tietoa. Eli ikäviin tekoihin vain jätetään osallistumatta, eikä ikäviä aikeita useinkaan rangaista vaan vain estetään niitä vaikuttamasta, niin kuin "Tilaa onnelle!"-sääntö kehottaa tekemään. Näin ei tarvita sotilaan tai poliisin taitoja, jotta saisi yhteiselon sujumaan ihan hyvin. Hankala ihminen saa usein vastaansa huonompia elinoloja, epämukavampia kuin muut, ja vaihtaa siksi maisemaa: koska hän ei antanut omasta puolestaan elintilaa muille, niin kuin sääntö edellyttäisi, niin hän ei myöskään itse saanut muilta yhtä laveaa elintilaa kuin muut. Tämä pieni rangaistus tulee siis porukan taholta eikä erityisesti uhrilta, ja sen syynä on usein pottuntuneisuus ja vastuun kantaminen porukan tulevaisuudesta, mitä pidetään erityisen toivottavana ominaisuutena kaikilla.

Eli koko juttu toimii kaikkien kesken samaan tapaan kuin perheenjäsenten tai ystävien välinen kommunikaatio siitä, mitä kukin haluaisi tehdä: kukin saa vapaasti itse valita ja ongelmakohdat selvitetään oikeudenmukaisuuden mukaan. Kaikki asiat saa itse varmistaa, myös hyvien tuttujen välillä. Esim. koirani ei halua urheilla ja minä haluan, joten joudumme aina varomaan tuota toisen mieltymystä, vaikka välit ovat ystävälliset. Ratkaisuna tottakai, että käydään lyhyellä lenkillä koiran kanssa ja lisäksi liikun muuten.
Ja on tottakai otettava täydesti huomioon se, etteivät kaikki läheisetkään ole luotettavia tai ymmärtäväisiä, joten päätöksen saa tehdä aina itse. Etäisempien tuttavien kanssa tämä piirre korostuu: usein ei yritetäkään suoralta kädeltä asioihin puuttumalla auttaa vaan vain kerrotaan hyvistä vaihtoehdoista ja omista elämän ongelmien ratkaisuista, elämänviisaudesta, vähän vain jeesataan niin kuin kanssakulkijaa sopii auttaa, mutta ymmärretään erilaisuus ja oman itsenäisyyden tarve autettavallakin.
Perusperiaate on aina sama: elelen ja annan toisten elellä. Yleensä, kun ehdottaa toisille ratkaisuja, nämä tsekkaavat ensisijaisesti, jättävätkö ratkaisut heille itselleen elintilaa. Siksi tällainen "Elelen ja annan toisten elellä" on hyvän ratkaisun perustyyppi. Useimmiten hankalatkin kontaktit, niin ihmisiin kuin ryhmiinkin ja kansoihin (kansojen välisiin suhteisiin hyvä ohje!), saa hyvin sujuvalle tolalle, kun miettii kaiken heidän kannaltaan ja juttelee siitä, mikä heille olisi edullisinta (muu maailma huomioonottaen!), ja auttaa sitten omasta puolestaan järjestämään niin, muttei kaikkea heidän vuokseen tehden vaan oma elämä etusijalla. Tämä "Elä ja anna toisten elää"-ohje on paras ratkaisu siihenkin: kaikki hyvä ja siis hyödyllinen käytetään täydesti hyväksi ja ikävät vaikutukset vain rajataan pois vaikuttamasta tarvitsematta siihen kompastua tai uhrata isommalti voimia. Niinpä Suomella on yleensä harvinaisen ongelmattomat välit ulkomaihin, esim. paljon helpommat kuin Ruotsilla tai kai isoilla maillakaan, joiden asioihin monet haluavat puuttua ja joilta puuttuu tämä sääntö "Elä ja anna toisten elää!".
Mitkaan ihmissuhteet eivat tee poikkeusta tahan saantoon, ei esim. ystavyys, vihollisuus, aiti-lapsi-suhde, seurustelu, valinpitamattomyys, halveksunta, rakkaus jne. vaan aina sama saanto kaikessa. Pitkalti on niin, ettei muita saantoja sitten olekaan.

Kats myös http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/build-perfect-relationship.html

Yksi mahdollinen muotoilu tälle säännölle olisi kai "Itsekäs saa olla, muttei puuttua toisten elämään (muuten kuin reilusti epäreilua puuttumista estääkseen)".

 * * *

Sosiaalisten ongelmien ja yhteisön ongelmien ratkaisemisesta "Elä ja anna toisten elää säännöllä"
"Elä ja anna toisten elää" katsotaan yhteiskunnan tärkeimmäksi pelisäännöksi oikeudenmukaisuuden, vastuuntunnon, terveen järjen, kokonaiskuvallisuuden ja tervehenkisyyden ohella. Se on siis sääntöjen, lakien, ja aseman oikeutus siltä osin kuin ne ovat "Elä ja anna toisten elää"-säännön mukaisia ja toisaalta se kertoo, etteivät nämä muilta osin ole oikeutettuja, eivät ansaitse yhteisön hyväksyntää, eivät tuo oikeutusta esim. toimia virassa sääntöä vastaan rikkovin tavoin. Yhteisön tervehenkinen meininki katsotaan ylemmässä asemassa olevaksi sääntöä rikkoviin asemaansa väärinkäyttäviin nähden. Tätä sääntöä vastaan rikkovia pidetään lyhytnäköisinä, yhteisölle epäedullisina, huonoja elämänoloja tuovina, taloudellisesti pitkällä aikavälillä ja elinolot huomioonottaen epäviisaina, koska aiheuttavat isoja vahinkoja tavoitellessaan yksittäisessä asiassa lyhyen aikavälin taloudellista hyötyä. Yksilö luonnostaan valitsee paremman vaihtoehdon, joka ei vaadi häneltä melkein mitään, jotain tavallista vain, ja joka tuo hyvät elinolot ja monenlaisen yhteisön toimivuuden edut. Niinpä kysymys ei ole, liittoudutko rikkomuksen tekijän kanssa vai uhrin vaan kannatatko hyviä elinoloja viisaalla taktiikalla yhteisön toiminnan kivasti rullatessa ja jättäessä paljon vapautta vai jotakin, mikä tuhoaa nämä itseltäsi ja keittää sopan, josta ei pääse kuin taas samaan sääntöön turvaamalla. Rikkomuksen tekijä siis putoaa hierargiassa ja hänen tekojensa vaikutukset jäävät heikoiksi, kun taas ok tavalla toimivilla on yhteisön tuki puolellaan ja kukin saa vapaasti elää omaa elämäänsä muiden häiritsemättä, sovussa ympäröivän maailman kanssa, yhteisön järjestelyjen tukemana muttei niiden varjolla tehtyjen rikkomusten uhrina. Yleensä suomalainen kulttuuri ei luokittele yksilöitä ihan isoon tai ihan pieneen asemaan vaan "Elä ja anna toisten elää" ohjeen mukaiset puolet ja teot isoon asemaan tai siis sallituiksi ja vallitseviksi ja tuota sääntöä vastaan rikkovat puolet yhteisön yhteisvoimin pois vaikuttamasta muihin kuin rikkojaan itseensä.Näin ongelmat ikään kuin haihtuvat pois, koska niille on epäsuotuisat olot, vaikka ihmiset ovat aika lailla entisenlaisia.

Jos "Elä ja anna toisten elää!"-ohje on sinulle uusi ja et oikein tiedä. ottaako sitä käyttöön vai ei ja miten ottaa se käyttöön, niin kokeile mielikuvituksessasi, miten asiat menisivät, jos noudattaisit tätä ohjetta, niin näet sen hyödyt ajatuksissasi ja opit, millaisia ratkaisuja se tarkoittaisi käytännössä, ja voit verrata aiempaan.

Toimii hyvin esim. kolmiodraamoissa ja mietittäessä vastuita vanhan heilan lapsista yms tavallaan sivuhenkilöistä(?), joihin vaikutus on suuri.

tämä sääntö pätee myös hoitotyössä: potilaiden ym asikkaiden olisi annettava itse päättää, tarvitsevatko hoitoa vai eivät, haluavatko sitä, ja annettava heidän myös päättää hoidpostaan, että mitä saa tehdä ja mitä ei ja mitkä valinnat tehdään. Sillä ei ole tarkoitus hoitotyön varjolla tehdä pahaa. "Elä ja anna toisten elää"-sääntö vaatii tuekseen myös kyllin hyvän ymmärryksen, kyllin hyvän moraalin ja rehellisyyden siinä, mikä on vale, tottumus ja miten epäluotettavia jotkut oelttamukset ovat ja mikä on paha tek ja mikä ei, missä valmistellaan pahoja tekoja tai vallan riistoa.

 En oikein tiedä, mihin tämä kuuluisi, mutta laitan se tähän kun tämän sortin sallivaisuus on "Elä ja anna toisten elää"-säännön vallitessa ongelmatonta, haittaamatonta. Kokemukseni mukaan ehkä kolmanneksella aikuisista suomalaisista on kulloinkin, kenellä milloinkin, ulkomaalai nen heila vaikkapa sähköpostituttu, jokin kulttuuri tai laulaja, joku sellainen, minkä voi siinä ohessa pitää ja mistä ei ole haittaa vaan hyötyä vaan kun yksilö saa itse päättää millaisen elämän haluaa, mistä on harrastunut ja mitä taitoja ja lahjakkuuksia vaalii, minkä tyypin sosiaalisuudesta pitää, vähän niin kuin harrasteen kuukaudeksi tai pariksi, tai ruokalassa että otanpa tähän lisäksi kermamarengin, kun satun siitä nyt pitämään, ei se elämääni tai parisuhdettani puolisooni mitenkään haittaa, saanpahan vain vähän omaa vapautta, pääsen tuulettumaan, saan seurata mielitekojani harmittomalla tavalla ja niin olen hyväntuulisempi, vapaampi, jaksavaisempi ja parempaa seuraa tavalliselle ympäristölleni.

Kaartaen juokseva hevonen, vapaan tunteidenmukaisen elämän malliksi, hevosaiheinen neulekuvio
( http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html )"

Lastulintu, aika turvallinen tekotapa

"

Lastulinnusta

Lainasin kirjastosta Joel Nokelaisen kirjan Opi vuolemaan, ja siinä on mm lastulintujen tekemisestä. En ole vielä sinne asti kerennyt, lastulintujen kuvia vain katsellut, mutta pitihän tuota kokeilla. Kirja tuntuu samalla neuvovan poikia armeijataidoissa niin, että yritin olla varovainen ja tehdä oman versioni enkä kopioida ihan tarkkaan. Eli pitihän tuota lastulintua kokeilla. Naiset ovat yleensä kätev'mpiä kuin miehet, joten kirjoitan tähän jotakin lastulintuyritelmästäni.

Pää on lastulinnulla ylempänä kuin kroppa ja vuollaan ensin. Jätin kylkeen puupalan lohkaisun jäljet siistimättä kun se oli ihan tyylikäs, puutyömäinen. Linnun kroppa kapenee takana kohti siipiä ja pyrstöä, joten kavennus, josta lastusiivet ja -pyrstö levittää, tehdään linnuntunnelmaiseen kohtaa viistosti.
Pyrstössä ja siivissä tulisi olla kuviointi ennen lastijen vuolemista, muttatämä on eka yritelmäni, joten ihan vain kokeilin lastujen tekoa. Siinä hankaluutena on, ett' vuollaan itseen päin, mikä tuo onnettomuusvaaran. Mutta samoin kuin ruokaa laittaessa, kun pilkkoo jotakin, niin veistä voi liikuttaa myös vain vähän matkaa kerrallaan niin, ettei yritäkään voimalla pitkää matkaa, niin, ettei veitsi voi osua sormeen. Lastun sain vuoltua kun ensin puupalan päästä (siivet olisivat lyhyemmät kuin pyrstö, mutta ne on kai lastuina helpompi katkoa) kuin lehteä plaraamalla valitsi ohuen mutta ehjänä pysyvän paksuuden ja vähän tein lovea alkuun. Sitten vuoron perään liu'utin puukkoa raossa ja vuolin hiukan ja välissä käänsin puukkoa sivusuunnassa kallelleen niin, että se aukaisi lastua etäämmäs emopuusta, ikään kuin ratkesi, ja sitten taas vuolua hiukan, ettenkin, jos lastu oli jäänyt kapeammaksi kuin koko leveys. Luulen, että osa jujusta on, että lastut ovat ainakin aloittelijalla, siis koko lintukin, kapea niin, että on helmpimpi vuolla. Mutta tuossa on nyt vasta eka lastu. Tarttisi kokeilla paria muuta siihen viereen ja sitten kai tehdäö siipien kuviointi, jos onnistuu, mutta ekakertalaisella tai kömpelöllä ei aina onnistu.
En ole tuota lintua tuon pidemmälle tehnyt, enkä tiedä,onnistunkokaan. Mutta ajattelin kokeilla alkuillasta tai iltapäivällä, kun aurinko paistaa, niin on helpompi tehdä tarkkaan, hyvä mieli ja seesteiustä tyyntä, jaksavaisuuden puolesta hyvä työaika niin kuin vaikka klo 10, 14.30, 17 tai 18.30.  Kun on tarkasta työstä kysymys, niin se kysyy huomiota vähän samaan tapoaan kuin musiikki, joka soi radiossa: ytunnelmatajulla havaitaan, mikäö meininki ja se määrää nyanssit: jollei jokin ole hyvä, niin valitsee muunnelman, joka olisi juuri sopiva, ja hetken sitten sen mukaan, yleensä kai samalla tekotuokiolla sopivan meiningin tai venttaa aamuun, kun on virkein ehein jaksavaisin mielin. Kun on tarkaan vuoltava,niin jollei suju, vaikkapa takeltelee tai tuntuu vaikeammalt akuin alunperin, niin tarttee huomata,e ttä on huono hetki tai huono lähestymistapa, jota huono hetki usein tuottaa, ja niin tarttee aloittaa puhtaalta pöydältä hetkeä myöhemmin tai muulloin ihan levänneenä ja kiinnostuneena aiheesta, aiheeseen virittäytyneenä niin on taitokin helpompi. Jossujuu hyvin, on hyvä lämmin tekemisen tunnelma kuin vaikka aamupäivällä aurinkoisena päivänä, niin sellaisesta on hyvä ottaa mallia, tehdä siitä yksi taitonsa elementeistä. Mutta sellaista tuokiota ei saa kuluttaa kokonaan loppuun niin, että alkaa takellella ja viimeiseksi mielikuvaksi & tottumukseksi jää epäonnistuminen, vaan taidosta otetaan mallia, kun on hetken tauko hyvin sujuvassa tekemisessä tai kun tulee tehdessä miettineeksi, että nyt sujuu hyvin, siis esim. vaikka vie pöydälle jotakin tai käväisee huoneen toisella puolen tai pitää huokaustaukoa ihastellen työtään.
Siipien levittämiseen tarvitaan siis se, että siivet ja pyrstö pysyvät auki levitettyinä, mistä syystä niissä on oltava anakin ykis lovi.Lovet tulevat vai kaikkien lastujen reunouihin kerralla, eli siiven lovi on pyrstön tyvilovi, mutta kaari on erisuuruinen. Kaaresta tulee leveä'mpi, jos lovi on aika tyvellä, mikä sopii lyhyisiin siipiin,ja pyrstö kai myös vastaavasti levitetään kauemmalla muttei kovin kaukaisella lovellaan, jonka kohdalle kenties on hyvä lopettaa siippien lastut työtä viimeistellessä. astuja joutuu taivuttamaan vain viereisen lastun viereen, loveen sovittaekseen, ei siis niin sivulle, kuin mitä se kohta siivestä on. Kenties olisi hyvä sitä ennen kastella lintu.
Lovien paikat pitäisi kai valita katsellen valmiin lastulinnun kuvaa ja verraten siihen: siivet musiikkimaisen suojaavat ja tunnelmallisen tyytyväiset tyyliltään japyrstö tunteikas ja näyttävä kenties kuin metsolla. Eli jos jokin kohta tuo mieleen tuollaisen tunnelman, niin tekee loven sellaisen ja siihen kohtaan, mistä syntyy tuo hieno kiehtova tunnelma muttei kai kovin syvää lovea, jottei lastu katkea siitä. Ainakin pyrstön tyvi oli hyvä vuolla monella aralle puukon käpertyvällä lastulla eikä heti syvää, milloin lastut voisivat leikkautua irti ylimääräisen viillon syvyyden kohdalta ja voima ei riittää. Kirjan kuvissa lastulintu oli kovin pieni vuolijan käsiin verrattuna.
Ekaa siipilastua vuollessani oli lastu kuiva ja kai vähän liian paksu,rätsähdellen taittuvainen. Kostea puu olisi kai sitkaampaa ja helpompaa vuolla, ei rätsähtelisi rikki. Kai siitä saisi ohuemmat ja paremmat lastut. Mutta puu ei saisi olla niin märkää, että kastelee käsien ihon pehmeäksi, joten puu saisi olla pinnalta kuivahtanut. Riittääköhän, jos kastelen muutamaan kertaan ja annan sitten puun olla rauhassa?
Kastelin siis linnun muutamaan kertaan toivoen sen puun kostuvan, kun se on kumminkin aika ohut pupala. Sitten annoin sen kuivua pinnalta joka puolelta, jotteivät käteni olisi vaarassa.
Sitten vuolin pyrstön. Toka lastu lähti irti loppupäästä ja olikohan neljäs, kun puun syyt tuntuivat olevan siullä tavoin vinossa vuolusuuntaani nähden, mutta aika lailla samat kuitenkin. Loppu sujui aika lailla ongelmitta. Hyvä tekniikka oli vuolla pieni lovi päähän, kääntää puukon reunalla lastua vähän ylöspäin ja ujuttaa puukko koko lastun leveydeltä rakoon, ottaen silloin lastun leveyden erityisesti huomioon. Sitten vuoroin käänsin lastua vähän ylemmäs ja ujutin puukkoa raossa pidemmälle, vuollen hiukan, jos jostakin jäi kapeaksi tai ensimmäiset joltain osilta vuolematta, siis lastu kapeammaksi. Koska puun syyt olivat samansuuntaiset, ratkesi lastu itsestään usemman sentin matkalta ja paksuus niin ikään pysyi itsestään samana. Mutta hiukan vinoon lastut tulivat, toinen reuna ylempänä. Viimeisen lastun vuolin uhuemmaksi alapuolelta kuin se olisi ollut isompikin puupala.
Sitten laitoin lastulinnun likoamaan siipien ja PYRSTÖN TAIVUTTELUA VARTEN. vAIKKA KYLLÄ KUN TÄMÄ ON EKA LASTULINTUNI, NIIN EHKÄ ON PAREMPI, ETTÄ SILLÄ' ON PELKKÄ PYRSTÖ, KUN LASTUJA OSA MENI KHUKKAAN. pUULAJI ON JOKIN PUUTARHAPÖYTÄÄN KÄYTETTY ULKOMAINEN, AIKA PEHMEÄ JA RASKAS, KENTIES KÄSITELTY MUTTA KOKONAAN SAMAA VÄRIÄ.

Tarkemmin ajateltuna lastusulat varmaankin taipuvat parhaiten ohuimmalta kohdaltaan eli linnun pyrstöloven kohdalta ne pitäisi koko loven matkalta ratkoa auki ja ilmavasti vielä, jotta väliin pääsee vettä ja sulka taipumaan, eikä vain raon puoliväliin asti kuten nyt. Ja raon tulisi olla kannas eikä lovi, luulen vain. Lintu on likoamassa ja jatkon kanssa tulisi olla tarkka ja nyt tunnen itseni kömpelöksi, joten lintu saa odottaa.
Katselin mäntyrimaa, joka minulla sattuu olemaan, kyllä se vaikutti ainakin yhtä huokoiselta, tekisi mieli yrittää siitä toista lintua, mutta ehken tokalla yrittämällä tsemppaa yhtä hyvin.

Pyrstön levittäminen ei ole ainakaan vielä onnistunut. Liotin lintua ja sitten annoin kuvua vähän. Ratkoin lastuja puukolla pidemmälle ja ohensin alinta lastua, joka oli paksu. Sitten liotin taas kuumassa hanavedessä. Lastut taipuivat sivulle ihan lionneina hyvin tai kohtalaisesti, etenkin, jos taivutti viereisiä samalla. Mutta niitä ei saanut viereisten loviin kiinni, jos ne(alin) olivat paksuja tai jos ne olivat märkiä. Eli ensin viuhkaksi ja sitten kuivuneena lovien avulla muotoonsa. paitsi, että tässä lovet ovat liian pienet, eivät pysy kiinni viereisen lovessa kuin pari kolme kerrallaan vaan. Pyrstössä tässä olisi ollut 9 tai 10 sulkaa ja siivissä 5.tai 6.

Liotin lintua lisää ja yritin saada siivel tyvempänä olevista lovista vierekkäin viuhkaksi, mutta eiväthän ne pysyneet. Ja niin luovutin ja laitoin sillekohden langan ja tuumin, että saa luvan olla valmis. Seuraavan kerran sitten voi yrittää tehdä leveämpiä lastuja ja leveämpiäkoloja niihin.

Minulla oli useampialankoja, punaisen sävyjäkin, ja niin valitsin sellaisen, jonka kanssa puulintu on kivan näköinen.

* * *

9.5.2018

Kokeilen tehdä toisen lastulinnun, että josko vaikka pyrstöstä saisi leveämmän, koristellun ja lovien avulla viuhkana pysyvän. Tein linnun mäntyriman pätkästä, ehkä kaksi kertaa eilistä puupalaa leveämmästä. Yritin tehdä lintua lintuja ajatellen,, jotta tulisi linnun näköä siihen, mutta tosi sitten tuli tiaisten näköä ja aika pullea. Syyt olivat puussa hiukan viistoon, joten ekapuolen tusinaa lastua katkesivat, aina vain lähempänä lintua. samoin paeri ohuempaa lastua välistä katkesi, mutta sain siis 11-lastuisen pyrstön linnulle. Nyt se on likoamassa.

Pyrstölastujen lovet vuolin vasta, kun olin tehnyt lastut. Puristin lastut tiukasti kimpuksi ja vuolin. Sitten laitoin kuumaan hanaveteen likoamaan ja vaihdoin veden silloin tällöin kuumaan. Nyt saa pyrstön levitettyä niin, että keskilovet pitävät sen viuhkana, mutta vielä kokeilisin, saisinko sen tyveä lähimmistä lovista viuhkaksi, mutta siihen eivät lastut ainakaan vielä taivu, joten lintu on taas likoamassa.

Pitäisi kai vastaisuudessa vuolla/lohkoa keskimmäiset lastut hiukan vankemmiksi ja reunat ohuiksi.
Lastut eivät tapiuneet lkaajemmalle, kun reunimmaisen lastun reuna otti kiinni linnun perään. Tarttisi sulan lähteä ohuempana, jos haluaa taivuttaa niitä laajaksi kaareksi. Nyt olisin kai joutunut karsimaan osan lastuista pois, eikä tehnyt sitä mieli tehdä, niin jäi sitten tällaiseksi, onpahan tavallaan onnistunut, vaikka mielestäni olisi ollut kauniimpaa, jos sulat olisivat olleet enemmän erillään ja laajemmassa kaaressa.

Linnun kropan tulisi kai olla lintuklishee,niin se olisi kivan näköinen. Usein myös muilta mallia ottamalla, esim. kurssilla tai tutulta matkimalla tulee kivasti jotakin ymmärrettyä lisää omaan näkemykseen. Joel Nokelaisen kirjassa lastulinnuilla oli selkeä nokka, rintakehä nousi viistosti eikä melkein kohtisuoraan kuten tässä tokassa lastulinnussani, ja päälaki oli korkeammalla kuin selkä. Mieleen kai olisi hyvä tulla, että "lintu!" ja ehkä "puulintu".
Kovaan puuhun on vaikeaa saada hahmoa, jos on aloittelija kuvanveiston tapaisissa edesottamuksissa. Sen sijaan hiukan kosteampi tai jo alun perin sopivan kokoinen, kenties pieni ja aika ohut, puupala on helpompi veistää muotoonsa ihan samaan tapaan kuin piirtäminen kävi koulun kuvaamataidon tunnilla.
Jos etsit tunnelmaa, niin veistäessä löytyy khunkin kohtaan aina sitä sun tätä tunnelmaa puukon jäljiltä, joten poimi niistä. Lisäksi työhön tulee veistohetken viimeisimpien vahvojen vaikutteiden, siis lähiunnä tekemistä, kiinnostuksenkohteiden ja mielessä pyörivien asioiuden tunnelmaa. Itse katsoin ekaa lintua ennen tuota kirjaa Opi vuolemaan, ja siitä sain idean puulinnusta. Lisäksi netissä www.youtube.com'issa varmaankin olisi puutyö yms aiheisia videioita, mikä nyt vänkää ja kiehtovaa on. Musiikista, josta pidät, voisi myös olla iloa tähän, kai. Puulinnulle sopisi kai olla puutyöhenkinen, puutyön tenhoa, mitä ainakin tuossa Nokelaisen kirjassa oli, ja samalla muistutus onnettomuusvaarasta.

* * *

10.5.2018   Kolmas lastulintuyritelmäni epäonnistui. Ajattelin tehdä samasta mäntyrimasta leveitä lastuja ja koska pyrstö näkyy tulevan jonkin verran vinoon, lastu lastun päällä, niin linnunkin vinoon. Mutta lintu tuli väärään kulmaan vinoon. Sen sentään tajurin, ettei lintu saa olla leveä taireunimmaiset lastut törmäävät siihen. Ja lastujen tyveen tarttee tehdä kannas, luulen, eikä vain lovi. Mutta tein kumminkin lastuja mutten kai ollut kostuttanut puuta kyllin hyvin,kun se halkeili keskimmäisten lastujen keskeltä ja meni jotenkin jäykästi räts.
Mutta otin pari kuvaa kumminkin:

aloitus pehmeään puuhun puukko vinottain ja siitä varovasti painamalla ja puukon syrvällä puuta avaamalla milli milliltä koko lastun leveydelle 
ja sitten tavalliseen tapaan vuorin liikuttaen puukkoa ja vuorin avaten väliä suuremmaksi. Näköjään kuiva puu avautuu pitkältä matkalta suorana mutta menee rikki helposti, kun taas kostea avautuu vain sentin tai millejä tms. Jos joskus ei etene, niin millinkin rakoon puukkoa liu'uttamalla ja taas avaamalla pääsee eteenpäin. Mutta tänään siis mokasin.

 Ohut lastu avautuu usein vain hiukan ja kaareutuu samalla kuprulle, jolloin se usein pian katkeaa.

Kuvanveistosta tuli tänään mieleeni, että joskus näin Itä-Savo-lehdessä, joka on tuntunut osaavan opettaa taiteita, kuvan patsaasta, jonka tekijä näkyi eläytyneen kuin liikuntaharrastuksessa minä joskus, että tässä on se ja se kehonosa, millaista on elää sen kannalta, millainen se elämänalue, näkökulma on kokemuksellisesti, upota siihen elämän virtaan ja nähdä se myöskolmiulotteisena hahmona. Samaan tapaan voisi kai veistää montaa mieleenpainuvaa asiaa, näkymää, hetkeä omassa elämänpiirissä, ja toisaalta myös tätä lastulinnun kropan hahmoa, sen viehätystä ja tenhoa.
Puutöissä on näyttänyt olevan mahdollista ottaa mallia taitavimmista ja ammattilaisistakin, meiningin siitä kräsimättä. Kai on puuha niin liikunnallista, arkijärkistä, käytännönlähiestä ja jopa elämänviisasta. Mutta kuvataiteissa ei voi ottaa ollenkaan mallia ammattimaalareista tms, sillä maalaaminen jotenkin kuluttaa loppuun aiheen tekijän muistista ja tarvittaisiin ammattimaisen tai amatöörimäisen tekemisen sijasta muuta elämää pursuva elämäntapa, jota maalaaminen, kuvanveisto tms pysyisi tervehenkisenä, jotta sillä olisi sanomaa tai elämänviisautta, tervehdyttävä hyväätekevä vaikutus harrastajan elämään. Joskus katselijat elävät niin kaukaista elämää, ettei heihin asti nuo puutteet kummemmin ulotu vaan aina tulevat ajatelleeksi jotakin muuta paikkaavaa, voimia antavaa ja emnevät tekemään jpotakin ihan muuta, mihin ovat motivoituneita.

Yritin kumminkin tehdä lastulinnun loppuun. Kostutin sen pariin tai muutamaan otteeseen ja annoin kuivua pinnalta. Vuolin sitten lastut, kahdeksan yhteensä. Nyt se sitten on likoamassa, mutta kaksi lastua voi hyvin mennä rikki siipiä levittäessä.
Tuossa tuo kolmas lastulintuni, pari lastua osin rikki. Linnun kroppa tuli sittenkin oikeaan kulmaan, ei olisi tarvinnut olla hutilo lopun kanssa vaan olisi voinut kostuttaa puun huolella ja saada ehjän mutta aika lailla yhtä vähälastuisen linnun.

Siis jos linnun tekee eri linja pystysuorana kuin mistä siivet lähtevä, siis missä tasossa pyrstön tyvi on, niin pyrstön tyven on oltava vanhalla kohden kumminkin, samoin kuin yksinkertaisessa tavassa miettiä linnun suunta. Ja se taas merkitsee, että lintu on kallellaan tuohonlinjaan nähden, ja niin on vaikeaa tehdä molemmilta puolilta suunnilleen samnnäköinen lintu.
Mutta toisaalta uuden pystysuoran suunnan voi miettiä aika helposti: Pyrstön toinen reuna on ylempänä kuin toinen suunnilleen sen verran, mitä puupalalla, josta pyrstölastut avataan, on korkeutta. Pyrstön leveyden matkalta on siis tämä korkeusero tuleva, ja leveyden kai voi arvailla summittain: lastun leveys kolon kohdalta plus hiukan lisää, kun eivät lastut taivu aivan kiinni toisiinsa kolon kohdalta, kertaa lastujen arvioitu lukumäärä, esim. aiemman lastulinnun perusteella. Tuo linja siiven puolelta toiselle olisi siis uusi vaakasuora ja linnun kropan pystysuoran linjan olisi oltava kohtisuorassa sitä vasten.

Pyrstölastujen taivuttamisessa olen ensin kuivasta pyrstöstä tiukasti kiinni pitäen tehnyt pyrstölovet ja sitten laittanut linnun kokonaisena likoamaan kuumaan hanaveteen, vaihtanut veden silloin tällöin ihan kuumaan hanaveteen ja koettanut sitten jonkin ajan päästä, taipuvatko alimmaiset ja päällimmäisen lastut kummatkin omalle sivulleen. Olen hiukan muttei paljon voimaa käyttäen koettanut taivuttaa niitä ilman, että puu jotenkin menee huonoksi taivutuskohdasta tai lastusta. Sitten olen ajatellut, ettäniin tehden puun rakenne muuttuu taivutuskohdassa ja olen ajatellut kuuman veden pääsevän paremmin kostuttamaan juuri venyneitä kohtia, ja niin olen antanut linnun taas olla kuumassa vedessä. Ja tositanut tämän muutamaan kertaan,aina vain pidemmälle taipuen.
Kun lastut taipuvat enemmän, niin olen ottanut viereiset mukaan ja taivuttanut niitä kutakin yhtä aikaa kohdalleen.
Kannaksen leveys on tainnut olla komisen milliä, ati mitä lie mutta iaka leveä omaan silmääni, niin olen ajatellut, ettei se niin helposti raksahda rikki, kun vahingossa käytän vähän voimaa. Vaan taipusi vasta märkänä ja sitkaana puuna.
Erityisen tyvestä paksua lastua ohensin vuolemalla, mutta se on kyllä turhan vaarallista tavaksi otettavaksi. Samoin paksut lastut tuntuivat taipuvan paremmin, jos niitä taivutti hiukan viistoon ylä- tai alakautta eikä suoraan sivulle. Alinta lastua voi vuolla ohuemmaksi ja kunkin lastun tulee olla erillinen ja hyvin kastunut lastujen tyvestä kannaksen kohdalta.
Pyrstölastuja taivuttaessani oli lintu minuun päin ja lastut kauempana, jolloin pidin kiinni toisella kädellä linnusta ja toisella taivuteltavasta lastusta/lastuista aika tyvestä.

* * *


La 12.5.2018  (Tuossa tuo eka lastulintu on viime tiistailta, kun ajatteliun, etten katso Euroviisuja, oli jotenkin kovin kiva vapautunut toukokuinen fiilis, auringonpaistetta, linnut lauloivat ja puihin tulossa lehdet. Sitten kumminkin illalla myöhään katsoin Euroviisujen ekan semifinaalin, missä Suomenkin edustaja oli, ja keskiviikon ja torstain aksilastulintua ovat sen jälkeen tehdyt, jotenkin sönkkö, ei niin taitava, epäonnistuvam urautunut ja riitaisi fiilis jäi Euroviisuista. Nyt muutamana vuonna, kun olen Euroviisujakatsellut, niin olen huomannut niiden pilaavan kevään.)


* * *

17.5.2018   Saiskohan tuosta ohjeen päreiden kiskomiseenkin: kuivana säilytetty puu kuin lautatavara, siitä sopivan kokoinen pala, päreiden levyinen, sitten kastella useampaan kertaan ja antaa välillä olla, kuivahtaa pinnalta, jotta vähitellen kostuu tasaisesti, mutta kauemmin tietenkin kestää kostua, kun puu on paksumpi, muttei liottaa, sillä kuivempi puu lohkeaa helpommin, kun taas kostea on sitkaampi, tulee ehjempi lastu.

* * *

Lastulinnun pyrstön tyven ja pyrstön lovet vuolin itsestä poispäin vuoltavan puolen tavalliseen tapaan ja itseäkohti vuoltavan puolen ensin rajan kohtisuoraan puun pintraa vasten ainamalla ja sitten varovasti nakertamalla ihan vähän kerrallaan pienin puukon liikkein, jottei voi sattua viereiseen sormeen. Siistiä puutyömäistä jäkeä tuntui syntyvän juuri varovasti nakertamalla.

Tarkkaan työhön sana "näpertelyä" ei ole oikein hyvä kuvaamaan yrittämisen tapaan, vaan parempi on sana "hienoviritteinen", vähän kuin musiikki, herkkä huomio ja luonnolliset tervehenkiset tunnelmatajuiset aistirikkaat tekemisentavat, jota huomaavat mm tunnemotivaatioiden suunnat.


5.6.2018   Näin naisihmisenä sanoisin, ettei lastulinnun tekemisen ilo, sujuvuus ja tyyli lähde näpertelystä vaan on ajateltava ryhtyvänsä puutöitä tekemään aika paljolla voimalla, niin linnun kroppa on kivempi veistää. Pyrstö sitten on varovaisempaa puuhaa, puun materiaalina kuuntelemista. Ja puutyön tenho tuo lintuun onnistuneempaa tyyliä.
Nyt on ollut asunnosani jo kolme viikkoa niin kuuma, etten ole uskaltanut yrittää mitään tarkkaa,missä on onnettomuusvaara, mutta kiva olisi oppia veistämään linnun kroppa paremmin.

3.9.2018   Lastulinnun voi ripustaa ompelulangalla kattoon tms, mutta varo, ettet ripusta lastulintua tai lankaa liian lähelle kuumaa valaisinta tms.
Lastulinnun painopiste on suurin piirtein puolivälissä nokankärkeä ja pyrstön takaosaa mutta vähän edempänä, sillä pyrstösulkia on taivutettu sivuille. Kierrä ompelulanka esim. neulanavulla kuivan lastulinnun keskimmäisen pyrstölastun tai kahden keskimmäisen pyrstölastun ympärille lovien kohdalta niin, että voit säätää ripustuskohtaa sivusuunnassa, jotta saat sen justeerattua keskelle tais uurin piirtein suoraan tai kivasti juuri vinoon. Ja toinen pidempi, oikein pitkä ompelulanka pyrstön tyven ympäri. Näistä kahdesta kun pidäyt kiinni, niin näet, onko lintu sopivan vaakasuorassa. Ota sitten molemmista yhden käden sormilla kiinni langat yhdessä kivan matkan päästä linnusta ja justeeraa kulma, jossa haluat linnun lentävän. Pidä ditten edelleen tuosta kohdasta kiinni ja solmi tavallinen solmu kumpaankin lankaan yhtä aikaa ja liuta solmu suunnilleen siihen, mistä pidät kiinni. Katkaise lyhyempi langanpää nätisti. Nyt voi linnun ripustaa pitkästä langasta.

Löysin youtubesta videon, jolla Joel Nokelainen vuolee kaarevista vuolluista lastuistra tehdyn lastulinnun, mutta se näyttää vaaralliselta ja vaikealta ja vaatii kostean tai tuoreen puun tms ja linnun pyrstö on ihan erilainen.

Voisko näitä lastulintuja tehdä vinhan tyyppisiä siihen tapaan kuin teinit joskus tekevät vinhoja, onko se hyvä idea? Toki perinteinen lastulintu on arvo sinällään, ja käsityötaito.

4.9.2018  Jos tuossa lanka luistaa pyrstösulan ympäri niin, ettei sivusuuntaa saa justeerattua,niin jos kiertää langan tiiviisti viereisen lastun ympäri loven kohdalta ja tekee solmun, jonka liu'uttaa lastujen väliin, niin saisiko silloin tarkkaan solmimalla sivusuunnan kunnolla justeerattua.

Tapa, jolla ollaan tarkkoja, on kai ilmastosidonnainen juttu, eli lastulinnun viehätysei ole sama, jos ei ole elänyt niin jatkuvasrti katselevassa tunnelmatajuisessa ilmastossa.

Tuo Joel Nokelainen videolla ja kirjassaan mainitsi,että lopuksi linnun pyrstölastut liimataan, jotta ne pysyvät, ja oli pyrstölastuja käsitellessään näyttelijämäisen näköinen, ei oikein nähnyt käsien alta, millainen lastulintu oli. Voikohan olla, ettei hän ole niin taitava tekemään lastulintyuja kuin mitä väittää olevansa? Että kenties lastut lähtevät irti.
Mutta ainakaan nämä minun lastulintuni eivät ole tarvinneet liimaa tms ollenkaan vaan vain palan rimaa, vettä, vesiastian ja puukon, sekä eka lastulintu ja ripustaminen ompelulankaa. Lastulintuni kuivuivat muotoonsa ja kovettuivat, kun niiden antoi vain olla rauhassa.

Pyrstön taivuttelun vaatima kuumassa vedessäliotusaika, välillä varovasti taivutellen ja antaensitten lastujen palautua,ja jäähtyneen vedenaina uuteen kuumaan hanaveteen vaihtaen on arviolta yli puolitoista tuntia, voinut olla paljon pidempikin, sillä puuhasin väliullämuuta. Pyrstön kannas ei saa olla kamalan ohut, sillä jos syyt menevät hiukan viistoon siihen nähden, niin se ratkeaa helposti osalta kannasta katki, mutta vettyneenä puu on sitkaampaa, ei ratkea niin helposti. Jos kannasttai lastut ovat paksuja, niin vettyminen kestää vastaavasti pidempään. Vasta kuiva lastulintu pysyy ihan noin vain koossa, tai siis osin kuivunut kyllä, jos sen antaa olla rauhassa, mutta ainakin tässä kuvan lastulinnussa ja koölmannessa lastulinnussani lastut jäivät hiukan aaltoilleen, vinoon, koska olivat niin pehmeitä ja jäykkiä taivuttaa.

6. syyskuuta 2018
Puun
tasainen kosteus muttei märkyys pyrstölastuja tehdessä on olennaista,
samoin pyrstölastujen kannaksen märkyys pyrstöä vähitellen avatessa,
mikä vie paljon aikaa. Lastulintua tehdessä on olennaista kuulostella
puuta, että millainen se on, miten syyt kulkevat, mikä on hyv
tekotapa, onko puu sopivan kostea, mitä kosteus tai märkyys vaikuttaa
puun käyttäytymiseen. Niinpä lastulintua tehdessä lastut kai
katkeilevat helpommin suorituskeskeisellä tekotavalla kuin
lastulinnuista pitävällä puutyötaitoisella. Kenties sopisi parhaiten
kotona tehtäväksi, koska pyrstön levittämiseen kuluu niin kamalan
paljon aikaa.

Puun kosteutta, puun käyttäytymistä ja hyviä tekemisentapoja arvioidessani käytin samantapaista taitoa kuin kahdessa ruuanlaitto-ohjeessani, jotka sopivat taitoihin ylkeensä: http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html .
"

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

Taidesuuntautuneen paikkakunnan luomisesta

Savonlinnassa on hienoa taiteiden oppimisen mahdollisuus. Samaa olisi kai kaivattu pääkaupunkiseudullakin, kenties Suomessa laajemminkin, muttei noita mahdollisuuksia niin hyvinollut kumminkaan. Missä siis ero? Savonlinnan seudun suuri tapahtuma ovat kesäiset Savonlinnan oopperajuhlat, vähän niin kuin yliopisto Helsingissä. Kukin siis tuppaa harrastamaan jotakin oopperamaisen hienoa ja arvostamaan sitä, että muut ovat sillä tapaa osaavaisia ja kannattavat taiteiden harrastamista. Helsingissäkin pidettiin kovin musiikista. Mutta pääkaupunkiseudulla ongelmana oli, että taiteita edustamaan valittiin taiteiden aloilla koulutettuja, joilla siis oli pikemminkin kaavamainen,lättänä tekemisentapa kuin omakohtainen, uutta luova niin kuin taiteissa kuuluisi olla. Radio poplaulut, iskelmät yms ovat paljon parempi lähtökohta: mistä omassa elämässäsi löydät moisen osaamisen ja elämänviisauden. Taiteiden harrastamista ei siis pitäisi perustaa instituutioihin, vaikka onhan hyvä, että taiteita voi ammattinakin joillakin olla, se tuo taiteelle jotakin varteenotettavuutta. Mutta omakohtaisuudelle on olennaista itse omin päin kotosalla tekeminen, muita häiritsemättä. Niinpä olen soittamista esim. oppinut, kun minulla on mielestäni kiva soitin,jolla on niin hiljainen ääni, ettei se kuulu naapuriin (kosketinsoitin käännettynä hiljaiselle mutta sointuvalle äänelle - kuulokkeissa on vaara, että jsokus soittaa lujalla ja siihen soittoharrastus loppuisi). Lisäksi kun soittimen hankin,niin olin vasta vuoden asunut Savossa ja niin opettlin kulttuuria ja sellainen samanlainen isompi panostus oli sitten luonnostaan soitonopettelussakin. Samoin olin aiemmin opiskellut yliopistossa matluonnont. ja nyt osaavaisempana halusin useampaa elämänalaa harrastettuani kokeilla kynsiäni, kenties oppia jotakin hienoa. Ihan jo soittimen manuaalin lukeminen ajatuksella auttoi alkuun, samoin jokapäiväinen harrastus ja arvostava asenne soittimeen ja musiikkiin, halu löytää kaavamaisuuksien altaaitoon soivaan elämänviisauteen ja musiikin taitoihin, tehdä löytöretki niihin.Luonto, kokemuksellinen, käytännönläheinen, elämän ja maailman suuret kysymykset, hieno taide - etsiä elämänsisältöä tällaisista eikä ulkoluvusta, mutta se merkitsee, että itsellä' on oltava taipumus käyttäytyä sivistyneesti myös omin päin. Kuitenkin sillä, että muutkin harrastavat musiikkia, esim. kuuntelevat radiota, tuntuisi olevan paljon väliä, tuovan tilaa musiikille.

Nätkiläisyyden vierastamisesta

Minulla on vaikutelma, että jotkut inhoavat nätkiläisiä kuin että "noi vaan syö" (maalaamisesta harrastunut?) tai että "toi on kummallinen palleroinen" (uskonnollinen tai mummolaa luova). Mihin luonnollinen reaktio, jos joku haluaa poistaa moiset elävien kirjoista tai pilata heidän elämänsä, olisi kai kertoa heidän vahvuuksistaan, heidän paikastaan maailmassa. Mutta siitä näytään kerrotun lapselliselta kuulostavalla kielellä kuten että "se on maailman paras", kun aikuinen sanoisi, että "se on ihan etevimpiä siinä, vieläpä ulkomaita myöten" tms.

5.5.2018   Voiko olla, että ongelma tulee siitä, että ihmisillä on nykymaailmassa väärä käsitys siitä, mitä sanalla "maine" kuuluisi tarkoittaa? Että ollaan heppoisten arvailujen ja huhujen varassa siltä osin, vähän kuin maineen perusversiona uskottaisiin telkkusarjan tai elokuvan näyttelijöiden olevan oikeasti niissä ammateissa ja niitä henkilöitä kuin mitä näyttelevät. Sen sijaan maineen kai pitäisi olla varmaa tietoa, joka on toisilta kuultu, kuten vaikka, että se ja se on ollut tietyssä ammatissa kymmenen vuotta kaiket päivät ja vapaa-aikanakin ollut sen ammatin harjoittaja vapaa-ajallaan. Tai että jos jollakulla on maineena olla tietynlainen, niin sillä tarkoitettaisiin pääpiirteitä, jotka hänellä vankkumattomasti aina on, esim. että on titeynmaalainen ja niin ollen aina sennmaalaisen tyyppinen tai sitten on sotkettuna toiseen henkilöön.

18.5.2018   Minua on ihmetyttänyt, kun välistä kerrostalon rapussa kuuluu kulkevan joku nainen, joka tuntuu haluavan poistaa mokoman asumisen ja elämisen tavan mikä rapussa on,lähinnä kai vierastaa mummolamaisuutta. Että mikä edesottamus tuo on, kun lakikin kieltää kotirauhan häiritsemisen. Mutta lieneekö koulun opettajan, oppilaat ihan lapsiksi mieltävän, vapaa-ajan käytöstä? Ja kellarpeltolaiset tms, jotka tulevat tänne ihan kumalla tavalla, kummin näkökulman vallassa, lienevätkö koulumaisen perspektiivin lähettämiä? Omat nätkiläisen tyyppiset piirteeni ovat ainakin isolta osin suurmestaritasoisuuden aika tavallisia piiretitä, muttei kaikessa vaan jotakin osaan ja kaikkea en. Muttei ihmisiä saisi heidän asuinalueelleen tulla häuiritsemään siksi, että nämä ovat kumman palleroisella ja jämäkällä tyylillä yht aikaa, tai siksi, että muodostavat oman mielipiteen asioista, se kai oletetaan kaikkien suomalaisten perustaidoksi myös yhteiskunnan toiminnan osalta.

4.6.2018   Olettavatkohan jotkut, esim. ruosinkieliset, että lihavien luokse mennään aina syömään, että voi mennä lihavan puolitutun tai tutun luo ja vaatia hienoa ateriaa heti noin vain ja siinä se? Ja että nätkiläiset ovat niin lihavia ja ruokakeskeisiä, kenties kyllin rahpoissaan ja ettei nätkiläisillä muuten ole sanottvampaa arvoa?

6. toukokuuta 2019   Tässä kun Nätkin K-kaupan lähellä kerrostalossa asun, niin vaikutelmani on, että samassa rapussa ja kenties Nätkillä laajemminkin asuvat ovat roolistaanulos kasvaneen erikoisasiantuntijan tyyppisiä: tavallaan kovinkinlupaavia mutteivät sitten kumminkaan tavallisiin ympyröihin sopivia. Ja heitä vainoavat ovat sellaisia paljon taitamattomampia, jotkapitäisivät kunniana olla systeemin ratas mutta ovat itse siihen liian rikollisia ja muita sörkkiväisiä yli oikeuksiensa.

Parantamisyritelmiä

Tervola-nimen sanotaan opettavan mm taitavaksi parantajaksi ja maailman ongelmien ratkojaksi. Olen kirjannut ylös vaikutelmiani parantamisesta blogiin http://parantamisesta.blogspot.fi Selaa sivua alaspäin, niin löydät hakemiston. Etsi vaivasi karkeasti luokiteltuna (esim. kaihi kohdassa näkö) ja lue sitä vastaava kohta viereisistä sadan kohdan kokoelmista.

(Linnun (korpin) muniminen näytti sujuvan ihan hyvin näillä synnytysohjeilla.
Jos juttelet näistä ohjeista sellaisten kanssa, jotka eivät ole niitä lukeneet tai jotka lukivat jotenkin kamalan huonolla tai hajamielisellä tavalla, niin koska näitä on kovin monta, niin olisi selkeämpää mainita, minkä tyyppiset vaivat paranivat ja kuinka monelta, esim. vanhuuden vaivat, eikä vain että "Parani." - mitkä 500 ohjeesta toimivat vaiko muka kaikki?)

Savolaisen osaamisen hyvistä ja huonoista puolista

Savonlinnassa olen tykännyt asua, kun aina on taitojen kannalta hyvä. Esim. taiteita oppii hyvin, mutta samalla haittapuolena on, että tulos on jotenkin lättänä, ei-niin-elämänmakuinen, jotenkin motivoitumaton. Ja se kai johtuu siitä, että iltaisin on turvatonta kulkea ulkona ja käydä paikoissa, mikä karsii tekemiset vähiin, jopa mökkeilyn. Savonlinnassa on paljon täkyjä mökkeilystä ja taiteesta pitävälle, mutta elämänlaatu jää urautuneen tasalle, ei tekemisestä toiseen innolla vilistävän nuoren, jolle elämän mahdollisuudet ovat auki.
Mutta mitä tuo taidoille edullisuus on? Se kun tuntuu edellyttävän murhia, vaikken oikein ymmärrä, että miten. On kuin jokin häiriö, mikä pääkaupunkiseudulla haittasi tekemistä ja elämistä, täällä niiden myötä puuttuisi, mutta samalla puuttuvat elämänmahdollisuudet. pääkaupunkiseudulla tuli aina jostakin liian iso jöö, joka kannatti jotakin ihan typerää, kuin harjaantumisluokkalaista vaihtoehtoa, vai tropiikinko kouluttamattoman ihmisen? Ja se jöö poisti mahdollisuuden niin suureen sivistykseen kuin mitä muuten olisi ollut, miten muuten olisi ollut erinomaiset elämänmahdollisuudet pääkaupunkiseudulla suomalaisen sivistyksemn myötä. Voiko olla, että murhissa helpommin kuolee, jos on harjaantumisluokkalainen tms sitö tasoa? Ja kanssa jos on ihan vain häiriköivä vailla ideaa, ja niin on sitten rauhallisempaa puuhata itse mm taiteen taitojen parissa. Savonlinnalainen ratkaisu tuohon on olla leppoisan, kenties hyvin uskonnollisen ihmisen tavalla: ei kävellä minkään ylitse vaan olettaa, että asioihin voi olla jokin syy, joka on yksilölle tärkeä, siis tärkeä asia muuten käveltynä ylitse. Mutta silloin kai jää jäljelle niitäkin, jotka tekevät ikävästi, mutteivät he käyttäytymissääntöjen puitteissa saa ylikävellä muita. Mutta silloin jää siis joillekin olo, että on murhiewn tarvetta.